Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailta tulee neroja, jotka suorittavat koko koulutusputken muutamassa vuodessa.

Mutta ilman passia; se kun hukkui matkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta voiko joku kertoa MIKSI ihmeessä kukaan haluaa käydä oikiksen vuodessa? Mikä on tähän syynä?

Koki ulkopuolisuuden tunnetta eikä tykännyt ilmapiiristä, halus pois niin nopeasti kuin mahdollista

En usko. Hänenhän piti tietää että on ulkopuolinen jo ennen opintojen alkua sitten. Ei hän ole voinut edes kuukautta selvitellä löytyykö kavereita ja mikä ilmapiiri ja sitten alkaa vasta optimoimaan opintoja ja anomaan tuota oikopolkua. Hänen on täytynyt päättää haluavansa valmistua nopeasti ennen kuin on edes nähnyt hyväksytäänkö häntä. Ei voi siis olla syy nopealle opiskelulle tuo kun nopea opiskelu päätetty ennen kokemusta ilmapiiristä.

Eikö tuo sisäänpääsy ollut melkoisen varma, kun valinta tehtiin yo-todistuksen perusteella. Kuka sinne oikikseen  sitten  pääsee, jos ei 8 ällän ylioppilas?

Ilman pitkän matematiikan arvosanaa ei ovet tällekään auenneet. Todistusvalinnassa siis huomioidaan äidinkielen arvosana plus neljä eniten pisteitä antavaa ainetta. Pitkän matematiikan L antaa selkeästi eniten pisteitä. Pääsykokeiden kautta pääsee ne ,jotka osaa siellä parhaiten. Sinänsä tuonne pääsemistä helpottaa se, että pääsykokeilla valitaan 60% sisäänotosta. Esim. Tekniikan puolella todistusvalinta on 70-80% ja pääsykokeella kilvoitellaan muutamista paikoista.

Niin, hänellähän oli jo syksyllä 2019 suunnitelmissa kirjoittaa keväällä 2020 pitkä matikka ja hän tekikin sen ja sai siitäkin arvosanan L. . Mutta samalla valmistautui pääsykokeisiin, jos ei olisi papereilla päässyt.

Jossain jutussa oli, että sai englannin korotettua L:ksi, mutta matikasta ei ollut mitään. 

Jos hän ei ollut lukunut pitkää matikkaa, niin suorittiko hän ne 10 kurssia päivässä ja sitten kirjoitti aineen? Vai miten?

Hienoa jos sai myös valtsikan kursseja tehtyä. Sosiologiassa yritin kerran palauttaa kurssiesseen kurssin alussa mutta opettaja ei ottanut sitä vastaan. Esseen sai palauttaa vasta luentojen jälkeen, koska luennoilla voi olla hyödyllistä sisältöä tms.

Gradutekstiäkään ohjaaja ei suostunut lukemaan etukäteen vaan osioittain vasta kun kyseinen osio oli seminaarissa käsittelyvuorossa. Seminaari kesti vuoden ja sillä kurssilla oli eri vetäjä, ohjaaja ei osallistunut kurssille. En tiedä, olisiko työn palauttamista voinut aikaistaa, mutta seminaarissa osiot käsiteltiin tietyssä aikataulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei liene kaukaa haettua että vähän autismin kirjoa olisi mukana.

Voi  J**sus näitä kommentteja. Eikö voisi vain ajatella, että hän on todella lahjakas ja nopea oppija.

Tunnen monta, jotka ovat olleet hyviä koulussa, opiskelleet ja tehneet väitöskirjan aika nuorina, mutta silti ovat erittäin mukavia ihmisiä.

Tässä pahinta on se, että ajattelit ilmeisesti ettei autismin kirjolla oleva voisi olla mukava ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä mysteeri selvisi tämän päivän Hesarin jutussa: oikis siirsi kaiken opiskelun verkkoon koronavuonna, kaikki tentit etänä ja kirjoja sai käyttää tenteissä. HS yrittää vähätellä tätä tärkeää yksityiskohtaa. Itsestään selvää, että valmiiksi osaavalle opiskelijalle tämä on tilaisuus kerätä valtavasti opintopisteitä. 500+ opintopistettä on silti huippusuoritus, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan erikoinen lahjakkuus. Erityisen lahjakkaalla ihmisellä ei olisi mennyt 2+ v lukion suorittamiseen.

Siis kirjoja saa käyttää tentissä? Onko normaalisti näin?

Kyllähän se helpottaa suuresti. Tentteihin tulee monensadan sivun opukset luettavaksi. Jos vastauksen voi laatia kodin rauhassa tarkistellen kirjoista ydinkohdat ja välttäen pahimmat virheet, niin onhan se aivan eri tilanne kuin kirjoittaa vastaukset tukeutuen vain omaan muistiin täpötäydessä tenttisalissa tentaattorin tiukan haukan katseen alla.

