Taisteluvinkkinne marraskuun mörönpimeään ?

Vierailija kirjoitti:

Aion nipistää ansiosidonnaisesta uudet nastatalvikengät ja eikun lenkille.

Punaiset posket ja hyvät yöunet.

Tuli hyvä mieli kun luin tämän. Kiitos :)

Oranssinkeltainn iso kynttilä tai useampi, kirkasvalolamppu, Etelä-Espanjaan varattu lomamatka marraskuun viimeiselle viikolle. Myös elokuvista, taidenäyttelyistä ja liikunnasta voi olla apua.

En taistele. Elämässä on ollut sen verran suuria vastoinkäymisiä, että on oppinut elämään asioiden kanssa, joihin ei voi vaikuttaa. Vuoden kierto on sellainen. Kesä tulee, kesä menee ja siinä on syksy, talvi ja kevät välissä. Elämä rullaa eteenpäin koko ajan.

Ainahan sitä voi vaikka muuttaa itseä miellyttävämpään ympäristöön. Tai jatkaa uhriutumista, kuinka vaan.

Täältä kanssa ääni säännölliselle ulkona olemiselle. Lapsuudessa se tapahtui niin luontevasti ja itsestäänselvästi ja vuodenajat eivät tarkoittaneet mitään epämiellyttävää vaan juuri satokausiperiaatteella eri leikkejä ja ajanvietteitä. Jokaisessa vuodenajassa oli oma tunnelmansa josta otettiin kaikki irti. Onnekas ja onnellinen se joka tuohon pystyy aina vanhuuteen asti. Kokemukseni mukaan se vaatii säännöllisyyttä jolloin ei tarvitse puhua erikseen totuttautumisesta ja erilaisten henkisten kynnysten ylittämisestä.

Ja kaiken edellisen vastapainoksi. Jos joku osaa kääriytyä pehkuihin herkun ja kiinnostavan lukemisen kanssa niin lapsi. Tavoittele sitä koko loppuelämäsi.

.Autumn Leaves.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman ”pakkoa” liehua ulkona.

Tietyt asiat on väistämättömiä (kuten juuri tämä vuoden kierto) ja on viisautta osata ottaa ne coolisti. Eikä niin että paniikinomaisesti yrittää taistella vastaan, sehän vaan korostaa sitä ”hui mörkö” -fiilistä.

Jos elää vain kesää odottaen, niin 9 kk vuodesta on kärsimystä. Kannattaa opetella nauttimaan kaikista vuodenajoista ja löytää niistä parhaat puolet. D-vitamiinia väh. 50mg/vrk niin kaamosväsymys ei pääse iskemään, ja liikuntaa mieluiten päivittäin. Hyvät ulkoiluvaatteet ettei haittaa vesisade eikä pakkanen.

Minusta on inhottavaa, kun kehotetaan nauttimaan sellaisesta, mistä ei pidä. Sama kuin sanottaisiin: liian pienistä korkokengistä kannattaa opetella nauttimaan, ei haittaa kipeät rakot eikä liikavarpaat, kun ajattelee, miten söpöltä niisdä näyttää...

Pitäisiköhän sinun muuttaa aurinkoiseen maahan, miksi kärsit täällä? Ilmeisesti odotat, että joku muu taluttaa sinut kädestä pitäen, hankkii sinulle kivan työpaikan valmiiksi ja hoitaa virastohommat.

Kokeile nyt edes hankkia vähän oma-aloitteisuutta että saat itsellesi haluamasi puitteet elämään. Olet rasite muille kun valitat etkä tee mitään asian eteen.

