Taisteluvinkkinne marraskuun mörönpimeään ?

Kaikkein paras taisteluvinkki valo. Parhaimmassa asemassa ovat ne, jotka pääsevät keskipäivän aikoihin tunniksi ulkoilemaan. Toiseksi paras vaihtoehto on paljon kehuttu kirkasvalolamppu. 

Minulla ei ole linkkiä laittaa, mutta luin joskus, että harmaanakin marraskuun päivänä valon määrä ulkona on 15.000 luxia, joten pesee mennen tullen kirkasvalolamput.

Kirkasvalolamppu sekä d ja c vitamiini.

Hyvät kirjat ja sarjat. Verhot kiinni niin ei pimeä näy sisälle.

Tuo sama pimeys tulee joka vuosi, niin luulisi että aikuinen ihminen siihen tottunut on. Ei tuon nyt normaalin järkevän ihmisen mieleen pitäisi päästä vaikuttamaan millään muotoa. Saahan siihen vedoten tieten tekosyyn olla tekemättä mitään..

Vierailija kirjoitti:

Tuo sama pimeys tulee joka vuosi, niin luulisi että aikuinen ihminen siihen tottunut on. Ei tuon nyt normaalin järkevän ihmisen mieleen pitäisi päästä vaikuttamaan millään muotoa. Saahan siihen vedoten tieten tekosyyn olla tekemättä mitään..

Mutta kun kesä ja paahtava kuumuus on niin ihanaa ja pitkä kylmä talvi on niiiiiiiiiiin masentavaa, hyppään tänäkin vuonna ikkunasta pihalle =(

Jotkut jaksavat vuodesta toiseen vinkua kun alkaa päivät hämärtymään. Muuttaisivat sinne missä aurinko paistaa kellon ympäri ja keho kuivuu pystyyn.

Loka- ja marraskuu ihanimmat kuukaudet. Ei kirkasta valoa.

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolamppu sekä d ja c vitamiini.

No juurihan siitä valosta ja kuumuudesta on päästy eroon. Tervetuloa pimeys ja kylmyys, ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan syksyä ja talvea, pimeys rauhoittaa, tuntuu että herään aina eloon tähän vuodenaikaan.. näin olemme ihmiset erilaisia.

Ihan sama täällä. Elämä voittaa kun tulee syksyn hämäryys. Kiva että on muitakin jotka nauttii.

Jätän vaimon ja lähden espanjaan. Mulle pimeys ja lumi saa nyt riittää

Liikunta, liikunta, liikunta!

Vierailija kirjoitti:

Itse nautin syksystä ja talvesta, ja tiedän, että olen asian kanssa aika yksin mutta ei se minua haittaa. Olen aika erakko ja ekstrovertti enkä kaipaa valon tuomaa "pakko olla koko ajan liikkellä" -ajatusta. Pimeällä on ok olla kotona ja sisällä, eikä kukaan kyseenalaista kotoilua.

Liikun luonnossa, käyn uimassa järvessä läpi vuoden (syksyllä ja talvella se on erityisen ihanaa, mahtava kontrasti kuumalle saunalle), käyn myös uimahallissa, luen, teen palapelejä, neulon. Rakastan ruoanlaittoa ja säilömistä. Kesän kuumuudessa ei keittiössä viihdy.

Kuulun myös niihin jotka nauttivat talvesta marraskuuta lukuun ottamatta.  Joulun jälkeen päivä alkaa vähitellen pidentyä ja on se on aina kiva kokemus pimeän vuodenajan jälkeen. Pidän lumesta ja talven kauniista maisemista. Erityisesti pidän aurinkoisesta kevättalvesta, mikä sen ihanampaa kuin hiihtää kauniiden maisemien ohi auringon lämmittäessä kasvoja. En vihaa kylmyyttä muutenkaan mutta talven "kirous" on liukkaus. Mutta kaikenkaikkiaan neljään vuodenaikaan syntyneenä ja siihen kasvaneena en voisi asua yhden tai kahden vuodemajan maassa vaikka auringosta ja valosta pidänkin. Kesää osaa arvostaa enemmän pitkän talven jälkeen.

D-vitamiinia , ei kylläkään varmaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse nautin syksystä ja talvesta, ja tiedän, että olen asian kanssa aika yksin mutta ei se minua haittaa. Olen aika erakko ja ekstrovertti enkä kaipaa valon tuomaa "pakko olla koko ajan liikkellä" -ajatusta. Pimeällä on ok olla kotona ja sisällä, eikä kukaan kyseenalaista kotoilua.

Liikun luonnossa, käyn uimassa järvessä läpi vuoden (syksyllä ja talvella se on erityisen ihanaa, mahtava kontrasti kuumalle saunalle), käyn myös uimahallissa, luen, teen palapelejä, neulon. Rakastan ruoanlaittoa ja säilömistä. Kesän kuumuudessa ei keittiössä viihdy.

Erakko ekstrovertti?

Kaamosmasennukseen taipuvaisena marraskuu on aina raskasta, vaikka kesän jälkeen onkin aluksi kivaa kun illat pimenee ja meno rauhoittuu. Saa sytyttää kynttilöitä ja juoda teetä. Se viehätys siitä vaan karisee mielialan laskiessa. Täytyy vaan jaksaa jotenkin.

Diapamia ja suklaata, TV:stä hömppää!! 😊

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman ”pakkoa” liehua ulkona.

Sinulla on väärä asenne, että vain pimeässä on hyvä nukkua ja se, että parasta on olla kotona eikä liehua kylillä. 

Näin. Huomaatko, miten itse olet uraantunut ajattelemaan vain yhdellä tavalla etkä tajua, etteivät kaikki ole samanlaisia? Todennäköisesti itse valitat kesän valoisuutta, etkä ota vastaan neuvoa, jossa sanotaan, että auringonpaisteessa on kiva nukkua. 

(tiedän ettet varmaankaan vastaa, koska kommenttisi on viime vuoden marraskuulta, mutta osoitankin sanani kaikille, jotka ajattelevat kuten sinä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolamppu sekä d ja c vitamiini.

No juurihan siitä valosta ja kuumuudesta on päästy eroon. Tervetuloa pimeys ja kylmyys, ihanaa.

Toivottavasti sinusta päästään eroo mahdollisimman pian. Olet lukutaidoton moukka. 

Kauneuden huomaaminen pienissä asioissa. Kastehelmet värikkäillä lehdillä, toisaalta kaupungin valot pimenevässä illassa. Pimeys ottaa lenkillä kuin syliinsä, muut ihmiset ovat vain hahmoja ja tunnelma voi mennä vaikka romanttisesta dekkarijännitykseen. Minusta kaikissa vuodenajoissa on jotakin kaunista, kunhan sen oppii näkemään ja silloin niistä saa myös voimaa ja intoakin.

Pidä valoja heti aamulla päällä,ryhdy tekemään jotakin . Samanlainen asia on loukkaantuminen johonkuhun.Huudan kaiken keljutuksen aiheet ulos . Niin viha lähtee sisältä ja paine lakkaa,ihmisen tarvitsee saada pahat asiat sanotuksi ulos jollakin tavalla. Näin ei loukkaa harmien aiheuttajiakaan . Eihän tämä tietenkään ole mitenkään kaunista käytöstä yksinkään ollessa..

Ninjailu.