Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi seksikumppanien määrä on joku arvokysymys?
07.11.2021 |
Tekeekö useampi hoito elämänsä aikana ihmisen jotenkin huonommaksi? Itse olen 47 vuotias ja varmasti kumppanien määrä lähellä sataa, ehkä ylikin.
Mulla meni nuorena lujaa ja nautin elämästä. Paljon biletystä, paljon rakkautta ja romantiikkaa.
En käyttänyt mitään aineita enkä ole koskaan saanut mitään seksitautia.
On ollut myös vakavia pitkiä seurustelusuhteita enkä ole ikinä pettänyt ketään.
Nyt olen ollut avioliitossa viimeiset 15 vuotta eikä ainakaan minun puoleltani ole eroa näkyvissä.
Olenko siis huono vaimo vaan siksi, että menneisyys oli vauhdikasta?
En ole koskaan ymmärtänyt paheksuvia ja konservatiivisia ihmisiä. Jos sun elämä on ollut rauhallista ja nuoresta asti saman puolison kanssa, niin good for you. Pääasia että olet onnellinen.
Minäkin olen.
Ps. Miksi se lukumäärä tarvii kenellekään kertoa? Koskaan mun lukumäärää ei ole kukaan kysellyt enkä näin turhaa tietoa edes jakanut.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miksi?
En ymmärrä avausta. koska ei ole koskaan tullut mieleenikään, että seksikumppanien määrä olisi joku arvokysymys. Yksikään ihminen ei ole minua koskaan paheksunut, koska yhdenkään ihmisen kanssa en ole määristä koskaan puhunut.
Onko avaus provo, jonka tavoitteena on saada ketju, jossa haukutaan naisia, vai miksi se on tehty?
t. Nainen 80 + kumppania, onnellisesti avoliitossa
Niin, tuossahan se tuli, et ole kertonut kumppanien määrää.
Erikoista, koska eihän sillä mukamas ole mitään väliä montako niitä on. Eikö sen sitten voi kertoa siinä samalla kun kertoo uudelle kumppanille muitakin menneisyyteen kuuluvia joutavuuksia kuten lemmikkipupun nimen, lempi tarhantädin ja kuinka sieltä löytyi eka bestis jonka nimi oli milla..
Tai miksei sitä voi mainita samalla kun kertoo että ekan kerran pussasi iässä x ja kuinka on asunut avoliitossa yhden jarkon ja yhden mikan kanssa.
Jos siis kerran sillä ei ole mitään väliä onko niitä seksikumppaneita noiden kahden lisäksi 5 vai 60..
Jos sinä haluat tietää, kysy. Minä en kerro asiaa, jota toinen ei halua tietää. En kerro itsetyydytystavoistani, seksuaalisista fantasioistani, en lukemattomista muistakaan asioistani, jollei toinen kysy. En itsekään kysy mieheltä, koska minusta se on täysin henkilökohtainen asia, jolla ei ole merkitystä meidän suhteemme kannalta. Sillä on merkitystä, millainen arvomaailma on, mitä ajattelee parisuhteesta, onko lapsia, kuinka monta kertaa on ollut avo- tai avioliitossa tai kihloissa. Sen sijaan se ei kuulu minulle, millaista pokea puolisoni katsoo, monenko kanssa hän on harrastanut seksiä, mitä tai ketä hän ajattelee kun harrastaa sooloseksiä jne.
Kannattaisi muistaa, että meitä on tällä palstalla monen ikäisiä. Jos on aloittanut seksin harrastamisen 70-luvulla ja välissä on ollut paljon sinkkuvuosia, niin kokemusten määrä on ihan erilainen kuin niillä, jotka ovat syntyneetkin vasta 90-luvulla.
Kyllä silläkin on ainakin mulle merkitystä millaisesta pokesta mies kiksinsä saa.. En muutenkaan ymmärrä yhtään, että toisesta haluaa tietää ja toisen haluaa tietävän itsestä vain tiettyjä, valittuja asioista ja muista sitten saa ja voi olla hiljaa. Etenkin kun kyse on asioista jotka kertoo niin arvoista kuin arvomaailmastakin.
