Onko muita 40v naisia, joilla ei ole ystäväporukkaa?
Onko kohtalotovereita? Nuorena oli paljonkin ystäviä, mutta muutot ja elämä vei eri suuntiin. Nykyisin on vain pari hyvää kaveria, joita näen aika harvoin. Erityislapsi, oma masennus ja huono itsetunto ovat aiheuttaneet sen, että uusia ystäviä on ollut vaikea saada. Tietyissä elämänvaiheissa ja paikoissa esim töissä on ollut hyviäkin kavereita, mutta kun tilanne on muuttunut, on myös ystävyys jäänyt. Kuinkahan harvinainen tällainen tilanne on? Jotenkin häpeän tilannettani.
Kommentit (43)
Ei ole eikä ole ollutkaan koskaan.
Minulla on ollut viimeksi kaveriporukka yläasteella. Sen jälkeen yksittäisiä kavereita, kaveruus kestänyt aikansa kunnes kuihtunut kasaan. Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä ja tämä vaikuttaa siihen etten pysty sitoutumaan kaverisuhteisiin ja niiden ylläpitoon. Jotenkin minun käytöksen takia kaikki kaverisuhteeni ovat kuihtuneet. Elämä meni aika sekaisin tuossa vuosi sitten ja sen jälkeen ei ole ollut enää edes yritystä kehittää mitään kaverisuhteita. Häpeän mennyttä elämääni enkä pysty luottamaan enää kehenkään. Onneksi sentään on aviomies ja lemmikit. n38
Ei ystäväporukkaa, enkä jaksaisi mitään tapaamisia, etenkään jos niihin liittyy alkoholia. Viihdyn kotona.
Minulla oli opiskeluaikoina ja ensimmäisinä työvuosina tiiviit kaveriporukat. Sen jälkeen jokainen on mennyt omaan suuntaansa. Pidetään yhteyttä satunnaisesti, nähdään ehkä kerran vuodessa ja silloin porukassa.
Minulla ei ole ketään, kelle soittaa. Äitini on kuollut ja isäni on etääntynyt elämästäni jo 20 v sitten. Olen eronnut ja tunnen olevani lasten kanssa ihan yksin. Seurustelen, mutta taitaa loppua tämäkin suhde miehen haluttomuuteen sitoutua. Sitten ei ole ketään aikuista, jolle jutella. Teen etätöitä, joten työyhteisöäkään ei ole. Pelottaa talvi ja etenkin joulu. Jos ero tulee, niin olen lapsettomilla viikoilla totaalisen yksin, enkä tapaa yhtään sielua viikkoon. Tämä pelko yksin jäämisestä on pitänyt minut parisuhteessa, jossa mies ei kunnioita.
Ei ole porukkaa, ei ole koskaan ollutkaan, enkä sellaista kaipaakaan. Jos siis tarkoitat sellaista tiivistä sakkia joka on ollut yhdessä koulu- / opiskeluvuosista asti. Kavereita ja ystäviä toki on, mutta nämä ihmiset on tulleet ripotellen vuosien varrella lasten ollessa pieniä, töistä tai harrastuksista, ja perustuvat yleensä yhteiseen tekemiseen tai yhteiseen elämäntilanteeseen.
N45
Ei ole edes sitä yhtä ystävää, saati porukkaa.
Ei ole koskaan ollut ystäväporukkaa, olen 45-vuotias. En viihdy isoissa porukoissa, muutama läheinen ystävä minulla kyllä on mutta tapaamme harvakseltaan ja silloinkin kahden. Ystäväni eivät edes tunne toisiaan, yksi heistä on nuoruusajoiltani ja kaksi muuta eri työpaikoista elämän varrelta. Joskus nuorempana yritin viihtyä ystäväporukoissa, ei vaan ole minun juttuni.
Ovat jääneet johonkin matkan varrelle. Itse olen pitänyt yhteyttä, mutta soittoihin ei vastata/soiteta takaisin. Menee se viimeinenkin into olla yhteyksissä.
