Lue keskustelun säännöt.
Vaikea suhde anoppiin
06.11.2021 |
Nyt olisi neuvot kalliit. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3v ja asumme edelleen eri osoitteissa. Siksi koska mieheni asuu äitinsä kanssa samalla tontilla.
Yritin alkuun tulla toimeen. Mielin ilkeitä kommentteja milloin mistäkin. Milloin poti vieraiden läsnäollessa aiheuttaa hämminkiä kun minun ruuassa olevalle ruoka aineelle hän on allerginen, mutta omatekemänä ei ole. Tämä ruoka-aine muuttuu toki tilanteen mukaan ja joka kerta on uusi yllätys. Toisinaan se on tomaatti, joskus omena, milloin tavallinen sokeri ja milloin naudanliha. Ne kaikki ovat ok itse laittamana. Tämän ongelman ratkaisin sillä että ostan vain valmisruokia synttäreille jne. En jaksa enää vieraiden kauhistelua kun anoppi taas dramaattisena ilmestyy kertomaan että toivottavasti nyt ei käy huonosti. Tämäkään ei toki ole oikein sillä HÄN olisi kyllä kokannut itse.
Antamani lahjat miehen lapsille ovat vääränlaisia ja vaikka lapset olisivat alkuun olleet innoissaan niin ” mummi sanoi sitä ja tätä” sen jälkeen ovatkin pettyneitä kun ei muka olleetkaan sitä mitä sanoin. Kyse on koruista joten voitte päätellä itse.
En osaa leikata nurmikkoa, en siistiä pensaita. Kaikki kuolee kun teen väärin.
En siivoa tarpeeksi usein enkä tarpeeksi hyvin. Olen liian lihava sillä hänkin lihoi vain muutaman kilon jopa raskaana ollessaan. Näitä tapauksia on niin paljon ettei riitä palstatila, mutta tässä siis esimerkkejä.
Hänen erinomaisuuteensa on huomattavaa.
Ja tiedättekö kun minä en enää jaksa niellä. Mieskään ei jaksa. Mies on pyytänyt meille omaa rauhaa. Mies on jopa kieltänyt tulemasta meille kun olen siellä. Mies siis puolustaa minua kyllä, mutta rouvan tarinat muuttuvat erilaisiksi kun asiasta koitetaan keskustella. ” Rn ole sanonut noin” on aina se vastaus. Ja minusta tuntuu typerältä inttää että sanoi juuri kuten sanoi. Aina jää typerä olo kun tarina muuttuu lennossa siihen suuntaan mikä on hänelle parempi.
Ongelma on nyt siinä että itse asunnoton paikkakunnalla arjen. Koirani muutti miehelleni jotta voin tehdä pitkiä päiviä jolloin voin viettää pidennettyä viikonloppua. Näinollen vietämme viikonloput siellä ja yhdessä.
Nykyään en sinne enää halua mennä. Mä hermostun jo anopin äänestä. Saatan pillahtaa itkuun jo siitä kun hänen autonsa ilmestyy taikka saan jo matkalla sinne paniikkikohtauksen.
Miehen mielestä meidän pitäisi taas kerran puhua, mutta mitenkäs selvität ongelmaa kun jännäri ota vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään? Hän ei ole sanonut tai tehnyt noin on vastaus aina.
Tämä rupeaa jo vaikuttamaan parisuhteeseen kun pitkien päivien jälkeen viikonloppuni ovat täynnä itkua ja ahdistusta.
Mun luokse ei oikein voi mennä sillä mulla on pieni asunto johon ei mahdu 4 ihmistä ja kahta koiraa. Muualle ei oikein voi muuttaa kun mies remontoi kotia meille, mutta olo on sietämätön. Olen niellyt niin paljon ettei enää mahdu.
Mitä mä teen?
Kommentit (31)
Mene sen naaman eteen ja huuda täysillä "sinä typerä ämmä pidä turpasi kiinni". Välit voi mennä poikki, mutta ei ainkaan tarvii tollasta sietää. Patas anoppi kuollut anoppi eli siihen asti ei tarvii anopoia ollenkaan.
