Lue keskustelun säännöt.
Naiset tykkäävät "pahoista pojista"?
21.01.2015 |
Onko oikeasti muka näin, että naiset tykkäävät "pahoista pojista" ja koviksista? Mitä mieltä olet? Miten määrittelet pahan pojan?
Onko sekin totta, että naiset eivät yleensä tykkää kilteistä miehistä?
Itse ajattelen päinvastoin ja uskon, että moni muukin ajattelee. Pidän miehistä, jotka ovat pääasiassa ystävällisiä. En ymmärrä mitä viehättävää siinä on, että joku kohtelee kusipäisesti.
Kommentit (44)
Mulla on aina ollut luontainen viehtymys koviksiin ja pahoihin poikiin. Nuorempana sen takia tulikin seurusteltua aika outojen tyyppien kanssa, ja väkivaltaakin koettua.
Mutta joo, kyllä aikuisenakin, vaikka olen jo toki ymmärtänyt että mikään levoton narkkari ei ole aviomiesmateriaalia todellakaan vaikka tavallaan jännittävää seuraa onkin, niin tietyllä tavalla karskeihin ja koviin tyyppehin olen ihastunut. Sellainen kiltti ja pehmeä ei vaan ole minun makuun. Aviomieheni on minulle juuri täydellinen: uilkoisesti melko karskin näköinen, jämäkkä ja miehekäs ja peräänantamaton, henkisesti tietyllä tapaa kova tyyppi, mutta kuitenkin kunnollinen ja ilman elämänhallinnan tai päihteiden ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteikäisenä olin ihan hirveän ihastunut luokan pahikseen, ooh, miten komea poika ja niin itsevarma. Ei hän kyllä minua kyllä huomannutkaan. Sittemmin aikuistuin ja rakastuin mieheen, josta ei saa kovista tekemälläkään.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Näin se taitaa aina mennä. Lauman hyljeksittyjä hyljeksii kaikki, varsinkaan teinit ei edes uskaltaisi poiketa tuosta koodista tai on suuri riski joutua itse pilkatuksi myös. Kiusaajat taas on usein suosittuja tyyppejä joille kiusaaminen on oman vallan korostamista ja keino pitää yllä suosiotaan, sellaisille yleensä riittää kyllä ihailijoita.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Meidän koulussa kiusaajat joutui kadulle ja alkoivat käyttää huumeita. Kilteistä pojista (ei sama kuin kiusattu) tuli hyvin tienaavia, tasaisia miehiä, joilla on perhe, kivat lapset ja menestyvä vaimo. Sillä lailla menestyvä, että vaimolla on töitä, koulutus, hän osaa ja jaksaa kasvattaa lapset ja huolehtia perheestä.
Nämä miehet ovat myös pidettyjä ja sosiaalisia. Kivoja keskustelukavereita, eivät yritä uida liiveihin.
Noudattavat yhteiskunnan "kultaisia" sääntöjä, eivät rötöstele eivätkä kaahaile varastetuilla autoilla. Eivät hakkaa vaimoa eivätkä jätä vuokria maksamatta. Tulevat toimeen naapureiden kanssa ja ovat luotettavia.
Ehkä se on sitten sitä, ettei "osaa ajatella itse", mutta taatusti elämä on mutkattomampaa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Näin se taitaa aina mennä. Lauman hyljeksittyjä hyljeksii kaikki, varsinkaan teinit ei edes uskaltaisi poiketa tuosta koodista tai on suuri riski joutua itse pilkatuksi myös. Kiusaajat taas on usein suosittuja tyyppejä joille kiusaaminen on oman vallan korostamista ja keino pitää yllä suosiotaan, sellaisille yleensä riittää kyllä ihailijoita.
[/quote]
Paitsi että tuossa iässä tyttö ja poikaystävät ovat myös statuksen lisääjiä tällaisilla, mikä minusta ainakin hieman kierouttaa parisuhde näkemystä. Tai mistäs minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:40"]Kun miehet puhuu niin olen hiljaa. Ei ne kuuntelekkaan :D
[/quote]
Otan osaa.
Taidan taas turvautua ranskalaisiin viivoihin, kun en saa ajatuksiani ilman jäsenneltyä (ah, mitä älykkyyden aatelia!).
