Kun mies ei huomioi

Ap sekoittaa samaan pakettiin kaksi asiaa yhteen: otsikossa mainitun huomioimisen, ja myöhemmin ketjussa tulevan kotityötaakan. Mies ei varmaan möllistä huomioivammaksi muutukaan, mutta pystyisitkö sinä Ap irrottamaan omassa mielessäsi kotityöt huomioimiskontekstista, ja aivan rauhallisesti ottaa puheeksi sen, että kotityötaakka on jaettava reilusti.

Esimerkiksi viikkovuorot ruuanlaittoon, keittiön siivoukseen, vessanpesuun, imurointiin, lasten pyykkien pesuun (aikuiset voi pestä omansa), lakanoiden vaihtoon jne jne. Netistä löytää kaikenlaisia valmiita taulukoita missä töitä on listattu.

Mies on varmaan äkeä aluksi, koska homma toimii hänen kannaltaan nyt loistavasti. Mutta jos mies kieltäytyy kotitöiden uusjaosta ja alkaa vänkäämään vastaan ilman omaa vastaehdotusta, niin sitten kehotan harkitsemaan vakavasti erillistalouksia

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa samaan pakettiin kaksi asiaa yhteen: otsikossa mainitun huomioimisen, ja myöhemmin ketjussa tulevan kotityötaakan. Mies ei varmaan möllistä huomioivammaksi muutukaan, mutta pystyisitkö sinä Ap irrottamaan omassa mielessäsi kotityöt huomioimiskontekstista, ja aivan rauhallisesti ottaa puheeksi sen, että kotityötaakka on jaettava reilusti.

Esimerkiksi viikkovuorot ruuanlaittoon, keittiön siivoukseen, vessanpesuun, imurointiin, lasten pyykkien pesuun (aikuiset voi pestä omansa), lakanoiden vaihtoon jne jne. Netistä löytää kaikenlaisia valmiita taulukoita missä töitä on listattu.

Mies on varmaan äkeä aluksi, koska homma toimii hänen kannaltaan nyt loistavasti. Mutta jos mies kieltäytyy kotitöiden uusjaosta ja alkaa vänkäämään vastaan ilman omaa vastaehdotusta, niin sitten kehotan harkitsemaan vakavasti erillistalouksia

Tässä nyt vaan on se ongelma, että miehen passiivisaggressiivisuus ja huomoimattomuus jäävät edelleen olemaan ja veikkaan niiden olevan ap:lle henkisesti raskaampi taakka kuin se, että hän tekee kaikki kotityöt yksin. 

Huoh Ap, älä ole lapanen ja äiti miehellesi. Lähe kävelemään, jos et saa tuosta suhteesta mitään. Elämä on helpompaa yksin kuin tuollaisen mieslapsen kanssa.

nimimerkillä "Kokemusta on"

Vierailija kirjoitti:

Huoh Ap, älä ole lapanen ja äiti miehellesi. Lähe kävelemään, jos et saa tuosta suhteesta mitään. Elämä on helpompaa yksin kuin tuollaisen mieslapsen kanssa.

nimimerkillä "Kokemusta on"

Ap on varmaan vähän kuin minäkin. Se eron toteuttaminen ei ole helppoa, vaikka tunteekin, että se olisi väistämättä tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.

Erottiin ja hyvä niin.

Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.

T. Ap

No eroa SINÄ. Mihin sä sitä miehen mielipidettä tarvit ja sitä häneltä lypsät? Jos olet onneton niin muuta omillesi. Jos tuo suhde olisi jo ottanut suunnan parempaan niin kai se olisi jo tapahtunut?

Siis mieshän ei tule ikinä sanomaan, että hän haluaa erota, koska ottaa palvelut vastaan niin kauan kuin ne on tarjolla. Siinä sitten voi valittaa samalla, miten paskaa elämä on ja tissutella sohvannurkassa ja moittia mielessään paskaa vaimoa ja haaveilla jostain hottiksesta. Sehän vaatisi energiaa ja tekoja ja vastuunottoa, että itse lähtisi ja vapauttaisi molemmat olemaan onnellisempia. 

