"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Yhä useammin mies kokee itsensä väheksytyksi parisuhteessa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Lehden mukaan naisesta kuoriutuu parisuhteessa kaikesta päättävä kenraali ja miehestä tulee hänen apurinsa.

- Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin, sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen Helsingin Sanomille.

Vaarasen mukaan miehet eivät puhu naisista vastaavalla tavalla juuri koskaan, mikä koettaisiin outonakin. Naisten puhetapaan puolestaan törmää monessa paikassa, kuten ratikoissa, kahviloissa ja internetin keskustelupalstoilla. Vaarasen mukaan tätä tekevät erityisesti koulutetut naiset.

Ilmiö nousi puheenaiheeksi, kun Vaaranen kirjoitti asiasta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin viime vuonna. Aihe on herättänyt uudelleen keskustelua tänä vuonna. Vaarasen mukaan ilmiön taustalla on se, että väsymyksestä on tullut parisuhteen perustila, kun kaksi työn uuvuttamaa lapsiperheellistä kohtaa. Vaarasen mukaan väsynyt nainen alkaa päsmäröidä parisuhteessa. Tämä korostuu erityisesti kodin tyypillisissä riita-aiheissa, kuten kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä, Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Mies turhautuu, koska hän ei päätä juuri mistään, ja hänen tehtävänään on ottaa vastaan käskyjä, joiden noudattamisesta hän ei useinkaan saa kiitosta. Samalla nainen on kiukkuinen kokiessaan saavansa liikaa vastuuta.

- Seurusteluajan tasa-arvoisesta parisuhteesta on ajauduttu hyvin kauas. Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia, Vaaranen kuvailee.

Vaarasen mukaan naisilla riittää vaatimuksia erityisesti silloin, kun perheeseen tulee lapsia. Naisen kriteerit muuttuvat.

- Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä, Vaaranen sanoo.

Täydellisyyden tavoittelu on kolme- ja nelikymppisten naisten vitsaus, Vaaranen kuvailee. Helsingin Sanomien mukaan mies alistuu naisen apupojaksi, koska nainen on yleensä parempi kertomaan tarpeistaan verbaalisesti. Lisäksi naisella on takanaan tyttökavereiden tuki, kun taas miehellä ei ole vastaavaa.

Tuossapa se syy, miksi parisuhteet eivät Suomessa oikein toimi.

https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/a/201701162200054446

Joo huomattiin että osaat kopioida 5 vai 7 vuotta vanhoja juttuja useisiin ketjuihin. Mutta oliko sulla siis jotain omaakin sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen muutenkin se on se mies joka haluaa jonkun itseään passaamaan eikä pärjää yksin. Nainen on itsenäinen eikä tarvitse ketään. 

Halusit varmaan sanoa, että jokainen normaali mies haluaa rinnalleen naisen, jonka kanssa on mukava jakaa yhteinen arki. Tuskin kukaan mies pistää pahaksi, jos tuo ihanainen nainen onkin perinteinen nainen, joka ihan mielellään tekee kotityöt ja vielä osoittaa kunnioitusta miehelleen myös passaamalla. Eihän siinä ole mitään väärää.

"Itsenäinen" nainen taas yleensä jää ilman miestä ja siksi jauhaa vuosikymmenestä toiseen, ettei tarvitse ketään. Oikeasti ei saa ketään.

Toivottavasti näiden ihanaisten perinteisten naisten perään kaipaavat miehet ymmärtävät myös omat velvollisuutensa eli tienata yksin riittävästi rahaa koko perheen elatukseen.

Etkö tiedä mitä yhteisen arjen jakaminen tarkoittaa?

Nainen pitää huolen kodista, lapsista ja miehestä ja mies hommaa perheelle leivän pöytään ts. maksaa ihan kaiken. Sitähän tuolla perinteisellä mallilla tarkoitetaan.