Ehken olen todella vanhanaikainen ja tiukkapipoinen kun miellän elämänkumppanin sellaiseksi jonka tuntee monelta eri kantilta ja jonka kanssa voi olla rehellisesti oma itsensä tullen silti hyväksytyksi ja jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan.
Toki silloin on varmasti vaikeaa olla täysin rehellinen ja avoin, jos kumppani ei ole aidosti itselle sopiva esim just arvomaailman osalta, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaa sellaisessa suhteessa edes elää ja yrittää olla erilainen mitä todellisuudessa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yleensäkään pitää jotain kirjaa siitä monen kanssa on tullut nusaistua?
Ja jos joku lukumäärää kysyy, niin voi vastata, että onhan sitä joskus aikaisemminkin tullut nusaistua.Niin. Toisille seksi on enemmänkin parisuhteen osa ja haluavat omata tunnesiteen kumppaniinsa ja silloin kumppanien määrän tietää ilman kirjanpitoakin. Toisille taas kumppaniksi kelpaa liki jokainen vastaantulija.
En ymmärrä, miksi nämä vapaamielisemmät ei voi jatkossakin pysytellä vain kaltaistensa seurassa vaan haluavat panna myös heidän kanssa, joille seksi on muutakin kuin puhtaasti fyysinen suoritus. Ja tässä onnistuakseen ovat valmiita valehtelemaan vaikka suut ja silmät täyteen.
Nämä vapaamielisemmät tuskin on kiinnostuneita toisenkaan kumppaneista kun itsellekin on kelvannut liki kaikki kohdalle osuneet.
Mutta miksi seksi nähdä niin tärkeänä? Minä en ymmärrä miksi kanssani olisi halunnut seurustella mies jolla jo teinistä asti useita seurustelusuhteita. Minusta se on sitä että kuka vaan vastaantulija käy eikä sovi minun arvomaailmaan että "sitoudutaan" mirkkuun ja paulaan ja satuun ja tiinaa ja maijaan ja ja ja. En pystyisi ikinä luottamaan sellaiseen hyppijään.
Jos käy vaan panemassa ei valehtele että osaisi sitoutua.Totta ettei todellakaan pitäisi puhua vain jostain yhden illan jutuista.
Paljon enemmän arvomaailmasta ja kyvystä luoda tunnesiteitä kertoo se monenko kanssa on seurustellut ja millaisissa olosuhteissa.
Jos on useampi avopuoliso, alapuolisista nyt puhumattakaan, takana niin kertoo selvästi että tämän ihmisen "tunneside" on kuin voikukan haituva tuulessa, meni jo.
Useampi avopuoliso? Eli jos vaikkapa 50-vuotias ihminen on eronnut kerrankin elämänsä aikana ja löytänyt myöhemmin uuden suhteen, hän on voikukan haituva? Mielenkiintoinen näkökulma
Miksi kelpuuttaisin naisen, joka on pannut kaupunkin jokaista miestä? Niinkö epävarmoja naiset ovat, että miehellä ei saisi olla kriteerejä naiselle?
Suuri kumppaneiden määrä on hävettävä asia. Osa on jo täällä myöntänyt, että ei ole kumppaneille kertonut määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.
Oikeasti, kuka yli 16-vuotias kysyy keneltäkään seksikumppanien määrää? Olen 40v eikä yksikään mies ole kysynyt minulta tuollaista, ja pitäisin aika omituisena ja lapsellisena jos kysyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yleensäkään pitää jotain kirjaa siitä monen kanssa on tullut nusaistua?
Ja jos joku lukumäärää kysyy, niin voi vastata, että onhan sitä joskus aikaisemminkin tullut nusaistua.Niin. Toisille seksi on enemmänkin parisuhteen osa ja haluavat omata tunnesiteen kumppaniinsa ja silloin kumppanien määrän tietää ilman kirjanpitoakin. Toisille taas kumppaniksi kelpaa liki jokainen vastaantulija.