Tenttiaika on siis 2-3 tuntia tentistä riippuen ja yleensä tenteissä joissa saa olla kirjat on niin paljon + hankalia kysymyksiä että ei siinä kerkiä kuin korkeintaan tarkistaa jonkun satunnaisen yksityiskohdan tai kaavan. Eli ei lueskella teoriakappaletta ja sitten muotoilla rauhassa vastausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

fjioasu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liene kaukaa haettua että vähän autismin kirjoa olisi mukana.

Voi  J**sus näitä kommentteja. Eikö voisi vain ajatella, että hän on todella lahjakas ja nopea oppija.

Tunnen monta, jotka ovat olleet hyviä koulussa, opiskelleet ja tehneet väitöskirjan aika nuorina, mutta silti ovat erittäin mukavia ihmisiä.

Tässä pahinta on se, että ajattelit ilmeisesti ettei autismin kirjolla oleva voisi olla mukava ihminen?

Varmasti ovat, mutta mikä saa jonkun random tyypin tekemään lääketieteellisiä diagnooseja vieraasta ihmisestä yhden lehtijutun perusteella, joka käsittelee opiskelumenestystä? Se on tässä pahinta.

Jep, prosessiongelma on se pointti. Eli jos joku on opiskellut HY:ssa oikeustiedettä niin avautuu nyt, että miten tuo on käytännössä mahdollista. Saamme sitten rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa aloittaa yliopiston heti 18v kirjoitusten jälkeen ja tämä nainen siis aloittanut vasta 20v. Onhan tuossa ollut 2v aikaa lukea avoimessa yliopistossa kursseja, jotka voi hyväksilukea sitten oikiksen tutkintoon.

Lue ketju, jossa on selitetty aikajana.

Hän valmistui ylioppilaaksi marraskuussa 2019. Kolmessa vuodessa joista yhden oli Saksassa vaihtarina. Korotti, luki hepreaa ja venäjää ja kirjoitti pitkän matikan ja luki pääsykokeisiin ja suoritti avoimen oikeustieteellisen kurssin kaiken keväällä 2020.

Pääsi sisään oikikseen syksyllä 2020, siitä lasket 13 kuukautta eteenpäin ja olemme syksyssä 2021. Ja nyt katsot kalenteria ja toteat, että siinähän me juuri nyt olemme ja siitähän juuri nyt kirjoitetaan, että on valmistunut.

Oliko aloittanut lukion tammikuussa? Jos kävi lukiota 3 vuotta, mutta valmistui syksyllä...? Yleensä valmistutaan keväällä. Kävikö hän sittenkin 3,5 vuotta lukiota? Vai saiko lukion päättötodistuksen keväällä 2019, mutta ylioppilastodistuksen vasta syksyllä? Jotenkin epätarkkuutta, jota ei passaisi olla, jos hehkutetaan saavutusta ihan kk-tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta voiko joku kertoa MIKSI ihmeessä kukaan haluaa käydä oikiksen vuodessa? Mikä on tähän syynä?

Koki ulkopuolisuuden tunnetta eikä tykännyt ilmapiiristä, halus pois niin nopeasti kuin mahdollista

En usko. Hänenhän piti tietää että on ulkopuolinen jo ennen opintojen alkua sitten. Ei hän ole voinut edes kuukautta selvitellä löytyykö kavereita ja mikä ilmapiiri ja sitten alkaa vasta optimoimaan opintoja ja anomaan tuota oikopolkua. Hänen on täytynyt päättää haluavansa valmistua nopeasti ennen kuin on edes nähnyt hyväksytäänkö häntä. Ei voi siis olla syy nopealle opiskelulle tuo kun nopea opiskelu päätetty ennen kokemusta ilmapiiristä.

Eikö tuo sisäänpääsy ollut melkoisen varma, kun valinta tehtiin yo-todistuksen perusteella. Kuka sinne oikikseen  sitten  pääsee, jos ei 8 ällän ylioppilas?

Ilman pitkän matematiikan arvosanaa ei ovet tällekään auenneet. Todistusvalinnassa siis huomioidaan äidinkielen arvosana plus neljä eniten pisteitä antavaa ainetta. Pitkän matematiikan L antaa selkeästi eniten pisteitä. Pääsykokeiden kautta pääsee ne ,jotka osaa siellä parhaiten. Sinänsä tuonne pääsemistä helpottaa se, että pääsykokeilla valitaan 60% sisäänotosta. Esim. Tekniikan puolella todistusvalinta on 70-80% ja pääsykokeella kilvoitellaan muutamista paikoista.

