Kaverina kahville - onko normaalia?
Moikka. Tästä on täällä keskusteltu varmaan moneen otteeseen, mutta kysytään taas.
Käyn aktiivisesti juoksuporukan kanssa lenkillä ja olen tutustunut moneen pintapuolisesti. Kenenkään kanssa en vietä vapaa-aikaa, vaan juoksutreenit ovat ainoa paikka, jossa nähdään. Ja näiden kahden elämän pitäminen erillään on tuntunut mukavalta.
Nyt sitten eräs miespuolinen lenkkiseuralainen kysyi, jos lähtisin kaverina kahville joku päivä. Mies on sinkku, mutta tietää minun olevan kihloissa ja onnellinen. En ole hänestä millään tavalla kiinnostunut ja jutut ovat aina olleet asiallisia (ei flirttailua tms.).
Haluaakohan se nyt oikeasti mennä kaverina kahville vai onko tässä koira haudattuna? Kiva kaveri, mutta tekisi kuitenkin mieli sanoa ei. Enkä itse tykkäisi, jos kihlattuni kävisi 'vieraiden naisten' kanssa kahvilla (työkaverit yms. ovat ok, en ole sillä tavalla mustasukkainen).
Kiitos jo etukäteen :)
Kommentit (54)
Mulla on paljon miespuolisia kavereita, joihin olen tutustunut ennen kuin tapasin mieheni, ja näiden kanssa vietän edelleen paljon kahdenkeskistä kaveriaikaa. Miehelleni tämä on täysin ok. Mutta... jos nyt tutustuisin mukavaan mieheen, joka pyytäisi kaverina kahville, en varmaan suostuisi. Epäilisin, että sillä on taka-ajatuksia ja samalla olisin huolissani, että mieheni pitää tilannetta kummana/uhkaavana tms. Mä varmaan jatkaisin tapailua "porukassa" :)
HEI
kirj. mies
Varttuneilla vapailla miehillä ei ole naiskavereita.
Työkavereita voi olla naisina, mutta ei muuten ( ja niitä voi ihan oikeasti pitäää kavereina ).
Jos et halua suhdetta hänen kansssaan, niin sitten on parempi vain kertoa, että miesystäväsi ei halua, että vietät aikaa muiden miesten kanssa.
Tai oikeastaan ... miehesi kaverit ehkä voisivat olla kavareitasi ilman mitään muita merkityksiä. En tiedä, miten se toimii toisin päin, mutta itse pidän vaimoni kavereita myös minun kavereina ja minusta tuntuu että hekin pitävät minua kaverinaan.
Mene kahville ja anna mitä mies haluaa.
Ehkä fiksuinta kieltäytyä kohteliaasti.
Mitä jos kutsut lenkkikaverin (tai -kaverit) omaan kotiisi kahville. Siten, että miehesi on myös paikalla.
Vastaus on tossa kirjoituksessasi. Et itse tykkäisi jos kihlattusi menisi kahvittelemaan jonkun naisen kanssa.
Jos tekee mieli sanoa ei niin sano ei
Mä lähtisin, kiva tutustua uusiin ihmisiin ja hei, jos se tyyppi yrittää jotain voi aina sanoa ei.
Jos kerta kaverina meette ni miksette ottaisi kaikkia muita porukasta mukaan? Eipähän tarttis ihmetellä kenenkään.
jatkakaa höpöttelyä siellä lenkki treeneissä vaan. Lue viimeinen kappaleesi, niin huomaat että on fiksuin vaihtoehto. Jos epäilyttää ja tekee mieli sanoa ei, niin kandee vaan sanoa ei, kieltäydy siis kohteliaasti.
Ja saaneen sanoa että epäilen että sillä on taka-ajatuksia. Miehet nyt vaan on sellaisia ettei ne pyydä naista vaan kaverina kahville, jotain on aina mielessä. Fiksu tapaus, kun kaveeraa sun kanssa eikä oo pervoflirtti, siitä se pikkuhiljaa syventyy.
Jos sattuu olemaan poikkeus, eli olenkin väärässä niin ehdota että tule vaan käymään joku päivä luonasi, ja höpise jotain ettet tiedä onko mies töissä vai nou ja katsotaan onko innoisssaan tutustumassa mieheesikin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:07"]Mä lähtisin, kiva tutustua uusiin ihmisiin ja hei, jos se tyyppi yrittää jotain voi aina sanoa ei.
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu?