Kuvitteleeko naiset oikeasti, että miehet ovat suhteessa ns palveluiden takia, eli suomeksi ruoka, siivous, vaatteet? Nämä ovat n 5 minuutin hommia, ruokaa saa tarvittaessa valmisaterioina kaupasta (tai Woltista tilattuna), siivoukseen menee max 20 min viikossa (muu on ylisiivousta) ja jokainen osaa laittaa vaatteet pesukoneeseen parissa minuutissa. Tässä ne kuuluisat palvelut. Jos sen sijaan nainen olettaa, että näihin pitää käyttää tuntikausia viikossa, niin sitten riitely koskee ajankäyttöä, ei sitä etteikö mies näitä tekisi.

Jos ovat niin helppoja, niin miksi usein jäävät kokonaan sen toisen kontolle? Mitkä sitten mielestäsi olisivat muita relevantteja syitä haluta jäädä suhteeseen, jossa kumppani & muu perhe on oikeastaan yhdentekevä, eikä yhdessä tehdä mitään?

Jäävät paljon harvemmin yhden kontolle jos sovitaan yhdessä kuinka paljon niihin käytetään aikaa. Toisin sanoen jos mies mielummin ostaa valmisruokaa kuin tekee itse, niin sopiiko se? Tai jos siivoukseen käytetään aikaa kahden tunnin sijasta 30 minuuttia, saadaanko siitä aikaan kompromissi? Jos aina tehdään yhden ehdoilla, niin ei ihme että kodissa on jatkuva konflikti päällä.

Keskustelkaa ja sopikaa kompromissi, elämä on silloin paljon helpompaa.

Lakkaa Ap odottamasta ja toivomasta kuin Tuhkimo, ja yritä nähdä elämäsi, miehesi, parisuhteesi ihan sellaisena kuin se on. Liian usein me naiset takerrumme omaan toiveajatteluumme siitä, millaiseksi haluaisimme että tilanne muuttuu, ja se sokaisee meidät näkemästä sitä millainen tilanne puolueettomasti tarkasteltuna on. Millainen se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa samaan pakettiin kaksi asiaa yhteen: otsikossa mainitun huomioimisen, ja myöhemmin ketjussa tulevan kotityötaakan. Mies ei varmaan möllistä huomioivammaksi muutukaan, mutta pystyisitkö sinä Ap irrottamaan omassa mielessäsi kotityöt huomioimiskontekstista, ja aivan rauhallisesti ottaa puheeksi sen, että kotityötaakka on jaettava reilusti.

Esimerkiksi viikkovuorot ruuanlaittoon, keittiön siivoukseen, vessanpesuun, imurointiin, lasten pyykkien pesuun (aikuiset voi pestä omansa), lakanoiden vaihtoon jne jne. Netistä löytää kaikenlaisia valmiita taulukoita missä töitä on listattu.

Mies on varmaan äkeä aluksi, koska homma toimii hänen kannaltaan nyt loistavasti. Mutta jos mies kieltäytyy kotitöiden uusjaosta ja alkaa vänkäämään vastaan ilman omaa vastaehdotusta, niin sitten kehotan harkitsemaan vakavasti erillistalouksia

Tässä nyt vaan on se ongelma, että miehen passiivisaggressiivisuus ja huomoimattomuus jäävät edelleen olemaan ja veikkaan niiden olevan ap:lle henkisesti raskaampi taakka kuin se, että hän tekee kaikki kotityöt yksin. 

Olet oikeassa. Otin kotityöt esille sen takia kun osa oli sitä mieltä että minun pitäisi ensisijaisesti muuttaa itseäni ja huomioida miestäni enemmän, kun en itse tee sitä tarpeeksi.

Mielestäni teen jo tosi paljon, ja olen huomannut että se ei auta vaikka huomion miestä vielä enemmän. Hän on silloin yhä vain tyytyväisempi itseensä, ja ottaa kaiken lopunkin huomioimisen yhtä lailla itsestäänselvyytenä. Hänelle on ilmeisesti ok vain ottaa antamatta mitään takaisin.

