Tämä talo ei ole kotini koska mies omistaa sen

Kylmärinki olis mulla yötä päivää tuossa tilanteessa.

Kamalla olet siis tossun alla.

Alkaisin puhuun miehelle tilanteesta.

Hämmästys suuri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis ollaan oltu naimisissa yli 20 vuotta. Ja muutettu moneen kertaan miehen töiden perässä. Edellisissä asunnoissa tein kaikkea mahdollista, olihan ne yhteistä omaisuuttakin. Tämä viimeisin asunto johon on muutettu, on vain miehen nimissä. ap

Miten ne edelliset asunnot oli yhteisiä jos olet rahaton .

Minustakin tuo on aika outo tilanne. Kun se edellinen asunto on myyty ja muutettu uuteen asuntoon, niin mihinkä ne edellisesta asunnosta saadut rahat ovat sitten hävinneet? Eikö niitä muka ole käytetty sen uuden asunnon hankinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kaipasit niin tulipa mieleen, että ei minullakaan ole kotia. Olen eronnut ja asun mainitsemassasi vuokrakämpässä. Nimenomaan kämpässä, en koskaan puhu kodista, koska sitä ei ole. Sanon esim: "Menen kämpille"

Minä taas olen aina kokenut vuokra-asunnon kodiksi.

Mulle on ollut koti jossa asun. Kaksi ollut vuokrakämppää, yksi puolikas ok talo, nyt oma ok talo. Kaikki eri paikkakunnilla. Jokaiseen kotiutunut heti.

Oletko ihan jotenkin vauva? Opettele pitämään huolta itsestäsi, se on aikuisen velvollisuus.

Millä mies perusteli sen, että talo tuli vain hänen nimiinsä?

Olivatko aiemmat asunnon siis molempien nimissä? Jos olivat, niin niistä saadut rahat olivat siis molempien. Miksi sinun puolikas siis katosi uuteen taloon ja pelkästään miehen nimiin?

Jos teillä ei kerran ole avioehtoa, niin eron sattuessa puolet talosta kuuluu joka tapauksessa sinulle ja joudutte joko myymään talon ja jakamaan omaisuuden tai sitten toinen ostaa toisen puolikkaan.

Kovin oudolta kuitenkin vaikuttaa miehen käytös ja halpamaista riidan yhteydessä painottaa, että talo on hänen. Ja kuten aapee sanoi, aapee on hoitanut lapsia ja taloutta ja näin mahdollistanut omalta osaltaan sen, että mies on voinut luoda uraa. Tämän myös oikeus huomio.

Älä ota eroa. Elä omaa elämääsi, huolehti terveydestäsi kaikin tavoin. Hanki ystäviä, nauti elämästä. Mies haluaa käyttää valtaa, käyttäkööt. Elä sinä omaa ainutkertaista elämääsi täysillä.

Lain mukaan aviopuolisoilla pitää olla sama elintaso.

Mieheni asuu kanssani omistamassani asunnossa, asunut jo yli 30 vuotta, ei ole tunnu häiritsevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menimme naimisiin mies pisti mun nimet kaikkeen omaan omaisuuteensa. Ensimmäisenä arkipäivänä häiden jälkeen. Siitä päivästä lähtien meillä on ollut myös yhteiset tilit. Ollaan oltu 15v naimisissa. 

Verottaja ilahtui takuuvarmasti!

Verottajaa ei ole kiinnostanut, mitään ei ole tehty väärin. Kannattaa ottaa selvää asioista. Mies ei lahjoittanut mitään vaan meillä on yhteisomistus kaikkeen mitä omistamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne jo 20 vuoden ajan, mutta eipä tuo ole ongelma. Koska en maksa mitään kiinteistöön liittyvää, olen voinut ostaa 2 sijoitusasuntoa. Minulla ei ole mitään taloon liittyviä murheita, ei tarvitse miettiä hajonnutta jääkaappia tms. Mies ei tosin koskaan tuo julki sitä, että tämä on vain hänen, joten siinä mielessä minulla on varmaan helpompaa.

Asutojeni vuokralaiset eivät saa rempata kotejaan haluamikseen, omistajana minä päätän niin seinämateriaalit kuin ovien vaihtamisen.

Jotenkin hellyttävä luonne, lämmin ja koskettava.

Niinpä, varmasti ajattelee aina lähimmäistensä parasta. Eihän nyt vuokralainen osaa seinämateriaalia päättää!

Vuokranantaja ne joutuu maksamaan, joten kalliiksi tulee tänään tapetoida ja ensi kuussa maalata, koska vuokralainen niin haluaa.

