Lue keskustelun säännöt.
Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?
08.11.2021 |
Tuntuu siltä, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan että "katsotaan nyt miten kauan tämä kestää". Eikö enää edes yritetä luoda pysyvää ja kestävää suhdetta? Aiemmin niin tehtiin useinkin, toimittiinko silloin väärin?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.
Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.
Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti.
Kehity yksinäsi. Jos en kelpaa itsenäni on kyseessä väärä mui ja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.
Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.
Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti.
Kehity yksinäsi. Jos en kelpaa itsenäni on kyseessä väärä mui ja.
Juu, ei sovita yhteen, jos sulle on ok olla henkisesti teini/parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.
Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.
Eli nuo ei ole mikään pitkän parisuhteen tuoma etu vaan ne on joku suhteessa tai sitten niitä ei ole riippumatta siitä onko suhde kestänyt kaksi vai kaksikymmentä vuotta.
Ei ehkä ihan näinkään.
En itse esimerkiksi ole koskaan saanut samaa turvaa lyhyestä suhteesta, vaikka ne olisivat muuten olleet hyviä suhteita, kuin pitkästä suhteesta. Pitkässä suhteessa turvaa luo se ajatus, että kaiken muutoksen ja epävarmuuden keskellä on yksi asia, johon voi luottaa. Se on rakkaus omaan kumppaniin. Suhteessa, jossa oletuksena on, että suhde kuitenkin loppuu sitten kun se ei enää miellytä, ei tätä tunnetta saa. Tällaista ihmistä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua elämänkumppaniksi eli ihmiseksi, jonka kanssa jaetaan elämä kaikkinensa. Kaksi vuotta kestävässä suhteessa edes arki ei ehdi muuttua arkipäiväiseksi, toisin kuin kaksikymmentä vuotta kestävässä suhteessa.
Toki ei kaikissa pitkäaikaisissa suhteissakaan näitä asioita ole automaattisesti, mutta hyvissä pitkäaikaisissa suhteissa on. Hyvissä lyhytaikaisissa suhteissa on samoja elementtejä, tietysti, ja jos suhde jatkuu, alkaa ehkä myös huomata asioita joita suhteessa ei aiemmin ollut, kun se oli tuoreempi.
Suhde ei koskaan ole muuttumaton, eikä pidäkään olla. Itse olisin varmasti lähtenyt suhteesta ajat sitten jos noin olisi. En nyt yli 50 vuotiaana jaksaisi sitä samaa mitä joskus parikymppisenä (nykyinen on siis kestänyt sieltä parikymppisestä saakka). Parisuhde ei minulle ole asia joka tuo ensisijaisesti turvaa. Turvaa tuo ihmissuhteet ylipäätään enkä halua ripustautua vain yhteen ihmiseen enkä voisi elää suhteessa jossa itse olen se turvapilari ja viimeinen oljenkorsi joka pelastaa kun kaikki muu kaatuu. Silti väitän että ihan ensitapaamisesta saakka suhteessa on ollut hyvä olla, eikä se ole muuttunut miksikään vuosien myötä. Jos niin ei olisi ollut tai jos niin ei ole tuskin liitto olisi kestänyt tai kestäisi tästä eteenpäin.
Eli etkö sä tavallaan luota että se toinen on tuki ja turva myös vaikeina hetkinä?
Mä olen sen verran introvertti, että en jaksa ylläpitää kovin montaa ihmissuhdetta. Ei vaan pysty sellaisia syviä kaverisuhteita hoitamaan, ne on vaativia. Olen myös sen verran laiska etten jaksa kiinnostua kauhean monesta ihmisestä. Että mieluummin hyppään yhden ihmisen varaan, ja jos se ei kestä niin sitten se tilanne käsitellään sitten.