Voin hoitaa suurimman osan kotiasioista JOS mies arvostaisi panostani ja osoittaisi sen jotenkin, sekä auttaisi silloin kun pyydän, kun tuntuu että väsyn taakan alle. Tällä hetkellä koen etten saa oikeastaan mitään muuta kuin ydinperheen, joka tietenkin on tosi tärkeä ja olen valmis sen puolesta taistelemaan ja tekemään kompromisseja. Mutta kyllä jotain pitäisi itsekin saada, eikä vaan olla antavana osapuolena kokoajan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Nämä tällaiset ehdotukset kertovat ehdottajan ylemmyydentunteesta. On miehiä joiden kanssa on yritetty keskustella, mutta käy juuri niin, että mies alkaa nimitellö, haukkua, murjottaa.. Olen itse naimisissa tällaisen miehen kanssa, jonka reaktioista ei koskaan tiedä, epävakaa persoonallisuus. En pidä miehestäni enää lainkaan, tunnistan itsessäni läheisriippuvuutta paljon. Joo, mutta hyvien neuvojen antaja ei varmaan ole joutunut tuollaisten miesten kanssa tekemisiin, on sitten varaa pitää meitä idiootteina. Totta kai me naiset osaamme puhua, jotkut miehet vaan toksisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.

Erottiin ja hyvä niin.

Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.

T. Ap

No eroa SINÄ. Mihin sä sitä miehen mielipidettä tarvit ja sitä häneltä lypsät? Jos olet onneton niin muuta omillesi. Jos tuo suhde olisi jo ottanut suunnan parempaan niin kai se olisi jo tapahtunut?

Siis mieshän ei tule ikinä sanomaan, että hän haluaa erota, koska ottaa palvelut vastaan niin kauan kuin ne on tarjolla. Siinä sitten voi valittaa samalla, miten paskaa elämä on ja tissutella sohvannurkassa ja moittia mielessään paskaa vaimoa ja haaveilla jostain hottiksesta. Sehän vaatisi energiaa ja tekoja ja vastuunottoa, että itse lähtisi ja vapauttaisi molemmat olemaan onnellisempia. 

Kuvitteleeko naiset oikeasti, että miehet ovat suhteessa ns palveluiden takia, eli suomeksi ruoka, siivous, vaatteet? Nämä ovat n 5 minuutin hommia, ruokaa saa tarvittaessa valmisaterioina kaupasta (tai Woltista tilattuna), siivoukseen menee max 20 min viikossa (muu on ylisiivousta) ja jokainen osaa laittaa vaatteet pesukoneeseen parissa minuutissa. Tässä ne kuuluisat palvelut. Jos sen sijaan nainen olettaa, että näihin pitää käyttää tuntikausia viikossa, niin sitten riitely koskee ajankäyttöä, ei sitä etteikö mies näitä tekisi.

Jos ovat niin helppoja, niin miksi usein jäävät kokonaan sen toisen kontolle? Mitkä sitten mielestäsi olisivat muita relevantteja syitä haluta jäädä suhteeseen, jossa kumppani & muu perhe on oikeastaan yhdentekevä, eikä yhdessä tehdä mitään?

Jäävät paljon harvemmin yhden kontolle jos sovitaan yhdessä kuinka paljon niihin käytetään aikaa. Toisin sanoen jos mies mielummin ostaa valmisruokaa kuin tekee itse, niin sopiiko se? Tai jos siivoukseen käytetään aikaa kahden tunnin sijasta 30 minuuttia, saadaanko siitä aikaan kompromissi? Jos aina tehdään yhden ehdoilla, niin ei ihme että kodissa on jatkuva konflikti päällä.

Keskustelkaa ja sopikaa kompromissi, elämä on silloin paljon helpompaa.

Niin, kyllä lasten terveellinen ruokavalio ja taloudesta huolehtiminen (valmistetaan itse, ei syödä perheenä joka päivä noutoruokaa, koska se tulee todella kalliiksi) kuuluu yhtä lailla molemmille.

Tyypillistä naisen alistamista. Miehen pitäisi antaa vaan olla vapaasti oma itsensä samalla kun nainen raataa itsensä hengiltä. Jos nainen kehtaa vaatia tasa-arvoa ja aikuiselta mieheltä vastuunottoa, niin nainen on nalkuttava akka. Sellaistahan ei tarvi tietenkään kuunnella… Siinähän raataa yksin vaan…

Voi ap, tiedätkö että miehissä vaan valitettavasti on todella paljon tuollaisia, joiksi kuvailet oman miehesi enkä usko, että sille on paljon tehtävissä. Oikeutuksen tunne, vähään tyytyminen, toisen pakottaminen myös tyytymään ei mihinkään, kykenemättömyys keskusteluun ja kohtaamiseen...  Pariterapiaa voitte kokeilla, mutta siinäkin olisi hyvä paineistaa mies niin, että sinä lähdet, jos terapia ei auta. Muuten miehen motivaatio terapiaan on nolla ja paljon mahdollista, ettei sieltäkään saa apua. 