- En ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka lanseeraavat kaipaavansa kumppaniltaan "haastetta". Yleensä sama ihminen on lanseerannut itsensäkin niin vahvaksi, että hän ei pärjäisi yhtään rauhallisemman ihmisen kanssa. Ehkä nämä suhteet sitten ovat tulisia, intohimoisia ja ties mitä. Itsestäni vain tuntuisi kauhealta ajatukselta, että olisin itse niin "vahva", että tarvitsisin rinnalleni jonkun minut taltuttamaan säyseäksi, tai että saisin keksiä keinoni taltuttaakseni toisen. En miellä kotia vahvojen luonteiden sotatantereeksi vaan paikaksi, jossa saa rentoutua ja levätä. Ja toisekseen: haaste tarkoittaa ilmeisesti myös nippua ongelmia, mitä olen näissä "vahvoissa suhteissa" todistanut sivusta. Väkivalta niistä äärimmäisin.
- Toinen ilmiö: olen itse hyvin pienikokoinen nainen, mutta en ole koskaan tarvinnut "suojelijaa". Tietenkin on jees, jos minua puolustetaan selvässä epäoikeudenmukaisessa tai jopa väkivaltaisessa tilanteessa, mutta sitä kyllä odotan ihan jokaiselta tilannetta todistavalta kanssaihmiseltä. Parisuhteessa aspektini ei ole se, että raamikas mies on valmiina käymään kenen tahansa minua vilkaisevan ihmisen kimppuun tai muistaa baarissa murahtaa jokaiselle lähistöllä olevalle hyytävällä äänellä, että "Tämä on minun naiseni". Tiivistettynä: luontainen "suojelu" on tietenkin hyvä juttu sitä vaativissa tilanteissa, mutta en kaipaa "avuton neitonen ja pelastava ritari" roolijakoa. Osaan suojella itse itseäni, vaikken siltä näytäkään.
- Ja se klassinen "paha poika". Ehkäpä se viehätys onkin siinä, että saa "kesytettyä" pahan pojan puhtaalla rakkaudella itselleen kiltiksi? Eli samassa paketissa on jännittävyys, villiys, kapinahenkisyys ja arvaamattomuus, mutta myös kunnioitus, rakkaus, uskollisuus jne. Olen vain itse todistanut liian usein (en onneksi omalla kohdallani), että sitä pakettia ei jaotella, ja se paketin koko kirjo tulee myös sille vaalitulle puolisolle eteen. Jos ihminen on arvaamaton, holtiton ja epäluotettava, hän on sitä todennäköisesti jossakin määrin myös puolisolleen. Ei ehkä aluksi, mutta ennen pitkää.
Joten täällä ainakin yksi nainen, joka viehtyy nimenomaan ihan oikeasti tavallisen kilteistä miehistä. Bonusta on, että on kiltti myös itselleen, eli ei antaudu päähän potkittavaksi. Tietenkin kaikilla meillä heikot hetkemme on, mutta parasta on se, että sekä itsensä että kanssaihmistensä kunnioitus on balanssissa. On kiva ajatus, että toinen palvoisi maata jalkojeni alla, mutta pidemmän päälle ei ole kiva tunne olla hallitsijan ja alamaisen roolissa kumminkaan päin. On varmempi olo, kun kumpikin vetää yhteistä rekeä eteenpäin, eikä vain anna toisen tehdä työtä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset? Teinitytöt ehkä, mutta tämän palstan tasohan on mennyt sen mukaiseksi jo ajat sitten.
Kiltteys ja kunnollisuus ei ole koskaan syy sille, ettei naista löydy. Muut ominaisuudet ratkaisevat, mutta niistähän nämä omasta mielestään kiltit ja kunnolliset eivät kerro (saituus, katkeruus, epäsiisteys, pikkumaisuus, hulluus, äidissä roikkuminen tai - huono naismaku). Normaali kunnollinen ja kiltti mies löytää hyvätasoisen naisen sellaisen halutessaan. Sen sijaan jos naisihanne ovat nämä pikkurikollisten kanssa notkuvat luntut, voi varmaan todeta, että vika on naismaussa.
Joo olen nätti perusnainen, etsin kunnollista ja kivaa miestä ja kauan meni etsiessä, mutta onneksi löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:05"]
- Ja se klassinen "paha poika". Ehkäpä se viehätys onkin siinä, että saa "kesytettyä" pahan pojan puhtaalla rakkaudella itselleen kiltiksi? Eli samassa paketissa on jännittävyys, villiys, kapinahenkisyys ja arvaamattomuus, mutta myös kunnioitus, rakkaus, uskollisuus jne. Olen vain itse todistanut liian usein (en onneksi omalla kohdallani), että sitä pakettia ei jaotella, ja se paketin koko kirjo tulee myös sille vaalitulle puolisolle eteen. Jos ihminen on arvaamaton, holtiton ja epäluotettava, hän on sitä todennäköisesti jossakin määrin myös puolisolleen. Ei ehkä aluksi, mutta ennen pitkää.
