Miksi suurin osa ihmisistä vihaa joulua

Eipä paljoa kiinnosta katsella katsella aikuisten maailmanlaajuista taantumista pelokkaan lapsen tasolle kun vouhkataan fiktiivisistä henkiolennoista ja syvennetään lasten uskonnollisia pelkotiloja.

Pakko katsella samoja rituaaleja joka vuosi joilla vaan vahvistetaan kyseenalaistamatonta jumalanpelkoa ja tehdään jo lapsista kroonisesti ahdistuneita jumalanpelosta, eikä sitä yliluonnollista ahdistusta saa kyseenalaistaa vaan sitä pitää yrittää lievittää lepyttämällä jeesusta rituaaleilla mitä pitää kuitenkin toistaa hautaan saakka jotta niistä saa hyötyä herranpelkoa vastaan.

Pidetään kansa ahdistuneena ja siinä uskossa että jumalahdistus on ainoa vaihtoehto elää, ikinä ei saa levätä kunnolla tai tuntea sisäistä rauhaa kun pitää pelätä herraa ja fiktiivisiä tulenliekkejä koko ajan.

Mulla oli parikymppisenä muutama huono joulu. Oltiin silloin miehen kanssa ensimmäisiä vuosia yhdessä ja huomasin, että mies onkin aikamoinen "grinch". Valitus hössötyksestä, turhuudesta ja joulun typeryydestä alkoi jo marraskuussa. Tuolloinen anoppikokelas aloitti samaan aikaan äänekkäät vaatimukset, että aatto on vietettävä heidän kodissaan. Tai ainakin miehen oli, minä sain tulla tai olla tulematta. Menin, että sain olla aaton rakkaani kanssa. Mitään hössötystähän siellä ei ollut. Ei koristeen koristetta, ei lahjoja, eikä jouluruokaa, paitsi kaksi isoa kinkkua perunoiden kanssa. Ei joululauluja, ei yhdessä syömistä, telkkari päällä koko aaton, eikä sieltäkään katsottu jouluklassikoita. Sen sijaan anoppi voivotteli, miten on naapurit hössöttäneet jouluvalojensa kanssa, kuinka ihmiset hulluna osteli turhuuksia kaupoissa, kuinka on taas sitä ja tätä joulutyperyyttä sukulaiset harrastaneet. Ja siinä se aatto meni, väki kävi vuolemassa palasia siankimpaleesta ja siinä kaikki joulu.

Kaksi vuotta tätä riitti. Aloin itsekin vihaamaan joulua. Päätin, että nyt alkaa taas joulunvietto ja tästä eteenpäin järjestetään omat joulut, meille saa tulla kuka haluaa. Mutta on koristeet, lahjat, joululaulut ja ruoat. Ja joulukukat! Hössötän juuri sen verran, kun hyvältä tuntuu. Kas kummaa, kyllä on miehestäkin tullut jouluihminen. Nyt hän nauttii tunnelmasta ja siitä,että edes välillä jokin pysäyttää tavallisen arjen. Hän ei vain tiennyt muusta. Luuli, että jouluna kuuluu arvostella muita, valittaa jouluhössötyksestä ja syödä silkkaa sikaa. 

Yksin vietän joulua nykyisin, mutta se ei kyllä mitenkään muuta tai vaikuta joulun ihanuuteen! Paljon enemmän stressiä, väsymystä ja taloudellista huolta oli suurperheen aikaan! Kyllä tämä on parempi, oikeasti! Olin ilmainen piika, muut nautti! Nyt on mun vuoro!!

Näin sanojat on varmaankin naisia.

Naisille on asetettu Joulun onnistumis odotuksia ja siitä johtuva stressi tuo monelle vihan Joulua kohtaan.

Lahjojen hankinta, jouluruoat, ja siivous.

Ja kaikki odottaa ihanaa joulua, jonka nainen perheessä loihtii.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy vihata joulua on varmasti se, että ihmisellä on joko todelliset tai kuvitellut ulkoapäin asetetut paineet siitä, kuinka joulua "kuuluisi" viettää.

Viha voi kummuta myös siitä, että kuvittelee "kaikilla muilla" olevan jotenkin erityisen hauskaa juuri silloin, mutta itse ei keksi mitään sellaista tekemistä, mitä kuvittelee "kaikkien muiden" tekevän.

ja kolmas syy voi olla lapsuuden joulut. Joko ne ovat olleet niin ikäviä, ettei halua niitä muistella, tai muistot niistä ovat niin kultautuneet, että sitä muistojen tunnelmaa on mahdoton aikuisena saavuttaa.

