Miten te jaksatte kuljettaa lapsianne harrastuksiin

Anteeksi mut mitä ”jaksamista” siinä on? Meillä on 5 harrastusvientiä viikossa joista yksi vaatii tuntiin osallistumista (hevosen talutus). Teen n. 10h töitä/pv plus matkat ~1h, lasten hoitoon vienti aamuisin. En todellakaan pidä tuota harrastuksiin vientiä minään raskaana, ehdottomasti helpoin osa päivää. Kiva jutella lasten kanssa, nähdä kuinka oppivat ja juuri niin kuin joku sanoi, samalla voi hoitaa juoksevia asioita.

Puen vaan jääkiekko äiti -hupparin päälleni ja lähden kuljettamaan muksuja ja mokkapaloja turnauksiin lähes joka viikonloppu. Katsomossa kannustan omia lapsiani kovaäänisesti ja kehun muille vanhemmille kuinka jälkikasvuni on NIIIN taitavaa.

Saan iloa siitä, että lapseni saavat harrastaa ja kuskaan mielelläni. Seurakin on parasta mahdollista.

Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.

Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.

Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.

Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.

Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.

Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.

Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.

Siis sinulle harrastamista on vaan se, että käydään jossain ohjatussa jutussa? Ja jos ohjattua juttua ei ole, niin sitten röhnötetään?

Meillä poika harrastaa jalkapalloa ja kaksi tytärtä harrastaa voimistelua. Toimiva kuljetusrinki samalla suunnalla asuvien perheiden kanssa on avainasemassa. Silloin kun oma kuljetusvuoro osuu kohdalle (n. 2-3 kertaa viikossa), käytän ajan hyödyksi ja käyn salilla. Omaksi saliksi valikoituikin sen vuoksi eräs ketjusaleista, jolla toimipisteitä ympäri kaupunkia. Voin siis mennä aina sinne, mikä on lähimpänä lapsen harrastuspaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.

Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.

Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.

Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.

Siis sinulle harrastamista on vaan se, että käydään jossain ohjatussa jutussa? Ja jos ohjattua juttua ei ole, niin sitten röhnötetään?

No esimerkiksi kirjastoon pitää myös kuskata.

Tai uimahalliin tai hiihtämään.

Koiratkin me kuskataan liki kerran päivässä koirapuistoon ja niiden kanssa kuskataan koirakouluun jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.

Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.

Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.

Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.

Siis sinulle harrastamista on vaan se, että käydään jossain ohjatussa jutussa? Ja jos ohjattua juttua ei ole, niin sitten röhnötetään?

No esimerkiksi kirjastoon pitää myös kuskata.

Tai uimahalliin tai hiihtämään.

Koiratkin me kuskataan liki kerran päivässä koirapuistoon ja niiden kanssa kuskataan koirakouluun jne.

Eikö lapsi voi pyöräillä sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.

Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.

Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.

Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.

Siis sinulle harrastamista on vaan se, että käydään jossain ohjatussa jutussa? Ja jos ohjattua juttua ei ole, niin sitten röhnötetään?

No esimerkiksi kirjastoon pitää myös kuskata.

Tai uimahalliin tai hiihtämään.

Koiratkin me kuskataan liki kerran päivässä koirapuistoon ja niiden kanssa kuskataan koirakouluun jne.

Eikö lapsi voi pyöräillä sinne?

Meiltä pääsee hiihtämään kävelymatkan päästä Kirjastoon olen laittanut lapsen pyöräilemään, 8km suunta - kesälomalla. Syyspimeillä ei tulis mieleenkään, haluan että hän palaa ehjänä kotiin.

Uimaan jos lähtee pyöräillen, niin se olis kokopäivä reissu, pitäis järkätä ruokailut/eväslaukku....

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen sitä miten joku viitsii ihmetellä jonkun ajankäyttöä. Kannattaa keksiä itselleen joku järkevämpi harrastus eikä ihmetellä toisten elämää. Kyllä jokainen ihminen tietää itse miten aikansa haluaa käyttää ilman av-mammojen ohjeistusta.

NO onhan se kuskaaminen melkolailla hanurista. Vielä enemmän harmittaa lähteä kesken työpäivän viemään hammaslääkäriin tms. Kyllä mä kieltämättä odotan että teini kasvaa aikuiseksi ja hoitaa nämä jutut ihan itse. Mutta aikansa kutakin ja onneksi on vain 1 lapsi.

Eniten pännii kunnan päätös laittaa naikki oikomishoidot pääterveysasemalle vaikka koulullakin on hammashoidon tilat. Vanhemmat sitten ajaa aamulla töihin naapurikaupunkiin, päivällä koulun kautta hammashoitolaan ja takasin, iltapäivällä töistä kotiin... Vihreys huipussaan ja ilmastotalkoot. Kun homma hoituisi sillä että sen koulun oppilaat hoidettaisiin yhtenä päivänä viikossa siellä koululla ja ainoastaan oikomislääkärin tapaamiset vois olla keskustassa.

Itse taas odotan tuota vaihetta, koska saan omaa aikaa ja hiljaisuutta edes tunniksi.

T. Vilkkaan lapsen vanhempi ilman tukiverkkoa

Poikani täytti juuri 18 ja on pelannut koko ikänsä jääkiekkoa kilpasarjassa. Olihan se välillä aika raskasta, kun pelejä/treenejä oli käytännössä joka ilta. Kuskaaminen lankesi lähes kokonaan minulle, koska mies tekee reissuhommia ja isovanhemmat asuvat satojen kilsojen päässä.

