Lue keskustelun säännöt.
Joku suorittanut oikiksen vuodessa
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
No sehän on vaan hyvä juttu. Niin heidän kuulukin. Lahjakkaita ihmisiä kuuluu edistää, ei estää ja hidastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Onko linkkiä?
Katso päivän Hesarin sivuilta.
Hs.tänään
21-vuotias Lotta Yli-Hukkala-Siira suoritti runsaassa vuodessa 583 opintopistettä yliopistossa. Suomeen parhaasta ylioppilaasta tuli hetkessä oikeustieteen maisteri. Nyt hän kertoo, miten teki sen ja antaa viisi opiskeluvinkkiä.
SYYSKUUSSA 2020 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aloitti 20-vuotias fuksi. Lokakuussa 2021 samasta paikasta valmistui 21-vuotias oikeustieteen maisteri.
Ja kyseessä on siis yksi ja sama henkilö: Lotta Yli-Hukkala-Siira.
Suoritus on monella tapaa poikkeuksellinen. Tavallisesti oikeustieteen maisteriksi luetaan noin viidessä–kuudessa vuodessa. Ja valmiit maisterit ovat järjestään vanhempia kuin 21-vuotiaita.
Yli-Hukkala-Siiralla kurssien, notaarin ja gradun suorittamiseen aikaa kului vain karvan verran yli vuosi.
Eikä opinnoissa todellakaan menty sieltä, missä aita on matalin. Opintopistemäärä on suoraan sanoen käsittämätön: 583. Tarvittava vähimmäismäärä on 300.
Tutkintotodistukseen hän sai sopimaan vain 334 opintopistettä. Loput jäivät yli.
Kurssiarvosanatkin ovat varsin hyviä. Keskiarvo ylsi yli neljän, kun paras mahdollinen on viisi. HS on nähnyt Yli-Hukkala-Siiran opintosuoritusotteen.
VIDEOPUHELUUN vastaa iloinen nuori nainen.
Live-tapaaminen ei onnistu, sillä Lotta Yli-Hukkala-Siira on parhaillaan Saksassa vierailemassa perheessä, jossa hän oli vaihto-opiskelijana lukioaikana. Hän puhuu mielellään opiskeluistaan.
”En ole hikari”, hän haluaa sanoa heti alkuun.
Yli-Hukkala-Siiran mukaan hän on ehtinyt elää opintojensa ohessa myös normaalia elämää, vaikka opintoihin onkin kulunut valtavasti aikaa
Hän harrastaa pyöräilyä – nyt projektina on pyöräillä kesällä Pariisiin hyväntekeväisyyshengessä. Se vaatii harjoittelua. Mutta kyllä välillä opiskelijatapahtumissakin on ehtinyt käydä bilettämässä. Hän on usein ensimmäisten joukossa ostamassa lippuja juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua, mutta voiko joku kertoa MIKSI ihmeessä kukaan haluaa käydä oikiksen vuodessa? Mikä on tähän syynä?
Koki ulkopuolisuuden tunnetta eikä tykännyt ilmapiiristä, halus pois niin nopeasti kuin mahdollista
Ja kumminkin ensimmäisenä ostamassa lippuja bileisiin? Ei ihan jutut täsmää .
Ilmeisesti vuorovaikutustaitoissa on ongelmia kun ei kerta tullut muiden kanssa toimeen.
Ei liene kaukaa haettua että vähän autismin kirjoa olisi mukana.
Voi J**sus näitä kommentteja. Eikö voisi vain ajatella, että hän on todella lahjakas ja nopea oppija.
Tunnen monta, jotka ovat olleet hyviä koulussa, opiskelleet ja tehneet väitöskirjan aika nuorina, mutta silti ovat erittäin mukavia ihmisiä.
Yleensä kyllä tällainen omistautuminen pelkälle pänttäämiselle ja suorittamiselle yhdistyy voimakkaasti a:n kirjoon. Se ettei viihtynyt opinnoissa ja koki ulkoouolisuuttaa viittaa voimakkaasti siihen. Kuitenkin tuollainen alalla ihmisten välinen vuorovaikutus on olennaista.
hs jatkuu.
