Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en saa asetettua mun pojalle rajoja. Oon ihan loppu tähän. Kamalaa sanoa näin, mutta mua ärsyttää edes nähdä mun lasta.
07.11.2021 |
Tässä on taustalla paljon sellaisia asioita joita en täällä halua sanoa, mutta poliisi ja lastensuojelu on tullut valitettavasti tutuksi. Pojalla on kotiintuloajat nykyään 18 aikaan ja tälle on painava syy. Tiistaina ei kuitenkaan näkynyt vielä 19 aikaankaan ja säikähdin taas. Lopulta tuli joskus 21 aikoja kotiin eikä ollut selvinpäin. Olin niin pettynyt, että huusin ja tulin sanoneeksi kyllä tosi pahasti. Keskiviikkona yritin pyytää anteeksi, mutta ei olla saatu sovittua. Mulla on ihan hirveän kireä ja ärsyyntynyt olo pojan seurassa jostain syystä nyt ja osittain varmaan siksi meillä tulee nyt koko ajan riitaa. Eilen illalla poika oli taas omilla teillä ja laitoin viestiä, että tulee heti kotiin. Kun tuli kotiin, näin että oli taas ihan muissa maailmoissa ja huusin hänelle, että menee omaan huoneeseen. Poika huusi mulle takaisin, että älä huuda mulle ja tönäsi mua melko kovasti.
Ei mua pelota, mutta mua ärsyttää. En enää halua nähdä mun lasta. Mulla on niin paha olla hänen kanssaan. Vaikka muuten olisi ollut hyvä päivä, kun poika tulee kotiin, mulla menee kuppi tosi helposti nurin. Sijoittaminen on mielessä joka päivä nykyään, tuntuu että mä en voi häntä enää itse auttaa. Pelkään vaan, että se on sellainen asia ja virhe, jota myöhemmin kadun. En tiedä mitä teen, olen ihan loppu, vaikka toisaalta tiedän, että mun poika tarvitsee mua nyt enemmän kuin koskaan. En vaan osaa auttaa ja suoraan sanoen mua ei edes kiinnosta, koska tiedän, että en saa tätä tilannetta poikki vaan tuo paska jatkuu vain..
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt iso pyörä pyörimään. Soitat koulukuraattorille, että sulla on iso huoli. Ilmoitat lastensuojeluun jokaisen pilvessä/ kännissä kotiintulon. Hitto, vaikka muutatte uudelle paikkakunnalle, että saat lapsen ulos tosta kaveripiiristä.
Puheyhteyden luominen on sun tärkein tehtävä suhteessa lapseesi. Jos se on kadonnut, niin tarvitsette siihen ulkopuolista apua eli perheterapiaa. Sitä saatte lasun kautta tai perheneuvolasta.
Tänä päivänä lastenkasvatus on varminta hoitaa viranomaisten välityksellä. Jos itse siihen ryhtyy ilman koulutusta, niin ongelmissa on.
Suurin osa pärjää ilman ammattilaista, mutta vain tyhmä sinnittelee ilman ammattilaista kun tilanne on kriisiytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt iso pyörä pyörimään. Soitat koulukuraattorille, että sulla on iso huoli. Ilmoitat lastensuojeluun jokaisen pilvessä/ kännissä kotiintulon. Hitto, vaikka muutatte uudelle paikkakunnalle, että saat lapsen ulos tosta kaveripiiristä.
Puheyhteyden luominen on sun tärkein tehtävä suhteessa lapseesi. Jos se on kadonnut, niin tarvitsette siihen ulkopuolista apua eli perheterapiaa. Sitä saatte lasun kautta tai perheneuvolasta.
Tänä päivänä lastenkasvatus on varminta hoitaa viranomaisten välityksellä. Jos itse siihen ryhtyy ilman koulutusta, niin ongelmissa on.
Suurin osa pärjää ilman ammattilaista, mutta vain tyhmä sinnittelee ilman ammattilaista kun tilanne on kriisiytynyt.
