Miksi isoa perhettä ei pidetä rikkautena?

Minä olen isosta perheestä ja en koe, että olisin ollut heitteillä lapsena. Nyt aikuisena koen, että sisarukset ovat suuri rikkaus. Meillä on ihan hyvät välit sisarusten kesken.
En ole katkera lapsuudestani.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:42"]

Miksi isoja, väh. 4 lapsen perheitä ei arvosteta eikä tavoitella? Iso perhe on rikkaus monelta kantilta. Suvut pienenee, perheet pienenee. Materiaa on enemmän, mutta ei korvaa tukea ja turvaa mitä isosta perheestä saa. Miksi ihmiset ei halua isoa perhettä?

[/quote]

Kun ei ole sellaiseen varaa. Molemmat käymme töissä, olemme kseki-ikäisiä silti nettotulomme ovat vähän alle 3000€/kk. Ei sillä elätetä kuin tuo meidän yksi lapsemme.

[/quote]

Meillä tulot n. 2500€/kk ja elätetään kolme ihan helposti, joka toinen vuosi vielä käydään reissussa joko Suomen sisällä tai ulkomailla.

[/quote]

Minkä ikäisiä lapsia? miten asutte?

Iso perhe/suku on ennemminki rasite kuin rikkaus.

Siksi kohka  ihmiset ovat kateellisia siihen, että suurperheen isäntä saa todistetusti tuheroa usein ja emäntä munaa.

Kateellisten seksielämä on aina pihtaavan kumppanin kanssa eläminen.

Sattuneesta syystä tunnen muutaman suurperheellisen. Heistä tosiaan on ok että 12v hoitaa kolmea 2-7v 9h päivässä, onhan 12v niin vastuullinen. Kun suurperheen äiti menee töihin vie hän 6 alle kouluikäistä ystävälleen hoitoon, tällä on itsellä sama myös 6 alle kouluikäistä. Mistään ei myöskään löydy parempaa tietotoimistoa erilaisista yhteiskunnan tuista kuin näiltä kokoomusta äänestäviltä suurperheellisiltä.

Haluan saada elämässä muutakin aikaan kuin jälkikasvua. Kaksi lasta on optimaalinen määrä, yhtään enempää en jaksaisi.

Hyvinvointivaltiossa ihminen ei ole enää resurssi ja voimavara, vaan kuluerä.

Usein suurperheissä lapset elävät kuin pellossa js käyttäytyvät ihan miten sattuu eikä vanhemmat pidä heitä kurissa, koska "hei me ollaan suurperhe". Rahaa kerjätään kelaa, sossua ja Facebookin apuryhmiä myöden, "kuuden lapsen haalarit puuttuu, pesukone rikki". Ehkäisyä on ärsyttävää käyttää ja vauvat on niiiiiin ihania. Vanhemmat lapset on niin kätevä laittaa päikkyyn ja nautiskella kuudennen vauvan kanssa, koska "mä haluun ja mulla on oikeus tehdä lapsia". En vaan voi käsittää sitä, että miksi tehtaillaan lapsia kun ei edellisiäkään viitsitä hoitaa. Kai ne vauvat sitten on niin ihania, harmi vaan kun niistä kasvaa isompia lapsia, joihin menee rahaa ja joita pitää edelleen hoitaa. Onneksi on yhteiskunta.

Itsellä kylläkin kokemuksia niin päin, että pienen perheen lapset, joissa molemmat vanhemmat töissä, ovat ihan omillaan jo 7v. iltaan asti. Kukaan ei soita perään, ei puhettakaan, että viideltä kotiin syömään. Saatetaan tulla koulun jälkeen ja olla iltaan asti eikä kukaan soita perään. Ja kyse siis ekaluokkalaisesta. Kun taas suurperheen lapsella on kotiintuloajat eikä kavereilla notkuta 5-6 tuntia ilman, että kukaan välittää missä lapsi luuhaa. Että kyllä mulla kokemukset on vähän päinvastaiset.

Mikä siinä monilapsisuudessa on niin tavoiteltavaa? Onhan se tietysti mukavaa, kun on sukua. Toisaalta kuka edes ehtii nykymaailmassa pitää yhteyttä kaikkiin sisaruksiin, serkuksiin ja kavereihin?

Toisekseen monilapsisen perheen elämä vaikuttaa ulospäin aika rasittavalta. On hälyä ja epäjärjestystä, liikaa kaikkea aikataulutusta ja sählinkiä. Ei pysty matkustamaan laadukkaasti useita kertoja vuodessa ja harrastukset maksaa liikaa (koska myös vanhemmat haluavat harrastaa). Pitäisi hankkia lestabussi autoksi jne. Mua ei myöskään kiinnosta kokea synnytystä aina vaan uudelleen ja uudelleen, vaikka helposti ne sujuikin. Nykyään naisella on sentään mahdollisuus vaikuttaa siihen.