”Olen projekti-ihminen. Tykkään viedä projekteja maaliin”, hän sanoo.
Superopiskelijan opintofilosofia perustuu siihen, että hän yksinkertaisesti tykkää opiskelusta. Pänttääminen on mukavaa, eikä se juuri koskaan tunnu vastenmieliseltä.
Hän sanoo myös ”voittaneensa geenilotossa”: toiselta vanhemmalta periytyi hyvä muisti ja toiselta ahkeruus.
Lopputulema on se, että opinnot ovat aina luistaneet.
KUN KATSOTAAN ajassa taaksepäin nuoren tyrnäväläisen lukio-opintoihin, eivät nekään kovin huonosti sujuneet.
hs jatkuu..
Syksyllä 2019 Lotta Yli-Hukkala-Siira valmistui ylioppilaaksi Kempeleen lukiosta. Ylioppilastodistuksessa komeili kahdeksan laudaturia ja kaksi eximiaa. Se oli paras tulos koko Suomessa.
Se ei kuitenkaan riittänyt projekti-ihmiselle. Hän palasi korottamaan arvosanojaan seuraavana keväänä. Sen hän teki siksi, ettei ollut vielä varma, riittävätkö pisteet suoraan paikkaan oikeustieteellisessä ilman fysiikan ja matematiikan kokeita.
Korotus onnistui. Kahdeksasta laudaturista tuli yhdeksän laudaturia. Pitkän englannin eximia kohosi laudaturiksi.
Silloin oli aika siirtyä yliopistoon. Kohdekin oli selvä: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Hän pääsi lukiotodistuksellaan suoraan sisään. (Ja olisi päässyt ilman englannin korotettua laudaturiakin.)
”Olen jo 5-vuotiaana sanonut haluavani juristiksi. En varmaan tiennyt, mikä on juristi, mutta niin olen jälkikäteen kuullut sanoneeni”, Yli-Hukkala-Siira kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisiko joku nyt ottaa yhteyttä Hgin yliopistoon ja kysyä ihan ylimalkaisesti, etät kuinka nopeasti on mahdollista valmistua, kun olisi kova kiire.
Ihailen palstan kykyä keksiä päästä negatiivista jokaisesta onnistumisesta. Ensinnäkin haastateltava on jo töissä, joten väitteet ettei kukaan palkkaa häntä on huuhaata.
Suomessa on sitä paitsi ollut hänen ikäisiä tohtoreitakin, jotka eivät ole saaneet tällaista vähättelyä osakseen. Ehkä joillekin nuori ja osaava nainen on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hs jatkuu..
MUTTA miksi kaiken pitää tapahtua niin nopeasti? Eikö vähempikin riittäisi? Pitäisikö välillä ottaa rennommin?
Ensin Yli-Hukkala-Siira kertaa ne syyt, miksi opiskelu hänen kohdallaan sujuu: ahkeruus, hyvä muisti ja rakkaus lukemiseen auttavat. Mutta oikeustieteen opintojen valmistumista kiihdytti vielä erityisesti yksi asia.
”En viihtynyt oikiksessa, joten halusin äkkiä pois”, Yli-Hukkala-Siira sanoo.
Oikeustieteen opiskeluyhteisö ei tuntunut omalta. Ylisuorittajaa katsottiin nenänvartta pitkin, koska vahvan kilpailuhengen keskellä hän pisti muiden silmään. Osa oli ehkä kateutta, osa kenties erilaisuuden pelkoa – hän sanoo joutuneensa joka tapauksessa ulkopuoliseksi.
Ja koska opiskeluyhteisö tuntui vieraalta, eikä koronaviruspandemia jättänyt tilaa muulle tekemiselle, hän opiskeli kahta kauheammin. Kesällä hän tajusi, että kaikki opinnot valmistuvat todennäköisesti vuodessa.