Niin, hänellähän oli jo syksyllä 2019 suunnitelmissa kirjoittaa keväällä 2020 pitkä matikka ja hän tekikin sen ja sai siitäkin arvosanan L. . Mutta samalla valmistautui pääsykokeisiin, jos ei olisi papereilla päässyt.

Jossain jutussa oli, että sai englannin korotettua L:ksi, mutta matikasta ei ollut mitään. 

Jos hän ei ollut lukunut pitkää matikkaa, niin suorittiko hän ne 10 kurssia päivässä ja sitten kirjoitti aineen? Vai miten?

Yli-Hukkalan poikkeuksellinen kevät on kulunut tehdessä opintoja avoimeen yliopistoon. Venäjän ja heprean kurssien suorittamisen lisäksi hän täydensi ylioppilastutkintoaan kirjoittamalla kevään tutkintokerralla pitkän matematiikan sekä ruotsin.

Pitkän englannin arvosanan korottaminen sujui odotetusti, ja viime syksyinen eximia nousi laudaturiksi.

Miksi kahdeksan laudaturin ylioppilas halusi vielä yhden lisää?

– Luin englantia syksyn kirjoituksiin todella järjestelmällisesti ja tavoitteenani oli saada L. Jo alustavien koepisteiden perusteella päätin, että uusin aineen tänä keväänä. Olen aina pitänyt englannista ja kokenut olevani siinä ihan hyvä, ja siksi englannin eximia oli kovempi pala kuin vaikkapa venäjän.

Yli-Hukkalan mukaan pitkän matematiikan kirjoituksiin lukeminen oli hauska projekti, sillä hän ei ollut opiskellut ainetta lukiossa aiemmin lainkaan. Pitkästä ruotsista saa keskipitkää enemmän pisteitä korkeakoulujen todistusvalinnassa, joten kielistä kiinnostunut Yli-Hukkala päätti kokeilla.

– Pitkä ruotsi jäi lopulta neljän pisteen päähän laudaturista. Jos olisin jättänyt kaksi monivalintavastausta vaihtamatta oikeista vääriksi, se olisi ollut siinä. IL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä mysteeri selvisi tämän päivän Hesarin jutussa: oikis siirsi kaiken opiskelun verkkoon koronavuonna, kaikki tentit etänä ja kirjoja sai käyttää tenteissä. HS yrittää vähätellä tätä tärkeää yksityiskohtaa. Itsestään selvää, että valmiiksi osaavalle opiskelijalle tämä on tilaisuus kerätä valtavasti opintopisteitä. 500+ opintopistettä on silti huippusuoritus, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan erikoinen lahjakkuus. Erityisen lahjakkaalla ihmisellä ei olisi mennyt 2+ v lukion suorittamiseen.

Siis kirjoja saa käyttää tentissä? Onko normaalisti näin?

Kyllähän se helpottaa suuresti. Tentteihin tulee monensadan sivun opukset luettavaksi. Jos vastauksen voi laatia kodin rauhassa tarkistellen kirjoista ydinkohdat ja välttäen pahimmat virheet, niin onhan se aivan eri tilanne kuin kirjoittaa vastaukset tukeutuen vain omaan muistiin täpötäydessä tenttisalissa tentaattorin tiukan haukan katseen alla.

Tenttiaika on siis 2-3 tuntia tentistä riippuen ja yleensä tenteissä joissa saa olla kirjat on niin paljon + hankalia kysymyksiä että ei siinä kerkiä kuin korkeintaan tarkistaa jonkun satunnaisen yksityiskohdan tai kaavan. Eli ei lueskella teoriakappaletta ja sitten muotoilla rauhassa vastausta. 

Mutta voi kriittisessä paikassa pelastaa tilanteen tarkistamalla kirjasta, jos muistaa ensin jotain väärin. Eli välttää suoranaisen virheen. Jokin paha moka voi olla ratkaiseva siinä meneekö tentti läpi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sanoisin, että kyseessä on juuri tuo moraali näkökanta. Yhdelle on järjestetty oikopolku. Harmittaahan se niitä, jotka eivät saa suorittaa esim notaari ja gradu- vaihetta yhtäaikaa kuten tämä "vuodessa valmistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juristi ei ole sosiaalityöntekijä, hän lakiin erikoistunut asiantuntija.

Tottakai jokaisen juristin on osattava neuvotella aina vastapuolen kanssa, mutta on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita.

Kyllä se nyt vaan on niin, että asianajaja ne neuvottelut hoitaa... Etenkin lapsiasioissa sanoisin, että työstä on noin 70 % psykologiaa + sossuna toimimista ja ainoastaan loput juridiikkaa. Ensin pitää saada se oma päämies ymmärtämään ja siinä, jos missä, tarvitaan todella psykologiaa (harmi, tätä ei oikiksessa opeteta yhtään). Jos AA:lla ei ole pelisilmää, niin helposti käy niin, että oma päämies lähtee ovet paukkuen, koska hänen AA ei ole hänen puolellaan eikä ymmärrä häntä. 

