Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Näköjään korona-aika on helpottanut yliopisto-opintojen suorittamista aika paljon, kun kirjatkin saa olla tentissä. Toivottavasti on kuitenkin edes tarkistettu, että tentit tekee juuri oikea opiskelija eikä joku tuttu heidän puolesta. Muutenhan voisi käydä niin että jossain kaveripiirissä joku tietty tyyppi tekee kaikille tietyn kurssin tentit ja toinen tekee toisille eri tentit ja kolmas taas erit jne. ja noppia satelee kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sanoisin, että kyseessä on juuri tuo moraali näkökanta. Yhdelle on järjestetty oikopolku. Harmittaahan se niitä, jotka eivät saa suorittaa esim notaari ja gradu- vaihetta yhtäaikaa kuten tämä "vuodessa valmistunut.

Harmittaa vielä enemmän, jos ikää on jo sen verran, että ne opinnot saisi mieluiten pakettiin niin pian, kuin mahdollista. On aivan eri asia valmistua parikymppisenä, kuin vaikkapa kymmenen tai parikymmentä vuotta vanhempana.

T: hän, jonka piti kupata väkipakolla läpi kursseja, jotka olisi voinut suorittaa tenttimällä.

DADDY82 kirjoitti:

Kova suoritus. Tein itse 20 kuukauteen 260 opintopistettä ja luulin sen olevan hyvä suoritus. Kävin tosin osa-aikaisena töissä muutaman vuoron kuukaudessa ja kotona oli kaksi alle kouluikäistä lasta, joten tehokasta opiskeluaikaa oli keskimäärin neljänä päivänä viikossa 8-16 välillä ja sitten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Opintoja hidasti kaksi pakollista harjoittelua sekä muutamien kurssien tarjonta vain tiettyyn aikaan lukuvuotta.  Silloin tuli pohdiskeltua sitä, että miten ihmiset saa menemään kandin ja maisterin tutkintoon yli kolme vuotta. Suurin osa on perheettömiä opiskelijoita ja vaikka kävisi töissä, näkisi kavereita ja harrastaisi niin aikaa on silti ihan mahdottomasti jos ei ole lapsia. Myöhemmin tein pelkän maisterin toiselta alalta tehden samalla täysiaikaisena töitä. Sekin meni helposti kahdessa vuodessa. Toista gradua kirjoitin kahden kuukauden ajan iltaisin ja se hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla.

Nyt teen kolmatta maisterin tutkintoa työnohessa. Sillä ei ole juurikaan arvoa esimerkiksi nykyistä työtäni ajatelleen, mutta kyseinen ala kiinnostaa, koska se poikkeaa täysin aikaisemmista opinnoistani. Nyt en ole pitänyt kiirettä vaan edennyt ns. normaalissa 60 op vuositahdissa. Käytän opintoihin pari iltaa viikossa ja huomaan jälleen miettiväni, että mitä ne muut oikein viikkonsa tekee kun tuntuu kiire olevan ja osalla opintojaksot laahaa jäljessä. Suurin osa kuitenkin lapsettomia ihmisiä, joilla on illat ja viikonloput mahdollista käydä töissä, opiskella ja harrastaa. 

Mitään muuta tämä ei vaadi kuin sen, että aikatauluttaa opintonsa ja suunnittelee opintojaksojen suoritusjärjestyksen noin puoli vuotta ennakoiden ja synkkaa tämän työn ja perheen aikataulujen kanssa. Sitten vaan pysyy suunnitelmassa. Keskeistä on myös se, että ei jää hieromaan tehtävien ja tentiin luvun kanssa. Opintojaksosta näkee aika nopeasti minkä verran se vaatii työtä, joskus on aikaa panostaa enemmän, joskus taas pitää vaan tehdä vaan sen verran että pääsee lävitse. Kokemukseni mukaan osaamistasoni on silti samalla tasolla muiden opiskelijoiden kanssa. Tietysti opiskelua helpottaa se, kun on jo kokemusta siitä ja tietää, mikä tapa opiskella sopii itselle parhaiten. 

koska: 

a) kaikki ihmiset on täsmälleen samanlaisia kuin sinä, jotkut vaan ei toimi optimaalisesti toisin kuin sinä

b) kaikki yliopistot ja aineet on täsmälleen samanlaisia keskenään eli ihan yhtä helposti suoritettavissa

c) molemmat edeltävistä

d) ei kumpikaan edeltävistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sinulla se ongelma tuntuu olevan kun mielestäsi asiasta ei saa sanoa mitään, tai edes ääneen ihmetellä miten se onnistuu ilman että se ihmettely käännetään pääsi sisällä kateudeksi.

