Tämä talo ei ole kotini koska mies omistaa sen
Taikka pankki, velkaa on. Löytyykö saman asian kanssa painivia? Minulla on ollut jo pidemmän aikaa tunne että tämä asunto on vain "alue" jossa elän. Ei tule oman kodin tunnetta. Uskoisin että jopa vuokra-asunnossa joka olisi minun nimissäni olisi kodikkaampaa. Ei ole intoa sisustaa, tehdä remonttia, panostaa pihatöihin jne. Vain koska mies omistaa tämän kaiken. Ei mies sitä varsinaisesti näytä mutta joskus saattaa sanoa kuinka hän maksaa ja päättää mitä haluaa. Jos tulee jotain isompaa riitaa niin voi mainita kuinka talo on hänen eikä yhteinen.
Tuloni ovat sairauteni vuoksi todella pienet. Mies tienaa aika paljon. Meillä on lapsia. En pysty mitenkään osallistumaan lainan maksamiseen. Ymmärrän kyllä että mies on se joka maksaa mutta eihän tämä mikään ihanteellinen tilanne ole! Lentäisin todennäköisesti kuin leppäkeihäs pihalle ja vauhdilla jos mies haluaisi eron. Tuntuu että en näe itseäni tässä vuosien kuluttua. Ajatuksia?
Kommentit (83)
Ajatuksia kaipasit niin tulipa mieleen, että ei minullakaan ole kotia. Olen eronnut ja asun mainitsemassasi vuokrakämpässä. Nimenomaan kämpässä, en koskaan puhu kodista, koska sitä ei ole. Sanon esim: "Menen kämpille"
Kuka käskee laittaa pihaa tai kotia? Mies hoitakoon omansa. Huolehdi itsestäsi ja lapsista osaltasi tai muuta vuokralle ja jätä muu perhe omaan elämäänsä.
Minulla sama tilanne jo 20 vuoden ajan, mutta eipä tuo ole ongelma. Koska en maksa mitään kiinteistöön liittyvää, olen voinut ostaa 2 sijoitusasuntoa. Minulla ei ole mitään taloon liittyviä murheita, ei tarvitse miettiä hajonnutta jääkaappia tms. Mies ei tosin koskaan tuo julki sitä, että tämä on vain hänen, joten siinä mielessä minulla on varmaan helpompaa.
Asutojeni vuokralaiset eivät saa rempata kotejaan haluamikseen, omistajana minä päätän niin seinämateriaalit kuin ovien vaihtamisen.
Minun kotini taas omistaa taloyhtiö. Minulla on vain hallintaoikeus kotiini yhtiön osakkeenomistajana. Tämä on kuitenkin ollut oikea kotini jo 60 vuotta!
Onhan se typerää tehdä hommia toisen omaisuuden eteen. Jotkut saattaa laittaa omaa rahaakin esim. remontteihin eivätkä tajua miten tyhmää se onkaan.
En minäkään ole ikinä maksanut senttiäkään talosta, mutta silti on meidän molempien nimissä. Tämä siksi, että maksan sitten muita yhteisiä laskuja senkin edestä. Meidän mielestä on outoa, että laina menisi erikseen molempien tileiltä, kun se voi mennä vain toisen ja toinen maksaa sitten laskuja palkallaan. Mutta tavallaan ymmärrän, jos hän on siis ostanut sen ennen sinua ettekä ole naimisissa.
Jos olisin miehesi, niin lentäisit todella nopeasti pihalle. En katsoisi minuuttiakaan tuollaista itsesäälissä räkä poskella volisevaa mammaa, joka ei edes yritä tehdä mitään viisasta.
Meillä mies on palkallaan maksanut kotimme aikoinaan, velkaa ei ole. Lapsia on kolme ja vaikka en olekaan tienannut talouteen rahaa paljoa, niin olen hoitanut kaiken mitä pystyn hyvin ja hymyssä suin. Näin me aikanaan sovimme ja me molemmat olemme lupauksemme pitäneet täydellisesti. Parisuhteemmekin on todella hyvä, perheemme on upea ja rakkautta riittää. Kotimme on kaunis ja hyvin hoidettu, samoin pihamme. Rahalla ei saa rakkautta, mutta rakkaudella saa paljon hyvää aikaiseksi.
Meidän kaupungissa on 600 yksityisen sijoittajan vuokra-asuntoa tyhjillään ympäri vuoden. Kaupunki rakentaa säännöllisesti uusia vuokrakerrostaloja ja remontoi vanhoja. Moni haluaa niihin, ei tarvitse pelätä, että koti myydään.