En ymmärrä, miksi nämä vapaamielisemmät ei voi jatkossakin pysytellä vain kaltaistensa seurassa vaan haluavat panna myös heidän kanssa, joille seksi on muutakin kuin puhtaasti fyysinen suoritus. Ja tässä onnistuakseen ovat valmiita valehtelemaan vaikka suut ja silmät täyteen.
Nämä vapaamielisemmät tuskin on kiinnostuneita toisenkaan kumppaneista kun itsellekin on kelvannut liki kaikki kohdalle osuneet.
Mutta miksi seksi nähdä niin tärkeänä? Minä en ymmärrä miksi kanssani olisi halunnut seurustella mies jolla jo teinistä asti useita seurustelusuhteita. Minusta se on sitä että kuka vaan vastaantulija käy eikä sovi minun arvomaailmaan että "sitoudutaan" mirkkuun ja paulaan ja satuun ja tiinaa ja maijaan ja ja ja. En pystyisi ikinä luottamaan sellaiseen hyppijään.
Jos käy vaan panemassa ei valehtele että osaisi sitoutua.Totta ettei todellakaan pitäisi puhua vain jostain yhden illan jutuista.
Paljon enemmän arvomaailmasta ja kyvystä luoda tunnesiteitä kertoo se monenko kanssa on seurustellut ja millaisissa olosuhteissa.
Jos on useampi avopuoliso, alapuolisista nyt puhumattakaan, takana niin kertoo selvästi että tämän ihmisen "tunneside" on kuin voikukan haituva tuulessa, meni jo.
Minä ajattelen lähes samoin, sillä erotuksella, että en pidä seurustelusuhteidenkaan määrää merkittävänä, niitähän kertyy teinistä alkaen. Sen sijaan en olisi sitoutunut vakavissani mieheen, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo-/avioliitto. Minulle se on se sitoutuminen, jolla on merkitystä. Seurustelusuhteen tarkoitus on osoittaa, sovitaanko yhteen, toimiiko suhde. Yksi pitempi tai lyhyempi liitto puolestaan on nykyisin ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se seksi sujuu miehen kanssa jolla on ollut paljon kumppaneita. Voiko avioliitossa sitten harrastaa enää esim. suuseksiä, jos miehellä on herpes? Herpes tarttuu myös oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia.
Niinpä. Samoin tarttuu kondyloomakin joka sekin jää muhimaan kroppaan kuten herpes vaikka voi myös parantua itsestään.. Yöks.
Ja ei kyllä ihan kamalasti houkuttele sellaisen miehen kanssa pussailukaan joka on imeskellyt ties mitä visvaa menneisyydessään. Saati. että sellaisella suulla annettaisiin hyvänyönsuukko lapselle.. Yök yök yök.
Kondylooma aiheuttaa myös lapsettomuutta ja tarttuu vaikka käyttäisi kondomia.
Hyisaatana. Kannattaa tosiaan olla kuin kiimainen ajokoira ja hankkia kaikki kulkutaudit..
Eikun sori, vahvalibidoinen ja voimaantunut seksipeto jonka kyydissä ei miehet kestä.
Tirsk.
Niin, osalla on suru kun ei lasta kuulu
Ja sitten kiukutellaan muille, kun ei saa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.
Olen täysin samaa mieltä. Jos joku olisi minulta joskus kysynyt, olisin vastannut, että heitä on paljon. Ehkä tarvittaessa jatkanut, että "koska minusta sinkkunakin on täysin ok harrastaa seksiä". En todellakaan hyväksy valehtelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.
Oikeasti, kuka yli 16-vuotias kysyy keneltäkään seksikumppanien määrää? Olen 40v eikä yksikään mies ole kysynyt minulta tuollaista, ja pitäisin aika omituisena ja lapsellisena jos kysyisi.
H....
Joku rupesi ahkeroimaan ketjua poistoon, kun alkoi ahdistaa niin paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.