Luulen kuule ettei nykymuotoinen internet sovi sinulle joten mitä jos sulkisit sen koneesi ja menisit vaikka metsään mielenosoittamaan liito-oravia vastaan tai jotain. 

Lisää ongelmia sinulle. Nyt sinulle on ongelma minun netissä kirjoittaminen?

Ihmettele vapaasti, mutta en käsittänyt aiemmin, että haluat vain itsesi kanssa pelkän monologin.

En harrasta mielenosoituksia. Tykkään haastaa muiden ajatuksia. Siihen netti on mitä mainioin paikka. Se taas ei näytä soveltuvan kovinkaan hyvin heille, jotka eivät halua joutua sen kohteeksi netissä. Jostain syystä he reagoivat aina samalla tavalla. Pyytävät, että minä poistun, ettei kukaan vaan analysoi heidän sanomisiaan.

Uutisessa häiritsee se miten haastateltu on pyöristänyt kaiken siten, että saisi maksimoitua kuvan itsestään yli-ihmisenä. Olisi vain rehellisesti sanonut, että tutkintoon meni "alle kaksi vuotta" mikä on sekin loistava suoritus. Nyt puhutaan kuitenkin reilusta vuodesta ja alkuperäisessä uutisessa avoimessa suoritetut ja hyväksiluetut opinnot ovat jääneet tarkoituksella mainitsematta.

Oispa jännä tietää tyypin ÄO. Veikkaan että sillä juoksee ajatus niin nopeasti, että yksi hänen vuosi vastaa normaalin ihmisen neljää-viittä vuotta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sanoisin, että kyseessä on juuri tuo moraali näkökanta. Yhdelle on järjestetty oikopolku. Harmittaahan se niitä, jotka eivät saa suorittaa esim notaari ja gradu- vaihetta yhtäaikaa kuten tämä "vuodessa valmistunut.

Harmittaa vielä enemmän, jos ikää on jo sen verran, että ne opinnot saisi mieluiten pakettiin niin pian, kuin mahdollista. On aivan eri asia valmistua parikymppisenä, kuin vaikkapa kymmenen tai parikymmentä vuotta vanhempana.

T: hän, jonka piti kupata väkipakolla läpi kursseja, jotka olisi voinut suorittaa tenttimällä.

Eikö se sitten ole hyvä asia, jos asiaan on tullut tai tulossa muutos? Sinä, et siihen junaan ehtinyt, mutta joku muu saattaa hyötyä tästä. Ehkä siihen on syynsä, että vasta nyt joku pääsee tähän vuodessa valmistumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Uutisessa häiritsee se miten haastateltu on pyöristänyt kaiken siten, että saisi maksimoitua kuvan itsestään yli-ihmisenä. Olisi vain rehellisesti sanonut, että tutkintoon meni "alle kaksi vuotta" mikä on sekin loistava suoritus. Nyt puhutaan kuitenkin reilusta vuodesta ja alkuperäisessä uutisessa avoimessa suoritetut ja hyväksiluetut opinnot ovat jääneet tarkoituksella mainitsematta.

Olisi ihan rehellisesti kirjoittanut syksyn päivämäärän milloin yliopisto alkoi ja marraskuun ajankohdan tiedämmekin. Syksy 2020 ja marraskuu 2021, joo, minunkin laskuissa lähes kaksi vuotta.

Hesarin juttu olisi voinut tietenkin olla suoraan elämänkerta ja kaikki neuvolakortista lähtien olisi voitu liittää siihen. Jäi nimittäin vaivaamaan ja häiritsemään, että mitä kursseja mahtoi suorittaa siellä Saksassa siellä lukiossa.