Yli-Hukkala-Siiraa hävetti, kun valmistumisen päivä koitti. Se oli hänenkin mielestään vähän liian nopea suoritus. Mutta toisaalta: miksi hävetä huippusuoritusta?
”Minun suoritukseni eivät ole muilta pois, eikä kenenkään ole pakko opiskella enempää kuin haluaa.”
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
Niinpä. Normaalisti on useampana vuonna kursseja joissa on läsnäolopakko ja niiden suorittaminen yhtäaikaa on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hs jatkuu..
VALMISTUMISEEN ei liittynyt juhlallisuuksia.
Nykypäivänä yliopistosta valmistuminen on lähinnä tietokoneen byrokraattista klikkailua. Se ihmetyttää hieman Yli-Hukkala-Siiraa.
”Paljon puhutaan siitä, että opiskelijoiden hyvinvointia ja etenemistä pitäisi tukea ja seurata”, hän sanoo.
Hänestä oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelijat jätetään helposti oman onnensa nojaan selviytymään. Hyvästä – tai huonosta – opintotahdista ei saa käytännössä mitään palautetta.
”Minä suoritin vuodessa yli 500 opintopistettä, eikä kukaan reagoinut. Ehkä se olisi ollut edes sähköpostin paikka.”
Opiskelijoiden seurannan puutteen Yli-Hukkala-Siira näkee yhteiskunnallisena ongelmana. Moni nuori kaipaa opintoihin tukea ja kommentteja. Ei hän vain itselleen onnittelu- tai kummasteluposteja henkilökunnalta kaivannut.
TULEVAISUUDEN suunnitelmat ovat tuoreella oikeustieteen maisterilla vielä auki.
Notaarinsa hän teki ympäristöjuridiikasta ja gradunsa uudesta Yle-laista. Hän on ehtinyt jo aloittaa uudet opinnot Helsingin yliopistossa. Nyt luettavana ovat politiikan ja viestinnän sisällöt. Lisäksi meneillään on asianajajatutkinto.
”Tykkään siitä, että on tekemistä.”
Tällä hetkellä hän työskentelee lukiolaisten oppimateriaalien parissa ja viihtyy työssään.
Tulevaisuuden ammatti voisi olla esimerkiksi EU-asiantuntija tai toimittaja. Afrikan-kirjeenvaihtajuus kiinnostaisi, koska sillä saralla hänen mukaansa suomalaisessa mediamaailmassa on tyhjiö.
Yli-Hukkala-Siira ei halua vielä liiaksi sulkea ovia. Kykyjä ja mahdollisuuksia kyllä riittää, antaa ajan näyttää.
hs jatkuu....
HS:n pyynnöstä Lotta Yli-Hukkala-Siira antoi vielä viisi napakkaa neuvoa opiskelutekniikan parantamiseen.
1. Kirjoita ylös, mitä pitää opiskella. Usein opiskeltavien asioiden määrä tuntuu tosi isolta, mutta realiteetit huomaa, kun kirjoittaa kaiken ylös.
2. Opiskele korkeintaan kahta eri aihetta päivän aikana.
3. Tee opiskelusta järkevää: katso joko luentoja tai lue tenttikirjaa, älä tee kahta asiaa yhtä aikaa vaan yhtä asiaa kerralla huolellisesti.
4. Tee realistinen luku- tai opiskelusuunnitelma ja sitoudu noudattamaan sitä.
5. Mieti, milloin voi mennä siitä, mistä aita on matalin. Aina ei ole pakko tavoitella parasta arvosanaa, joskus keskivertokin riittää.
Tässäpä koko Hesarin juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
No sehän on vaan hyvä juttu. Niin heidän kuulukin. Lahjakkaita ihmisiä kuuluu edistää, ei estää ja hidastaa.
