Miten te jaksatte kuljettaa lapsianne harrastuksiin

Ei meillä kuljeteta. ei ole lapsilla harrastuksia paitsi tyttö käy kuvataidetunnilla. Talvella ajetaan hiihtämään, luistelemaan, uimaan, laskettelukeskuksen, vanhemmat mukana.

Se on sitä vanhemmuutta. Kuuluu virkaan.

Se on sitä omaa aikaa käydä salilla ja lenkillä.

Sehän on juuri parasta kun pääsee olemaan lapsensa kanssa kaksin autossa useamman kerran viikossa. Voi jutella ihan rauhassa. Jään kaipaamaan jotain tätä. Ensi vuonna on esikoisen osalta kuskaukset ohi ja olen ihan ääneen sitä harmitellut. Lisäksi se odotusaika harrastuksessa on ihan omaa aikaa. Hyvä kannustin lenkkeilylle. Samalla voi myös shoppailla, tehdä ruokaostokset rauhassa ja viedä kierrätysroskat.

Olen samaa miettinyt joitakin tuttuja seuranneena.

Olisiko iskällä/äitylillä ihastus johonkin harrastuskaverin vanhempaan ja sen takia jaksaa roikkua illasta toiseen paikalla?

En jaksakaan kuljettaa. Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiin, ihan niin kuin itsekin kuljin lapsena. En ymmärrä miksi monet pitävät sitä jonakin vanhemman pyhänä velvollisuutena tarjota lapselle henkilöautokyyti harrastukseen.

Kaksi kertaa viikossa tarvitsee kuljettaa eli hyvin jaksan. Meillä kohtalaisen lyhyet välimatkat ja kohta jo kulkee harrastuksiinsa itsenäisesti.

"Kuskaan" harrastukseen pyörällä. Lapsi siis jo pyöräilee itse. Tärkeetä aikaa juttelulle. Lapsi tuntee olevansa rakastettu kun välitetään. (Tai ainakin itselle tuli hylätyksi tulemisen tunne kun jo hyvin pienestä piti lähteä yksinään harrastuksiin) Minusta on hauskaa viettää aikaa lasteni seurassa, mitäs muuta "tärkeempää" sillä aikaa tekisinkään? Selailisin TikTok:ia sohvalla?

Kaikki kuskaukset ei olleet niin kivoj-, osa oli.

Mutta kaikki harrastukset lapsille mieluisia ja järkeviä joten ne kannatti.

Vierailija kirjoitti:

En jaksakaan kuljettaa. Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiin, ihan niin kuin itsekin kuljin lapsena. En ymmärrä miksi monet pitävät sitä jonakin vanhemman pyhänä velvollisuutena tarjota lapselle henkilöautokyyti harrastukseen.

Itse kuljin lapsena harrastuksiin, mutta ne harrastukset olivatkin alle 5 km päässä kotoa. Nyt lapsemme aloittivat harrastukset max parin kilsan päässä, mutta pian taitojen kehittyessä ryhmät siirtyivät lähikuntiin yli 30 km päähän ja vieläpä myöhään illalla. Bussilla ei pääse.

Ei minusta olisi reilua sanoa, että koska teineille ei ole mitään harrastuksia lähikouluilla tai keskustassa, niin ei sitten voi harrastaa mitään. Varsinkin kun intoa ja taitoa olisi.

T. 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksakaan kuljettaa. Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiin, ihan niin kuin itsekin kuljin lapsena. En ymmärrä miksi monet pitävät sitä jonakin vanhemman pyhänä velvollisuutena tarjota lapselle henkilöautokyyti harrastukseen.

Itse kuljin lapsena harrastuksiin, mutta ne harrastukset olivatkin alle 5 km päässä kotoa. Nyt lapsemme aloittivat harrastukset max parin kilsan päässä, mutta pian taitojen kehittyessä ryhmät siirtyivät lähikuntiin yli 30 km päähän ja vieläpä myöhään illalla. Bussilla ei pääse.

