Onko muita 40v naisia, joilla ei ole ystäväporukkaa?
Onko kohtalotovereita? Nuorena oli paljonkin ystäviä, mutta muutot ja elämä vei eri suuntiin. Nykyisin on vain pari hyvää kaveria, joita näen aika harvoin. Erityislapsi, oma masennus ja huono itsetunto ovat aiheuttaneet sen, että uusia ystäviä on ollut vaikea saada. Tietyissä elämänvaiheissa ja paikoissa esim töissä on ollut hyviäkin kavereita, mutta kun tilanne on muuttunut, on myös ystävyys jäänyt. Kuinkahan harvinainen tällainen tilanne on? Jotenkin häpeän tilannettani.
Kommentit (43)
Ei ole ystäväporukkaa. Mutta 2 ystävää löytyy.
Minulla ei ole ystäväporukkaa eikä ystäviä tai kavereita, ei ainoatakaan. Onhan se vähän surullista, kun ei ole ketään sellaista ystävää, ei siis ketään, jolle laittaisin edes synttärionnitteluja tms. Olen aina ollut yksinäinen. Viihdyn kyllä hyvin yksin, mutta ajattelen myös elämän olevan rikkaampaa niillä ihmisillä, joilla on ystäviä elämässään. Ei tarvitsisi nähdä kuin muutaman kerran vuodessa tai silloin tällöin kahvilla tai lukupiirissä jne, niin se toisi elämään jo tosi paljon hyvää mieltä.
Olen töissäkin aika yksinäinen. Ehkä minussa on jotain sellaista, etten ole monestakaan kiinnostavaa seuraa. Olen vähän sellainen hylkiö tai siis sellainen, jonka seura ei mitenkään edistä omaa sosiaalista statusta tai tuo lisäarvoa kenenkään elämään. En ehkä oikein uskalla olla oma itseni kovinkaan monen ihmisen seurassa.
Minulla on mies ja lapset. Ja sisaruksia myös, mutta hekin ovat todella erilaisia kuin minä olen. Nähdään lähinnä sukujuhlissa ja joskus vanhempien luona. En oikein tiedä, mutta en osaa identifioida itseäni aikuiseksi naiseksi, mikä varmaan osaltaan vie pohjan aikuisten ystävyyssuhteelta.
Millaisia ovat olosuhteiden muodostamat ryhmät?