Ennen vanhaan kyseltiin vinkkejä lähipiiriltä eikä soitettu lastensuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä, että sinun pitää saada yhteys poikaasi, ja huutamalla ja haukkumalla et sitä taatusti saa? Minkä ikäinen poika on?
Ymmärrän mutta en pysty enää hillitsemään mun huolta ja ärsytystä. Olen niin turhautunut, kun en osaa huolehtia enää mun lapsesta. Mua turhauttaa oma osaamattomuus ja se, että olen näin paska äiti. Oikeasti esimerkiksi tällä hetkellä mä olen ihan huolesta sekaisin, mutta kun tulee se tilanne, että poika tulee taas ihan muissa maailmoissa kotiin niin en tiedä mikä muhun menee. Alkaa vain niin turhauttamaan, että en voi mitään että huudan. Kohta 15v on. Ap
Oletko kertonut pojalle nämä asiat? Juuri näin, kuin tässä kerrot?
Olennaista on, että koitat saada poikaasi yhteyden, (sitten kun on selväpäinen). Kerrot omat tuntemuksesi, ja pyydä poika puhumaan omansa. Voit hyvin kertoa, että kun hän oli pieni, osasit hoitaa ja kasvattaa häntä, mutta nyt kun hän on isompi, tämä onkin jostain syystä vaikeampaa ja sinusta tuntuu, ettet niin enää osaa. Voit kertoa sitten mikä sinusta on vaikeaa ja miksi tuntuu, ettet osaa. Kerro rehellisesti omat tuntemuksesi, että olet huolissasi, ja haluat hänelle parasta ja pyydä poikaa kertomaan omansa. Kerro, mitä haluat, ja pyydä poikaa kertomaan, mitä hän haluaa, ja miettikää, miten asia ratkaistaan. Muista kuitenkin, että sinä olet vanhempi ja äiti ja aikuinen, et lapsesi kaveri. Olet vastuussa hänestä. Yrittäkää keskustella rauhallisesti, jos äänet kohoavat, kannattaa keskeyttää ja puhua myöhemmin uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ok, se juo ja käyttää kannabista. Sijoitus ei auta, siellä saa olla vielä vapaammin ja karata. Ole äiti, älä poliisi.
Tämä on totta. Meille poliisi antoi ohjeen välttää sossuja ja pitää kiinni ruoka-ajoista. Tarjota kotona hyvää lämmintä kotiruokaa esim. kello 17 tai 18. Muuta ei kuulemma oikein voi tehdä nyky-lainsäädännön puitteissa, rangaistukset, jäähyt, rajoittamiset (esim. kotiintuloajat) ja kännykän poisotot kun on vanhemmilta kiellettyjä. Sossut saa toki niitä käyttää, kuten myös todella raakoja konsteja, alastiriisumista, vankeutta ja lapsen lääkitsemistä.
Lapsesi on ihan normaali teini. Nykymaailma on vaan niin raaka. Koeta tasapainotella vuosi tai pari, kyllä se sitten helpottaa, kun toiselle alkaa kasvaa järkeä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa kummallekin. Sekä yhdessä että erikseen.
Lapsi kunnollisiin tutkimuksiin ja kun selviää mikä hänellä on ongelmana niin sitten asianmukaisia tukitoimia.
Hyvin suuri osa näistä vaikeista lapsista ja syrjäytyvistä nuorista on nepsyjä, jotka ovat jääneet ilman tukea.
Oma lapseni sai teininä autismidiagnoosin. Sitä ennen oli monta vuotta ihan hirveän vaikeaa kun hän kuormittui koulussa yli äärirajojensa ja sitten purki sitä kuormitusta miten parhaiten osasi.
Ensin meistä tehtiin iso kasa lasuja, mutta tutkimukset siirtyivät sairaalaan kun kodista ei löytynyt vikaa.
