Miksi isoa perhettä ei pidetä rikkautena?

Luin otsikon ja ajattelin: häh, miten niin ei pidetä rikkautena. Jotka suurperheen haluavat, kai pitävät sitä rikkautena, eikä meidän muiden tarvitse. Jokainen tietysti pidämme omaa perhettämme rikkautena.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:30"]

Entäs perhe missä on vain 1 lapsi ja senkin vanhemmat unohtavat tämän tästä perhepäivähoitajalle? Vanhemmat ovat ihan hyvissä ammateissa ja kouluja käyneitä.

[/quote]

Minäkin tiedän tällaisen perheen, hoidin heidän ainokaistaan iltapäivisin. Valitettavasti vanhemmille maistui töiden jälkeen turhan usein tuoppi ja siideri sen sijaan, että olisi ollut kiire hakea lapsi pois. Raha ei poista tunnekylmyyttä.

Mutta enemmän se valitettavasti niinpäin on, että tehtaillaan lapsia yhteiskunnan piikkiin, eikä edes kasvateta kunnolla. Joten ihmisten varauksellinen suhtautuminen ole ihme.

Meillä on kolme lasta. Jo tämä määrä - meille ehdoton maksimi - vaatii omistautumista, rakkautta lapsia kohtaan, ja intoa puuhailla niiden kanssa. Ilman vahvaa tukiverkkoa kaksi uraa ei oikein onnistu. Omavaraisuus ja lapsille tarpeeksi tarjoaminen on moraalisesti se, mihin pitää pyrkiä.

Silti, kuten joku jo sanoikin, jos olisin itse nyt 2010-luvulla lastentekovuorossa, ajattelisin myös maapalloa. Onhan liikakansoitus ollut tiedossa jo kauan, mutta esim. vielä vuosituhannen vaihteessa ilmapiiri oli erilainen, optimistisempi. Lisäksi kestää aikansa ennenkuin uudistukset levivätä yliopistokuppiloista tavisinsinöörien ja sairaanhoitajien käytökseen.

Maailman väkiluvu huomioon ottaen pitäisi suomessakin olla yhden lapsen sääntö.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:56"]Kuka saa tukea ja turvaa? Isojen perheiden lapset elää usein vailla riittävää huomiota. Sekin jo kertoo jotain että mielenterveyden riskit korreloi sisarusten määrään, esim. sitä todennäköisemmin esiintyy masennusta mitä suuremmasta perheestä on lähtöisin.
[/quote] vainiin. No meidän perhe vetää yhtä köyttä. Isä, äiti ja kuusi lasta viettää aikaa yhdessä huoneessa leikkien. Kukaan ei jää huomiotta

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:34"]

 Se, että niin moni tykkää sinusta pyyteettömästi?

[/quote]

Ei lasten kuulu rakastaa vanhempiaa pyyteettömästi. Heidän kuuluu perustaa oma perhe mahdollisesti, ja rakastaa sitä aikanaan.

Oman kokemuksen mukaan vanhemman onni tulee siitä, kun rakastaa omia lapsiaan pyyteettömästi. Se on itsekästä.

Tosin en osaa vastata kysymyksiisi suurperheiden puolesta, puutuin lähinnä tuohon pyyteettömyys-asiaan.

Ja itse olen kyllä kohdannut vain ihailua ja arvostusta, kun esim ostoskeskuksessa lapsikatraani kanssa kuljen. Ei se onko 1 vai 6 lasta kerro siitä miten lapset käyttäytyy. Se käytös on vanhemman vastuulla ja meillä lapset kyllä tarvittaessa kulkevat nätisti mukana, ovat kohteliaita ja fiksuja eivätkä vedä turhaa showta niinkun esim jonkun 1 ainoa lapsi saattaa karkkihyllyn luona vetäistä ;)

Aiempi kuuden äiti^

Huhhuh miten kamalaa tekstiä osalta, toki onhan näitä tietynlaisia perheitä jotka ko. mielikuvat aiheuttavat.
Itselläni on 3 sisarusta, isosisko ja kaksi pikkuveljeä. Kolme meistä on jo täysi-ikäisiä. Ollaan saatu harrastaa eikä meillä ole koskaan ollut puutetta mistään, vaikka asummekin pk-seudulla. Kyllä minun mielestäni omat vanhempani saisivat olla ylpeitä itsestään koska ovat kasvattaneet 4 lasta joista on kaikista tullut/tulossa fiksuja nuoria aikuisia. Minusta on ihanaa, kun minulla on monta sisarusta.
Itse en välttämättä omia lapsia halua koskaan, voihan se mieli muuttua. :)
Jos haluaa tehdä useamman lapsen ja OMAT rahat ja voimavarat riittäävät niin miksi ihmeessä ei?

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:10"]Mikä siinä isossa perheessä on sitä rikkautta?
[/quote]

Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa että kun isäni kuoli yllättäin minun ollessani 18v oki ihana kun ympärilläni oli sisaruksia joiden kanssa suremaan ja purkamaan tuntojani. Se että tiesi ettei ole ainoa tämän suuren surun kanssa auttoi ihan hirveästi. Hautajaiset järjestettiim yhdessä ja oltiim äidille tukena.
Tämä tapaus lähensi meitä entisestään.
Vanhemmilta sisaruksilta (olen 3 nuorin) olen saanut paljon apua erilaisissa asioissa/elämäntilanteissa.

Se että tietää ettei koskaan jää yksin. Aina löytyy joku jolla on aikaa. Joku joka tietää taustat ja tuntee. Ei tarvitse erikseen aina kertoa asioita alusta alkaen.

Ja ne perheen kesjen vietetyt juhlat/viikonloput. Mä koen ison perheeni todella isona rikkautena. Sitä ei voi rahassa mitata. :)

Meillä on neljä lasta. Rahat riittävät juuri tähän. Ei enää viidenteen. Nyt onnsopivan kokoinen omakotitalo ja jokaisella oma huone. Syyslomalla ja hiihtolomalla varaa etelänmatkaan. Kesälomalla parin viikon huvipuistokierroksiin Suomessa. Jos tulee viides talo käy ahtaaksi. Lapset harrastaa ja ovat saaneet omat tietokoneet/puhelimet/laitteet. Sossussa ei olla ikinä käyty.