Tottakai suhteessa täytyy olla luottamus toiseen ja se syntyy juuri siitä että suhteessa on hyvä olla. Eikä se luottamus ole olennaisesti muuttunut suhteen keston myötä se on ollut olemassa tässä suhteessa alusta saakka. Sen sijaan musta sitä turvallisuuden tunnetta ei voi laskea vain yhden ihmissuhteen varaan. Elämässä tulee aina yllätyksiä. Syystä tai toisesta se suhde voi jo huomenna olla sellainen että se ei tarjoa turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.
Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.
Eli nuo ei ole mikään pitkän parisuhteen tuoma etu vaan ne on joku suhteessa tai sitten niitä ei ole riippumatta siitä onko suhde kestänyt kaksi vai kaksikymmentä vuotta.
Ei ehkä ihan näinkään.
En itse esimerkiksi ole koskaan saanut samaa turvaa lyhyestä suhteesta, vaikka ne olisivat muuten olleet hyviä suhteita, kuin pitkästä suhteesta. Pitkässä suhteessa turvaa luo se ajatus, että kaiken muutoksen ja epävarmuuden keskellä on yksi asia, johon voi luottaa. Se on rakkaus omaan kumppaniin. Suhteessa, jossa oletuksena on, että suhde kuitenkin loppuu sitten kun se ei enää miellytä, ei tätä tunnetta saa. Tällaista ihmistä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua elämänkumppaniksi eli ihmiseksi, jonka kanssa jaetaan elämä kaikkinensa. Kaksi vuotta kestävässä suhteessa edes arki ei ehdi muuttua arkipäiväiseksi, toisin kuin kaksikymmentä vuotta kestävässä suhteessa.
Toki ei kaikissa pitkäaikaisissa suhteissakaan näitä asioita ole automaattisesti, mutta hyvissä pitkäaikaisissa suhteissa on. Hyvissä lyhytaikaisissa suhteissa on samoja elementtejä, tietysti, ja jos suhde jatkuu, alkaa ehkä myös huomata asioita joita suhteessa ei aiemmin ollut, kun se oli tuoreempi.
Suhde ei koskaan ole muuttumaton, eikä pidäkään olla. Itse olisin varmasti lähtenyt suhteesta ajat sitten jos noin olisi. En nyt yli 50 vuotiaana jaksaisi sitä samaa mitä joskus parikymppisenä (nykyinen on siis kestänyt sieltä parikymppisestä saakka). Parisuhde ei minulle ole asia joka tuo ensisijaisesti turvaa. Turvaa tuo ihmissuhteet ylipäätään enkä halua ripustautua vain yhteen ihmiseen enkä voisi elää suhteessa jossa itse olen se turvapilari ja viimeinen oljenkorsi joka pelastaa kun kaikki muu kaatuu. Silti väitän että ihan ensitapaamisesta saakka suhteessa on ollut hyvä olla, eikä se ole muuttunut miksikään vuosien myötä. Jos niin ei olisi ollut tai jos niin ei ole tuskin liitto olisi kestänyt tai kestäisi tästä eteenpäin.
Eli etkö sä tavallaan luota että se toinen on tuki ja turva myös vaikeina hetkinä?
Mä olen sen verran introvertti, että en jaksa ylläpitää kovin montaa ihmissuhdetta. Ei vaan pysty sellaisia syviä kaverisuhteita hoitamaan, ne on vaativia. Olen myös sen verran laiska etten jaksa kiinnostua kauhean monesta ihmisestä. Että mieluummin hyppään yhden ihmisen varaan, ja jos se ei kestä niin sitten se tilanne käsitellään sitten.
Tottakai suhteessa täytyy olla luottamus toiseen ja se syntyy juuri siitä että suhteessa on hyvä olla. Eikä se luottamus ole olennaisesti muuttunut suhteen keston myötä se on ollut olemassa tässä suhteessa alusta saakka. Sen sijaan musta sitä turvallisuuden tunnetta ei voi laskea vain yhden ihmissuhteen varaan. Elämässä tulee aina yllätyksiä. Syystä tai toisesta se suhde voi jo huomenna olla sellainen että se ei tarjoa turvaa.