Diagnoosista on se hyöty, että sen avulla saa helpommin tukea. Ei se silloinkaan helppoa ole, mutta ilman diagnoosia se tuppaa olemaan mahdotonta vaikka oireilu olisi kuinka vaikeaa. Esimerkiksi Kelan kuntoutuksiin ei pääse lainkaan ilman diagnoosia.
No ei ihmekään että on vastaamot täynnä. Rajattomia lapsia on sensijaan vaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikalapsihullu on ruvennut kirjoittelemaan vähemmän hyökkääviä tarinoita. kokeilee millä trollilla saa eniten vastauksia. ne poikavauvajutut sensuroitiin nopeasti. nyt se koittaa eri taktiikalla
Teinisi tekee irtiottoa lapsuudenkodistaan. Ihan normaalia. Älä hätäile.
Mites teinin kaveripiiri? Onko kunnollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
poikalapsihullu on ruvennut kirjoittelemaan vähemmän hyökkääviä tarinoita. kokeilee millä trollilla saa eniten vastauksia. ne poikavauvajutut sensuroitiin nopeasti. nyt se koittaa eri taktiikalla
Ei tässä ole merkitystä sukupuolella. Nykyään tytöt tekee ihan samaa.
Oppisi jos saisit sen jotenkin muuttamaan telttaan asumaan niin tajuaa kuinka vaikea on saada rahaa ja sillä ei ainakaan riittäisi rahat ja aika juopotteluun ja pössyttelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä kommenteista. En osaa ehkä muuta sanoa nyt. En oikeasti vihaa mun lasta vaan tätä tilannetta ja tää tilanne turhauttaa mua ja saa mut sitten raivostumaan ja huutamaan. Äsken poika tuli käymään keittiössä ja kun hän on täällä kotona hän on ihan erilainen kun sitten kun tulee aineissa kotiin. Mutta olette oikeassa että ollaan etäännytty. Ei oikein puhuta mistään mitään eikä tehdä mitään yhdessä. Toisaalta en tiedä kiinnostaako mua edes. Varmaan vain huono äiti sanoo näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
poikalapsihullu on ruvennut kirjoittelemaan vähemmän hyökkääviä tarinoita. kokeilee millä trollilla saa eniten vastauksia. ne poikavauvajutut sensuroitiin nopeasti. nyt se koittaa eri taktiikalla
Tai ehkä täällä on ihan tavallisiakin ihmisiä ongelmineen tekemässä aloituksia eikä vaan se kourallinen sitä-ja-tätä-hulluja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. En olisi ikinä uskonut, että päädymme sijoitukseen. Se on ollut meille todella hyväksi. Saatte molemmat tukea ja tuo tulee loppumaan. Voi olla, että jonkun aikaa paheneekin, mutta ei ne kauaa jaksa kapinoida montaa ohjaajaa vastaan.
Sulla on kotona vain yhden ihmisen voimavarat, kun tuo poika tarvitsee useamman. Aina, kun yksi työntekijä lähtee kotiin niin tulee toinen virkeänä vetämään rajoja.
Aluksi mulla oli tosi vaikeaa. Tuntui, että hylkään lapseni. Meillä on sijoituksen myötä paremmat välit.
Meillä ei riittänyt edes kahden vanhemman kasvatustyö. Todella haastava lapsi.
Ota yhteyttä heti lastensuojeluun. Ja luota siihen, että teitä todellakin autetaan ja tuetaan kaikin mahdollisin keinoin.