Tosin Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä eli asuntomarkkinat menevät sekaisin. Suurilla ikäluokilla on monella vain 1 lapsi eli perintöä pukkaa monelle, osa vuokralla asuvista perii asunnon ja osalle omistusasujista tulee toinen asunto.
Näyttää myös Helsingissä olevan 3800 tyhjää vuokra-asuntoa, Vantaalla 2000, Espoossa 2000.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se typerää tehdä hommia toisen omaisuuden eteen. Jotkut saattaa laittaa omaa rahaakin esim. remontteihin eivätkä tajua miten tyhmää se onkaan.
Miten tuo liittyy ap:n tilanteeseen? Heillä on yhteisiä lapsiakin ja hän puhui heidän yhteisestä kodista. Mies tekee selkä vääränä töitä saadakseen ap:lle ja lapsille hyvän kodin ja ap vain valittaa, eikä tee mitään hyödyllistä.
Niin, siis ollaan oltu naimisissa yli 20 vuotta. Ja muutettu moneen kertaan miehen töiden perässä. Edellisissä asunnoissa tein kaikkea mahdollista, olihan ne yhteistä omaisuuttakin. Tämä viimeisin asunto johon on muutettu, on vain miehen nimissä. ap
Enpä ole koskaan ajatellut, että kotini ei olisi kotini, koska asumisoikeusyhtiö omistaa sen (tai tarkalleen ottaen minä omistan 15 % ja aso-yhtiö loput). Mielestäni tuo ajattelusi heijastaa huonoa ihmissuhdetta. Et luota mieheesi ja pelkäät, että hän heittää sinut ulos. Siinä se perimmäinen ongelma on, ei asunnossa.
Minä asun miehen omistamassa asunnossa. Hän maksaa lainaa, minä hyvin pienen osan vastikkeesta. Yhdwssä laitamme kotia mieleiseksi, maalasimme, sisutamme ja kunnostamme pihaa.
Mies maksaa uudet huonekalut, koska on parempituloisempi. Minä tuon kotiin niitä asioita mihin palkallani pystyn- ostan verhot, sisustusesineitä tms.
Kotitöitä tekee molemmat. Ei ole kummallekaan ongelma tämä.
Ei tämä aluksi tuntunut kodilta mutta yhdessä olemme sitä sitten hiljalleen rakentaneet.
Sinulla tuntuu olevan asenteessa hieman parannettavaa.
Asuin 10 vuotta nyt jo eksän asunnossa. Ei ollut mitään tuollaisia ajatuksia. Sisustettiin asunto molempien mieleiseksi ja tunsin asunnon täysin kodikseni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne jo 20 vuoden ajan, mutta eipä tuo ole ongelma. Koska en maksa mitään kiinteistöön liittyvää, olen voinut ostaa 2 sijoitusasuntoa. Minulla ei ole mitään taloon liittyviä murheita, ei tarvitse miettiä hajonnutta jääkaappia tms. Mies ei tosin koskaan tuo julki sitä, että tämä on vain hänen, joten siinä mielessä minulla on varmaan helpompaa.
Asutojeni vuokralaiset eivät saa rempata kotejaan haluamikseen, omistajana minä päätän niin seinämateriaalit kuin ovien vaihtamisen.
Jotenkin hellyttävä luonne, lämmin ja koskettava.
Mulle on ainakin positiivinen juttu että mies omistaa -> myös maksaa ja hoitaa pääosan taloon liittyvistä kunnostus- ja ylläpitojutuista.
En ole kiinnostunut sisustamisesta tai puutarhan rustaamisesta, ei riipu omistussuhteesta.
Mä olen pääsääntöisesti kotona, mies käy töissä ja tienaa siis huomattavasti enemmän, vaikkei sillä tässä mitään merkitystä olekaan. Täysin omat rahat kummallakin, ja avioehto on eli jos ero tulisi mä tästä lähtisin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis ollaan oltu naimisissa yli 20 vuotta. Ja muutettu moneen kertaan miehen töiden perässä. Edellisissä asunnoissa tein kaikkea mahdollista, olihan ne yhteistä omaisuuttakin. Tämä viimeisin asunto johon on muutettu, on vain miehen nimissä. ap
Jos olette naimisissa, niin onhan se yhteinen. Jos eroatte, niinse menee puoliksi, jollei avioehtoa, ja vaikka olisi, niin sitä soveiteltaisiin kohtuuttomana.
Oletko vaan niin laiska, ettet viitsi tehdäyhtään mitään yhteisen kotinne eteen.
Kirjoituksesi on täydellinen kopio omasta tilanteestasi.
Pidän asiaa vain positiivisena, vihaan taloa ja paikkaa jossa asutaan, voin lähteä läpyttelemään koska haluan ilman vääntöä talosta.