Mutta se on sen ajan murhe, miksi niitä turvaverkkoja kannattaa etukäteen viritellä? Tai etukäteen joo tietenkin, mutta jos ei ole sellaisia niin mitäs sitten, sitten tilanne selviää kuitenkin jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän naiset ja miehet kohtaa toisiaan niin sitä enemmän erotaan ja petetään.
Monet ihmiset varmasti haluavat suhteen ja haluaa sitoutua mutta se on hankalaa koska vastakkaisen sukupuolen kanssa on tekemisissä niin paljon kodin ulkopuolella.
Vaikka lupaa sitoutua suhteeseen niin mitä käy jos työpaikalla kohtaa ihmisen kenen kanssa kemiat kohtaa ja ihastuu siihen toiseen?
Ei tämä mitää rakettitiedettä ole.Helposti olen pystynyt töissä käymään ja Jopa olemaan aktiivinen harrastus ja seuratoiminta eräässä hyvin miehisenä pidetyssä lajissa 35 vuoden ajan . Kertaakaan en ole ihastunut/ rakastunut tai halunnut seksiä kenenkään muun kuin oman mieheni kanssa.
Ja kaikki ihmisetkö on samanlaisia kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Nyt tarvittaisiin kyllä jotain faktaa eikä mutua tuohon, etteikö muka voisi avioehdolla suojata avioliiton aikaista omaisuutta. Älä pidä toista omaisuutesi mahdollistajana millään muotoa niin et todellakaan joudu sitä myöskään jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.
Ehkä minun sitten on kun en ole löytänyt mitä ovat ne asiat joita voi saada vain pitkästä parisuhteesta.
Pystyt varmasti toistamaan ne kun teidät ne.Jokainen pitäköön millaisesta suhteesta nyt haluaa. Kysymys kuuluikin miksi juuri pitkä suhde pitäisi nähdä arvokkaana. Tätä on taidettu kysyä jo muutamaan kertaan.
Lue nyt vaikka ajatuksella tämä kommentti jonka alle olemme molemmat vastanneet.
Kun et ymmärrä sen sanomaa, niin minä kerron: Usko parisuhteen kestämiseen tekee onnelliseksi. Rakkaus kumppaniin ja hänen kanssaan rakennettu elämä on jotain, mihin voi aidosti luottaa.
Konkretisoin vielä: Realistisesti ymmärrän että on aivan mahdollista, että joskus tulee aika, että minä ja puolisoni eroamme. Elän kuitenkin jokaisen päivän hänen kanssaan sillä oletuksella, että olemme kuolemaan asti yhdessä. Tämä on asia, jota ei koskaan tule saamaan lyhyessä suhteessa.
Eroavaisuuden joko ymmärtää tai ei.
Ja mikä tuossa on se missä pitäisi nähdä erityinen arvo? Pidätkö siis suhdettasi arvokkaampana kuin jonkun toisen joka rakastaa kumppaniaan ja rakentaa tämän kanssa elämää mutta ei siltä pohjalta että pitäisi olla yhdessä kuolemaan asti?
Ohis, mutta itse ainakin koen kauhean raskaaksi sen että toinen ei sitoudu samoin kuin itselleni olisi luontaista. Oikeastaan kysyisin tuossa kohtaa, että miksi pitää erota jos kaikki on hyvin ja tuntuu hyvältä?
Haluaisin luottaa siihen, että toinen on olemassa myös vaikeissa hetkissä. Se on jotain niin harvinaista ja osoittaa sellaista luottamusta, että se itsessään on sytyttävää. Ja olen mies, jos sillä jotain merkitystä on. Vähän samoja juttuja oli esillä tuossa "miksi niin harva mies..."
Miksi se sitoutuminen on niin tärkeää? Miksi siinä on sinulle niin paljon arvoa? Etkö pysty arvostamaan yhdessä oloa ilman sitä?