Kova suoritus. Onko seuraavaksi sitten 10 vauvavuotta vuorossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä mysteeri selvisi tämän päivän Hesarin jutussa: oikis siirsi kaiken opiskelun verkkoon koronavuonna, kaikki tentit etänä ja kirjoja sai käyttää tenteissä. HS yrittää vähätellä tätä tärkeää yksityiskohtaa. Itsestään selvää, että valmiiksi osaavalle opiskelijalle tämä on tilaisuus kerätä valtavasti opintopisteitä. 500+ opintopistettä on silti huippusuoritus, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan erikoinen lahjakkuus. Erityisen lahjakkaalla ihmisellä ei olisi mennyt 2+ v lukion suorittamiseen.

Sä et ehkä ole koskaan tehnyt tenttiä, etänä saati paikalla, joten ehkäpä pieni reality check olis paikallaan?

Siinä olet oikeassa, että etätentit ovat huomattavasti helpompia ja vaativat vähemmän kertausta kuin perinteiset tentit, joskin kysymysten taso on myös mitoitettu sellaiseksi, että kirjojen kanssa tekevät opiskelijat joutuvat ns. miettimään tosissaan.

Lisäksi tuolla 550op/v -tahdilla jokaiseen 4-6h tenttiin on täytynyt mahduttaa monta eri kokonaisuutta. Tunnen itse vain tekniikan puolta, joten en osaa arvioida oikiksen tenttien vaikeustasoa ja hyvää vastaustapaa, mutta meilläkin esim laskutoimitusten puhtaaksikirjoittaminen ja naseva perustelu ottaa oman aikansa, vaikka miten turbona suorittaisi. Luulisi, että tekstivetoisemmassa oikiksessa tämä voi olla vielä työläämpää, joskaan en tiedä. Saa korjata.

Tämä etänä tekeminen on muuten useasti tässäkin ketjussa mainittu juttu ja ns. ilmiselvä asia.

Olen tenttinyt etänä. Fakta on, että etätentti on helppoa mikäli olet opiskellut jonkin verran ja erittäin vaikeaa mikäli et ole ja tentissä on paljon nippelitietoa, johon pitää vastata aikarajoitetusti. Vaikeus tulee vain siinä, että opiskelija yrittää luistaa opiskelusta. Opiskellut ihminen muistaa asioita, mutta voi myös tarkistaa eri lähteistä ja yhdistää tiedot. Lisäksi kukaan ei voi tarkistaa sitä, että opiskelija tekee todella tentin yksin.

Omassa tiedekunnassa kahde 10op etätentin suoritti 90% opiskelijoista, kun samat tentit reputti aikaisempana vuonna salitenttinä puolet opiskelijoista. Tentit oli tehty erittäin vaikeiksi verrattuna normaaleihin. Oli tiukat aikarajoitukset ja ei saanut muuttaa vastausta. Itse tahkoin ennätyspaljon opintopisteitä, nostin arvosanoja lisäksi ja valmistuin työn lomassa samana vuonna. Joten tiedän mistä puhun.

Ikään kuin samaa sanoin omassa viestissäni, jos nyt ajatuksella luet uudestaan 🙂

Eipä silti vähennä 550pts/v arvoa, etätentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisessa häiritsee se miten haastateltu on pyöristänyt kaiken siten, että saisi maksimoitua kuvan itsestään yli-ihmisenä. Olisi vain rehellisesti sanonut, että tutkintoon meni "alle kaksi vuotta" mikä on sekin loistava suoritus. Nyt puhutaan kuitenkin reilusta vuodesta ja alkuperäisessä uutisessa avoimessa suoritetut ja hyväksiluetut opinnot ovat jääneet tarkoituksella mainitsematta.

Olisi ihan rehellisesti kirjoittanut syksyn päivämäärän milloin yliopisto alkoi ja marraskuun ajankohdan tiedämmekin. Syksy 2020 ja marraskuu 2021, joo, minunkin laskuissa lähes kaksi vuotta.

Hesarin juttu olisi voinut tietenkin olla suoraan elämänkerta ja kaikki neuvolakortista lähtien olisi voitu liittää siihen. Jäi nimittäin vaivaamaan ja häiritsemään, että mitä kursseja mahtoi suorittaa siellä Saksassa siellä lukiossa.