Tutkimus: Suomalaiset kuuluvat vähiten empaattisiin kansakuntiin

Yhdysvaltalaistutkimuksessa Suomi sai 63 maan vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016101722474066

IMHO kirjoituksesi teki talven odotuksestani vielä kamalamman ja raskaamman. :(

Eri

Pitäis ehkä olla joku homma, harrastus, joka on kiinnostava koko vuoden, säästä ja vuodenajoista riippumaton. Riippuu ihan ihmisestä itsestään, mikä olisi sellainen. Minulla sellaiseksi ovat muodostuneet IT, tietokoneet siis, tietokoneverkot, käyttöjärjestelmä, eri sovellutukset tai ohjelmat, joihin konetta voi käyttää, nyt opiskelen sellaista ohjelmaa kuin Inkscape. Valokuvaus ulkona ja sisällä on kiinnostanut nuoresta teinistä lähtien, kuvauskalusto ja tekniikka vaihtunut vuosien myötä.

Jos aikaa riittää, kiinnostaa myös nikkaroida. Ruuanlaittokin kiinnostaa. Tuntuu, ettei koskaan ole liikaa aikaa. Mutta jos haluaa vaihteeksi vain loikoilla musiikkia kuunnellen, ei mikään estä sitä.

Pitänee vaan olla avoin mielin eikä tyrmätä kaikkia ehdotuksia, ajatuksia, mahdollisuuksia heti kättelyssä. Jos niin tekee, menee mieli takuulla maahan, jos ei jo ole.

Sytytä jokin LEDlamppu. Pidä taskussa LEDtaskulamppua kaiken varalta. Myös otsalamppu on käyttökelpoinen, sillä voi valaista itsensä tai ympäristönsä.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua.

Vierailija kirjoitti:

Marraskuu, joulukuu (paitsi joulu), tammikuu ja helmikuu ovat ikävimmät kuukaudet ja vievät paljon positiivista energiaa ja jaksamista ihmisen elämästä. Kaamosmasennukseen auttaa vain auringonpaiste ja leppeä sää.

Ihan päinvastoin. Mitään masennuksia kellään ole.

Ai, täällä on lumi maassa marraskuussa yleensä. Mä niin nautin ja odotan aina kesän ja valoisten öiden loppua, saa laitella pihalle valoja, hakea vilttejä, tyynyjä, kynttilöitä. Askartelen kortteja ym. Ja marraskuussa joulukuusi sisälle. Ulkoilen joka päivä muuten en saa nukuttua. Syyspimeillä ihailen tähtitaivasta ja revontulia..

Onneksi on Antti Holma ja suurkiitos tästä vinkistä.

Mun mielestä itseä voisi hemmotella ankeina aikoina mieliruuilla.

Jääkaappi täyteen lemppariruokaa aina viikon tarpeisiin kerrallaan. Kaikki alkaa siitä, että on säännöllinen ruokailu (en tarkoita mättämistä).

Sitten piristystä asusteista. Hanki sellaisia asusteita, joita sä olet aina halunnut. Ihanat kengät jne.

Riittävästi lepoa. Hiljennä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman ”pakkoa” liehua ulkona.

Sinulla on väärä asenne, että vain pimeässä on hyvä nukkua ja se, että parasta on olla kotona eikä liehua kylillä. 

Näin. Huomaatko, miten itse olet uraantunut ajattelemaan vain yhdellä tavalla etkä tajua, etteivät kaikki ole samanlaisia? Todennäköisesti itse valitat kesän valoisuutta, etkä ota vastaan neuvoa, jossa sanotaan, että auringonpaisteessa on kiva nukkua. 

(tiedän ettet varmaankaan vastaa, koska kommenttisi on viime vuoden marraskuulta, mutta osoitankin sanani kaikille, jotka ajattelevat kuten sinä)

Täällä eri rakastaa pimeyttä ja kylmää. En pidä yhtään keväästä ja kesästä. Masentavia vuodenaikoja. En ole kyllä koskaan masentunut ollut. Elämä on nyt taas parhaimmillaan ilman aurinkoa ja kuumuutta.

Btw en ole myöskään koskaan kahvia juonut.

Erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen liikunta auttaa! Konsertti, teatteri ym. Pois sohvalta.