Onneksi ei asuttu oman anopin kanssa samalla tontilla eikä edes samassa kaupungissa. En edes välitä siitä, että perättömillä juoruilla on pilannut maineeni kaikkien muiden sukulaisten ja mökkipaikkakuntalaisten silmissä (anoppi oli sieltä kotoisin). Muija puhui kaikista selän takana paskaa ja mielisteli edessä, kyttäsi suvun miniöiden tekemisiä ja rahankäyttöä, vakoili autossa ketä he tapaavat yms. Törkeintä oli, että meni vauhtamaan miehen enon antaman joululahjan toisen lapsenlapsen joululahjan kanssa, kun halusi antaa suosikki lapsenlapselleen mielestään hienomman lahjan. Meidä 5 v. poika sai vauvojen junaradan, kun vauvalle annettiin meidän pojalle tarkoitettu iso paloauto, jolla se vauva ei pystynyt edes leikkimään.
Niin, että ei yhtään hävetä, että huusin sille anopille päin naamaa enkä nähnyt sitä enää koskaan sen jälkeen. Hautajaisissa en kyyneltäkäön uhrannut, vuosien piina oli ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vähättelee ongelmaa. Ratkaisuja tuossa tarvitaan eikä mitään keskusteluja. Keskustelut on jo käyty.
Eihän miehellä olekaan ongelmaa van aloittajalla. Hänen pitää se myös ratkaista.
Jos mies ei oikeastaan edes halua puolisoa, hänellä ei ole ongelmaa. Jos hän haluaa, niin hänellä on, iso ongelma, joka hänen pitää hoitaa. Kukaan itseään kunnioittava nainen ei kuuntele tuollaista pitkään, ja jos mies ei jotain tee, eli joko muuta pois äitinsä luota, tai estä äitiään kiusaamasta kumppaniaan, on edessä ero. Taas, mieshän selvästi on joutunut eroamaan jo edellisestä vakavasta suhteestaan.
Hirveitä tuollaiset anopit.
Minullakin on ja vuosia kestin sitä paskaa, kunnes yhden kerran meni hermot totaalisesti. Sanoin tarkoituksella niin julmasti ja pahasti, että lehmä hävisi kauas näköpiiristä. Enää ei tarvitse sietää minkäänlaisia loukkauksia sieltä suunnalta ja voin sanoa, että voi hyvänen aika miten hienoa elämä on!
Suosittelen samaa sinulle ap. Sanot sille anopille ihan tismalleen sen mitä meille. Kerää vaikka todistusaineistoa ensin. Kuvaat hänen ruokiaan ja sitten juhlissa sanot kuuluvalla äänellä kuinka viimeksi hänen tomaatista ei tullut oireita, katsokaa vaikka kuvasta. Ihan oikeasti, sanot jokaiseen loukkaukseen takaisin, puolusta itseäsi, elä anna lytätä ja kiusata. Ihan sama vaikka siitä menisikin välit poikki. Sinä et tee tuollaisella anopilla yhtään mitään.
Sinulla ei ole kovin monta vaihtoehtoa. Joko kestät tuota (ei vaikuta hyvältä), tai sanot takaisin (auttaako se?) tai jätät miehen ja kaikki nuo ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teillä kaikilla mielenterveysongelmia?
No: jos tämä ei ole fake news, niin ota nyt ero siitä porukasta ja asu yksin, tee työsi ja rakenna elämäsi uudelleen hyvien ystävien kanssa, harrastusten parissa. Se anoppi haluaa omia poikansa. Ja se poika on saapas, kun ei kuvaamissasi tilanteissa voi äidilleen sanoa: ”Mitä helvettiä, sinä olet aina voinut syödä tomaatteja! Mene omalle puolellesi kiukuttelemaan siitä!”
No kun asian tekee vaikeaksi se, että todella rakastan miestäni. Hän on mies jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Välittävä , rakastava ja just sellainen mitä mieheltä toivonkin. Enhän minä muuten täällä olisi jaksanutkaan.
Mies on sanonut noista suoraan. Huomattu ruokapöydässäkin (anopilla) että justhan sanoit olevasi allerginen tomaateille kun anoppi otti itse tekemää tonaattisalaattia. Vastaus oli että eihän hänen niitä tarvitse syödä vaikka lautaselle nostikin 🙄
Mies on pyytänyt ja käskenyt pitämään välimatkaa, mutta noh. Tässä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies pärjää äitinsä kanssa? Millaiset välit heillä on?
