Vasta nyt tajuan, että nainen feikkasi vuoden
Nainen oli hillitty, hymyileväinen ja säyseä ensimmäisen vuoden, jos kolmella adjektiivilla pitäisi kuvata. Rakastuin naiseen ja hänen rauhalliseen olemukseensa, ja uskoin, kun hän sanoi että terapian avulla epävakaa persoonallisuushäiriö on selätetty. Hän kertoi diagnoosistaan heti alkumetreillä, ja pidin hänen avoimuudestaan. Olimme rakastuneita ja muutimme yhteen tosi nopeasti.
Seuraava on helppo tiivistää: nainen feikkasi vuoden. Hänestä kuoriutui oikeastaan aika hauskalla tavalla äkkipikainen, superpuhelias räpätäti, mikä ei tietenkään ole huono asia. Hän kiivastuu helposti, on yllättäen tosi kiihkeä ja no, estoton.
Eivät siis ole välttämättä huonoja vaan ennemminkin mausteisia asioita, toistan sen, mutta tuntuu hankalalta, että en tunne häntä enää.
En nähnyt alussa läpi, enkä osannut arvatakaan, että tulossa on tällainen täyskäännös. Nainen on eri ihminen, enkä saa hänestä otetta, koska tuntuu etten sittenkään tunne häntä.
Tämä ei ole rajatilan haukkumistarkoituksessa avauduttu. Koin vain tarpeelliseksi mainita naisen diagnoosin. Tulin palstalle kysymään vilpittömästi naisten näkökulmaa asiaan.
Onko tämä feikkaus sellainen asia, jonka voi ohittaa ja jonka voi unohtaa? Kannattaako edes?
Feikkaavatko naiset useinkin parisuhteen alussa ja näinkin pitkään?
Millaista suhtautumista te odotatte mieheltä, kun näytätte todellisen itsenne? Pitääkö asia ottaa esim. puheeksi? Vai eikö todellakaan pidä?
Ennen kaikkea: MISTÄ FEIKKAUS JOHTUU? Onko oltava huolissaan, että tässä suhteessa ei ole rehellisyyttä ollenkaan?
Terveisin ”Mies 38 Hämillään”
Kommentit (26)
Ja muistetaan olla sekoittamatta narsismia muihin persoonallisuushäiriöihin. Juuri tämän vuoksi ei kannata missään mammapalstalla kysyä mt ongelmista, sillä joka toisen ex ja työkaveri on "epävakaa narsku."
Ap, kysyit asiallisesti ja toivon saavasi asiallisia vastauksia.
Viikon sisään palstalle on putkahtanut poikkeuksellisen paljon keskusteluja epävakaasti persoonallisuushäiriöstä ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen. Menisit ex nyt vaan takaisin sinne psykoterapiaan, jossa kolme vuotta näitä jauhoit sen sijaan, että kalastelet täällä.
Oli joo hieman passiivisagressiivinen tuo aloitus.
no, useimmat ihmiset ovat pidättyväisempiä alussa uuden ihmisen tavatessaan. Joillakin kestää pitkäänkin ennen kuin uskaltavat antaa oman persoonansa näkyä. Ei siis liity välttämättä persoonallisuushäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
no, useimmat ihmiset ovat pidättyväisempiä alussa uuden ihmisen tavatessaan. Joillakin kestää pitkäänkin ennen kuin uskaltavat antaa oman persoonansa näkyä. Ei siis liity välttämättä persoonallisuushäiriöön.
Tätä itsekin saman diagnoosin saaneena mietin, että tuo ap:n aloitus voisi olla noin ilman epävakaatakin.
Alkuhuumassa ihminen on aina sopuisa ja kaikki on ihanaa jeejee. Jos epävakaus alkaa kuormittaa suhdetta todella paljon niin sitten voi miettiä eroa. Tunnen terapialla "parantuneita' epävakaita. Eihän siitä koskaan voi parantua, mutta voi oppia tunteiden säätelyä ja selviytymiskeinoja siihen pisteeseen asti, että epävakaus ei vaikuta elämään. Jatkuvaa työtähän se vaatii ja vuosikausien terapian.