Ihmiset ovat erilaisia. Minulle ainakin hyvä suhde rakentuu vain sillä, että siihen ollaan sitouduttu. Ei kukaan jaksa panostaakaan riittävästi, ellei ole sitoutunut.
Onko sitoutuminen siis lopulta heikkous jos ei kerta kiinnosta panostaa ihmissuhteeseen ilman sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Suomessa on varmaan 10 % syntyperäisestä kansasta sen verran uskonnollista, että näkee avioliiton instituutiona, jota pyrkii viimeiseen asti vaalimaan. Ymmärrän toki, ettet sinä näe heitä potentiaalina, mutta et voi sanoa, etteikö Suomesta tuollaista naista löytyisi. Löytyy paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.
Minulla on paras keino. Tosi helppo.
Seuraavan kerran kun nainen "nalkuttaa", niin kuuntelet mitä hän sanoo, ja ilmaiset omin sanoin, että olet ymmärtänyt hänen sanomansa sisällön.
Esimerkki:
Nainen: Voisitko kerrankin siivota omat jälkesi, ja olla viskomatta töhnäisiä kalsareitasi ja sukkiasi minun poimittavaksi, olen koko päivän tehnyt töitä, hoitanut sinun lapsiasi, ja tehnyt kotitöitä!
Mies: Aaa.. Sinua siis ällöttää kun sotken yhteistäkotiamme ja pidän sinua piikanani. Ok. Pitää parantaa tapani, en enää sotke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.
Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.
Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti.
Tätä juuri tarkoitin, epäonnistumista parisuhteessa helposti lähdetään etsimään siitä toisesta osapuolesta. Hyvässä parisuhteessa molemmat ensisijaisesti tekevät itsereflektointia ja miettivät miten parisuhde olisi mahdollisimman hyvä. Jos o jo ennakkoluuloja siitä millaisia ne ”toiset” on, niin parisuhteen onnistumiselle ei jää mahdollisuutta.
Se nyt vaan on niin, että yksi fiksu ja hyvä ihminen ei saa suhdetta yksin toimivaksi, sanot mitä hyvänsä.
Se on niin, että fiksu ja hyvä ihminen EI ALA suhteeseen tyhmän ja huonon kumppanin kanssa.
Näin kyllä käy, koska ihmiset eivät näytä todellista luonnettaan heti vaan tunteminen vaatii tutustumista. On täyttä itsepetosta väittää olevansa niin ajatustenlukija-ihmissuhdeguru, että osaa jo ennalta estää virheet.
Väittäisinmettä hyvän ihmisen tunnistaa aika nopeasti, esim vaimoni on nykyään aivan samanlainen kuin hän oli 15 vuotta sitten kun tapasimme. Ja uskallan väittää että hän ajattelee minusta samalla tavalla. Suhteemme on erittäin onnellinen ja kaiken takana on molemminpuolinen kyky tunnistaa omat heikkoutensa ja kyky kompromisseihin. Tämä on mielestäni tärkein ero meidän suhteen ja monen huonosti toimivan suhteen välillä. Ja kyllä, näissä suhteissa vikaa on molemmissa, ei kannata lähteä sille tielle, että etsii vikaa vain toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me elämme murrosaikaa ja palaamme hiljalleen takaisin moniavioiseen aikaan, muodostamme siis pieniä yhteisöjä joissa elää 10 aikuista ja kaikki on kaikkien kanssa yhdessä.
Nykyään on harvinaista että ihmiset ovat saman henkilön kanssa koko elämän ajan suhteessa.
Sinkkujen määrä kasvaa jatkuvasti ja samalla myös yksinasuvien määrä kasvaa. Nykyään noin puolet kotitalouksista on yhdenhengentalouksia kun taas 1980-luvulla niitä oli noin 10%. Joo ja kaikki yhdengentaloudet ei ole sinkkutalouksia mutta suurinosa on.
Maailma muuttuu jatkuvasti ja samalla ihmisten arvot sekä elämäntavat muuttuvat.