Joo, ei tutustuta uusin ihmisiin ja ystävystytä. On niin kiva mieluummin anonyymina jutella täällä vauvafoorumilla sen sijaan ja olla yksinäinen... Käyn miespuolisten ystävieni, töistä ja harrastuksista löydettyjen, kanssa kahvilla, koska toisin kuin moni muu täällä, en asu Saudi-Arabiassa tms.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 20:47"]
Moikka. Tästä on täällä keskusteltu varmaan moneen otteeseen, mutta kysytään taas.
Käyn aktiivisesti juoksuporukan kanssa lenkillä ja olen tutustunut moneen pintapuolisesti. Kenenkään kanssa en vietä vapaa-aikaa, vaan juoksutreenit ovat ainoa paikka, jossa nähdään. Ja näiden kahden elämän pitäminen erillään on tuntunut mukavalta.
Nyt sitten eräs miespuolinen lenkkiseuralainen kysyi, jos lähtisin kaverina kahville joku päivä. Mies on sinkku, mutta tietää minun olevan kihloissa ja onnellinen. En ole hänestä millään tavalla kiinnostunut ja jutut ovat aina olleet asiallisia (ei flirttailua tms.).
Haluaakohan se nyt oikeasti mennä kaverina kahville vai onko tässä koira haudattuna? Kiva kaveri, mutta tekisi kuitenkin mieli sanoa ei. Enkä itse tykkäisi, jos kihlattuni kävisi 'vieraiden naisten' kanssa kahvilla (työkaverit yms. ovat ok, en ole sillä tavalla mustasukkainen).
[/quote]
No mitä tarkoittaa "työkaverit yms"? Mikseivät harrastuskaverit kuulu tuohon "yms"-kategoriaan? Jos itselläsi on ongelma kihlattuusi luottamisen kanssa tms. niin se on ongelmasi eikä joku harrastuskaveri. Miehilläkin on usein aivot ja miehistä voi saada ystäviäkin eikä pelkkää panoseuraa.
Jos sua huolettaa, niin älä mene. Itse kyllä pidän erikoisena sitä ajatusta, että miehen kanssa ei voi olla kaveri. Ehkä kyse on siitä onko ollut miespuolisia kavereita skidina/teininä.
Unohda tuollaiset "kahvittelut". Lenkkikaverisi saa kotonaankin kahvit tehtyä, tai baarissa juotua, ei se siihen sinua tarvitse. Ja jos juttuseuraa on vailla, niin on kai teidän lenkkiporukassa miehiäkin, niin ettei tarvitse varattua naista siihen. Nää kahvikiemurat on jo niin nähty.
Mulla entinen työkaveri pyysi viattomasti syömään, mutta kieltäydyin silloin kohteliaasti. Mukava ihminen ja näin, mutta aavistin jotain. Päädyttiin myöhemmin samaan baariin ja siellä selkisi mitä tämä todellisuudessa halusi. Eli kieltäytyisin kohteliaasti.
Veikkaan että sitä ainakin kiinnostaa ottaa selvää, miten tyytyväinen olet nykyiseen suhteeseesi, eli oletko kaikesta huolimatta hiljainen haku päällä, jos oikeampi sattuu kohdalle. Ja ainahan se miellyttävän naisen seura tekee hyvää itsetunnolle, vaikkei siitä muuta kehittyisikään.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:17"]
Joo, ei tutustuta uusin ihmisiin ja ystävystytä. On niin kiva mieluummin anonyymina jutella täällä vauvafoorumilla sen sijaan ja olla yksinäinen... Käyn miespuolisten ystävieni, töistä ja harrastuksista löydettyjen, kanssa kahvilla, koska toisin kuin moni muu täällä, en asu Saudi-Arabiassa tms.
[/quote]
Saudi-Arabiassa on lakeja noita tilanteita varten. Suomessa riittää ihan tavallinen maalaisjärki ja tilannetaju.
Jos mies pyytää kahville "kaverina", hänellä on taatusti taka-ajatuksia. Muuten hän ei painottaisi kaveriasiaa.
Mulla on ehkä hieman samankaltainen tilanne; näen erästä miestä suht usein, ja olen jutellut hänen kanssaan oman käsitykseni mukaan kaveripohjalta (ei minkäänlaista flirttiä tms) mutta sitten tämä henkilö pyysi minua kahville vähän sillä tavalla, etten tiennyt olisiko kyseessä ollut treffit. Seurustelen, joten tietysti varmistin että kavereina siis, ja mies vastasi jotenkin että käy se niinkin. Tulen tämän henkilön kanssa tosi hyvin toimeen, ja olisi kiva jatkaa kavereina, mutta en oikein tiedä onko se nyt järkevää. Kannattaako mennä kahville? Antaa pölyn laskeutua hetken vai ehkä unohtaa koko juttu?