On ihmisiä, jotka nauttivat tuollaisestakin elämästä, mutta itse en nauttisi. On hyvä tiedostaa myös omat voimavarat. Jos joku haluaa +4 lasta ja pystyy ne hankkimaan ja elättämään tasokkaasti, niin mikäs siinä. Sosiaalitukien vuoksi ei kannata paskalaadun lisääntyä liiaksi.

2

Kyllähän siinä vaan on sellainen vahva wt tuulahdus. Ei voi mitään.

Miksi kaikille lyödään sama leima otsaan, vaikka tähänkin maahan mahtuu todella monenlaisia kokemuksia pelkästään suurperheissä kasvaneilta? Onko yhtä oikein, että väitän, että ainoa lapsi on hemmoteltu, itsekeskeinen, kykenemätön huomioimaan toisia jne, koska tiedän, että tällaisia lapsia on? Onko ihan mahdotonta ymmärtää, että me olemme kaikki yksilöitä ja kokemukset on subjektiivisia? Onko ihan mahdotonta, että erilaisista lähtökohdista voi tulla ihan yhtä tasapainoisia ja yhteiskunnallisestikin vastuullisia kansalaisia? Se, että jonkun naapurin suurperheen lapset juoksee vaippasillaan autotiellä, ei tarkoita, että kaikkien suurperheiden kohdalla tilanne on sama. Se, että joku 12v joutuu ottamaan kohtuutonta vastuuta sisaruksista, ei tarkoita sitä, että jokainen suurperheen 12v esikoinen joutuu samaan tilanteeseen. Ja mun mielestä kyllä sillä, joka näkee toistuvasti lapsia heitteillä tai kohtuuttoman vastuun alla, on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.

Kaikille elämänlaatua ei tuo esim matkustelu. Mä inhoan pakkaamista, mutta vielä enemmän sitä jälkiselvittelyä. Aina menee niin, että loma on pilalla, ku ollaaan kotona ja pitää purkaa laukut ja pestä pyykit.. Mun mielestä on ihan parasta vaan olla kotona ja tehdä juttuja omaa tahtia.. Tavaroita ei tarvi velloa edestakaisin ja miettiä, mitä pitäis olla mukana, ku kaikki on lähellä ja omilla paikoillaan. Ainoastaan silloin jaksan "matkustaa", kun tiedän, että näen sen ansiosta minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Hyvää ruokaa voi laittaa kotona tai käydä ulkona syömässä.. Ihmiset kokee asioita yllättäen yksilöllisesti, jonkun välttämättömyys on toisen turhake.

ite olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja. väitetään että suuri perhe estää saavuttamasta jotain muuta. ihmerllistä on että monessa muussa asiassa suurta arvostetaan tehokkaana. mm sairaalat kunnat maatalous laivat rekat... Mutta suuren perheen tuomaa tehokkuutta ei tajuta. asumisesta. aivan varmasti 10 henkinen perhe asuu taloudellisemmin kyin 3henkinen perhe. keskim. myös liikkuminen tuottaa suuressa perheessä elävällä henkilöllä vähempi päästöjä kuin pienessä perheessä elävä. bussi se on minibussiki. talviurheilu. suuressa perheessä luistimet ja sukset ym. voidaan kierrättää tehokkaasti ja saasteettomasti. suuret perheet ei yleensä lennä ulkomaille ja näin saastuta maapalloamme vaan matkailee ekoloogisemmin. lista on loputon.
t suurperheellinen

Lisääntyminen on helppoa, mutta "maallisen materian" kerääminen ja tuottaminen ei.

Jos elätte kuin somput Suomessa, niin voisitte myös osallistua toisarvoisena pitämänne materian tuottamiseen, ettekä verotuksen kautta ottaa tukina muilta.

Meille odotetaan viidettä. Kuudes on sitten viimeinen. Emme loisi toisten rahoilla, emme ole lestoja ja meidän 12v katsoo pienintä sen verran että laitan auton lämmitykseen. Lapsilla on harrastukset ja välineet, siistejä vaatteita, käyttörahaa. Kaikkea mitä on muillakin. Mistään eivät ole jääneet paitsi sisarusten takia. Kaikilla on jopa omat huoneet joissa saa olla rauhassa. Emme asu ahtaasti ja kaikilla on oma paikkansa jossa rauhoittua. Läksyt teemme yhdessä. Meillä ei puhuta toisten päälle joten kaikki saavat äänensä kuuluviin. Emme saa asumistukea emmekä sossusta rahaa. Itse maksamme lapsemme kulutuksen. Miten tämä on kaksi lapsiselta perheeltä pois?

Mikä siinä isossa perheessä on sitä rikkautta?

2

On vissiin yleinen harhakäsitys, että suurperhe elää väistämättä yhteiskunnan tuilla. No, lapsilisää saamme kyllä, ihan kuten kaikki muutkin alle 17v vanhemmat Suomessa, ei muita tukia. Meillä on kymmenen lasta, mies keskipalkkaisessa työssä ja minä kotona. Rahat riittää kun tarkasti elää.