Tuo on sinun mielipiteesi. Jos töksäytät kysymyksen ensimmäisten kysymysten joukossa niin pidän sinua tahdittomana ja kontrolloivana ja valehtelen, enkä halua kanssasi edetä. En mä ole kenellekään velvollinen vastaamaan ja mä en ole mitään kirjaa siitä pitänyt, eikä ole mitään lakia että seksikumppaneiden määrä pitää kertoa kysyttäessä ja syy siihen löytyy ihan näistä keskusteluista joissa haukutaan kyläpyöräksi jos kumppaneita on enemmän kuin kolme. Sen sijaan rehellisesti voin näyttää toteen seksitaudittomuuteni.
Kyllä se vaikuttaa. En halua miestä joka on upottanut munaansa ties kuinka monessa muijassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.
Tuo on sinun mielipiteesi. Jos töksäytät kysymyksen ensimmäisten kysymysten joukossa niin pidän sinua tahdittomana ja kontrolloivana ja valehtelen, enkä halua kanssasi edetä. En mä ole kenellekään velvollinen vastaamaan ja mä en ole mitään kirjaa siitä pitänyt, eikä ole mitään lakia että seksikumppaneiden määrä pitää kertoa kysyttäessä ja syy siihen löytyy ihan näistä keskusteluista joissa haukutaan kyläpyöräksi jos kumppaneita on enemmän kuin kolme. Sen sijaan rehellisesti voin näyttää toteen seksitaudittomuuteni.
Herpes näkyy testeissä vain aktiivivaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Suuri kumppaneiden määrä on hävettävä asia. Osa on jo täällä myöntänyt, että ei ole kumppaneille kertonut määrää.
Multa ei ole kukaan koskaan kysynyt ja Luojalle kiitos, etten ole sellaiseen ihmiseen törmännyt, mutta luulen että johtuu siitä että osaan kyllä kysellä muitakin asioita ja aika nopeasti kartoittaa ihmisen jo vaikka ennen treffailua, joten olen löytänyt onneksi ne ihmiset jotka ei kysele seksikumppaneiden määrää; he yleensä kyselee muutakin sellaista mihin keskustelu tyssää jo ennen kuin päästään koko seksiaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on arvokysymys. Jos seksikumppaneita on ollut yli sata, niin se kertoo sinun arvoistasi, eli arvotat seksin korkealle arvoasteikossasi. Jollekin muulle toisenlaiset asiat ja arvot elämässä ovat tärkeitä ja moinen seksikeskeisyys ja sängystä toiseen hyppääminen voi tuntua vieraalta, jopa luotaantyöntävältä.
Väärin. Seksiäkö ei voi arvottaa korkealla jos sitä harrastaa parisuhteessa? Tutkimusten mukaan naiset saa myös paljon epätodennnäköisemmin orgasmin yhden yön jutussa. Eikö kannattaisi harrastaa hyvää seksiä, jos sitä niin kovasti arvostaa?
Sitä hyvää seksiä ei ole kaikille aina tarjolla.
Niin? Määrä ei silti korvaa laatua tässäkään asiassa. Huonolla seksillä ja paskalla panolla ei tee yhtään mitään ja kumpaakin se pääsääntöisesti yhdenyönjutuissa on.
Sen sijaan sen yhden ja saman kumppanin kanssa seksistä voi tulla huikeaa vaikka se ei aluksi maata ravistelisikaan. Lisäksi tunneyhteyttä ei pidä vähätellä yhtään.
Mutta entä, kun sitä yhtä ja samaa kumppania ei löydy? Eli sitä ainutlaatuista ihmistä, johon rakastuisi ja jonka kanssa syntyisi parisuhde? Minulla meni avioeron jälkeen 20 vuotta ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo useita vuosia avoliitossa. Olisiko oikeasti pitänyt olla ne vuodet kokonaan ilman? Entä kun kohtasi(n) ihmisen, josta kiinnostuin, aloimme tapailla/tutustua/seurustella; olisiko pitänyt olla muutama ensimmäinen vuosi ilman seksiä jotta olisin voinut olla varma, että tähän ihmiseen haluan sitoutua - ihan vaan, että ei seksikumppanien määrä nousisi sen takia, että jonkun kanssa tuntui natsaavan?