Tervetuloa nykyaikaan. Perinteinen nainen on sitä, ettei tämä tarvitse miestä heilumaan essu päällä ja luutu kädessä "auttamaan" kodin perussiisteydessä. Nainen osaa myös tehdä maistuvaa ja monipuolista ruokaa ja kirsikkana kakun päällä, tämä ymmärtää myös, että säännöllinen seksi kuuluu suhteeseen, eikä kieltäydy, vaikka ei välttämättä aina itsellä olisikaan niin himokas olo. Osaa myös pukeutua tilanteen mukaan, mutta aina naisellisesti ja on huoliteltu. Saa käydä myös kodin ulkopuolelle töissä, jos niin haluaa, mutta mikään pakko ei ole.

Työssäkäyvälle naiselle tuo on huono diili. Ei ihme, että ei löydy halukkaita tuollaiseen parisuhteeseen. Mies elää kuin hotellissa ja nainen raataa. Eiei.

Miten työssäkäyvä nainen sitten sinkkuna saa kotinsa siivottua, pyykit pestyä ja ruokansa laitettua?

Oi niin oivallisesti, kun ei tarvitse vielä sitä pleikkaa pelaavaa äijää paapoa.

Se on jännä että vaikka olisi saman verran neliöitä siivottavana, niin jotenkin se on mukamas rankempaa kun on miehen kanssa yhdessä. No, pyykkiä ja astioita tulee enemmän mutta eikös nekin kone hoida?

Itsestäänkö ne hyppäävät sinne koneeseen ja koneesta kaappiin?

Kysymys on oikeudenmukaisuudesta. Puolison pitäminen palvelijana on epäkunnioittavaa.

En minä ainakaan näe sitä niin, että pidän palvelijana. Nainen tekee sen paljon paremmin ja nopeammin, joten parempi miolemmille että pysyn pois tieltä. Minä teen sitten taas jotain muuta jossa minä olen tehokkaampi. Ja pidän muutenkin huolta toisesta kaikin tavoin.

Eli loisit kaikin tavoin vaimosi siivellä.

Sen tietää jokainen että nainen tekee kaiken nopeammin, paremmln ja tehokkaammin. Se ei tarkoita kuitenkaan että mies voi asua tekemättä oman kotinsa toistuvia kotitöitä.

Jos minä elätän koko huushollin ja teen kaiken muun, niin kuka lienee se loisija jos sellaista nyt pitää väkisin hakea? 

Sitähän tässä kysyttiin, että mikä on se ”kaikki muu” mitä teet tämän vastineeksi:

”Perinteinen nainen on sitä, ettei tämä tarvitse miestä heilumaan essu päällä ja luutu kädessä "auttamaan" kodin perussiisteydessä. Nainen osaa myös tehdä maistuvaa ja monipuolista ruokaa ja kirsikkana kakun päällä, tämä ymmärtää myös, että säännöllinen seksi kuuluu suhteeseen, eikä kieltäydy, vaikka ei välttämättä aina itsellä olisikaan niin himokas olo. Osaa myös pukeutua tilanteen mukaan, mutta aina naisellisesti ja on huoliteltu. Saa käydä myös kodin ulkopuolelle töissä”.

Käyt töissä ja thats it? Minkä verran niitä kotirouvia mahtaa oikeesti ollakaan, kun jokaille palstamiehelle on täysin tuloton sellainen osunut. Tilastot kertovat ihan muunlaista tarinaa.

Kerroin että teen paljon muutakin kuin käyn töissä, mutta se siitä. Ei tämä keskustelu taida tästä kummemmaksi muuttua.

Niin, miten tuntuukin sinulle olevan täysin mahdotonta mainita edes yhtä pientä asiaa tuosta kaikesta muusta.

Listasin ne asiat täällä jo aiemmin, en viitsi toistaa itseäni.

”Nainen tekee sen paljon paremmin ja nopeammin, joten parempi miolemmille että pysyn pois tieltä. Minä teen sitten taas jotain muuta jossa minä olen tehokkaampi. Ja pidän muutenkin huolta toisesta kaikin tavoin.”