Kaikkia opintoja ei oltu suoritettu sinä aikana ja tässähän nimenomaa hämmästeltiin ajallista tehoa, eli kyllä voidaan kyseenalaistaa puheet vuodesta.

Eikös tämä tee inflaatiota oikeustieteelliseen tiedekunnan ylipöhöttyneeseen prestiisiin?  Valmistuminen samalla tahdilla kuin hoiva-avustajaksi vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Uutisessa häiritsee se miten haastateltu on pyöristänyt kaiken siten, että saisi maksimoitua kuvan itsestään yli-ihmisenä. Olisi vain rehellisesti sanonut, että tutkintoon meni "alle kaksi vuotta" mikä on sekin loistava suoritus. Nyt puhutaan kuitenkin reilusta vuodesta ja alkuperäisessä uutisessa avoimessa suoritetut ja hyväksiluetut opinnot ovat jääneet tarkoituksella mainitsematta.

Jos tutkintoon on mennyt "alle kaksi vuotta" reilun yhden vuoden sijasta, toisaalta eri opintosuoritusten järjestystä tai aikataulua koskevista määräyksistä ei silloin ole tarvittu poikkeuksia ainakaan niin paljoa kuin monet ovat tässä ketjussa olettaneet.

Itse miettisin lähinnä osaamisen ja tiedon karttumista. Hänkin sanoi jutussa, että joskus on mentävä kurssien kohdalla sieltä, mistä aita on matalin. Jos liki 5 vuoden opinnot tekee yhteen vuoteen, jääkö päähän oikeasti mitään? Muistaako hän asioita lainkaan tuommoisen putken jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sinulla se ongelma tuntuu olevan kun mielestäsi asiasta ei saa sanoa mitään, tai edes ääneen ihmetellä miten se onnistuu ilman että se ihmettely käännetään pääsi sisällä kateudeksi.

Luulen kuule ettei nykymuotoinen internet sovi sinulle joten mitä jos sulkisit sen koneesi ja menisit vaikka metsään mielenosoittamaan liito-oravia vastaan tai jotain. 

Lisää ongelmia sinulle. Nyt sinulle on ongelma minun netissä kirjoittaminen?

Ihmettele vapaasti, mutta en käsittänyt aiemmin, että haluat vain itsesi kanssa pelkän monologin.

En harrasta mielenosoituksia. Tykkään haastaa muiden ajatuksia. Siihen netti on mitä mainioin paikka. Se taas ei näytä soveltuvan kovinkaan hyvin heille, jotka eivät halua joutua sen kohteeksi netissä. Jostain syystä he reagoivat aina samalla tavalla. Pyytävät, että minä poistun, ettei kukaan vaan analysoi heidän sanomisiaan.

Olet trolli, et mitään muuta. Se tajusitko itse sitä on sitten toinen asia. Vähän noloa ehkä tajuta että oma "keskustelu" onkin pelkkää trollausta joka ei saa erityisen hyvää vastaanottoa muilta. 

Spude kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Kokonaisuudessaan hän kirjoitti laudaturit äidinkielestä, yhteiskuntaopista, historiasta, pitkästä saksasta, keskipitkästä ruotsista, filosofiasta, uskonnosta ja lyhyestä matikasta. Pitkästä englannista ja lyhyestä venäjästä arvosanaksi tuli eximia.” YLE 14.11.2019

Joten jos hän suoritti kaikki nuo kielet, historian, matikan ja äidinkielen ja kaikista joko L tai E ja samalla sitten avoimessa opiskeli ja tenttasi oikiksen kurssit niin puhumme aivan poikkeuksellisista kyvyistä ja älystä. Ai niin, unohdinko sanoa sen L:län filosofiasta, joka vaatii syvällistä ajattelua.

Joo, mutta ei häntä nyt kukaan halua palkata. Ei ole tarpeeksi uskottava. Parikymppisenä liian vähän elämänkemusta ja työkokemusta, jotta kukaan viitsii palkata.

Ei häntä kenenkään tarvitse palkata, hän palkkasi jo itse itsensä, kuten kuvasta näkyy:

https://www.finder.fi/Lakipalvelut/Lotta+Yli-Hukkala+Oy/Helsinki/yhteys…

Hienoa, mutta toki asiakkaiden tarvitsee vielä hänet palkata kerta toisensa jälkeen, näin meillä yrittäjillä:)

Vierailija kirjoitti:

Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.