Ensinnäkin, yritä hahmottaa itsesi uudelleen vanhempana, koska eihän lapsesikaan ole enää 3, 6 tai 12 vuotias. Hän on nyt eri vaiheessa, ja eri vaiheessa olevalla ihmisraakileella on eri ikätason ajatukset ja ideat! Nuori haluaa nyt päättää omista asioista itse!(taidot vain on vähän kehittymättömät)
Kolmivuotiaan Rajat asetetaan eri tavalla kuin 15 vuotiaan, samoin laki on eri ikäisille eri. Yritä päästä jyvälle siitä ajatusmaailmasta mikä häntä ohjaa, saatat yllättyä että siellä voi olla ihan vinoutuneita käsityksiä tavallisesta nuoren arjesta ja tulevaisuuden näkymistä. Niistä ei vain välttämättä ole koskaan kotona tullut puhetta...malli on haettu sitten netistä tai toiselta tyypiltä joka kuuli sen joltain muulta hemmolta!
En tiedä saatko kiinni tästä, mutta ymmärrän että olet vaikeassa tilanteessa, väsynyt ja epätoivoinen. Ota apu vastaan ja tunnusta rohkeasti avuttomuutesi, säästä itseäsi niin voit olla parempi, vakaampi vanhempi❤️. Etsi oma tapa olla vanhempi, ohjeista nuorta, hän itse päättää mihin tarttuu, mihin ei. Nuori oppii samalla mikä kannattaa, mikä ei...👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä kommenteista. En osaa ehkä muuta sanoa nyt. En oikeasti vihaa mun lasta vaan tätä tilannetta ja tää tilanne turhauttaa mua ja saa mut sitten raivostumaan ja huutamaan. Äsken poika tuli käymään keittiössä ja kun hän on täällä kotona hän on ihan erilainen kun sitten kun tulee aineissa kotiin. Mutta olette oikeassa että ollaan etäännytty. Ei oikein puhuta mistään mitään eikä tehdä mitään yhdessä. Toisaalta en tiedä kiinnostaako mua edes. Varmaan vain huono äiti sanoo näin. Ap
Jos ja kun kyse on aineiden käyttäjästä, niin totta kai on silloin vaikeaa saada kontaktia. Kokeile niin, että seuraavan kerran kun tulee aineissa kotiin, niin et huuda tai saarnaa. Sano, että kiva että tulit kotiin ettei minun tarvitse olla huolissaan. Sitten kun on selvinpäin, niin sitten voisit pyytää, että haluaisit jutella teidän perheen tilanteesta. Kerrot miten hermoni ovat riekaleina koska pelkäät ja olet huolissasi miten pitkälle päihdemaailmaan oma lapsi ajautuu. Että pelkäät, ettet voi auttaa lastasi tai ettei sun voimat enää riitä. Kysy onko lapsella kotona niin huono olla, että haluaa tuhota elämänsä ja teidän perheen välit. Ja kerro, että jossain vaiheessa kun sun voimat ei enää riitä ja lapsi ei pysty pitämään sovituista säännöistä kiinni, voi olla että sijoitus on ainoa vaihtoehto etkä haluaisi kuitenkaan sitä, koska lapsi on sulle tärkeä.
Jos kyse on käyttäjästä, niin huuto tai saarnaaminen ei auta. Voit kertoa, että elämä on valintoja ja jossain kohtaa aikuisuessaan hän itse valitsee miten haluaa elää. Mutta nyt hän on vielä lapsi, teini, jolloin perhe tai sosiaalitoimi on velvollinen auttamaan ja antamaan vaihtoehtoja.
Tsemppiä. Tilanne on tuttu läheiselläni.
Olen niin väsynyt näihin vanhempiin, joilla vanhemmuus täysin hukassa. Kurista ei tietoakaan ja lasten ehdoilla tehdään kaikki.
Minä sain oman päihteiden kanssa pelleilevän tyttäreni rajoittamaan sillä, että pidin häntä arestissa niin kauan, että uhmaaminen loppui. Tyttö kertoi hiljattain juoneensa vielä senkin jälkeen, mutta pahimmalta mahdolliselta skenaariolta lienee vältytty. Tuli itsekin oltua kännissä nuorena, pointti onkin se, että homman pitää pysyä hallinnassa. En alkoholin käyttöä kuitenkaan hyväksy, mutta lasta ei joka käänteessä voi vahtiakaan.