Ziisus mitä uhriutumista. Saahan sitä ihan jokainen harrastaa seksiä just niin monen ihmisen kanssa kuin tahtoo eikä sitä kukaan ole kieltänyt.
Siitä vaan pitää olla rehellinen ja avoin sitten kun löytyy se ihminen kenen kanssa natsaa. Ainakin siinä tapauksessa että asia on toiselle merkityksellinen ja hän siitä kysyy. Toinen vaihtoehto on todeta, ettei tästä tulekaan mitään ja lopettaa juttu samantien siihen, jos asiasta puhuminen rehellisesti on itselle ihan no-no.
Valehtelu tai totuuden kaunistelu sen sijaan ei ole edes vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miksi?
En ymmärrä avausta. koska ei ole koskaan tullut mieleenikään, että seksikumppanien määrä olisi joku arvokysymys. Yksikään ihminen ei ole minua koskaan paheksunut, koska yhdenkään ihmisen kanssa en ole määristä koskaan puhunut.
Onko avaus provo, jonka tavoitteena on saada ketju, jossa haukutaan naisia, vai miksi se on tehty?
t. Nainen 80 + kumppania, onnellisesti avoliitossa
Niin, tuossahan se tuli, et ole kertonut kumppanien määrää.
Ja miksi pitäisi. Ihan hullu ajatus.
Tuollaisten ihmisten takia osa ei halua parisuhdetta enää lainkaan. Osalle ihmisistä on tärkeää, että puolisolla ei ole ollut paljon kumppaneita. Ja kuten on käynyt selväksi, osa valehtelee kumppaneiden määrän.
Jos mulla on seksikumppaneita 100 miksi miettisin sitä haluaako joku toinen parisuhdetta vai ei tai miksi minun pitäisi ottaa vastuu siitä haluaako se joku toinen parisuhdetta vai ei.
No ihan jokaisella on oikeus päättää siitä itse. Et sä voi päättää sitä toisen puolesta mitkä asiat on kynnyskysymyksiä ja mitkä ei.
Eikö se ole sitä paitsi vaan parempi, että se toinen haluaa sut tosissaan ja just sinuna itsenäsi ihan kaikkine karvoineen ja entisine panoineen?
Näin viisikymppisenä sitä osaa jo arvostaa omaa vapauttaan ja sitä että en ole kokonaan jokun oma vaan ihan itse saan päättää mitä suhteelta odotan.
Molemmat päättää omalta osaltaan. Senkin kuinka vahva suhde ylipäätään on.
mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap antaa hyvä esimerkin siitä miksi miesten ei kannata olla yksiavioisia…
Jos tarkkoja ollaan, niin miehet eivät koskaan ole olleet luonnon mukaan yksiavioisia eikä heitä ole sellaisiksi lainkaan luotu. Miesten "yksiavioisuus" on vain sosiaalinen konstruksti, ei biologinen saati luonnollinen tapa! Naiset on puolestaan luotu yksiavioiseksi, heidän kohdallaan on myös se sosiaalisena konstruktiona, mutta mikä tärkeämpää biologisena sekä luonnonmukaisena asiana!
Miesten testosteroniarvot laskevat, kun he ovat suhteessa naisen kanssa. Ihan biologisesti ja luonnollisesti. Koska tuolloin ei aggressiolle ole tarvetta.
Testosteroniarvot laskevat vielä enemmän, kun mies saa lapsen. Ihan biologisesti ja luonnollisesti. Myös silloin vaikka nainen ja lapsi eivät asuisi edes saman katon alla. Miksi? No pienen vauvan kanssa ei tarvitse etsiä uutta naista saati olla aggressiivinen.