Sama täällä. Opiskeluaikojen kaverit on muuttaneet tai ollaan muuten erkaannuttu kun elämä on mennyt eri tahtia. Töistä ei ole löytynyt sellaisia, joiden kanssa haluaisin viettää vapaa-aikaa. Ois kiva olla lenkkikaveri / kuntosalikaveri / konsertti-teatteri-kulttuurikaveri, vaan eipä ole. Aikuisiällä ystävien löytäminen on tosi vaikeaa eikä korona sitä ainakaan helpota. Vaikka toki suurin syy löytyy peilistä.
N44
Ei ole, ei ole ollut koskaan. Juuri pari päivää sitten tein aloituksen siitä, ettei kukaan ole ottanut minuun yhteyttä ainakaan 1,5v:n ja sitä ennenkin hyvä jos pari x vuodessa.
Tuleepahan halvat hautajaiset, kun siellä on vain mies ja lapset.
Mulla oli ystäväporukka opiskeluaikana. Itselleni erkaantuminen noista ihmisistä oli todella surullista. Muille ei tainnut niinkään olla, luulen. Monet löysivät uuden porukkansa työpaikoilta, harrastuksista jne. Itse en ole koskaan sen jälkeen kuulunut mihinkään porukkaan.
Periaatteessa on, työkaveriporukka. Kaksi työkavereistani on ystäviäni, loput viisi kavereita. Meillä olisi oman porukan pikkujoulut kolme viikon päästä, mutta en taida viitsi mennä sinne tänäkään vuonna, vaan olen mielummin perheeni kanssa kotosalla.
Emme ole työkavereiden kanssa töissä samassa työpisteessä, joten emme näe kuin harvoin, mutta töiden yhteydessä saatamme jutella puhelimessa tunteja. Näiden työkaveriystävien lisäksi minulla on kaksi ystävää, jotka asuvat eri puolella Suomea. Meillä kaikilla on perheet ja emme näe usein, mutta onneksi on puhelin ja viestit.
Ei ole ystäväporukkaa eikä ole koskaan ollutkaan. Muutama yksittäinen kaveri joihin alkaa välit väljähtymään kun ei koskaan ole aikaa nähdä eikä edes vastata viesteihin. En oikein huvita yksipuolisesti yrittää pitää kaverisuhteita yllä. Sitten kyllä kuuluu kun on jotain kehumisen aihetta tai tarvitaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa on, työkaveriporukka. Kaksi työkavereistani on ystäviäni, loput viisi kavereita. Meillä olisi oman porukan pikkujoulut kolme viikon päästä, mutta en taida viitsi mennä sinne tänäkään vuonna, vaan olen mielummin perheeni kanssa kotosalla.
Emme ole työkavereiden kanssa töissä samassa työpisteessä, joten emme näe kuin harvoin, mutta töiden yhteydessä saatamme jutella puhelimessa tunteja. Näiden työkaveriystävien lisäksi minulla on kaksi ystävää, jotka asuvat eri puolella Suomea. Meillä kaikilla on perheet ja emme näe usein, mutta onneksi on puhelin ja viestit.
Olen 47 vuotias, se unohtui mainita.
Ei ole ollut ystäväporukkaa yläasteen jälkeen. Siitä porukasta jäi yksi ystävä eikä uusia ole tullut. Aikuisena kaveruus on niin pinnallista, kutsutaan kertaalleen kahville/yksille/tuppereille ja siihen se sitten jää.
N39
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa on, työkaveriporukka. Kaksi työkavereistani on ystäviäni, loput viisi kavereita. Meillä olisi oman porukan pikkujoulut kolme viikon päästä, mutta en taida viitsi mennä sinne tänäkään vuonna, vaan olen mielummin perheeni kanssa kotosalla.
Emme ole työkavereiden kanssa töissä samassa työpisteessä, joten emme näe kuin harvoin, mutta töiden yhteydessä saatamme jutella puhelimessa tunteja. Näiden työkaveriystävien lisäksi minulla on kaksi ystävää, jotka asuvat eri puolella Suomea. Meillä kaikilla on perheet ja emme näe usein, mutta onneksi on puhelin ja viestit.
Olen siis 47 vuotias.
Sama minulla. Kavereita on olemassa, mutta heillä on valtavasti muita kiireitä (työt, lapset yms.) ja tosi harvoin pitävät yhteyttä. Viimeksi eilen laitoin viestin kaverilleni, ei vastausta.