Juuri näin, yliopistojen alaan kuuluvaa sillä ei ole ammatillinen oppilaitos, lääkäreillä ehkä eniten käytännönläheistä, vaikka tietysti myös oikeustieteellinen mutta eritavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
No sehän on vaan hyvä juttu. Niin heidän kuulukin. Lahjakkaita ihmisiä kuuluu edistää, ei estää ja hidastaa.
No ainakin hänelle korona on ollut oikea onnenpotku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Kokonaisuudessaan hän kirjoitti laudaturit äidinkielestä, yhteiskuntaopista, historiasta, pitkästä saksasta, keskipitkästä ruotsista, filosofiasta, uskonnosta ja lyhyestä matikasta. Pitkästä englannista ja lyhyestä venäjästä arvosanaksi tuli eximia.” YLE 14.11.2019
Joten jos hän suoritti kaikki nuo kielet, historian, matikan ja äidinkielen ja kaikista joko L tai E ja samalla sitten avoimessa opiskeli ja tenttasi oikiksen kurssit niin puhumme aivan poikkeuksellisista kyvyistä ja älystä. Ai niin, unohdinko sanoa sen L:län filosofiasta, joka vaatii syvällistä ajattelua.Joo, mutta ei häntä nyt kukaan halua palkata. Ei ole tarpeeksi uskottava. Parikymppisenä liian vähän elämänkemusta ja työkokemusta, jotta kukaan viitsii palkata.
:D:D näin juuri, varmaan on ikävä ihminenkin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
Niinpä. Normaalisti on useampana vuonna kursseja joissa on läsnäolopakko ja niiden suorittaminen yhtäaikaa on mahdotonta.
Kuulostaa omituiselta, että yliopistotutkinnon voi suorittaa kirjekurssinomaisesti. Edes oikiksessa.
Gradunsa on tehnyt oikeushistoriasta eli käytännössä hyötynyt jo ennestään laajasta historian osaamisestaan ja yleissivistyksestään. Gradun aiheena onko uusi yle-laki typerä ja huono. Ei ehkä perinteisin otsikointi omaan silmään. Käytännössä voi olla pohdittu samaa teemaa jo lukiossa, jos ja kun ollut varmasti yhteiskunnallisesti aktiivinen. Oikeushistorianhan tuntee osin jo jos opiskellut historiaa laajasti lukiossa.
Silti en itse juristina ymmärrä, kuinka tämä on mahdollista. Ennen graduseminaaria piti olla tehty kolme prosemmaa ja gradusemmoja alkoi yleensä vain syksyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli tästä on puoletkan totta, on yliopisto ja laitos joustaneet uskomattoman paljon.
Toivottavasti ei ole totta. Olis isompi kohu kun se eräs peli. Täysin epäoikeudenmukaista olis kun muut joutuu odottelemaan että ehdot kurssille täyttyvät jne!!
Tämä pitää kyllä selvittää, ei yhdelle voida antaa tämmösiä oikeuksia
Vierailija kirjoitti:
Osaako nyt toimia ammatissa vai oliko vain kova opettelemaan ulkoa tekstejä?
Hän keskittyi tutkinnon suorittamiseen, mutta asiantuntijuuden kypsymistä ei tuossa ajassa tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.
No, eiköhän hänellä ole mahdollisuus harjoitella käytännön töitä, kun teoriaosaaminen on kunnossa? Oikeustiede ei ole käsityöammatti, jossa kädentaidot ovat olennainen osa. Se ei sisällä labratöitä, ei koe-eläinten avaamista, ei edes jonkun kielen ja kulttuurin yhteistä ymmärtämistä. Käytännön kokemusta oppii vaikka opiskeluja on takana kaikki 100%. Se ei vaadi sitä, että opiskeluja on takana vain 10%.
Se on ihan selvä asia. Että vuodessa valmistunut ja sen jälkeen neljä vuotta töissä ollut on ammatillisesti ihan eri tasolla, kun viisi vuotta opiskellutta ja muutaman kesätyöjakson siellä täällä tehnyt tyyppi viiden vuoden jälkeen, jos molemmat aloittivat samana vuonna opiskelut. Vuodessa valmistumisen vaatii paljon älyä, ahkeruutta ja motivaatioita, eikä ne katoa ihmisestä vaikka hän valmistuu ja astuu työelämään.