Vasta, kun saat oman päämiehesi ymmärtämään, miten asia olisi parasta ratkaista (mahdollisimman pitkälle sopia), voit lähteä neuvottelemaan vastapuolen kanssa. 

En ymmärrä yhtään, mitä edellinen kirjoittaja tarkoittaa "on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita". Ns. Follo -menettelyssä on sovitteluun erikoistunut käräjätuomari + asiantuntija-avustaja (yleensä sossu tai psykologi), mutta eivät he mitään ehdota tai sovittele. Heidän tarkoituksena on kuunnella vanhempia ja yrittää saada vanhemmat näkemään toistensa kantoja. Ei ole olemassa "erikseen sovittelijoita", vaan kyllä ne sopimukset pitkälti on asianajajien viilaamia. 

Itsellä näitä lapsiasioita on nykyään noin 70 % kaikista työtehtävistä. En tarkoittanut näin käyvän, vaan "rakastan" rikoksia ja itsellä syyttäjätausta, mutta sana on kiirinyt, että olen taitava lapsiasioita hoitamaan ja saan yleensä neuvoteltua asiat päämieheni kannalta edullisiksi. Ennen kaikkea olen taitava siinä, että saan oman päämieheni asenteen muuttumaan sovittelulle suostuvaiseksi. Lähtökohtahan lapsiasioissa on se, että vanhemmat ovat täydellisessä pattitilanteessa ja haukkuvat toisiaan. Sen lähtökohdan muuttaminen on pitkien työtuntien takana. 

Ja vaikka oikeuteen mennäänkin, niin ns. rönsyilevät oksat pyritään sopimaan mahdollisimman pitkälle, jotta oikeudessa tapellaan sitten vain itse ytimestä, esim. huoltajuudesta ja tapaamisten laajuuksista tarkemmin. 

F, asianajaja, joka alalla jo yli 20 vuotta ja oma toimisto 15 vuotta

ps. Olen monesti miettinyt tuota, että miten minusta "lapsiasioita hoitava asianajaja". Minähän olen rikoksiin erikoistunut... Itsellä ei ole lapsia eli näenköhän juuri sen vuoksi asiat jotenkin selvemmin... (?)

Hieman kalskahti korvaan, että asianajajien työ olisi psykologina tai sossuna toimimista. Kaikki alat kuitenkin vaativat samanpituiset (psykologiassa itseasiassa hieman laajemmat) maisteriopinnot omalla alallaan, joten mikään näistä aloista ei ole yleistiedon varassa, oman työn sivussa, hoidettavia tehtäviä.

Vaikka sosiaalityöntekijän työ perustuu täysin tiettyihin lakeihin ja niiden soveltamiseen, en lähtisi itse sanomaan toimivani juristina työssäni (asiakkaiden "asianajajana" toimimisesta lähinnä vertauskuvallisesti kyllä joskus puhutaan, painottaen ettemme ole lainoppineita, vaan juristeja ja oikeuselimiä konsultoidaan tarvittaessa).

Henkilökohtaiset ominaisuudet ja kokemus ihmisten kohtaamisessa taas on suotavaa monellakin alalla, se ei ole erityisesti sossujen yksinoikeus. Sovitteleva kohtaaminen ei myöskään ole aina mahdollista viranomaisvaltaa käytettäessä, mm. nämä valtasuhteet ja eettiset kysymykset ovat opinnoissa teoreettisesti ja syvällisesti käsiteltyjä teemoja ja tärkeitä sellaisia kun tehdään ihmisiä ja perheitä koskevia päätöksiä.

Ymmärsit minua väärin. 

Jos ajatuksella luet kirjoitukseni, niin tajuat kyllä, mitä ajan takaa. Kirjoituksessani puhun nimenomaan lapsiasioista. Ja siitä lähtökohdasta, että ollaan pattitilanteessa ja pitää oma päämies saada toisen osapuolen haukkumisen sijasta keskittymään siihen, mikä on olennaista. Miten lapsen asia jatkossa hoidetaan? 

Kuten totesin, itse alalla jo vuodesta -97 ja oma näkemykseni asiasta on se, että lapsiasioissa on psykologia erittäin suuressa osassa. En tarkoita tällä sitä, että aliarvioisin koulutusta niin juristeilla kuin psykologeillakaan. 

Jotta päästään lapsiasioissa tekemään rakentavia ratkaisuja, se vaatii erityisesti sitä, että oma päämies ymmärtää sen toisen osapuolen näkökulman ja lapsen edun. Siinä ei juridiikka ole isossa osassa. Puhun näkökulman muuttamisesta, mikä on edellytyksenä neuvotteluille.