Konfliktit pitää vain kestää. Minä sanoin tyttärelle hänen huutaessaan ja nimitellessään, että hän saa sanoa mitä ikinä haluaa ja vihata - minä olen äiti, en kaveri.
Mäkin lähtisin korjaamaan tilannetta sinnikkyydellä, pitkäjänteisellä luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen luomisella ja ehdottomalla rakkaudella.
Pyri ensin keksimään keinoja käsitellä oma turhautumisesi. Se lähtee varmasti pelosta, että menetät poikasi tai et ole hyvä vanhempi. Olet sinä, koska edelleen välität niin että turhauttaa. Rauhoitu. Poika on sinusta ulkopuolinen ihminen, tekee omat valintansa - etkä voi mitään. Siinä kulkee sinun inhimillinen rajasi.
Kuitenkin olemalla läsnä, pyytämällä anteeksi, yrittämällä itse nöyrtyä voit yrittää avata avoimen keskusteluyhteyden. Muista, teinit ovat hankalia, koska ovat omapäisiä ja kokeilunhaluisia ja "henkisesti" kaukana aikuisten maailmasta. Mut uhkailulla, kiristyksellä ja hermoilemalla luot vain lisää kuilua välillenne.
Missä lapsen isä on? Jos pojalla ei ole isää elämässään selittää se tällaisen käyttäytymisen. Isä pitää poikalapsella olla, aina!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä kommenteista. En osaa ehkä muuta sanoa nyt. En oikeasti vihaa mun lasta vaan tätä tilannetta ja tää tilanne turhauttaa mua ja saa mut sitten raivostumaan ja huutamaan. Äsken poika tuli käymään keittiössä ja kun hän on täällä kotona hän on ihan erilainen kun sitten kun tulee aineissa kotiin. Mutta olette oikeassa että ollaan etäännytty. Ei oikein puhuta mistään mitään eikä tehdä mitään yhdessä. Toisaalta en tiedä kiinnostaako mua edes. Varmaan vain huono äiti sanoo näin. Ap
Luonnollista, ettei nyt kiinnosta, kun olette etäisiä. Asia muuttunee, kun saatte jälleen yhteyden. Ja se tekeminen voi olla siis mitä tahansa arkistakin, ruoanlaittoa, jokin korjaushomma kotona tms. Mutta sitten kun olette taas lähentyneet, se on helpompaa ja luonnollisempaa ja kivempaa. Muista, että tuo lapsi on tullut sinusta ja teillä on ollut joskus maailman tärkein yhteys. Älä nyt itseäsi dissaa huonoksi äidiksi kuitenkaan, toisaalta jokainen äiti tuntee joskus noin.
Alue: Aihe vapaa
Terapiaa kummallekin. Sekä yhdessä että erikseen.
Lapsi kunnollisiin tutkimuksiin ja kun selviää mikä hänellä on ongelmana niin sitten asianmukaisia tukitoimia.
Hyvin suuri osa näistä vaikeista lapsista ja syrjäytyvistä nuorista on nepsyjä, jotka ovat jääneet ilman tukea.
Oma lapseni sai teininä autismidiagnoosin. Sitä ennen oli monta vuotta ihan hirveän vaikeaa kun hän kuormittui koulussa yli äärirajojensa ja sitten purki sitä kuormitusta miten parhaiten osasi.
Ensin meistä tehtiin iso kasa lasuja, mutta tutkimukset siirtyivät sairaalaan kun kodista ei löytynyt vikaa.
Diagnoosista on se hyöty, että sen avulla saa helpommin tukea. Ei se silloinkaan helppoa ole, mutta ilman diagnoosia se tuppaa olemaan mahdotonta vaikka oireilu olisi kuinka vaikeaa. Esimerkiksi Kelan kuntoutuksiin ei pääse lainkaan ilman diagnoosia.