Jos mies lähtisi menemään, lapsella olisi pienemmät mahdollisuudet selvitä hengissä.
Jos miehet olisi tehty lentäväksi kukasta kukkaan, kukaan mies ei välittäisi lapsestaan, ei rakastaisi tätä. Vaan kokisi tärkeämmäksi uudet naiset.
Miehet välittävät lapsista kaikissa kulttuureissa. Myös niissä, joissa miehet eivät tiedä kuka heimon lapsista on heidän omansa. (Matriarkaaliset heimot.) Näin ihmislaji on pystynyt selviämään. Yritäppä sitä kääntää toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yleensäkään pitää jotain kirjaa siitä monen kanssa on tullut nusaistua?
Ja jos joku lukumäärää kysyy, niin voi vastata, että onhan sitä joskus aikaisemminkin tullut nusaistua.Niin. Toisille seksi on enemmänkin parisuhteen osa ja haluavat omata tunnesiteen kumppaniinsa ja silloin kumppanien määrän tietää ilman kirjanpitoakin. Toisille taas kumppaniksi kelpaa liki jokainen vastaantulija.
En ymmärrä, miksi nämä vapaamielisemmät ei voi jatkossakin pysytellä vain kaltaistensa seurassa vaan haluavat panna myös heidän kanssa, joille seksi on muutakin kuin puhtaasti fyysinen suoritus. Ja tässä onnistuakseen ovat valmiita valehtelemaan vaikka suut ja silmät täyteen.
Nämä vapaamielisemmät tuskin on kiinnostuneita toisenkaan kumppaneista kun itsellekin on kelvannut liki kaikki kohdalle osuneet.
Mutta miksi seksi nähdä niin tärkeänä? Minä en ymmärrä miksi kanssani olisi halunnut seurustella mies jolla jo teinistä asti useita seurustelusuhteita. Minusta se on sitä että kuka vaan vastaantulija käy eikä sovi minun arvomaailmaan että "sitoudutaan" mirkkuun ja paulaan ja satuun ja tiinaa ja maijaan ja ja ja. En pystyisi ikinä luottamaan sellaiseen hyppijään.
Jos käy vaan panemassa ei valehtele että osaisi sitoutua.Totta ettei todellakaan pitäisi puhua vain jostain yhden illan jutuista.
Paljon enemmän arvomaailmasta ja kyvystä luoda tunnesiteitä kertoo se monenko kanssa on seurustellut ja millaisissa olosuhteissa.
Jos on useampi avopuoliso, alapuolisista nyt puhumattakaan, takana niin kertoo selvästi että tämän ihmisen "tunneside" on kuin voikukan haituva tuulessa, meni jo.Minä ajattelen lähes samoin, sillä erotuksella, että en pidä seurustelusuhteidenkaan määrää merkittävänä, niitähän kertyy teinistä alkaen. Sen sijaan en olisi sitoutunut vakavissani mieheen, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo-/avioliitto. Minulle se on se sitoutuminen, jolla on merkitystä. Seurustelusuhteen tarkoitus on osoittaa, sovitaanko yhteen, toimiiko suhde. Yksi pitempi tai lyhyempi liitto puolestaan on nykyisin ihan ok.
Juuri tuollainen teinimäinen "seukkailu" ja muu mukamas sitoutuminen on pahempi kuin se että rehellisesti vain panee ympäriinsä.
Siinä ihminen uskottelee itselleen ja muille että sitoutuu vaikka sitä ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Miehet varmaan pelkäävät seksiseikkailuja kokeneen naisen pettävän aviossa.
Ihan aiheellinen pelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yleensäkään pitää jotain kirjaa siitä monen kanssa on tullut nusaistua?
Ja jos joku lukumäärää kysyy, niin voi vastata, että onhan sitä joskus aikaisemminkin tullut nusaistua.Niin. Toisille seksi on enemmänkin parisuhteen osa ja haluavat omata tunnesiteen kumppaniinsa ja silloin kumppanien määrän tietää ilman kirjanpitoakin. Toisille taas kumppaniksi kelpaa liki jokainen vastaantulija.