Tietenkin juridiikkaa vaaditaan, jotta pystyy koko hommaa tekemään. En todellakaan aliarvioi omaa koulutustani.

Viimeksi tänään olin Vantaa KäOssa lapsiasiassa, keskiviikkona Espoon KäO lapsiasiassa. Ja pitäisi tässä vääntää kolmannessa asiassa Vantaan oikeuteen saavutettu sopimus lapsen tapaamisten täytäntöönpanokanteessa + sopimus tapaamisista 1.1.2022 alkaen. Neljännessä lapsiasiassa on vastaus määräpäivä 15.11. Vantaalle (muistaakseni).

Kyllä näiden lapsiasioiden osalta väitän, että jonkun verran voin kertoa oman näkemykseni.

F, asianajaja

Toisaalta varsinkin nämä perhe- ja lapsioikeuden asiat on sen verran yksinkertaisia, että lukemalla Finlexiä ja jonkun peruskirjan pärjää varsin hyvin itsekin. Toki oikeudenkäymiskaari ja muutamia oikeusministeriön ohjeita on hyvä myös lukea. Tämä onnistuu ihan muutamassa viikossa.

Eli oikeastaan en ihmettele, jos vuodessa tenttii lakikirjoja ja Finlexiä sen verran, että saa maisterin pätevyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa aloittaa yliopiston heti 18v kirjoitusten jälkeen ja tämä nainen siis aloittanut vasta 20v. Onhan tuossa ollut 2v aikaa lukea avoimessa yliopistossa kursseja, jotka voi hyväksilukea sitten oikiksen tutkintoon.

Lue ketju, jossa on selitetty aikajana.

Hän valmistui ylioppilaaksi marraskuussa 2019. Kolmessa vuodessa joista yhden oli Saksassa vaihtarina. Korotti, luki hepreaa ja venäjää ja kirjoitti pitkän matikan ja luki pääsykokeisiin ja suoritti avoimen oikeustieteellisen kurssin kaiken keväällä 2020.

Pääsi sisään oikikseen syksyllä 2020, siitä lasket 13 kuukautta eteenpäin ja olemme syksyssä 2021. Ja nyt katsot kalenteria ja toteat, että siinähän me juuri nyt olemme ja siitähän juuri nyt kirjoitetaan, että on valmistunut.

Oliko aloittanut lukion tammikuussa? Jos kävi lukiota 3 vuotta, mutta valmistui syksyllä...? Yleensä valmistutaan keväällä. Kävikö hän sittenkin 3,5 vuotta lukiota? Vai saiko lukion päättötodistuksen keväällä 2019, mutta ylioppilastodistuksen vasta syksyllä? Jotenkin epätarkkuutta, jota ei passaisi olla, jos hehkutetaan saavutusta ihan kk-tasolla.

Syksyllä 2016 Kempeleen lukiossa aloittanut Yli-Hukkala-Siira suoritti lukion oppimäärän, 75 kurssia, kahden ja puolen vuoden aikana ja vietti opintojensa aikana vuoden vaihto-opiskelijana Saksassa. Seuraavaksi hänen suunnitelmissaan on hakea opiskelemaan oikeustieteitä ja aloittaa pääsykokeisiin valmistautuminen. Kalevala 14.11.2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta voiko joku kertoa MIKSI ihmeessä kukaan haluaa käydä oikiksen vuodessa? Mikä on tähän syynä?

Koki ulkopuolisuuden tunnetta eikä tykännyt ilmapiiristä, halus pois niin nopeasti kuin mahdollista

En usko. Hänenhän piti tietää että on ulkopuolinen jo ennen opintojen alkua sitten. Ei hän ole voinut edes kuukautta selvitellä löytyykö kavereita ja mikä ilmapiiri ja sitten alkaa vasta optimoimaan opintoja ja anomaan tuota oikopolkua. Hänen on täytynyt päättää haluavansa valmistua nopeasti ennen kuin on edes nähnyt hyväksytäänkö häntä. Ei voi siis olla syy nopealle opiskelulle tuo kun nopea opiskelu päätetty ennen kokemusta ilmapiiristä.

Eikö tuo sisäänpääsy ollut melkoisen varma, kun valinta tehtiin yo-todistuksen perusteella. Kuka sinne oikikseen  sitten  pääsee, jos ei 8 ällän ylioppilas?