Ei minusta olisi reilua sanoa, että koska teineille ei ole mitään harrastuksia lähikouluilla tai keskustassa, niin ei sitten voi harrastaa mitään. Varsinkin kun intoa ja taitoa olisi.

T. 4

Miten niin "ei voi harrastaa mitään"? Harrastaa voi vaikka mitä aivan omatoimisestikin.

Kerran viikossa...ehkä mä pärjään. Loput reissut hoitaa lapsen isä ja harrastuskaverin vanhemmat. Harrastus on teinille tärkeä ja ajoitetaan sitten kuskauspäiviin muutkin kaupunkiasiat, lähinnä ruokakauppa.

Ja kun kaverin vanhemmat hakee teinin harrastamaan, me vanhemmat nautitaan toisistamme vällyjen välissä se parituntinen mitä on omaa aikaa :)

Ne ajat ovat jo takanapäin, mutta olihan se aika haipakkaa. Meillä oli viisi musiikkia harrastavaa lasta, joita piti kuljettaa soittotunnille ja orkestereihin, lukuisia kertoja viikossa. Lisäksi harrastivat myös muuta, mutta sinne kulkivat itse, kun harrastukset olivat lähempänä. Meillä siitä tehtiin sellainen aikataulu, eli mitä soittotunnin tai orkesterien aikana tehtiin, miten aika hyödynnettiin. AIkaa käytettiin siis koiran ulkoilutukseen, kaupassakäyntiin, lenkkeilyyn, työntekoon odotellessa jne. Ei me sitä niin raskaaksi koettu, hienoa että lapset saivat harrastaa. Itseänikin oli kuljetettu lapsena harrastuksiin jo 1970-luvulla.

Mä tykkään kuljettaa. Siinä on hyvä aikaa jutella ja välillä lauletaan yhdessä radiosta tulevia biisejä. Jos on hyvä sää, niin menen itse harrastuksen ajaksi lenkille tai talvella hiihdän viereisellä golf kentällä. Huonommalla säällä olen harrastuspaikan sisätiloissa ja teen mitä milloinkin: luen, opiskelen, kudon, hoidan sähköposteja, teen ruokaostokset Foodieen, kahvilassa katson tv:ta, plärään vauva.fi 🙂 Ei tule aika pitkäksi.

Minua kuljetettiin lapsena, mutta isompana aloin itse kulkea pyörällä tai bussilla. Olin heppatyttö ja tallille piti päästä jo ennen, kuin vanhemmilla loppui työt.

Ei kuljetettu. Ihan itse olen harrastuksiini mennyt. Ei edes tullut mieleen pyytää vanhemmilta kyytiä.

Meillä on valittu harrastukset laadun, ei sijainnin, mukaan.

Osaan on ollut mänttikin matka. Osa on ollut koulun, kodin tai toimiston lähellä.

Asumme pikkukaupungin keskustassa, kaikki (tanssitunnit, teatteri, kirjasto, uimahalli, liikuntahalli, viulutunnit, kuntosalit jne) ovat alle 2 km säteellä kodistamme, pieniä kun olivat kuljetin, nyt kulkevat itse.

Meillä lapset kulkee ihan itse tietsikan ja pelikonsolin ääreen, ei tartte auttaa!

Minä ihmettelen sitä miten joku viitsii ihmetellä jonkun ajankäyttöä. Kannattaa keksiä itselleen joku järkevämpi harrastus eikä ihmetellä toisten elämää. Kyllä jokainen ihminen tietää itse miten aikansa haluaa käyttää ilman av-mammojen ohjeistusta.

Kahdesti viikossa kuljetetaan, samalla hoidetaan ruokatilauksen noudot, koirien lenkitystä, muita asiointeja. Minusta ei kyllä olisi kilpaharrastusanhemmaksi, kuskaaminen on ok, muuten harrastukseen osallistuminen ei. Olen sen verran itsekäs, etten ole valmis mihinkään myyjäishommaan, en kioskin pitoon, en leipomiseen. Mitään kilpa-asujen ompelua tai koristelua on turha minulta pyytää. Kun rahalla selviää, se on ok minulle.