Tiedän, että tämä tekee kipeää, mutta mieti, koetko missään kohtaa saavasi mieheltä aitoa rakkautta. Sellaista, että mies arvostaa sitä, että sinä olet hänen elämässään. Sellaista, että tunnet hänen katseestaan tai kosketuksestaan tai teoistaan, että sinä olet hänelle rakas ja arvokas. 

Olen joutunut lähtemään suhteista, kun minua on pidetty itsestäänselvänä ja merkityksettömänä ja vastapuoli on alkanut pilata oman elämäni tasoa. Yksin on oikeasti ihan hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Nämä tällaiset ehdotukset kertovat ehdottajan ylemmyydentunteesta. On miehiä joiden kanssa on yritetty keskustella, mutta käy juuri niin, että mies alkaa nimitellö, haukkua, murjottaa.. Olen itse naimisissa tällaisen miehen kanssa, jonka reaktioista ei koskaan tiedä, epävakaa persoonallisuus. En pidä miehestäni enää lainkaan, tunnistan itsessäni läheisriippuvuutta paljon. Joo, mutta hyvien neuvojen antaja ei varmaan ole joutunut tuollaisten miesten kanssa tekemisiin, on sitten varaa pitää meitä idiootteina. Totta kai me naiset osaamme puhua, jotkut miehet vaan toksisia

No, sinulle toivon, että pääset eroon tuosta suhteesta myöskin. Olin muutama vuosi sitten onneton ja läheisriippuvainen. Kahlasin netistä valtavasti tietoa ja sain työstettyä itseni irti siitä. Elämä parani paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisen alistamista. Miehen pitäisi antaa vaan olla vapaasti oma itsensä samalla kun nainen raataa itsensä hengiltä. Jos nainen kehtaa vaatia tasa-arvoa ja aikuiselta mieheltä vastuunottoa, niin nainen on nalkuttava akka. Sellaistahan ei tarvi tietenkään kuunnella… Siinähän raataa yksin vaan…

Sehän on ihan oikein tuollaiselle nalkuttavalle akalle!!!

Ja kuten jotkut miehet tässä ketjussa kertoivat: joillekin puoliso on pelkkä reikä.

Ihmisarvon soisi kaikilla olevan vähän korkeampi vaikka jäisi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.

Erottiin ja hyvä niin.

Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.

T. Ap

No eroa SINÄ. Mihin sä sitä miehen mielipidettä tarvit ja sitä häneltä lypsät? Jos olet onneton niin muuta omillesi. Jos tuo suhde olisi jo ottanut suunnan parempaan niin kai se olisi jo tapahtunut?

Siis mieshän ei tule ikinä sanomaan, että hän haluaa erota, koska ottaa palvelut vastaan niin kauan kuin ne on tarjolla. Siinä sitten voi valittaa samalla, miten paskaa elämä on ja tissutella sohvannurkassa ja moittia mielessään paskaa vaimoa ja haaveilla jostain hottiksesta. Sehän vaatisi energiaa ja tekoja ja vastuunottoa, että itse lähtisi ja vapauttaisi molemmat olemaan onnellisempia. 

Kuvitteleeko naiset oikeasti, että miehet ovat suhteessa ns palveluiden takia, eli suomeksi ruoka, siivous, vaatteet? Nämä ovat n 5 minuutin hommia, ruokaa saa tarvittaessa valmisaterioina kaupasta (tai Woltista tilattuna), siivoukseen menee max 20 min viikossa (muu on ylisiivousta) ja jokainen osaa laittaa vaatteet pesukoneeseen parissa minuutissa. Tässä ne kuuluisat palvelut. Jos sen sijaan nainen olettaa, että näihin pitää käyttää tuntikausia viikossa, niin sitten riitely koskee ajankäyttöä, ei sitä etteikö mies näitä tekisi.

Jos ovat niin helppoja, niin miksi usein jäävät kokonaan sen toisen kontolle? Mitkä sitten mielestäsi olisivat muita relevantteja syitä haluta jäädä suhteeseen, jossa kumppani & muu perhe on oikeastaan yhdentekevä, eikä yhdessä tehdä mitään?