Ilman pitkän matematiikan arvosanaa ei ovet tällekään auenneet. Todistusvalinnassa siis huomioidaan äidinkielen arvosana plus neljä eniten pisteitä antavaa ainetta. Pitkän matematiikan L antaa selkeästi eniten pisteitä. Pääsykokeiden kautta pääsee ne ,jotka osaa siellä parhaiten. Sinänsä tuonne pääsemistä helpottaa se, että pääsykokeilla valitaan 60% sisäänotosta. Esim. Tekniikan puolella todistusvalinta on 70-80% ja pääsykokeella kilvoitellaan muutamista paikoista.

Niin, hänellähän oli jo syksyllä 2019 suunnitelmissa kirjoittaa keväällä 2020 pitkä matikka ja hän tekikin sen ja sai siitäkin arvosanan L. . Mutta samalla valmistautui pääsykokeisiin, jos ei olisi papereilla päässyt.

Jossain jutussa oli, että sai englannin korotettua L:ksi, mutta matikasta ei ollut mitään. 

Jos hän ei ollut lukunut pitkää matikkaa, niin suorittiko hän ne 10 kurssia päivässä ja sitten kirjoitti aineen? Vai miten?

Yli-Hukkalan poikkeuksellinen kevät on kulunut tehdessä opintoja avoimeen yliopistoon. Venäjän ja heprean kurssien suorittamisen lisäksi hän täydensi ylioppilastutkintoaan kirjoittamalla kevään tutkintokerralla pitkän matematiikan sekä ruotsin.

Pitkän englannin arvosanan korottaminen sujui odotetusti, ja viime syksyinen eximia nousi laudaturiksi.

Miksi kahdeksan laudaturin ylioppilas halusi vielä yhden lisää?

– Luin englantia syksyn kirjoituksiin todella järjestelmällisesti ja tavoitteenani oli saada L. Jo alustavien koepisteiden perusteella päätin, että uusin aineen tänä keväänä. Olen aina pitänyt englannista ja kokenut olevani siinä ihan hyvä, ja siksi englannin eximia oli kovempi pala kuin vaikkapa venäjän.

Yli-Hukkalan mukaan pitkän matematiikan kirjoituksiin lukeminen oli hauska projekti, sillä hän ei ollut opiskellut ainetta lukiossa aiemmin lainkaan. Pitkästä ruotsista saa keskipitkää enemmän pisteitä korkeakoulujen todistusvalinnassa, joten kielistä kiinnostunut Yli-Hukkala päätti kokeilla.

– Pitkä ruotsi jäi lopulta neljän pisteen päähän laudaturista. Jos olisin jättänyt kaksi monivalintavastausta vaihtamatta oikeista vääriksi, se olisi ollut siinä. IL

Kaiken kaikkiaan nykyään on näille lapsukaisille kaikki tehty valmiiksi niin helpoksi. Voi kirjoittaa ties kuinka monta laudaturia, kun niitä  arvosanoja voi aina korotella. Koko yo-tutkinnon  voi pilkkoa vaikka kuinka moneen osaan jne. Yliopistotentit voi tenttiä kotona etänä. Lisäksi korkeita arvosanoja heitellään aika heppoisen näytön jälkeen.

Sitten näistä putkista valmistuu loistavia google-kääntäjiä jotka kuvittelevat olevansa Leonardosta seuraavia yleisneroja, joiden valokuvamuisti ja erityisälykkään aivokapasiteetit analysoidaan suurella pieteetillä vauva-palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä mysteeri selvisi tämän päivän Hesarin jutussa: oikis siirsi kaiken opiskelun verkkoon koronavuonna, kaikki tentit etänä ja kirjoja sai käyttää tenteissä. HS yrittää vähätellä tätä tärkeää yksityiskohtaa. Itsestään selvää, että valmiiksi osaavalle opiskelijalle tämä on tilaisuus kerätä valtavasti opintopisteitä. 500+ opintopistettä on silti huippusuoritus, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan erikoinen lahjakkuus. Erityisen lahjakkaalla ihmisellä ei olisi mennyt 2+ v lukion suorittamiseen.

Siis kirjoja saa käyttää tentissä? Onko normaalisti näin?

Kyllähän se helpottaa suuresti. Tentteihin tulee monensadan sivun opukset luettavaksi. Jos vastauksen voi laatia kodin rauhassa tarkistellen kirjoista ydinkohdat ja välttäen pahimmat virheet, niin onhan se aivan eri tilanne kuin kirjoittaa vastaukset tukeutuen vain omaan muistiin täpötäydessä tenttisalissa tentaattorin tiukan haukan katseen alla.

Tenttiaika on siis 2-3 tuntia tentistä riippuen ja yleensä tenteissä joissa saa olla kirjat on niin paljon + hankalia kysymyksiä että ei siinä kerkiä kuin korkeintaan tarkistaa jonkun satunnaisen yksityiskohdan tai kaavan. Eli ei lueskella teoriakappaletta ja sitten muotoilla rauhassa vastausta. 