Mutta en tuota aikaa kadu tippaakaan. Meistä tuli pojan kanssa hyvin läheisiä, kun joka päivä autossa ehdittiin jutella kaikenlaista. Opin samalla tuntemaan pelikaverit ja heidän vanhemmat. Pojat pelaavat edelleen ja me vanhemmat käydään katsomassa. Ihan huviksemme, vaikka mitään ”pakkoa” ei enää ole. Teini-ikä meni ohi ihan huomaamatta, koska pojan viikonloput kuluivat pelireissuilla yms. Aikansa kutakin, nyt on taas itsellä loppuelämä aikaa tehdä kaikkea muuta.

Meillä tytöllä on neljät tanssitunnit viikossa. En koe kuljettamista kuormittavaksi. Kiva jutella autossa hetki kahdestaan lapsen kanssa. Pidän tanssia myös hienona lajina ja treenejä on ollut kiva seurata, nähdä lasten kehittymistä ja tanssimisen iloa. Nyt ei koronan vuoksi vanhemmat saa mennä sisälle, joten käyn kaupassa tai hoidan muita asioitani silloin. Joskus on kiva vain istua autossa rauhassa ja vaikka soittaa joku puhelu.

Niin kauan kun se pysyy pelkkänä kuskaamisena (ja voin tehdä odotellessa omia juttuja) asia on ok. Kanttiinia en ala pyörittämään enkä muutenkaan tuhlaa vapaapäivääni turnauksissa toimitsijana toimimiseen. Lapsen harrastukset valitaan sen mukaan, etteivät ne muutu vanhemman/koko perheen harrastukseksi. Minulla on omat harrastukset ja talkoilu lasten harrastuksissa ei siihen kuulu.

Kuljetan, koska itse en saanut harrastaa eikä minua viety autolla mihinkään. Lapseni saavat siis harrastaa ihan mitä haluavat ja saavat kyydin. Käyn itse samalla lenkillä.

Kävin itsekin treenien aikana lenkillä, salilla, uimassa jne. Tulipa mentyä, kun oli ns. pakko lähteä liikkeelle. En oikein tiedä, mitä olisin sen ajan loppujen lopuksi tehnyt. Varmaan lojunut sohvalla, itseni tuntien. Nyt lapsi on jo aikuinen ja enpä nyt niin ihmeellisiä asioita töiden jälkeen tee. Olisihan tässä aikaa taas kuskaillakin...

Kuskaan mielelläni. Asumme Helsingissä ja 1-2km säteellä löytyy jäähalli, urheilutalo, uimahalli, kirjasto, jalkapallo/urheilukentät, koulujen tms liikuntasalit, joissa esim tanssitunnit ja kielten opetus. Kirkkokin on lähellä ja siellä alle kouluikäisten muskarit. Kuskaaminen tapahtuu lähinnä näin pimeimpänä vuodenaikana ja/tai kun on harrastusvälineitä. Odotteluaikana käyn ostokset, lenkillä, hoidan töitä tai kurvaan kotiin. Asuinpaikka valittu myös tästä syystä, ettei matkat vapaa-aikana ole pitkät ja isompana lapset pääsevät liikkumaan esim pyörällä.

Se oli kyllä aika raskasta. Lapsen treenipaikka oli osan aikaa 18 km, osan aikaa 35km meiltä. 

Viisi kertaa viikossa harkat ja viikonloppuna vielä pelit ja omat toimitijavuorot olivat aika kuluttavia. 

Usein en ehtinyt töistä kotiin vaan lapsi tuli bussilla työpaikalleni ja siitä treenipaikalle. Sitten siellä kolme tuntia odottelua koska en pienipalkkaisena yksinhuoltajana hennonut ajella edestakaisin. 

Jos jonain iltana olimme kotona ennen ysiä se oli aina melkein arpajaisvoitto. 

Mutta ei kaduta. Joukkueharrastus oli ainokaiselleni hyvä koulu ja sain itsekin läheisiä tuttuja tuosta porukasta. 

Ja siis olen leski, joten ei ollut koskaan puolisosta apua 

38

Vierailija kirjoitti:

Se oli kyllä aika raskasta. Lapsen treenipaikka oli osan aikaa 18 km, osan aikaa 35km meiltä. 

Viisi kertaa viikossa harkat ja viikonloppuna vielä pelit ja omat toimitijavuorot olivat aika kuluttavia. 

Usein en ehtinyt töistä kotiin vaan lapsi tuli bussilla työpaikalleni ja siitä treenipaikalle. Sitten siellä kolme tuntia odottelua koska en pienipalkkaisena yksinhuoltajana hennonut ajella edestakaisin. 

Jos jonain iltana olimme kotona ennen ysiä se oli aina melkein arpajaisvoitto. 

Mutta ei kaduta. Joukkueharrastus oli ainokaiselleni hyvä koulu ja sain itsekin läheisiä tuttuja tuosta porukasta. 

Kuulostaa mun elämältä vielä muutama vuosi sitten, paiitsi ettei ollut ihan noin pitkä matka. Samoin, en kadu yhtään. Joukkuelaji antoi meille molemmille niin paljon. Harrastus jatkuu edelleen, vaikka lapsi on jo aikuinen ja opiskelee. Edelleen pelaa alasarjassa ihan huvikseen entisten pelikavereiden kanssa ja minä käyn katsomassa pelejä. Eli tapaan kaikki vanhat tutut ja juon kahvia, suuri sosiaalinen tapahtuma sekä pojille että meille vanhemmille :) Seuraan ko. lajia myös muuten, siitä tuli vahingossa iso osa elämääni.