Joku voi vihata joulua myös siksi, että kokee olevansa pakotettu viettämään aikaa sellaisessa seurassa, missä ei viihdy.

Näinhän se varmaankin on.

Se auttaa jo paljon, kun tajuaa, että suurimmalla osalla se joulu on aika lailla samanlaista kuin sinulla, minulla, naapurin Sannalla.....

En vihaa, enkä rakasta. Välillä vähän raskasta kaikki se hössötys joulun ympärillä, kun ei se itselleni merkkaa niin paljoa. Ruoka on joulun ainut hyvä puoli.

Minä en vihaa joulua. Joskus ajattelen että olis kiva viettää sitä yksin. Tai kaksin jonkun mukavan naisen kanssa. Mutta hiljaista on. Menen siskolle syömään mutta perkule tänä vuonna teen ainakin sen lanttulooran, perunalooran ja saatanpa vielä tehdä jäädykettäkin. Tuliaisiksi.

Lahjoja en jaa enkä odota. Kaipaan sitä tunnelmaa mutta lapsuuden joulut ovat menneet taa. Näin runollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, onko suurin osa ihmisistä täällä  OIKEASTI niin läheisriippuvaisia tai mielikuvituksettomia tai niin heikosti sinut itsensä kanssa, että joulun viettäminen yksin on jokin suurikin ongelma josta ahdistua??!!!!

On tullut vietettyä avoliittojouluja, parisuhteessa kumppanin vanhempien luona maalla-jouluja ja siskon lapsiperheen luona sinkkuna-jouluja, eikä mikään, MIKÄÄN voita omassa kaupunkikodissa yksin vietettyä rauhan, lämmön ja hiljaisuuden joulua!!

Laittaudun aamusta nätiksi ja pukeudun johonkin erityiseen asuun omaksi ilokseni, ja käyn hautausmaalla viemässä kynttilät läheisteni haudoille, sitten lämmittelen glögillä ja alan vähitellen valmistella mieliruokiani kuunnellen jotain Sinatran aikaisia joululauluja.  Huolella siivotussa kodissa on mukavaa puuhata! 

Tietyt tv:n jouluohjelmat ja -konsertit ovat muodostuneet perinteiksi, kuin myös jonkin uuden kirjan aloittaminen, vierellä hyvää kahvia ja jokin jouluinen suklaarasia.

Kiireettömyys ja hiljaisuus ovat minulle ihanimmat asiat joulussani. Voin lähteä illan pimetessä sipsuttelemaan naapurustoon katselemaan jouluvaloja, tai uinahtaa sohvalle kirjani alle. 

Aloittajan kysymykseen vastaten: luulen, että he vihaavat joulua, jotka eivät saa sitä viettää omilla ehdoillaan. Jotkut katkerat lataavat muihin ihmisiin liiallisia odotuksia joulun suhteen, ja pettyvät sitten kuin pikkulapset.  Ja sitten joukkoon mahtuu joitakin, jotka eivät kestä omia ajatuksiaan, koska yksin on ihan hyvä olla, jos on sovussa itsensä kanssa. 

Naulan kantaan!

Varsinkin viimeinen virke.

Vierailija kirjoitti:

En vihaa joulua mutta vihaan sitä että puolitoista kuukautta ennen joulua alkavaa joulu hössötys joka jatkuu vähintään jouluun asti. Yhden päivän juhlaa varten tulee puolitoista kuukautta pelkästään joulu asioita

Mun joulu on kyllä huomattavasti pidempi kuin päivän (aaton?) kestävä juhla. Nautin joulun odotuksesta, tunnelmasta, kynttilöistä, kauniista kodista ja jouluvalmisteluista. Nautin aatonaatosta, aatosta ja joulupäivistä. Joulunaikahan kestää ainakin loppiaiseen, jollei nuutinpäivään. En koe jouluvalmisteluja hössötykseksi vaan haluan nähdä joulun eteen vaivaa.