Yleensä se on naisen määrittelemä siisteystaso jonka toteutusta mieheltä vaaditaan. Eikä naiselle miesten siivous kelpaa kuitenkaan vaan aina löytyy jotain pientä nipotettavaa ja sen jälkee kaikki miehen tekemä unohtuu ja alkaa huuto ja vedetään se kuuluisa uhriviitta että "aina minä saan tehdä kaikki yksin kun sinä et mitään tee"

Olen riidellyt usean naisen kanssa tästä aiheesta kun sanon että tee nyt päätös kelpaako se minun siivoaminen vai haluatko tehdä kaiken itse. Yleensä se riitely loppuu ja alkaa minun siivous kelpaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.

Erottiin ja hyvä niin.

Niin tavallaan toivon että noin kävisi, jos se on se mitä hän haluaa. Samaa olen myös huomannut että samantien lähtee kyllä kavereiden kanssa illanviettoon tai muihin harrastuksiin. Minulle ei halua antaa huomiota tai aikaa. Siltikään ei halua omien sanojensa mukaan erota, kun olen aiheen joskus ottanut esille. Mielestäni olisi reilua sanoa suoraan jos ei rakasta/halua olla toisen kanssa enää.

T. Ap

No eroa SINÄ. Mihin sä sitä miehen mielipidettä tarvit ja sitä häneltä lypsät? Jos olet onneton niin muuta omillesi. Jos tuo suhde olisi jo ottanut suunnan parempaan niin kai se olisi jo tapahtunut?

Siis mieshän ei tule ikinä sanomaan, että hän haluaa erota, koska ottaa palvelut vastaan niin kauan kuin ne on tarjolla. Siinä sitten voi valittaa samalla, miten paskaa elämä on ja tissutella sohvannurkassa ja moittia mielessään paskaa vaimoa ja haaveilla jostain hottiksesta. Sehän vaatisi energiaa ja tekoja ja vastuunottoa, että itse lähtisi ja vapauttaisi molemmat olemaan onnellisempia. 

Kuvitteleeko naiset oikeasti, että miehet ovat suhteessa ns palveluiden takia, eli suomeksi ruoka, siivous, vaatteet? Nämä ovat n 5 minuutin hommia, ruokaa saa tarvittaessa valmisaterioina kaupasta (tai Woltista tilattuna), siivoukseen menee max 20 min viikossa (muu on ylisiivousta) ja jokainen osaa laittaa vaatteet pesukoneeseen parissa minuutissa. Tässä ne kuuluisat palvelut. Jos sen sijaan nainen olettaa, että näihin pitää käyttää tuntikausia viikossa, niin sitten riitely koskee ajankäyttöä, ei sitä etteikö mies näitä tekisi.

Jos ovat niin helppoja, niin miksi usein jäävät kokonaan sen toisen kontolle? Mitkä sitten mielestäsi olisivat muita relevantteja syitä haluta jäädä suhteeseen, jossa kumppani & muu perhe on oikeastaan yhdentekevä, eikä yhdessä tehdä mitään?

Jäävät paljon harvemmin yhden kontolle jos sovitaan yhdessä kuinka paljon niihin käytetään aikaa. Toisin sanoen jos mies mielummin ostaa valmisruokaa kuin tekee itse, niin sopiiko se? Tai jos siivoukseen käytetään aikaa kahden tunnin sijasta 30 minuuttia, saadaanko siitä aikaan kompromissi? Jos aina tehdään yhden ehdoilla, niin ei ihme että kodissa on jatkuva konflikti päällä.

Keskustelkaa ja sopikaa kompromissi, elämä on silloin paljon helpompaa.

Niin, kyllä lasten terveellinen ruokavalio ja taloudesta huolehtiminen (valmistetaan itse, ei syödä perheenä joka päivä noutoruokaa, koska se tulee todella kalliiksi) kuuluu yhtä lailla molemmille.

Valmisruokia on samalla tavalla terveellisiä/epäterveellisiä kuin on kotiruokia, samoista raaka-aineista molemmat valmistetaan. Ja noutoruuan hinta on enemmänkin tulokysymys, monessa perheessä 100-200 euroa enemmän kuukaudessa ruokaan ei ole ongelma.