No ne on just tätä samaa. Anoppi ilmestyy neuvomaan autonrempassa vaikkei autoista tiedä. Mies sanoo välillä hyvinkin suoraan ja melkoisen rumasti , että painuu nyt muualle siitä mutta ei se auta. Hetken on kiukkuinen ja taas sama jatkuu. He ottavat yhteen useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisistä ihmisistä on kyse? Varsinkin anopin ikä?
Onko miehen ja lastensa muuttaminen pois ko. pihapiiristä edes mahdollista ( maatila?)?Onko anopilla mielenterveysongelmia?
Mies on 40 ja anoppi 70.
Tämä on juu maatila jonka tontilla on miehen vanhempien kakkosasunto. Käyvät täällä usein joka tietenkin on ok. Eikä mua häiritse heidän käymisensä vaan tuo että anopin täytyy kaikkeen puuttua ja osoittaa, ettei kukaan muu osaa mitään. Appiukko on kiva. Ei mitään ongelmaa.
Kyllä mä hänen mielenterveyttään jo hieman epäilen. Esim viime kesänä hiottiin yhtä pöytää kun hän ilmestyi paikalle kertomaan, että arvasi meidän puuhaavan jotain koska suomen ylle on ilmestynyt pölypilvi. Oikein telkkarissa sanottiin. Ja näitä ihmeellisiä asioita on paljon. Hänellä on selässä tällä hetkellä paha roikkuva tyrä. Mutta se ei näy ulospäin koska hänellä on niin hyvä kunto.
Hanki ap koira (kiltti, mutta pelottavan näköinen ) ja kouluta haukkumaan anoppia.
Jospa se olisi sille vielä "allerginenkin". :D - Jonkun sä tarvitset nyt puolustamaan itseäsi, jos miehestäkään ei siihen ole.
Minä aikoinani opetin anopin pelkäämään itseäni, eli sitä, että sanon julkisesti ääneen asioita, joista hän yritti syyllistää minua kahden kesken. Vuosikaudet sitä siedinkin ja otin paskaa vastaan. Ei mieskään oikein uskonut, kun kerroin, miten anoppi minua kasvattaa kahden kesken.
Tämä anopin kahdenkeskiseksi tarkoitetun puheen tuominen isompaan kahvipöytään oli yllättävän tehokas keino, koska siinä huushollissa oli tapana "vaieta" eli näyttää hyvää naamaa ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina jatkuu niin, että viikonloppuna laittamani viestin jälkeen häneltä tulee nyt viestejä miten haluaa sopia ja nuo loukkaukset on itseasiassa olleet kohteliaisuuksia. Mä en oikeasti tiedä enää että onko hän narsistinen persoona vai asperger, koska kukaan normaali ihminen ei ota tuollaisia kohteliaisuuksina, että onneksi lapsilla on synttärit edes kerran vuodessa, niin täälläkin tulee siivottua edes joskus. Jne. Näitä töksäyttelyjä on niin paljon. Voisin sanoa, että sina kun avaa suunsa.
Meille tuli jopa väittely siitä kauanko olen mieheni kanssa seurustellut. Annoin olla koska anoppi tietää selvästi paremmin.
Viime viikolpoppuna en mennyt normaalisti miehen luokse, koska en jaksa nyt tätä ahdistusta. Mies vakuutti ettei äitinsä nyt edes ole täällä kun laittoi tämän kämpän ns talvikuntoon eikä sitä ole nyt näkynyt. Menin sitten su iltana sinne koska oltiin asiasta tapeltu ja mies on hirveän rakas. Anoppi kun kuuli niin meni 45min ja oli jo täällä . Tämä on jo niin naurettavaa.
Pari päivää mietin mitä vastaan hänen viestiinsä kun haluaa nyt tavata ja puhua. Mutta kun asenteensa on että hän haluaa vain hyvää ja kaikki pitää ottaa kohteliaisuutena niin en jaksa.