Ihminen oli alunperin otus joka eli juuri yhteisössä joissa kaikki oli kaikkien kanssa.
Yksiavioisuus tuli ihmisten tietoisuuteen uskonnon kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.
Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.
Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti.
Tätä juuri tarkoitin, epäonnistumista parisuhteessa helposti lähdetään etsimään siitä toisesta osapuolesta. Hyvässä parisuhteessa molemmat ensisijaisesti tekevät itsereflektointia ja miettivät miten parisuhde olisi mahdollisimman hyvä. Jos o jo ennakkoluuloja siitä millaisia ne ”toiset” on, niin parisuhteen onnistumiselle ei jää mahdollisuutta.
Se nyt vaan on niin, että yksi fiksu ja hyvä ihminen ei saa suhdetta yksin toimivaksi, sanot mitä hyvänsä.
Se on niin, että fiksu ja hyvä ihminen EI ALA suhteeseen tyhmän ja huonon kumppanin kanssa.
Näin kyllä käy, koska ihmiset eivät näytä todellista luonnettaan heti vaan tunteminen vaatii tutustumista. On täyttä itsepetosta väittää olevansa niin ajatustenlukija-ihmissuhdeguru, että osaa jo ennalta estää virheet.
Väittäisinmettä hyvän ihmisen tunnistaa aika nopeasti, esim vaimoni on nykyään aivan samanlainen kuin hän oli 15 vuotta sitten kun tapasimme. Ja uskallan väittää että hän ajattelee minusta samalla tavalla. Suhteemme on erittäin onnellinen ja kaiken takana on molemminpuolinen kyky tunnistaa omat heikkoutensa ja kyky kompromisseihin. Tämä on mielestäni tärkein ero meidän suhteen ja monen huonosti toimivan suhteen välillä. Ja kyllä, näissä suhteissa vikaa on molemmissa, ei kannata lähteä sille tielle, että etsii vikaa vain toisesta.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä, että etenkin kiltit ja mukautuvilta vaikuttavat naiset imevät puoleensa näitä tyyppejä, jotka kokevat naisen olevan hyvä uhri heidän käytökselleen ja nämä tyypit kyllä osaavat esittää alussa ihan muuta kuin ovat sitten lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.
Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.
Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti.
Kehity yksinäsi. Jos en kelpaa itsenäni on kyseessä väärä mui ja.
Et varmaan harrasta mitään urheilua etkä ole opiskellut mitään etkä koskaan tavoitellut mitään (työpaikka, työpaikan tavoitteet, auto, talo, matka tms)? Jännä, että moni mies on valmis kyllä näkemään vaivaa monien juttujen eteen, mutta suhteeseen pitäisi voida vaan lösähtää sellaisena kuin on ja tulla hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mitä muuta virkaa naisilla on? Ennen ne sentään teki ruokaa ja hoiti huushollin, nyt ne ei osaa kumpaakaan.
Ihmissuhde, hah! Koskaan koko ihmiskunnan historian aikana ei miehet ole jaksanut kuunnella naisten jaarituksia eikä se asia ole muuttunut miksikään. Ainoa on vakipillu, ja jos se loppuu niin se on sitten finish.
Mä olen eri kenen viestiä lainasit mutta eikai nykyään vastakkaisella sukupuolella ole muuta virkaa kuin seksi koska sukupuoliroolit ovat kadonneet?
Minä miehenä oikeastaan en keksi mitään muuta asiaa kuin seksi mihin minä naista tarvitsen koska osaan kotityöt sekä käyn töissä tienaamassa rahaa itselleni.
Seksi on siis itselleni se asia mihin minä juuri naista tarvitsen.
Ja ei en vihaa naisia vaan he ovat ihmisiä siinä missä me miehetkin sillä erotuksella että ne näyttää erilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mitä muuta virkaa naisilla on? Ennen ne sentään teki ruokaa ja hoiti huushollin, nyt ne ei osaa kumpaakaan.
