Taisteluvinkkinne marraskuun mörönpimeään ?

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin joka vuosi että kuukausi on niiiin nopea pätkä elämässä:

marraskuu: okei, pssskaa, piemään totuttelua

joulukuu: jee!! juhlatuntua, joulua, valoja, fiilistelyä. Raketteja, uusivuosi, toivoa

tammikuu: uuden vuoden ja sen myötä "uuden voimalla" jaksaa hetken painaa

helmikuu: alkaa jo helpottaa

Päivä kerrallaan. En pakota itseltäni mitään; käy töissä, syö, nuku

Marraskuuhan on juhlakuukausi, silloin vietetään isänpäivää ja nostetaan maljaa pikkujoulujen merkeissä. 

Voihan myös lukea ja katsoa tv:stä ohjelmia kesästä ja aurinkoisista maista. Olispa sellaiset lasit, joilla näkee pilvien läpi. Ehkä jossain onkin.

Eihän ole mitään hätää,kun ei ole sotaa,on katto pään päällä ja ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Kaikissa tällaisissa ketjuissa on aina joku tällainen sulla on vaan väärä asenne -torspo. Nämä hokevat varmaan syöpäpotilaallekin samaa.

Nyt on ihana käydä kävelyillä kun ei läkähdy kuumuuteen.Ja olla ylipäätään liikkeellä.

Miljoonasateella hyvä vinkki

Nukkuminen auttaa. Miä vähemmän tarvii katsella pimeyttä ja kestää kylmää, sitä parempi. Tavataan keväällä.

Kirkasvalolamppu. Ai niin, sähkön säästötalkoot. No, polttele kynttilöitä. Ai niin, niistä tulee haitallisia pienhiukkaisia. No, istu pimeässä ja muistele valoisia ajatuksia, niinku kesää. Ai niin, heinäkuussa satoi aina paljon. No, syö suklaata. Sitä vielä toistaiseksi saa kaupoista. Tosin hinnat kohoaa.

Tuskin ap:lta onnistuu, mutta paastoaminen on yleislääke lähes mihin tahansa vaivaan, menttaaliseen tahi fyysiseen. Jo kolmen vuorokauden paasto uudistaa väitetysti sekä aivoja että koko roppaa, koska paaston aikana keho käyttää mm. vaurioituneita soluja energian lähteenä ja hyödyntää kantasoluja ropan uudistamiseen tavallista huomattavasti tehokkaammin??

Ei onnistuisi paasto itseltäkään ilman IBS:aa. Kun se on pahimmillaan ei tee ainakaan pariin vuorokauteen mieli syödä lähes yhtään mitään. Pakkopaaston jälkeen olo on kuin kumiukolla, niin vetreiltä tuntuvat kohta 71 vuotta täyttävän ex-joogalentäjän jäsenet. Mitään paikkaa ei juili, lukuunottamat suoliston arkuutta ripulin jäljiltä. Olo on lähes höyhenenkevyt ja velatkin tuntuvat saatavilta kuin pienessä hiprakassa! :D

Sori laiskat mutta vain liikunta ja terveellinen syöminen auttaa.

200 lumenin otsalamppu

Käytä heijastimia ulkona liikkuessasi.

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolamppu. Ai niin, sähkön säästötalkoot. No, polttele kynttilöitä. Ai niin, niistä tulee haitallisia pienhiukkaisia. No, istu pimeässä ja muistele valoisia ajatuksia, niinku kesää. Ai niin, heinäkuussa satoi aina paljon. No, syö suklaata. Sitä vielä toistaiseksi saa kaupoista. Tosin hinnat kohoaa.

Mutku oon allerginen suklaalle 😰😰😰

Sytytä kynttilä ja nauti!!! Kyllä sitä valoa taas pian riittää kyllästymiseen asti.

Etelän aurinko on vain muutaman tunnin lennon päässä. Itse karkaan joka vuosi viimeistään lokakuussa enkä palaa kuin vasta loppukeväästä. Omalla kohdallani tämä järjestely toimii täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman pakkoa liehua ulkona.

Tietyt asiat on väistämättömiä (kuten juuri tämä vuoden kierto) ja on viisautta osata ottaa ne coolisti. Eikä niin että paniikinomaisesti yrittää taistella vastaan, sehän vaan korostaa sitä hui mörkö -fiilistä.

Sulla on pointtia, mutta meitä on monia, joilla vuoden kierto vaikuttaa ihan aidosti olemiseen. Se on vain totuuden katsomista silmiin sanoa ääneen, että nyt on tehtävä enemmän töitä, jotta mieliala pysyisi sopivalla tasolla.

Itsellä on ollut vuosia, jolloin olen loppupäässä ajatellut että hei, ei tämä taida ollakaan niin kauheaa kuin joskus. Ja sitten keväällä taas kerran huomannut, millainen painolasti putoaa harteilta heti kun aurinkoa ja lämpöä on enemmän. Näitä on ollut niin monenlaisissa elämäntilanteissa, että kallistuin lopulta ajattelemaan pimeyden ja erityisesti kylmyyden vaikuttamaan minuun aina. Huomasin sitä tai en.

(Kylmyys vaikuttaa myös ulkomaanlomilla. Esim. tropiikissa hotellin ilmanvaihto saa heti mielen pakkasen puolelle ja sulkemalla sen piristyn välittömästi.)

Valtiovallan pitäisi ottaa asia huomioon ja Ylen kanavilla, ainakin muutamalla, ja näyttää vain komedioita ja radiossa soittaa vain rillumareimusiikkia. Eikä mitään uutisia näille kanaville. Ja niitä komedioita pitäisi olla enemmän kuin viisi niin kuin nykyisin. Kiitos YLE etukäteen.

Menolippu Mallorcalle.

Onko mukaanlähtijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Juoksemaan. Usein, edes vähän aikaa. Niin rankasti kuin oma kunto kestää. Minulle ehkä vielä mieluummin kovaa kuin pitkään, että saa keholle kokemuksen joka irtoaa sen tasaisen hämärässä laahaamisen yläpuolelle. Ja mieluiten valoisaan aikaan niinä päivinä kun sellaista on, mutta otsalampun valossakin parempi kuin ei mitään.

Kävelemään.

Koitan olla ajattelematta että pimeys ja kylmyys olisi jotenkin erityisen negatiivista, koska negatiivinen ajattelu sinällään sisää angstista oloa.

Toisekseen teen niin paljon töitä etten edes huomaa muutakun ne hitön ällö jouluhössötykset alkaa kaupoissa jo marraskuun alussa. Ja himoitsen suklaa konvehteja.