Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en saa asetettua mun pojalle rajoja. Oon ihan loppu tähän. Kamalaa sanoa näin, mutta mua ärsyttää edes nähdä mun lasta.
07.11.2021 |
Tässä on taustalla paljon sellaisia asioita joita en täällä halua sanoa, mutta poliisi ja lastensuojelu on tullut valitettavasti tutuksi. Pojalla on kotiintuloajat nykyään 18 aikaan ja tälle on painava syy. Tiistaina ei kuitenkaan näkynyt vielä 19 aikaankaan ja säikähdin taas. Lopulta tuli joskus 21 aikoja kotiin eikä ollut selvinpäin. Olin niin pettynyt, että huusin ja tulin sanoneeksi kyllä tosi pahasti. Keskiviikkona yritin pyytää anteeksi, mutta ei olla saatu sovittua. Mulla on ihan hirveän kireä ja ärsyyntynyt olo pojan seurassa jostain syystä nyt ja osittain varmaan siksi meillä tulee nyt koko ajan riitaa. Eilen illalla poika oli taas omilla teillä ja laitoin viestiä, että tulee heti kotiin. Kun tuli kotiin, näin että oli taas ihan muissa maailmoissa ja huusin hänelle, että menee omaan huoneeseen. Poika huusi mulle takaisin, että älä huuda mulle ja tönäsi mua melko kovasti.
Ei mua pelota, mutta mua ärsyttää. En enää halua nähdä mun lasta. Mulla on niin paha olla hänen kanssaan. Vaikka muuten olisi ollut hyvä päivä, kun poika tulee kotiin, mulla menee kuppi tosi helposti nurin. Sijoittaminen on mielessä joka päivä nykyään, tuntuu että mä en voi häntä enää itse auttaa. Pelkään vaan, että se on sellainen asia ja virhe, jota myöhemmin kadun. En tiedä mitä teen, olen ihan loppu, vaikka toisaalta tiedän, että mun poika tarvitsee mua nyt enemmän kuin koskaan. En vaan osaa auttaa ja suoraan sanoen mua ei edes kiinnosta, koska tiedän, että en saa tätä tilannetta poikki vaan tuo paska jatkuu vain..
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutamisella et auta mitenkään.
Huutaminenkin on parempi kuin täysi välinpitämättömyys.
Huutaminen on välinpitämättömyyttä. Kun aikuinen huutaa, on kyse omien voimavarojen ehtymisestä. Mikäli huuto jatkuvaa, ei aikuista kiinnosta muuttaa toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö rankaise mitenkään jos poika myöhästyy kotiintuloajalta? Rangaistuksen pitää olla sellainen että se oikeasti tuntuu, eli saat pojalta "luulot pois" ja teet selväksi, että kuka perheessä on auktoriteetti.
Eiköhän tässä perheessä ole jo tullut selväksi, kuka on auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt iso pyörä pyörimään. Soitat koulukuraattorille, että sulla on iso huoli. Ilmoitat lastensuojeluun jokaisen pilvessä/ kännissä kotiintulon. Hitto, vaikka muutatte uudelle paikkakunnalle, että saat lapsen ulos tosta kaveripiiristä.
Puheyhteyden luominen on sun tärkein tehtävä suhteessa lapseesi. Jos se on kadonnut, niin tarvitsette siihen ulkopuolista apua eli perheterapiaa. Sitä saatte lasun kautta tai perheneuvolasta.
Tänä päivänä lastenkasvatus on varminta hoitaa viranomaisten välityksellä. Jos itse siihen ryhtyy ilman koulutusta, niin ongelmissa on.
Suurin osa pärjää ilman ammattilaista, mutta vain tyhmä sinnittelee ilman ammattilaista kun tilanne on kriisiytynyt.
Ennen vanhaan kyseltiin vinkkejä lähipiiriltä eikä soitettu lastensuojeluun.
Ennen vanhaan vähän etäisempikin lähipiiri olisi ottanut pojan muutamaksi viikoksi jotta tilanne rauhoittuisi. Meillä oli levoton helsinkiläispoika hoidossa noin, vasta aikuisena ymmärsin että äitinsä sillä aikaa järjesteli tilannettaan ja hoiti avioeron valmiiksi. Ja tuolloinen poika on aikuisena kertonut, miten raakaa hänen kiusaamisensa oli kun oli vaihtunut koulu. ja miten lähellä oli ettei hän liittynyt ihan vääriin porukoihin. Nykyisin hänellä menee hyvin ja hänen lapsillaan myös.
Vierailija kirjoitti:
Sijoitus kiireellisenä
Ei ihme että näitä onkin juuri Suomessa niin paljon jos tällainen on sijoitusperuste.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä tuohon ihan avohuollon sijoitus käy. Toki vaatii yhteisymmärryksen.