[/quote]
Mä diagnosoin sen sellaiseksi aikuisen naisen "villiori"-syndroomaksi. Minä haluan kesyttää itselleni (ja siten tulla itse kesytetyksi) villiorin, joka on vaarallinen ja jännittävä, arvaamaton. Mutta MINULLE MINULLE MINULLE hän on ihana, hellä, luotettava. Viliorini silmät tummuvat hänen nähdessään NAISENSA ja hänestä purkautuvat kaikki ihanat suojelevat piirteet. Mutta kodin ulkopuolella villiorini kulkee urheana ikäänkuin k*rpä tanassa kohti arvaamatonta ja vaarallista maailmaa. Oi, hän on niin rohkea! Oi, hän on niin hurmaava! Te muut ette saakaan minun VILLIORIANI. Hän on vain minulle minulle minulle, ihana rohkea villiori, joka taipuu niin kauniisti vaatimusteni ja kauneuteni lumon edessä. Vain minun.
terveisin regina ja sisko kupari, serkku hopea, veli ankea, täti korskea
Sen villiorin kanssa ei myöskään tarvitse kauheasti miettiä omaa itseä, koska sen villiorin vaarallisuus ja koko olemus täyttää muutenkin koko tilan. Omaksi rooliksi jää olla prinsessainen. Villiori ei koskaan ole kauhean analyyttinen tai vaadi tasa-arvoista suhdetta, koska villiorin nainen on kuin runo tai kukkanen. Hän voi odottaa ja kaivata, tullakseen palvotuksi silloin, kun villiori kiireiltään ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:05"]
- Ja se klassinen "paha poika". Ehkäpä se viehätys onkin siinä, että saa "kesytettyä" pahan pojan puhtaalla rakkaudella itselleen kiltiksi? Eli samassa paketissa on jännittävyys, villiys, kapinahenkisyys ja arvaamattomuus, mutta myös kunnioitus, rakkaus, uskollisuus jne. Olen vain itse todistanut liian usein (en onneksi omalla kohdallani), että sitä pakettia ei jaotella, ja se paketin koko kirjo tulee myös sille vaalitulle puolisolle eteen. Jos ihminen on arvaamaton, holtiton ja epäluotettava, hän on sitä todennäköisesti jossakin määrin myös puolisolleen. Ei ehkä aluksi, mutta ennen pitkää.
[/quote]
Mä diagnosoin sen sellaiseksi aikuisen naisen "villiori"-syndroomaksi. Minä haluan kesyttää itselleni (ja siten tulla itse kesytetyksi) villiorin, joka on vaarallinen ja jännittävä, arvaamaton. Mutta MINULLE MINULLE MINULLE hän on ihana, hellä, luotettava. Viliorini silmät tummuvat hänen nähdessään NAISENSA ja hänestä purkautuvat kaikki ihanat suojelevat piirteet. Mutta kodin ulkopuolella villiorini kulkee urheana ikäänkuin k*rpä tanassa kohti arvaamatonta ja vaarallista maailmaa. Oi, hän on niin rohkea! Oi, hän on niin hurmaava! Te muut ette saakaan minun VILLIORIANI. Hän on vain minulle minulle minulle, ihana rohkea villiori, joka taipuu niin kauniisti vaatimusteni ja kauneuteni lumon edessä. Vain minun.
terveisin regina ja sisko kupari, serkku hopea, veli ankea, täti korskea
[/quote]
Saitpahan tämän nasevasti analysoitua hiukkasen minua paremmin, pojot siitä. :DD K-rpä tanassa kohti arvaamatonta...!