Itse muistan lapsuuden joulut, vanhempien ryyppäämisen ja sitten sen seurauksena yön yli tappelun. Ahdistus siitä kun tiesi että joulu on taas tulossa ja että tuo on edessä oli traumaatista. Vähän vanhempana yritin nuorempia sisaruksia suojella, keksiä kivaa tekemistä ja ennen kaikkea pitää heidät mahdollisimman kaukana vanhempien tappelua näkemästä. Muistan myös kun aina joku oli pettynyt joululahjoihinsa, joko ne olivat vääriä tai sitten juuri sitä eniten toivottua ei tullut tai viimeistään sitten tammikuussa paljastui että kaverit olivat saaneet niitä paljon enemmän ja hienompia kuin mihin meidän köyhällä monilapsisella oli varaa.

Nyt vanhempana jos olisi omia lapsia saattaisin tykätä joulun järjestämisestä, mutta kun ei ole niin se on yhdentekevää. En ikinä ole pitänyt joulu-ruuasta ja se ei ole muuttunut, jouluruoka on yhä pahaa, outoa mössöä ja sitten sitä iän ikuista kinkkua, ei ikinä voi ostaa esim. Kalkkunaa vaihteeksi koska pitää olla kinkkua kun se on perinne. Lisäksi olen kaupassa töissä ja kun lähes kaksi kuukautta kuuntelee karmeimpia joulu-ulinoita (siis lauluja) ei niitä halua kuulla enää ikinä. Tekisi mieli t*ppaa itsensä kun Mariah Carey ulisee All I want for Christmas is you joka kerta ja kuulen sen töissä joka päivä useampia kertoja. Joulukuusen koristelu on kivaa, mutta muuten itselleni ihan sama miten joulua viettää.

Pakollinen, teennäinen vierailu narsisti-isän ja alkoholistiäidin luona, komentelua, lapsena pitämistä.

Ei omia lapsia, riitelyä, kireyttä ja stressiä siitä missä joulu vietetään. Veli määrää kaikesta ja muuttaa suunnitelmat vasta aatonaattona, ja kun siitä hermostuu, saa ikävän maineen itse.

Vaihtoehtona sekava anoppi meille tai sisar lapsineen. Lapsettomana "aikaahan meillä on" laitella joulua kaikkien viime hetken muuttuvien toiveiden mukaan.

Lisänä teennäisyys, pinnallinen kaupallisuus, krääsä ja hypetys. Ei kiitos. Nukun joulun, koska emme pääse reissuunkaan.

Joulussa rasittaa pakkosukulointi sekä rahanmeno. Äitini suuttuu jos emme mene käymään, vaikka toisaalta taas uhriutuu ja valittaa kuinka hän joutuu tekemään kaiken ja vihjailee, että olisi kiva kun joku muu välillä laittaisi. Asumme mieheni kanssa minikaksiossa (tällä hetkellä ei ole varaa muuhun), joten meillä ei ole mahdollisuutta kestitä isompaa porukkaa.

Olen miettinyt että tänä jouluna laitan lahjaksi vaan suklaata, koska en yksinkertaisesti halua tuhlata vähiä rahojani ostamalla lahjoja ihmisille, joiden rahatilanne on huomattavasti parempi kuin omani.

Vierailija kirjoitti:

Muut uskonnot vihaa kirjoitti:

Suomalaiset on joulu ihmisiä kristityt muut uskonnot vihaa joulua .

Joulu ei alun perin ole kristillinen juhla. Vasta vuosisatoja jessen syntymän jälkeen senaikaiset kirkonhenkilöt päättivät harjoittaa kulttuurista omimista siirtäen jeesuksen syntymän vuodenajan juuri Joulun kohdalle.

Jessen synttärit on tosiaan siirretty kirkon toimesta jonkun pakanajuhlan päälle. En muista minkä ja en jaksa googlettaa mutta eikö se tee vielä teennäisemmän joulusta. Sitten vielä uskovaiset jotka eivät asiasta tiedä, ehkä hiukan koomista. Mutta muistakaa ostaa kiinalaista romua lapsille ja rakkaillenne, maailma ei toimi ilman kulutusta?

Minä en vihaa joulua ja lapsuudessa oli ihan hyvät joulut. Nuoruuden jälkeen silti vähitellen joulun merkitys on laskenut. Meidän perheemme ei vietä sitä oikein mitenkään kunnolla ja tämä on surullista. Äitini kanssa usein sen vietän ja meillä päivä on hyvin tavallinen. Itse kaipaisin jotain sellaista mikä tekisi joulusta mieleenjäävän ja erottaisi sen arjesta. On vähän sääli jos sekin päivä on yhtä ja samaa arkea tietyssä mielessä.

