Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako kukaan koskaan niitä aikoja kun oli parikymppinen
Oi niitä aikoja
05.11.2021 |
Ja viikonloppusin mentiin baariin/yökerhoo. Sitä ennen tietysti etkot jonkun tyttökaverin luona siideriä lipittäen ja valmistuen hyvän musiikin tahdissa.Olisko tää toppi hyvä vai tää, olisko housut vai hame jne. Sitten käveltiin pienis hepenis vaikka talvipakkasella kaupungin toiselle laidalle koska kaikki rahat piti säästää juomisiin🍹🍷
Välillä tulee kaipuu niihin aikoihin kun ei ollut huolia eikä murheita ja viikonloppuja odotettiin kuin kuuta nousevaa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan. Ikävuodet 18 -27 v. oli elämäni parhaimpia. Oli ihanaa olla nuori. Elämä oli edessä. Kaikki oli mahdollista. Onnistuin yhteensovittamaan yliopisto-opinnot, liikunnan, osa/aikatyöt, seurustelun ja bilettämisen. Arkipäivät sai viettää mielenkiintoisten opintojen parissa, arki-illat tein töitä/urheilin ja viikonloppuisin biletin ystävien kans. Välillä biletin arkenakin. Kohtuus oli mukana alkoholin käytössä ja liikunta piti kropan kunnossa. Seurustelusuhde toi tietynlaista turvaa ja pysyvyyttä.
Mitä mun arki nykyään on.. no arkipäivät menee vaativissa työtehtävissä, joskus tai usein työstressi vie yöunet ja jos ei se niin sitten joku lapsista valvottaa, arkipäivät suoritetaan - vie lapsi päiväkotiin, mene töihin, hae lapsi päiväkodista, auta koululaista läksyissä, käy kaupassa, tee ruokaa, pese pyykkiä, valmistaudu seuraavaan päivään.. ja toista tämä ja viikonloppuisin muuten sama, paitsi ei päiväkotia eikä työtehtäviä, mutta enemmän kotihommia.
Pe-iltaisin yrität katsoa väsyneenä jotakin viihdeohjelmaa tv:stä mutta siitäkään ei mitään tule kun lapsille kehkeytyy keskinäisiä riitoja ja sitten aina joku lapsista itkee, toinen huutaa jne. Niin että kummastako nautin.. ei varmaan tarvitse kysyä. :D
Miksi hankit lapsia? Ilman niitä saisit rentoutua viikonloppuisin ja jaksaisit kenties vielä bilettääkin ystävien kanssa. Mielestäni typerää mennä automaatiolla siihen perhekuplaan ja unohtaa ystävänsä, jos se ei ole sitä elämää, mistä aidosti nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. En tykännyt tuosta meiningistä edes silloin, mutta pakko oli "koska muutkin".
Eipä kiinnostaisi palata parikymppiseksi armeijaan ja 90-luvun lamaan :/
En haluaisi olla parikymppinen, mutta välilä kaipaan osia nuoruudesta.
Hyviä asioita oli poikaystävän kanssa kahdestaan asuminen. Kaikki oli uutta ja jännää, oltiin rakastuneita. Viihdyttiin arkisin kotisohvalla sylikkäin ja viikonloput käytiin kavereiden kotibileissä ja baareissa. Opiskeltiin, käytiin kesätöissä, rahat riitti mut budjetti oli tiukka. Poikaystävästä tuli aviomies ja vuosien myötä lapsikatras. Päivän jälkeen ollaan ihan väsyneitä. Rahan kanssa ei ole pulaa, mutta ei ole aikaa sen käyttämiseen. Lasten harrastuskuljetukset ovat päivittäinen illan viete. Arjen romantiikkaa on vähän ja nukkuminen houkuttaa enemmän kuin rakastelu. Kunhan edes lapset nukahtaisivat ensin.
Naiivit lapsen ajatukset, niitä kaipaan, ja vapaus. Silloin vasta leikittiin vastuunottoa. Nykyään olen vastuussa niin paljon, että välillä taakka jopa masentaa.
Olin hoikka ja kaunis. Miehet hymyilivät mulle, aukoivat ovia ja aloittivat flirttisävyisiä keskusteluja. Poikaystävä oli minusta ylpeä minusta. Nykyään kukaan ei onneksi enää kähmi tai yritä raiskata, thank God!
Terveys. Silloin ei särkenyt niskoja, selkää tai hartioita. Silloin hyppiminen, kiipeily ja tasapainoilu oli helppoa. Nykyään avaimen nostaminen maasta aiheuttaa kiputiloja. Siitä on jo vuosia kun viimeksi taivutin pääni polviin, pääsin spagaattiin tai siltakaatoon.
Olen onnellinen näin vanhempana, enkä vaihtaisi takaisin nuoruuteen. Vanhentuisin vaan uudestaan ja nämä kaikki olisi taas edessä. Seuraavaa vapautta odotellessa. Lapset muuttavat pois ja joskus vielä ne eläkepäivätkin koittaa. Siihen asti mennään sillä mitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää vaihtaisin heti ja eläisin eri tavalla kuin nyt.
Me kuvattiin aikoinaan vain filmikameralla ja ne kuvat on muistoina albumeissa. Nykykuvat jää vaan leijumaan johonkin eikä ikinä päädy kansien väliin.