Mun kokemukseni pahasta pojasta oli aivan tavallinen suomalaismies, hiljainen ja tavallisen näköinen koodaaja, joka luonnehti itseään "kiltiksi ja kunnolliseksi" kun alettiin seurustella. Seurustelun edetessä hänestä alkoi paljastua sairaalloisen mustasukkaisia piirteitä. Hänellä itsellään ei ollut lainkaan läheisiä kavereita ja hän takertui täysin minuun ja vaati meitä olemaan kaikki vapaa-aika yhdessä. Hän ei sietänyt sitä, että tapaan omia ystäviäni, koska hänelläkään ei ollut ystäviä. Hän ei halunnut tutustua minun ystävieni miesystäviin, koska "halusi itse valita ystävänsä". Hän ei halunnut tavata myöskään sukulaisiani, koska tunsi olonsa epämukavaksi itselleen vieraiden seurassa. Hänen kotonaan sen sijaan vierailimme joka viikonloppu.
Lopulta hän oli mustasukkainen siitäkin, että kävin harrastuksissani (jumppa ja lukupiiri) ja vaati lopettamaan nekin. Aluksi se oli pelkkää sanallista uhkailua ja mutta lopulta myös väkivaltaista käytöstä, yhdessä asuessamme hän tuli ulko-ovelle estämään minun poistumiseni asunnosta yksin. Vähitellen hän muuttui vainoharhaiseksi ja alkoi kuvitella minun katselevan muita miehiä.
Erosin lopulta väkivaltaiseksi muuttuneesta suhteesta ja jouduin käymään väkivaltaa kokeneiden naisten vertaistukiryhmässä toipuakseni kokemuksistani. Yllättävän monella oli ollut sama kokemus: väkivaltainen kumppani oli ollut erittäin sisäänpäinkääntynyt, sosiaalisesti rajoittunut hiljainen nörtti, ei suinkaan mikään "pelimies", tai "renttu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiehtoo vain hyvä itseluottamus ja hauskuus, mitä näyttäisi enemmän olevan niillä pahoilla pojilla. Sen sijaan mikään naista roskana tai panopupuna pitävä, joka viikonloppu örveltävä, rönttä vaatteissa kulkeva, tappeleva sossupummi ei innosta yhtään. Sanoisinko, että haluan kilti, fiksun ja asiallisen miehen jolla on kuitenkin pilkettä silmäkulmassa eikä häpeä olemassa oloaan :).
Sitä en tiedä mitä monet naiset näkee noissa oikeasti pahoissa pojissa. Yleensä ne suhteet ei kauan kestä.
Pöh. Miehen pitää olla vaan pahan pojan näköinen mutta oikeasti kiltti ja kultainen, just niinkuin oma mieheni on.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:22"]
Mun kokemukseni pahasta pojasta oli aivan tavallinen suomalaismies, hiljainen ja tavallisen näköinen koodaaja, joka luonnehti itseään "kiltiksi ja kunnolliseksi" kun alettiin seurustella. Seurustelun edetessä hänestä alkoi paljastua sairaalloisen mustasukkaisia piirteitä. Hänellä itsellään ei ollut lainkaan läheisiä kavereita ja hän takertui täysin minuun ja vaati meitä olemaan kaikki vapaa-aika yhdessä. Hän ei sietänyt sitä, että tapaan omia ystäviäni, koska hänelläkään ei ollut ystäviä. Hän ei halunnut tutustua minun ystävieni miesystäviin, koska "halusi itse valita ystävänsä". Hän ei halunnut tavata myöskään sukulaisiani, koska tunsi olonsa epämukavaksi itselleen vieraiden seurassa. Hänen kotonaan sen sijaan vierailimme joka viikonloppu.
Lopulta hän oli mustasukkainen siitäkin, että kävin harrastuksissani (jumppa ja lukupiiri) ja vaati lopettamaan nekin. Aluksi se oli pelkkää sanallista uhkailua ja mutta lopulta myös väkivaltaista käytöstä, yhdessä asuessamme hän tuli ulko-ovelle estämään minun poistumiseni asunnosta yksin. Vähitellen hän muuttui vainoharhaiseksi ja alkoi kuvitella minun katselevan muita miehiä.
Erosin lopulta väkivaltaiseksi muuttuneesta suhteesta ja jouduin käymään väkivaltaa kokeneiden naisten vertaistukiryhmässä toipuakseni kokemuksistani. Yllättävän monella oli ollut sama kokemus: väkivaltainen kumppani oli ollut erittäin sisäänpäinkääntynyt, sosiaalisesti rajoittunut hiljainen nörtti, ei suinkaan mikään "pelimies", tai "renttu".