Toinen juttu on perheen tunnelma. Isäni tappeli monesti jouluna milloin mistäkin ja nyt kun äitini kanssa vietän joulut niin ei meilläkään mikään hyvä tunnelma ole. Äitini kanssa asiat eivät suju aina niin hyvin ja hän voi loukkaantua jostain. Itse yritän sitten jaksaa häntä. Joskus mietin, että tilanne on toinen jos perheessä kaikki hyvin. Samalla jos oma mieliala on huono niin joulua ei meinaa jaksaa itsekään, kun on väsynyt ja voimat lopussa. Ei sillä tavalla jaksa iloita ja juhlia.

Ikävää kirjoittaa näin, mutta ei joulu merkitse minulle enää mitään. Ne hyvät asiat löytyvät muistoista ja tuskin koskaan saan kokea enää selkaista niin mukavaa joulua. Tähän lisättynä vielä se, että jouluna sukulaiset, ystävät jne korostuvat ja jos heitä ei elämässä mukana ole niin ei tavallaan ole ihmisiä joita jouluna muistaisi ja he muistaisivat sinut. Joulua kuvaillaan juhlana jossa läheisten merkitys korostuu ja se taas voi olla surullista niille joilla ei ole ketään.

Pitää vielä itsekin osallistua tuohon yksin joulu vs joulu jonkun kanssa aiheeseen. Minäkin vietän äitini kanssa joulua oikeastaan siksi, että yksin se olisi vieläkin surkeampi ja menisi tavallaan ohi koko joulu. Kun on toisen kanssa niin saa edes vähän juhlittua sitä ja jää muistoja. Olen muutenkin niin yksinäinen etten välttämättä jaksaisi olla yksin noina päivinä. Saan sen pienen vaihtelun itselleni, kun en ole yksin silloin.

Pitää aina muistaa se, että on ihan eri asia olla omasta tahdostaan yksin kuin pakosta. Minäkin voisin väsyä perhe joulusta, mutta samalla se olisi suuri vaihtelu minulle ja en osaa edes ajatella sitä jos tulisi esim monia vieraita käymään tai minut kutsuttaisiin jonnekin. Se on minulle ihan vieras asia. Jouluun liittyy niin paljon eri ihmiset ja läheisten kanssa vietetty aika, tapaamiset, kyläilyt, lahjojen antamisen ja saaminen sekä yhteisöllisyys, etten meinaa löytää itseäni sieltä ja en kuulu siihen ns "tavallisesti" joulua viettäviin.

Tärkeintä olisi saada silti edes oma mieliala paremmaksi. Koirani kuoleman jälkeinen vuosi pahin ja voimat loppui ennen viime joulua ja se meni ihan ohi ja olin ahdistunut. Tämä monista syistä johtuen. Nyt on näkyvissä vähän samoja merkkejä. Vuoden 2019 jouluna koirani oli vielä kanssani, mutta sekin vuosi vaikea. Oikeastaan voi palata sinne jouluun 2018 jolloin voin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi saada silti edes oma mieliala paremmaksi. Koirani kuoleman jälkeinen vuosi pahin ja voimat loppui ennen viime joulua ja se meni ihan ohi ja olin ahdistunut. Tämä monista syistä johtuen. Nyt on näkyvissä vähän samoja merkkejä. Vuoden 2019 jouluna koirani oli vielä kanssani, mutta sekin vuosi vaikea. Oikeastaan voi palata sinne jouluun 2018 jolloin voin paremmin.

Ei nyt h-lv-tti oikeasti. Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko yrittää olla kiintymättä siihen lemmikkiin liikaa? Niiden keski-ikä on kuitenkin aika lailla lyhyempi kuin ihmisen, joten yksi ihminen ehtii keskimäärin menettää useamman lemmikin ja jos jokaisen menetyksestä seuraa tuollainen vuoden masennusjakso, niin... jaa-a.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt h-lv-tti oikeasti. Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko yrittää olla kiintymättä siihen lemmikkiin liikaa? Niiden keski-ikä on kuitenkin aika lailla lyhyempi kuin ihmisen, joten yksi ihminen ehtii keskimäärin menettää useamman lemmikin ja jos jokaisen menetyksestä seuraa tuollainen vuoden masennusjakso, niin... jaa-a.