Kun ihmisellä on eideettinen muisti, siitä että materiaali on käytettävissä tentissä on suunnaton hyöty. Toki materiaali on pitänyt lukea läpi ja hallita pääpiirteissään, mutta aikaa ei tarvitse käyttää yksityiskohtien mieleenpainamiseen. Itsellenäkin tenttimateriaalit ovat "valokuvina" päässä ja tiedän tarkalleen, mistä kohtaa mikäkin yksityiskohta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.

Ongelmahan tässä on ainostaan se, että toisia ärsyttää se, ettei itse saa ja joku toinen sai. Ei tule nyt sana päähän, mutta luulen, että sillä ilmiöillä on nimi.

Mistä päättelet että jotakuta ärsyttäisi asia. Ihmiset ihmettelee että miten tuollainen aikataulu on käytännössä mahdollinen koska ainakaan virallisten opinto-oppaiden ja prosessien mukaan tuo ei onnistu mitenkään. Eli siinä on professorit tehneet hekin tämän saavutuksen eteen kohtalaisen paljon ylimääräistä työtä aikataulujen suhteen tai joustamalla esitietovaatimuksista. Tai laitos muutenkin koska normaalisti kandi on oltava suoritettu ennen kuin voi aloittaa maisterityöt ja tuossakin byrokratia vie oman aikansa.

Eli mikä tässä on se ongelma oikeasti? Se, ettet ymmärrä miten prosessi on käytännön tasolla mahdollinen? Ja nyt kaipaa siihen selitystä. Siihen voi parhaiten vastata HY.

Vai se ” että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. ” eli yliopiston aikatauluttaminen? Vai se, että tätä ongelmaa, ei näyttänyt esiintyvän kyseisen henkilön kohdalla ja se on epäreilu? Ja silloin tämä olisi moraaliongelma?

Minä päättelen, että asia ärsyttää tai jotain vastaavaa, koska miksi asiaa tuotaisiin muuten esille? Jos asiat olisi sujut, ei asiaa nostettaisi esille.

Sinulla se ongelma tuntuu olevan kun mielestäsi asiasta ei saa sanoa mitään, tai edes ääneen ihmetellä miten se onnistuu ilman että se ihmettely käännetään pääsi sisällä kateudeksi.

Luulen kuule ettei nykymuotoinen internet sovi sinulle joten mitä jos sulkisit sen koneesi ja menisit vaikka metsään mielenosoittamaan liito-oravia vastaan tai jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä mysteeri selvisi tämän päivän Hesarin jutussa: oikis siirsi kaiken opiskelun verkkoon koronavuonna, kaikki tentit etänä ja kirjoja sai käyttää tenteissä. HS yrittää vähätellä tätä tärkeää yksityiskohtaa. Itsestään selvää, että valmiiksi osaavalle opiskelijalle tämä on tilaisuus kerätä valtavasti opintopisteitä. 500+ opintopistettä on silti huippusuoritus, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan erikoinen lahjakkuus. Erityisen lahjakkaalla ihmisellä ei olisi mennyt 2+ v lukion suorittamiseen.

Siis kirjoja saa käyttää tentissä? Onko normaalisti näin?

Kyllähän se helpottaa suuresti. Tentteihin tulee monensadan sivun opukset luettavaksi. Jos vastauksen voi laatia kodin rauhassa tarkistellen kirjoista ydinkohdat ja välttäen pahimmat virheet, niin onhan se aivan eri tilanne kuin kirjoittaa vastaukset tukeutuen vain omaan muistiin täpötäydessä tenttisalissa tentaattorin tiukan haukan katseen alla.

Tenttiaika on siis 2-3 tuntia tentistä riippuen ja yleensä tenteissä joissa saa olla kirjat on niin paljon + hankalia kysymyksiä että ei siinä kerkiä kuin korkeintaan tarkistaa jonkun satunnaisen yksityiskohdan tai kaavan. Eli ei lueskella teoriakappaletta ja sitten muotoilla rauhassa vastausta. 

Mutta voi kriittisessä paikassa pelastaa tilanteen tarkistamalla kirjasta, jos muistaa ensin jotain väärin. Eli välttää suoranaisen virheen. Jokin paha moka voi olla ratkaiseva siinä meneekö tentti läpi vai ei.

Tai on se hiuksenhieno ero 3 ja 4 välillä.