Minusta on mukava tehdä kävelylenkki pimeänä syysiltana eikä ulkona sada edes vettä tai räntää. Pimeys ei tunnu uhkaavalta vaan pikemminkin rauhoittavan romanttiselta. Hankin katetulle parvekkeelle varta vasten öljylampun tuomaan tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman ”pakkoa” liehua ulkona.

Tietyt asiat on väistämättömiä (kuten juuri tämä vuoden kierto) ja on viisautta osata ottaa ne coolisti. Eikä niin että paniikinomaisesti yrittää taistella vastaan, sehän vaan korostaa sitä ”hui mörkö” -fiilistä.

Jos elää vain kesää odottaen, niin 9 kk vuodesta on kärsimystä. Kannattaa opetella nauttimaan kaikista vuodenajoista ja löytää niistä parhaat puolet. D-vitamiinia väh. 50mg/vrk niin kaamosväsymys ei pääse iskemään, ja liikuntaa mieluiten päivittäin. Hyvät ulkoiluvaatteet ettei haittaa vesisade eikä pakkanen.

Minusta on inhottavaa, kun kehotetaan nauttimaan sellaisesta, mistä ei pidä. Sama kuin sanottaisiin: liian pienistä korkokengistä kannattaa opetella nauttimaan, ei haittaa kipeät rakot eikä liikavarpaat, kun ajattelee, miten söpöltä niisdä näyttää...

Pitäisiköhän sinun muuttaa aurinkoiseen maahan, miksi kärsit täällä? Ilmeisesti odotat, että joku muu taluttaa sinut kädestä pitäen, hankkii sinulle kivan työpaikan valmiiksi ja hoitaa virastohommat.

Kokeile nyt edes hankkia vähän oma-aloitteisuutta että saat itsellesi haluamasi puitteet elämään. Olet rasite muille kun valitat etkä tee mitään asian eteen.

Tutkimus: Suomalaiset kuuluvat vähiten empaattisiin kansakuntiin

Yhdysvaltalaistutkimuksessa Suomi sai 63 maan vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016101722474066

IMHO kirjoituksesi teki talven odotuksestani vielä kamalamman ja raskaamman. :(

Eri

Sääli on sielun sairautta. Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Tartu härkää sarvista oli yksi äitini lempisanoista pojalleen.

Ulkoilu toimii kyllä minulla, tuota kirkasvalolamppua voisi kyllä miettiä tosissaan 👍

Vierailija kirjoitti:

Täältä kanssa ääni säännölliselle ulkona olemiselle. Lapsuudessa se tapahtui niin luontevasti ja itsestäänselvästi ja vuodenajat eivät tarkoittaneet mitään epämiellyttävää vaan juuri satokausiperiaatteella eri leikkejä ja ajanvietteitä. Jokaisessa vuodenajassa oli oma tunnelmansa josta otettiin kaikki irti. Onnekas ja onnellinen se joka tuohon pystyy aina vanhuuteen asti. Kokemukseni mukaan se vaatii säännöllisyyttä jolloin ei tarvitse puhua erikseen totuttautumisesta ja erilaisten henkisten kynnysten ylittämisestä.

Ja kaiken edellisen vastapainoksi. Jos joku osaa kääriytyä pehkuihin herkun ja kiinnostavan lukemisen kanssa niin lapsi. Tavoittele sitä koko loppuelämäsi.

.Autumn Leaves.

Kiva kirjoitus, kiitos sinulle tästä 🤗

Ei saa olla syksyn värejä ympärillä ja kynttilöiden polttelusta tulee vain masentava syksy ja marraskuu mieleen. Siis ei mitään mikä on liitetty syksyyn.

Minä teen nyt kuukauden turbolla töitä ja hoidan pakollisia paperiasioita niin että saan joulun alla keskittyä tunnelmointiin. Sitten ollaankin jo kohti valoisampia päiviä.

Pikkujoulut!  Glögiä ja hyvää ruokaa vaan naamaan porukalla, niin kyllä se elämä siitä iloksi muuttuu. :) 

Paljon raakaa sadomasokistista seksiä. Piristää.