Itse valitsen sellaisen vuokra-asunnon, missä pinnat miellyttävät minua esim. pitää olla valkoiset keittiökaapit. Kaupunki rakentaa myös koko ajan uusia vuokrakerrostaloja. 1970-luvulla rakennetussa vuokrakerrostalossa taas on vaihdettu jo 3 keittiökaapit, kaupunki remontoi säännöllisesti vuokra-asuntoja. Kaupungin vuokrarivitaloissa myös pihat hoidetaan, asukkaan ei tarvitse tehdä pihatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne jo 20 vuoden ajan, mutta eipä tuo ole ongelma. Koska en maksa mitään kiinteistöön liittyvää, olen voinut ostaa 2 sijoitusasuntoa. Minulla ei ole mitään taloon liittyviä murheita, ei tarvitse miettiä hajonnutta jääkaappia tms. Mies ei tosin koskaan tuo julki sitä, että tämä on vain hänen, joten siinä mielessä minulla on varmaan helpompaa.

Asutojeni vuokralaiset eivät saa rempata kotejaan haluamikseen, omistajana minä päätän niin seinämateriaalit kuin ovien vaihtamisen.

Jotenkin hellyttävä luonne, lämmin ja koskettava.

Niinpä, varmasti ajattelee aina lähimmäistensä parasta. Eihän nyt vuokralainen osaa seinämateriaalia päättää!

Vuokranantaja ne joutuu maksamaan, joten kalliiksi tulee tänään tapetoida ja ensi kuussa maalata, koska vuokralainen niin haluaa.

Itse valitsen sellaisen vuokra-asunnon, missä pinnat miellyttävät minua esim. pitää olla valkoiset keittiökaapit. Kaupunki rakentaa myös koko ajan uusia vuokrakerrostaloja. 1970-luvulla rakennetussa vuokrakerrostalossa taas on vaihdettu jo 3 keittiökaapit, kaupunki remontoi säännöllisesti vuokra-asuntoja. Kaupungin vuokrarivitaloissa myös pihat hoidetaan, asukkaan ei tarvitse tehdä pihatöitä.

Myös yksityisillä on sadoittain vuokra-asuntoja tyhjillään ja tilanne vain pahenee suuren eläkeläismäärän takia.

Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Moni perii talon ja on 5 vuotta vastuussa jos myy perintötalon.

Osa perii kerrostalo-osakkeen ja maksaa yhtiövastiketta loppuelämänsä, jos ei saa myytyä ainakin muuttotappio kaupungeissa.

Asuntoa ei välttämättä saa vuokrattua, jos tapetit on vääränlaiset. Muuttotappio kaupungeissa on suuri tarjonta vuokra-asunnoista, mistä valita.

On se jännä, kun ennen on kelvannut asumistilanne, lapsetkin tehty ja nyt ei ole kaikki hyvin.

Itsellä oli tilanne että nainen ei halunnut ostaa osuutta talosta kun se olisi pitäny antaa hänelle maksutta. Ero siittä tuli mutta parempi näin että omistan yksin omaisuuteni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menimme naimisiin mies pisti mun nimet kaikkeen omaan omaisuuteensa. Ensimmäisenä arkipäivänä häiden jälkeen. Siitä päivästä lähtien meillä on ollut myös yhteiset tilit. Ollaan oltu 15v naimisissa. 

Verottaja ilahtui takuuvarmasti!

Verottajaa ei ole kiinnostanut, mitään ei ole tehty väärin. Kannattaa ottaa selvää asioista. Mies ei lahjoittanut mitään vaan meillä on yhteisomistus kaikkeen mitä omistamme. 

Jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin yhteisomistus katsotaan lahjaksi.

Tytöt lähtee mutta joidenkin on huolehdittava näistä perityistä taloista joita ei saa myytyä. Tytöt lähtee niin poikien on pakko jäädä huolehtiin

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä lopulta mitään merkitystä omistaako mies talon, (ottanut lainan omiin nimiinsä) vai eikö jos kerran avioehtoa ei ole? Eikös se talo jaeta joka tapauksessa jos ero tulisi?

Juuri näin. Talo on yhteinen. Ei sillä ole mitään merkitystä, että se on miehen nimissä.

Toki on väärin että Ap saa puolet, kun hän ei ole puolia maksanutkaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä lopulta mitään merkitystä omistaako mies talon, (ottanut lainan omiin nimiinsä) vai eikö jos kerran avioehtoa ei ole? Eikös se talo jaeta joka tapauksessa jos ero tulisi?

Juuri näin. Talo on yhteinen. Ei sillä ole mitään merkitystä, että se on miehen nimissä.

Toki on väärin että Ap saa puolet, kun hän ei ole puolia maksanutkaan.

Mua oikeasti ihmetyttää että jollain on pokkaa "ottaa" se puolet, kun itselle ihan mahdoton ajatus että jotain kuuluisi mulle kun en ole talosta ja lainasta sentin latia maksanut. 

Tässä kylillä taannoin tuttu mies, kahdessa avioerossa noi puolikkaat kahdesta talosta menettänyt (ei sit oppinut kerrasta), varmaan oli vaan niin elämään (ja naisiin) pettynyt että söhläs kaikki asiansa, firma konkkaan, itseltä henki aika pitkälti juomalla.