Ihmissuhde, hah! Koskaan koko ihmiskunnan historian aikana ei miehet ole jaksanut kuunnella naisten jaarituksia eikä se asia ole muuttunut miksikään. Ainoa on vakipillu, ja jos se loppuu niin se on sitten finish.
Mä olen eri kenen viestiä lainasit mutta eikai nykyään vastakkaisella sukupuolella ole muuta virkaa kuin seksi koska sukupuoliroolit ovat kadonneet?
Minä miehenä oikeastaan en keksi mitään muuta asiaa kuin seksi mihin minä naista tarvitsen koska osaan kotityöt sekä käyn töissä tienaamassa rahaa itselleni.
Seksi on siis itselleni se asia mihin minä juuri naista tarvitsen.
Ja ei en vihaa naisia vaan he ovat ihmisiä siinä missä me miehetkin sillä erotuksella että ne näyttää erilaisille.
Toivottavasti sanot sen suoraan sille naiselle, jonka kanssa sitä seksiä haluat.
Todella turhauttavaa kuunnella ensin sitä huttua siitä, miten mies on kiinnostunut muustakin, mutta lopulta hyvin pian selviää, että seksihän se oli ainoa tarve.
Nykyään ihmiset jo enenevässä määrin ymmärtävät, että itseään kannattaa kunnioittaa ja lähteä sitten kun tuntuu huonolta. Ei ihastumisen huuma kauaa kestä ja kuka nyt haluaa möllötellä yksissä ihmisen kanssa johon ei ole ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mitä muuta virkaa naisilla on? Ennen ne sentään teki ruokaa ja hoiti huushollin, nyt ne ei osaa kumpaakaan.
Ihmissuhde, hah! Koskaan koko ihmiskunnan historian aikana ei miehet ole jaksanut kuunnella naisten jaarituksia eikä se asia ole muuttunut miksikään. Ainoa on vakipillu, ja jos se loppuu niin se on sitten finish.
Mä olen eri kenen viestiä lainasit mutta eikai nykyään vastakkaisella sukupuolella ole muuta virkaa kuin seksi koska sukupuoliroolit ovat kadonneet?
Minä miehenä oikeastaan en keksi mitään muuta asiaa kuin seksi mihin minä naista tarvitsen koska osaan kotityöt sekä käyn töissä tienaamassa rahaa itselleni.
Seksi on siis itselleni se asia mihin minä juuri naista tarvitsen.
Ja ei en vihaa naisia vaan he ovat ihmisiä siinä missä me miehetkin sillä erotuksella että ne näyttää erilaisille.Toivottavasti sanot sen suoraan sille naiselle, jonka kanssa sitä seksiä haluat.
Todella turhauttavaa kuunnella ensin sitä huttua siitä, miten mies on kiinnostunut muustakin, mutta lopulta hyvin pian selviää, että seksihän se oli ainoa tarve.
No nyt oli kyse siitä mihin mies tarvitsee naista joten uskallan väittää että ihan jokainen mies Suomessa tarvitsee naista vain seksiin,pussailuun ja halailuun.
Mihin sitten naiset tarvitsevat miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.
Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.
Minulla oli ja on kaikki tuo (pl matkakumppani) vaikka suhde kesti vain neljä vuotta. En vieläkään ymmärrä miksi juuri pitkä suhde olisi jotenkin tavoiteltava.
Ymmärrämme sitten varmaan asian eri tavalla. Minulle turvallisuus on nimenomaan sitä, että se toinen on pysynyt rinnalla, vaikka on tullut vastoinkäymisiä. Arjen jakaminen on todella alkanut vasta kun on tiedetty, että haluamme yhteisen elämän saman katon alla eli olemme puolin ja toisin halunneet sitoutua loppuelämän suhteeseen.
Et siis ole se langan ensimmäinen jolle kysymys alun perin eritettiin.
Yhä siis odotamme vastausta henkilöltä joka kirjoitti "Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.".
Miksi pitkässä suhteessa pitäisi nähdä arvoa?