Mitä käytännön kokemusta on niillä jotka ovat luuhanneet oikikisessa pikku kanuunassa 7 vuotta? Hampurlaisten myyntiä? Ehkä viimeisenä vuotenaan pääsee johonkin lakiasiantoimistoon harjoittelijaksi, mutta ei ensimmäisinä. Toisaalta, tämä nainen on osoittanut pystyvänsä omaksumaan tekstiä ihan valtavalla nopeudella ja on jonkinlainen julkkis, joten veikkaan että toimistot kilpailevat siitä kenelle tuo tulee töihin. Toivonkin ettei ota vastaan liikejuristin paikkaa vaan sen sijaan aloittaa vaikka jatko-opinnot. Johan tuolla pitäisi parissa vuodessa olla tohtorinhattu päässä ja auskultointikin suoritettuna.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä tee inflaatiota oikeustieteelliseen tiedekunnan ylipöhöttyneeseen prestiisiin?  Valmistuminen samalla tahdilla kuin hoiva-avustajaksi vuodessa.

Sen yhden vuoden aikana vaadittu työmäärä on kuitenkin aivan eri.

Opiskeluajan tärkein asia tavikselle on verkostoituminen. Mutta osalla porukasta verkostot jo valmiina eivätkä uusia sellaisia tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juristi ei ole sosiaalityöntekijä, hän lakiin erikoistunut asiantuntija.

Tottakai jokaisen juristin on osattava neuvotella aina vastapuolen kanssa, mutta on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita.

Kyllä se nyt vaan on niin, että asianajaja ne neuvottelut hoitaa... Etenkin lapsiasioissa sanoisin, että työstä on noin 70 % psykologiaa + sossuna toimimista ja ainoastaan loput juridiikkaa. Ensin pitää saada se oma päämies ymmärtämään ja siinä, jos missä, tarvitaan todella psykologiaa (harmi, tätä ei oikiksessa opeteta yhtään). Jos AA:lla ei ole pelisilmää, niin helposti käy niin, että oma päämies lähtee ovet paukkuen, koska hänen AA ei ole hänen puolellaan eikä ymmärrä häntä. 

Vasta, kun saat oman päämiehesi ymmärtämään, miten asia olisi parasta ratkaista (mahdollisimman pitkälle sopia), voit lähteä neuvottelemaan vastapuolen kanssa. 

En ymmärrä yhtään, mitä edellinen kirjoittaja tarkoittaa "on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita". Ns. Follo -menettelyssä on sovitteluun erikoistunut käräjätuomari + asiantuntija-avustaja (yleensä sossu tai psykologi), mutta eivät he mitään ehdota tai sovittele. Heidän tarkoituksena on kuunnella vanhempia ja yrittää saada vanhemmat näkemään toistensa kantoja. Ei ole olemassa "erikseen sovittelijoita", vaan kyllä ne sopimukset pitkälti on asianajajien viilaamia. 

Itsellä näitä lapsiasioita on nykyään noin 70 % kaikista työtehtävistä. En tarkoittanut näin käyvän, vaan "rakastan" rikoksia ja itsellä syyttäjätausta, mutta sana on kiirinyt, että olen taitava lapsiasioita hoitamaan ja saan yleensä neuvoteltua asiat päämieheni kannalta edullisiksi. Ennen kaikkea olen taitava siinä, että saan oman päämieheni asenteen muuttumaan sovittelulle suostuvaiseksi. Lähtökohtahan lapsiasioissa on se, että vanhemmat ovat täydellisessä pattitilanteessa ja haukkuvat toisiaan. Sen lähtökohdan muuttaminen on pitkien työtuntien takana. 

Ja vaikka oikeuteen mennäänkin, niin ns. rönsyilevät oksat pyritään sopimaan mahdollisimman pitkälle, jotta oikeudessa tapellaan sitten vain itse ytimestä, esim. huoltajuudesta ja tapaamisten laajuuksista tarkemmin. 