Empatiakyky hoi, älä jätä?

En ole tuo aiempi, jolle kommentoit, mutta oli pakko tarttua tähän.

On ihan normaalia, että ihmiset kiintyvät lemmikkeihin. Varsinkin monelle lapsettomalle se voi korostua, ja lemmikistä tulee kuin se oma "lapsi". Se nähdään perheenjäsenenä siinä missä ipanakin.

Tunnen lähinnä ihmisiä, jotka rakastavat joulua tai suhtautuvat siihen neutraalisti.

Ex-mieheni "vihasi" joulua, mutta kovin tyytyväisenä sitten istui syömään ja juomaan joulupöytään ja availi lahjoja. Todellisuudessa hän vihasi sitä, että joutui osallistumaan joulun valmisteluun. Hankintalista lyheni vuosi vuodelta ja lopulta siellä oli enää minun lahjani (johon tietysti annoin 1-3 vaihtoehtoa) ja ostokset Alkosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä. 

Ei tarvitse missään kuplassa elää. Kyllähän sen hyvin ymmärtää, että perheelliisen ( ja vaikka pikkulapsiperheen) joulu on erilaista kuin yksinäisen joulu. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka nauttivat joulusta myös yksinään. Joulun tunnelman voi tavoittaa ihan joulumusiikkia kuuntelemalla ja kynttilää polttamalla.

Itse (perheenäitinä) olen monesti haaveillut joulusta aivan yksinään, koska välillä uuvuttaa ne monet työt, mitä jouluun liittyy. No aina siitä on selvitty ja taas selvitään. Mukavaa viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia jouluruuista. Aina se joulun valmistelu tuppaa jäämään viime tippaan.

Huomaa, että et todellakaan ymmärrä, mitä on yksinäisyys pahimmillaan. Perhekuplassa on helppo ihannoida rauhaa ja kynttilöitä yms. Mutta kun sitä "omaa rauhaa" on jokaisena vuoden päivänä enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä ahdistaa kun kaikki muut kertovat kuinka kokoontuva suvun/perheen kesken ja on niin ihanaa ja tunnelmallista. Ja lähinnä v¨tuttaa kun perheenäiti yrittää samaistua oikeasti yksinäisen elämään esittämällä pumpulikuvitelmia tunnelmallisesta joulusta kynttilän kanssa. 

Myönnän, että vaikeaahan se on, kun toisaalta tälläkin palstalla ei muuta tehdä kuin kehuta kuinka ihanaa on olla sekä sinkku, että vela. Luulisi, että jouluna tuo ihanuus oikein korostuu. Ei tarvitse miettiä lapsia ja saa mennä ja tehdä juuri mitä haluaa ilman niitä häiritseviä lapsia.

Tahaton yksinäisyys on hirveä asia vuoden minä tahansa päivänä. Ei joulu sitä miksikään muuta, mutta silloin luulisi, että löytyisi yksinäiselle enemmän tekemistä. Joulukirkkoa, ihmisiä liikenteessä, joulumyyjäisiä ym.

Joulun tunnelma on muutakin kuin ihmiset ympärillä, ainakin minulle ja minusta sen kokeminen onnistuu yksinkin. Se, että ihmisiä on ympärillä ei ole sama asia kuin joulu. Muuten mikä tahansa porukassa syöty ruokailu olisi kuin joulu, mutta sitä se ei ole.

Varmasti se joulu tuntuu kauhealta, kun siihen liittää kaiken inhottavan. Ehkä kannattaisi alkaa liittämään siihen mukavia asioita ja tehdä sille omat ihanat perinteet. Kai sitä elämässä on jotain mistä tykkää? Laittaa ne omasta mielestä kauneimmat koristeet, polttaa niitä upeimpia kynttilöitä, ostaa kaikkein mieleisimmät ruuat. Käy kirkossa kuuntelemassa joululauluja. Kuuntelee kotona kaikkien kauneimpia lauluja, kattaa ne kaikkein hienoimmat astiat jne.

Se, että on yksin ei tarkoita, että tietoiset on pakko tehdä asioista vielä ankeampia.

Woke-ihmisiä.

Joulu tunnetusti rasistinen natsijuhla.