Laitoin nätin viestin missä totesin, että olen tällä hetkellä aivan loppu tilanteeseen ja toivon välimatkaa joksikin aikaa. Toivotin hänelle toki kaikkea hyvää, mutta koen että me puhutaan niin eri kieltä että toistaiseksi olisi hyvä näin.
Olen tämän päivän miehen luona katsomassa koiria kun on itse reissussa ja voin laittaa pääni pantiksi ettei mene kauaa kun on jo taas täällä. Ei omalla pihallaan vaan täällä. Olen asiasta 99% varma että ilmestyy ”keskustelemaan”.
Mulla vaan on pinna niin kireällä ettei hän nyt tunnu tajuavan, että otin välimatkaa ihan meidän kaikkien parhaaksi niin kauan kuin voidaan vielä säilyttää kylmänviileät välit.
No. Katsotaan.
Miksi ihmeessä sinä yrität olla niin mahdottoman kiltti? Ei sinun tarvitse tehdä anopille ruokaa, ei sinun tarvitse ostaa miehen lapsille lahjoja eikä koko ajan yrittää olla toisille mieliksi. Elä omaa elämääsi ja anna anopin elää omaansa.
Minä selvisin vastaavasta tilanteesta olemalla ihan itseni, kaikessa karmeudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarina jatkuu niin, että viikonloppuna laittamani viestin jälkeen häneltä tulee nyt viestejä miten haluaa sopia ja nuo loukkaukset on itseasiassa olleet kohteliaisuuksia. Mä en oikeasti tiedä enää että onko hän narsistinen persoona vai asperger, koska kukaan normaali ihminen ei ota tuollaisia kohteliaisuuksina, että onneksi lapsilla on synttärit edes kerran vuodessa, niin täälläkin tulee siivottua edes joskus. Jne. Näitä töksäyttelyjä on niin paljon. Voisin sanoa, että sina kun avaa suunsa.
Meille tuli jopa väittely siitä kauanko olen mieheni kanssa seurustellut. Annoin olla koska anoppi tietää selvästi paremmin.Viime viikolpoppuna en mennyt normaalisti miehen luokse, koska en jaksa nyt tätä ahdistusta. Mies vakuutti ettei äitinsä nyt edes ole täällä kun laittoi tämän kämpän ns talvikuntoon eikä sitä ole nyt näkynyt. Menin sitten su iltana sinne koska oltiin asiasta tapeltu ja mies on hirveän rakas. Anoppi kun kuuli niin meni 45min ja oli jo täällä . Tämä on jo niin naurettavaa.
Pari päivää mietin mitä vastaan hänen viestiinsä kun haluaa nyt tavata ja puhua. Mutta kun asenteensa on että hän haluaa vain hyvää ja kaikki pitää ottaa kohteliaisuutena niin en jaksa.
Laitoin nätin viestin missä totesin, että olen tällä hetkellä aivan loppu tilanteeseen ja toivon välimatkaa joksikin aikaa. Toivotin hänelle toki kaikkea hyvää, mutta koen että me puhutaan niin eri kieltä että toistaiseksi olisi hyvä näin.
Olen tämän päivän miehen luona katsomassa koiria kun on itse reissussa ja voin laittaa pääni pantiksi ettei mene kauaa kun on jo taas täällä. Ei omalla pihallaan vaan täällä. Olen asiasta 99% varma että ilmestyy ”keskustelemaan”.
Mulla vaan on pinna niin kireällä ettei hän nyt tunnu tajuavan, että otin välimatkaa ihan meidän kaikkien parhaaksi niin kauan kuin voidaan vielä säilyttää kylmänviileät välit.
No. Katsotaan.
Laita hyvä ihminen ovi lukkoon! Sillä selviät jo aika pitkälle, kun et päästä häntä sisälle riehumaan.
Kyllä tässä on kaksi sekopäätä tavannut toisensa. Yksi on häijy kuin paholainen ja toinen nöyrä eikä älyä pitää puoliaan millään käytettävissä olevalla keinolla.
Minulla oli tuollainen anoppi, jolle poikansa ei saanut koskaan sanottua poikkipuolista sanaa. Nyt mies on exä ja anoppi myös. Puistattaa molempien ajatteleminenkin. Minulla on sinulle tasan yksi neuvo: JUOKSE!