Miksi ihmeessä hän ei selviytyisi elämästä? Ei se elämän nyt niin vaikeaa ole. Aamulla heräät, menet töihin, syöt ja jos saat hyvää palkkaa ei tarvitse edes itse tehdä ruokaa, senkun ostat valmiina, harrastat jotain kivaa, koska sinulla on siihen varaa ja lomilla matkustat. Ja juristina löydät suht helposti puolison.Juristina voi voi monissa eri tehtävissä, mutta periaatteessa ihmissuhteiden hoitamista jossa ei pärjää pelkällä asiaosaamisella ollenkaan.
Juristit eivät hoida ihmissuhteita. He hoitavat ihmisen lakiasioita.
Ei lääkärikään hoida mitään ihmissuhteita, hän hoitaa ihmisien sairauksia.
Ja molemmat voivat olla ja ovatkin toisinaan erittäin lyhyt sanaisia, jopa epäystävällisiä ja töykeän oloisia.
Mutta työt hoituu.
Ei juristin tarvitse asiakkaan kanssa hoitaa small talkia, vaan sitä pelkkää asiaa, minkä takia asiakas on hänen luokseen tullut. Ja siinä puhutaan faktoista.
Ei se juristin työ ole todellisuudessa sellaista kuin amerikaisissa elokuvissa ja sarjoissa.
Siellä vajausta ihmissuhdetaidoissa vai mistä. Oikeustiede käsittelee ihmisten välisiä asioita, tämä tosiasia kerrotaan heti opintojen alkumetreillä samoin kuin että ei tarvitse olla ruudinkeksijä selvitäkseen.
Aivan, olet oikeassa siinä, että oikeustiede käsittelee ihmisten välisiä suhteita, mutta käytönnössä siinä juristin ja asiakkaan välillä ei tarvitse ole mitään sen kummempia empatioita kuin sympatioitakaan.
Tehdään se työ vaan. Ei siinä kavereita olla. Hoidetaan se asia mikä pitää hoitaa.
Eikä kaikki juristit hoida rikosasioita ollenkaan, vain siviilipuolen juttuja.
Toki juristi on asiakkaalleen kohtelias, kuuntelee häntä, kysele asia koskevat yksityiskohdat tarkkaan jne.
Mutta ei siinä tosiaan ystäviä olla.
Eihän kiinteistövälittäjäkään kanssa mitään bestiksiä olla ja kuitenkin hänenkin kanssaan tehdä yksi elämän kalleimmista ja tärkeimmistä ostoista, asunnon, kodin osto.
Haluan että juristi hoitaa asiani hyvin, siitä maksan hänelle. En maksa höpöttämisestä.
Sentäs vähintäänkin 250 eruoa tunti jo lienee aloittelevallakn juristilla.
”Kokonaisuudessaan hän kirjoitti laudaturit äidinkielestä, yhteiskuntaopista, historiasta, pitkästä saksasta, keskipitkästä ruotsista, filosofiasta, uskonnosta ja lyhyestä matikasta. Pitkästä englannista ja lyhyestä venäjästä arvosanaksi tuli eximia.” YLE 14.11.2019
Joten jos hän suoritti kaikki nuo kielet, historian, matikan ja äidinkielen ja kaikista joko L tai E ja samalla sitten avoimessa opiskeli ja tenttasi oikiksen kurssit niin puhumme aivan poikkeuksellisista kyvyistä ja älystä. Ai niin, unohdinko sanoa sen L:län filosofiasta, joka vaatii syvällistä ajattelua.
Joo, mutta ei häntä nyt kukaan halua palkata. Ei ole tarpeeksi uskottava. Parikymppisenä liian vähän elämänkemusta ja työkokemusta, jotta kukaan viitsii palkata.