[/quote]
Eli tyypillinen 'lassukka'. Juuri se miestyyppi pitää sisällään näitä sairaalloisen mustasukkaisia aikapommeja. Esim. palstan naisvihaaja, nimim. -Mies29v- olisi helvetillinen kumppani.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Meidän koulussa kiusaajat joutui kadulle ja alkoivat käyttää huumeita. Kilteistä pojista (ei sama kuin kiusattu) tuli hyvin tienaavia, tasaisia miehiä, joilla on perhe, kivat lapset ja menestyvä vaimo.
[/quote]
Kiusaajissa on eroa. Eikö täällä ollut vähän aikaa sitten ketju jossa kiusattu/tut oli katsoneet kiusaajiensa FB profiileista miten nykyään menee. Hyvin moni oli joutunut pettymään, kun näillä kiusaajilla menikin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Meidän koulussa kiusaajat joutui kadulle ja alkoivat käyttää huumeita. Kilteistä pojista (ei sama kuin kiusattu) tuli hyvin tienaavia, tasaisia miehiä, joilla on perhe, kivat lapset ja menestyvä vaimo.
[/quote]
Kiusaajissa on eroa. Eikö täällä ollut vähän aikaa sitten ketju jossa kiusattu/tut oli katsoneet kiusaajiensa FB profiileista miten nykyään menee. Hyvin moni oli joutunut pettymään, kun näillä kiusaajilla menikin hyvin.
[/quote]
Loppujen lopuksi taitaa keskivertokiusaaja olla vain se ihan tavallinen muksu tavallisesta perheestä, ei tämä "itsekin kärsivä yksinhuoltajaperheen karu kasvatti". Heitäkin on, sitä en kiistä. Ja taitavat tosiaan mennä samaa tietä koko lyhyen elämänsä paheista toisiin. Mutta hyvin usein se kiusaaja on vain lapsi/nuori nimeltään X, joka nyt vain on sattunut naljaisemaan kerran tyypille Y, kokenut sen mielekkääksi ja jatkanut sitä niin, että homma on ryöstäytynyt tyystin käsistä toisten lasten ja jopa aikuisten yllyttäessä vierellä tai sulkien silmänsä. Valta-asetelma, johon voi sortua ihan kuka tahansa, ei ainoastaan se ilmiselvä ongelmatapaus. Minua kiusasi nippu opettajan pikku suosikkeja, jotka myöhemmin kouluttautuivat itsekin opettajiksi, btw.
Takaisin aiheeseen: ehkäpä näissä pahimmissa tapauksissa on sitä "karismaa", joka vetää puoleensa sitten vanhempanakin? Inhottava sana puhuessa kiusaamisesta, mutta millä muulla konstein kiusaaja saa itselleen koottua ison lauman kannustajia ja hiljaa hymistelijöitä? Ehkäpä pelon uhalla, että eipä ainakaan itse ole kiusattu, jos liimautuu kiusaajaan tai on tarpeeksi huomaamaton. Tai ehkäpä juuri heihin kulminoituu tämä täällä lanseerattu "villiori" analyysi (:D). Että on paha muille, mutta Sen Oikean rinnalla hänestä puhkeaa mitä ihanin ihminen. Oi, kuinka rakkaus pelastikaan...! Tai sitten heissä vain on jotakin vaikutusvoimaa, joka vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä.
Tai sitten heidät nähdään "itsevarmoina", "vahvoina" ihmisinä, kaiken kaikkiaan tämän aikakauden ihannemuottiin sopivina.
Hyi, mitä minä suollan. No, yhtä kaikki minä valkkaan mieluummin sen kiltin pojan ja pelaan hänen kanssaan Tetristä Nintendolla kuin tuollaisen kesytettävän villiorin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:20"]
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.
[/quote]
Meidän koulussa kiusaajat joutui kadulle ja alkoivat käyttää huumeita. Kilteistä pojista (ei sama kuin kiusattu) tuli hyvin tienaavia, tasaisia miehiä, joilla on perhe, kivat lapset ja menestyvä vaimo.
[/quote]
Kiusaajissa on eroa. Eikö täällä ollut vähän aikaa sitten ketju jossa kiusattu/tut oli katsoneet kiusaajiensa FB profiileista miten nykyään menee. Hyvin moni oli joutunut pettymään, kun näillä kiusaajilla menikin hyvin.
[/quote]
Varmasti. Kerroin vain oman kokemukseni. Lisäksi ihmiset määrittelee kiusaajan aika monin tavoin.
Meidän koulussa kiusaajilla oli tyttöystävät ja kiusatuilla ei.