Ei tehdä ongelmaa asiasta, jonka voi myös ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tuskin suurestikaan rakastaa sua. Mun mies nimittäin muistaa huomioida mua joka ikinen päivä, sanoo rakastavansa ja haluaa tehdä asioita mun kanssa yhdessä. Kaikella tällä hän saa mun sydämen pulppuamaan onnea ja tuntemaan itseni maailman ainutlaatuisimmaksi naiseksi hänen silmissään:)

Joo mut ei valtaosa pitkistä parisuhteista ole tällaisia, vaikka aina joku tällainen ketjuun tuleekin kommentoimaan.

No en voi tietää valtaosan parisuhteista, ainoastaan omastani. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa miehistä tekee rakastuneena ihan mitä tahansa miellyttääkseen ja osoittaakseen rakkauttaan. Otan esimerkiksi vaikkapa ketjussa mainitun hieromisen. Hän on aina oma-aloitteinen sen suhteen, jos mun lihakset ovat kipeänä esimerkiksi tanssitreenien jälkeen. Eikä hänellä ole koskaan kiire lopettaa:)

Kauanko olette olleet yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: mun tilanne on aika pitkälle samanlainen, mutta taidan olla vanhempi kuin sinä, ja lapsikin samoin.

Olen yhä enemmän tehnyt omia suunnitelmia ja valintoja (tietenkin omilla rahoilla) enkä ole niistä aviomieheni kanssa keskustellut, tiedottanut vaan jos olen katsonut aiheelliseksi. Liittyy työhön, matkoihin, harrastuksiin, menoihin tms. Kuten ennenkin, mies ei ole osoittanut kiinnostusta niihin puoleen tai toiseen.

Lisäksi, kun lapsi muuttaa pois kotoa, muutan minäkin. Voi tietenkin olla että kuolen/sairastun tai mitä vaan, mutta ainahan saa suunnitella. Ns. uusi elämä johon ei kuulu miestä/ miehiä.

Kai olet kertonut miehellesi että tulet jättämään hänet kun lapset lähtee että tietää olla panostamatta enempää tuohon suhteeseen?

Miten voi panostaa vähemmän kuin ei ollenkaan? 😅

Eli et ole kertonut, ilmeisesti jotain saat kuitenkin itsellesi kun et suostu tuota hänelle kertomaan

Kumpi tekee enemmän väärin? Se joka henkisesti jättää vai fyysisesti? Mun mielestä ensimmäinen. Jättäisi sitten kokonaan jos kerta ei henkisesti halua enää olla läsnä. Ilmeisesti mies kuitenkin saa jotain itselleen. Joten hänhän voittaa kokoajan, niin kauan kun vaimo jaksaa katsoa välinpitämättömyyttä.

Ja kumpi tekee enemmän väärin? Se joka ajaa miehen isumaan yksin huoneessaan, vai se joka alistuu siihen?

Niin joo.. Onhan se toki rankkaa kun aikuiselta mieheltä jotain panosta vaaditaan yhteisen perhe-elämän eteen. Tämä on sitten yksin huoneeseen istumaan ajamista. On se rankkaa kyllä miehelle kun ei anneta vaan olla rauhassa (oma itsensä)!

Keskityt nykytilaan. Mitä onkaan tapahtunut tuota ennen?

Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole noin huono tilanne, mies kyllä osallistuu kotitöihin ja suostuu yleensä lähtemään mukaan jos ehdotan jotain. Mutta jotenkin tuntuu tosi loukkaavalle, että aina kun kyselen mitä haluaisi tehdä, on vastaus että haluaisi lähteä koko päiväksi kalaan. Vaikka on nyt syksylläkin melkein joka toinen viikonloppu omilla kalastus- ja metsästysreissuillaan. Omia reissujaan suunnittelee innolla, perheen reissuja ei ikinä, tai osallistuu vain jos minä ensin aloitan suunnittelun ja tarjoan muutamaa eri vaihtoehtoa. Tuntuu, että minä ja lapset ollaan vain välttämätön paha hänen harrastustensa tiellä, vaikka kovasti vakuuttelee muuta. Teot ja sanat ei vaan kuitenkaan kohtaa.

Niin. Ajatella jos sinulla olisi joku harrastus josta nautit