Kova suoritus. Tein itse 20 kuukauteen 260 opintopistettä ja luulin sen olevan hyvä suoritus. Kävin tosin osa-aikaisena töissä muutaman vuoron kuukaudessa ja kotona oli kaksi alle kouluikäistä lasta, joten tehokasta opiskeluaikaa oli keskimäärin neljänä päivänä viikossa 8-16 välillä ja sitten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Opintoja hidasti kaksi pakollista harjoittelua sekä muutamien kurssien tarjonta vain tiettyyn aikaan lukuvuotta.  Silloin tuli pohdiskeltua sitä, että miten ihmiset saa menemään kandin ja maisterin tutkintoon yli kolme vuotta. Suurin osa on perheettömiä opiskelijoita ja vaikka kävisi töissä, näkisi kavereita ja harrastaisi niin aikaa on silti ihan mahdottomasti jos ei ole lapsia. Myöhemmin tein pelkän maisterin toiselta alalta tehden samalla täysiaikaisena töitä. Sekin meni helposti kahdessa vuodessa. Toista gradua kirjoitin kahden kuukauden ajan iltaisin ja se hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla.

Nyt teen kolmatta maisterin tutkintoa työnohessa. Sillä ei ole juurikaan arvoa esimerkiksi nykyistä työtäni ajatelleen, mutta kyseinen ala kiinnostaa, koska se poikkeaa täysin aikaisemmista opinnoistani. Nyt en ole pitänyt kiirettä vaan edennyt ns. normaalissa 60 op vuositahdissa. Käytän opintoihin pari iltaa viikossa ja huomaan jälleen miettiväni, että mitä ne muut oikein viikkonsa tekee kun tuntuu kiire olevan ja osalla opintojaksot laahaa jäljessä. Suurin osa kuitenkin lapsettomia ihmisiä, joilla on illat ja viikonloput mahdollista käydä töissä, opiskella ja harrastaa. 

Mitään muuta tämä ei vaadi kuin sen, että aikatauluttaa opintonsa ja suunnittelee opintojaksojen suoritusjärjestyksen noin puoli vuotta ennakoiden ja synkkaa tämän työn ja perheen aikataulujen kanssa. Sitten vaan pysyy suunnitelmassa. Keskeistä on myös se, että ei jää hieromaan tehtävien ja tentiin luvun kanssa. Opintojaksosta näkee aika nopeasti minkä verran se vaatii työtä, joskus on aikaa panostaa enemmän, joskus taas pitää vaan tehdä vaan sen verran että pääsee lävitse. Kokemukseni mukaan osaamistasoni on silti samalla tasolla muiden opiskelijoiden kanssa. Tietysti opiskelua helpottaa se, kun on jo kokemusta siitä ja tietää, mikä tapa opiskella sopii itselle parhaiten. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ajatus, mikä putkahti mieleen, kun kuulin otsikon ja alustuksen, oli että tuolla tahdilla jos tahkoaa opintoja/töitä, niin pää ei siinä loputtomiin kestä ja burnout on vaan ajan kysymys. Se on selvää, että hän on todella kyvykäs ihminen, ja opettelemalla tehokkaat oppimistavat hän on voinut valjastaa oman päänsä maksimin käyttöön. Vaikka kuinka ihminen olisi kyvykäs ja nauttisi hommastaan, voi sekin mieleinen asia viedä burnouttiin, kun sitä liikaa tekee.

Toinen ajatus, mikä pulpahti mieleen, on kysymys siitä, onko hän tässä ajassa pystynyt todella omaksumaan ja sisäistämään oikeustieteellisen ajattelun sekä kyvyn argumentoida. Mietin myös ikää, sillä ikä tuo elämänkokemusta ja se vaikuttaa yllättävän paljon myös siihen tieteellisen ajattelun muodostumiseen ja kypsymiseen.

Kolmas ajatus koski juurikin tätä mediassa annettua kuvaa hänestä. Yli-ihmisyys on aina jossain määrin hieman pelottavaa. Kun ihmiseltä puuttuu "virheet" eli ei ole joutunut ylittämään elämässään esteitä saavuttaakseen nykyisen tilanteen, siihen tulee vastareaktio: ihailun sijaan sijaa saa kateus, viha ja ärsytys. Jos näissä haastatteluissa olisi tuotu esille jokin vastoinkäyminen tai este, minkä suurinosa todellakin näkee vastoinkäymisenä tai esteenä, lehtien luoma kuva muuttuisi heti inhimillisemmäksi ja siitä ihmiset tykkää aina, kun joku saavuttaa jotain isoa vaikeuksista huolimatta. Hyvänä esimerkkinä vaikka jokin aika sitten ollut artikkeli naisesta, joka pääsi hammaslääkikseen, vaikka ei teininä käynytkään lukiota, vaan opiskeli asiat vuosien aikana itsenäisesti ja tällä työllä pääsi sitten sisään. Siinä tarinassa on todellinen iso este (ei yo-todistusta), mutta hän ylittää esteen työllä ja saa siitä lopulta palkinnon.

Hän on menettänyt isänsä, mikä on tietysti todella traaginen kokemus. Instassa tästä postauksia.