En ymmärrä, miksi nämä vapaamielisemmät ei voi jatkossakin pysytellä vain kaltaistensa seurassa vaan haluavat panna myös heidän kanssa, joille seksi on muutakin kuin puhtaasti fyysinen suoritus. Ja tässä onnistuakseen ovat valmiita valehtelemaan vaikka suut ja silmät täyteen.
Nämä vapaamielisemmät tuskin on kiinnostuneita toisenkaan kumppaneista kun itsellekin on kelvannut liki kaikki kohdalle osuneet.
Mutta miksi seksi nähdä niin tärkeänä? Minä en ymmärrä miksi kanssani olisi halunnut seurustella mies jolla jo teinistä asti useita seurustelusuhteita. Minusta se on sitä että kuka vaan vastaantulija käy eikä sovi minun arvomaailmaan että "sitoudutaan" mirkkuun ja paulaan ja satuun ja tiinaa ja maijaan ja ja ja. En pystyisi ikinä luottamaan sellaiseen hyppijään.
Jos käy vaan panemassa ei valehtele että osaisi sitoutua.Totta ettei todellakaan pitäisi puhua vain jostain yhden illan jutuista.
Paljon enemmän arvomaailmasta ja kyvystä luoda tunnesiteitä kertoo se monenko kanssa on seurustellut ja millaisissa olosuhteissa.
Jos on useampi avopuoliso, alapuolisista nyt puhumattakaan, takana niin kertoo selvästi että tämän ihmisen "tunneside" on kuin voikukan haituva tuulessa, meni jo.Minä ajattelen lähes samoin, sillä erotuksella, että en pidä seurustelusuhteidenkaan määrää merkittävänä, niitähän kertyy teinistä alkaen. Sen sijaan en olisi sitoutunut vakavissani mieheen, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo-/avioliitto. Minulle se on se sitoutuminen, jolla on merkitystä. Seurustelusuhteen tarkoitus on osoittaa, sovitaanko yhteen, toimiiko suhde. Yksi pitempi tai lyhyempi liitto puolestaan on nykyisin ihan ok.
Juuri tuollainen teinimäinen "seukkailu" ja muu mukamas sitoutuminen on pahempi kuin se että rehellisesti vain panee ympäriinsä.
Siinä ihminen uskottelee itselleen ja muille että sitoutuu vaikka sitä ei tee.
Älä viitsi tulla puhumaan teinimäisestä seukkailusta lähes kuusikymppiselle. Kun siinä nimenomaan ei ole ollut kyse "mukamas-sitoutumisesta" vaan siitä, että molemmat haluavat tutustua toisiinsa paremmin tietääkseen, voisiko tästä kehittyä loppuelämän parisuhde. Avioeroni ja nykyiseen puolisooni tutustumisen välillä minulla oli yksi puolentoista vuoden suhde (alusta alkaen tein selväksi, että mahdollinen yhteen muuttaminen tapahtuisi aikaisintaan vuosien kuluttua, kun kummallakaan ei enää olisi alaikäisiä lapsia) ja yksi reilun neljän vuoden suhde, jossa molemmat olimme yhtä vakavissamme mutta sitoutuneita vain katsomaan, riittävätkö eväät yhteiseen loppuelämään. Eivät riittäneet.
Lisäksi pari vajaan vuoden suhdetta, jotka lasken seurusteluksi siinä mielessä, että niissä jo tutustuttiin myös toisen lapsiin ja/tai sukulaisiin ja/tai ystäviin. Mutta mitään mukamas-sitoutumista ne eivät sisältäneet.
Alue: Aihe vapaa
Minusta kumppaneiden määrä pitää rehellisesti kertoa, jos toinen sitä kysyy ja antaa myös sen toisen ihmisen tehdä päätös seurustelusta oman arvomaailmansa perusteella, muuten koko suhde perustuu valehteluun ja toisen huijaamiseen.