F, asianajaja, joka alalla jo yli 20 vuotta ja oma toimisto 15 vuotta

ps. Olen monesti miettinyt tuota, että miten minusta "lapsiasioita hoitava asianajaja". Minähän olen rikoksiin erikoistunut... Itsellä ei ole lapsia eli näenköhän juuri sen vuoksi asiat jotenkin selvemmin... (?)

Hieman kalskahti korvaan, että asianajajien työ olisi psykologina tai sossuna toimimista. Kaikki alat kuitenkin vaativat samanpituiset (psykologiassa itseasiassa hieman laajemmat) maisteriopinnot omalla alallaan, joten mikään näistä aloista ei ole yleistiedon varassa, oman työn sivussa, hoidettavia tehtäviä.

Vaikka sosiaalityöntekijän työ perustuu täysin tiettyihin lakeihin ja niiden soveltamiseen, en lähtisi itse sanomaan toimivani juristina työssäni (asiakkaiden "asianajajana" toimimisesta lähinnä vertauskuvallisesti kyllä joskus puhutaan, painottaen ettemme ole lainoppineita, vaan juristeja ja oikeuselimiä konsultoidaan tarvittaessa).

Henkilökohtaiset ominaisuudet ja kokemus ihmisten kohtaamisessa taas on suotavaa monellakin alalla, se ei ole erityisesti sossujen yksinoikeus. Sovitteleva kohtaaminen ei myöskään ole aina mahdollista viranomaisvaltaa käytettäessä, mm. nämä valtasuhteet ja eettiset kysymykset ovat opinnoissa teoreettisesti ja syvällisesti käsiteltyjä teemoja ja tärkeitä sellaisia kun tehdään ihmisiä ja perheitä koskevia päätöksiä.

Ymmärsit minua väärin. 

Jos ajatuksella luet kirjoitukseni, niin tajuat kyllä, mitä ajan takaa. Kirjoituksessani puhun nimenomaan lapsiasioista. Ja siitä lähtökohdasta, että ollaan pattitilanteessa ja pitää oma päämies saada toisen osapuolen haukkumisen sijasta keskittymään siihen, mikä on olennaista. Miten lapsen asia jatkossa hoidetaan? 

Kuten totesin, itse alalla jo vuodesta -97 ja oma näkemykseni asiasta on se, että lapsiasioissa on psykologia erittäin suuressa osassa. En tarkoita tällä sitä, että aliarvioisin koulutusta niin juristeilla kuin psykologeillakaan. 

Jotta päästään lapsiasioissa tekemään rakentavia ratkaisuja, se vaatii erityisesti sitä, että oma päämies ymmärtää sen toisen osapuolen näkökulman ja lapsen edun. Siinä ei juridiikka ole isossa osassa. Puhun näkökulman muuttamisesta, mikä on edellytyksenä neuvotteluille.

Tietenkin juridiikkaa vaaditaan, jotta pystyy koko hommaa tekemään. En todellakaan aliarvioi omaa koulutustani.

Viimeksi tänään olin Vantaa KäOssa lapsiasiassa, keskiviikkona Espoon KäO lapsiasiassa. Ja pitäisi tässä vääntää kolmannessa asiassa Vantaan oikeuteen saavutettu sopimus lapsen tapaamisten täytäntöönpanokanteessa + sopimus tapaamisista 1.1.2022 alkaen. Neljännessä lapsiasiassa on vastaus määräpäivä 15.11. Vantaalle (muistaakseni).

Kyllä näiden lapsiasioiden osalta väitän, että jonkun verran voin kertoa oman näkemykseni.

F, asianajaja

Toisaalta varsinkin nämä perhe- ja lapsioikeuden asiat on sen verran yksinkertaisia, että lukemalla Finlexiä ja jonkun peruskirjan pärjää varsin hyvin itsekin. Toki oikeudenkäymiskaari ja muutamia oikeusministeriön ohjeita on hyvä myös lukea. Tämä onnistuu ihan muutamassa viikossa.

Eli oikeastaan en ihmettele, jos vuodessa tenttii lakikirjoja ja Finlexiä sen verran, että saa maisterin pätevyyden.

Juu mikäpä tuossa, tekisit tuon koska tahansa itse jos vaan viitsisit? Enpä tiedä

nimim. jo pääsykokeessa reputtanut