”minä elätän koko huushollin ja teen kaiken muun”

”teen paljon muutakin kuin käyn töissä, mutta se siitä. Ei tämä keskustelu taida tästä kummemmaksi muuttua”

Koosteesta voi nyt lukea seuraavaa: Sinä teet jotain muuta, elätät koko huushollin ja teet kaiken muun. Teet paljon muutakin kuin käyt töissä.

Selvä. Missä on se lista, jossa kerrot, mitä on tuo kaikki muu? Ei edelleenkään ole näkynyt. Ja muiden vika, ettei keskustelu etene? 😅

Ohi aiheen, mutta miettikää nyt miehet, jos teillä olisi tällainen jankkaaja muijana. Mahtaisi olla päivittäin mielenkiintoisia ja lämminhenkisiä "keskusteluja".

Niin, ajatella että jos palstamiehellä olisi nainen

BUAHHHAAAHHHHAA :D

Tää on kyllä paras.

Olimme olleet yhdessä onnellisia neljä vuotta, joista naimisissakin kaksi kun saimme pojan. Vaimoni jäi kotiin hoitamaan lastamme ja minä jatkoin töissä. Melko nopeasti en enää osannutkaan tehdä mitään oikein. En täyttää astianpesukonetta, kauppakassia tai edes roskapussia. Jos tein jotakin, se oli väärin, jos jätin tekemättä, sekin oli väärin. Uusi puolisoni on toista maata, tukee minua ja nykyään osaan jo täyttää roskapussinkin oikein.

Seurusteluaikana kaikki sujui mukavasti: keskustelimme asioista ja erimielisyyksiä kohdatessamme yritimme etsiä yhteistä näkemystä. Molemmilla tuntui olevan palveleva asenne toista kohtaan. Avioliiton myötä vaimo ikään kuin "löi hanat kiinni". Hänen mielestään olen itsekäs, jos puhun omista toiveistani. Hänellä taas on pitkä lista toiveita ja vaatimuksia siitä, millainen minun pitäisi olla ja miten minun tulisi käyttäytyä. Minua ja toiveitani vähätellään. En ole itsekään täydellinen, mutta en tiedä, kuinka kauan jaksan tällaisessa suhteessa.

Olin ennen tällaisessa suhteessa, kunnes opin ottamaan itseäni niskasta kiinni. Suhde loppui riidellen, ja jonkin aikaa mietinkin teinkö oikein. Ajan kuluessa huomasin tehneeni. Nyt olen suhteessa, jossa molemmat tekevät kompromisseja. Huomaan, että olen paljon rennompi, enkä "nurkkaan ajettu koira", joka ei halua mennä töiden jälkeen kotiin. Huomaan samaa monen kaverinkin suhteessa. Muistan myös, kuinka paljon vaati itseltä rohkeutta, että aloin pitää omia puoliani. Ja hyväksyin senk, että saatoin jäädä yksin. Hetkeksi jäinkin. Olin ollut itse osasyyllinen kohteluuni. Jos olisin alusta alkaen pitänyt puoleni paremmin, asiat olisivat ehkä menneet eri tavalla. Olin heikko, nyt olen vahvempi, ja sen myötä myös huomattavasti onnellisempi.

Menimme naimisiin 27-vuotiaina, kaikki oli ihanaa pari ensimmäistä vuotta. Sitten alkoi muutosprosessi, joka kehittyi täysin edellä olevan artikkelin mukaisesti. Muutos tapahtuu hiljalleen, kunnes muutaman vuoden kuluttua havahduin, että elin täydellisessä komentotaloudessa, käyttöesineenä täysin itsekeskeiselle ihmiselle. Tarinalla on onnellinen loppu, löysin ihanan ystävän ja elämme nyt yhdessä, toisiamme arvostavassa suhteessa.

Edellisessä parisuhteessa, vuosi ennen eroa kävimme parisuhdeterapiassa. Siellä kolme naista sätti minua siitä, etten tehnyt tarpeeksi parisuhteen eteen ja huomioinut vaimoa. Mitään minun sanomaani seikkaa ei otettu huomioon - ei edes pyyntöäni siitä, että ex-vaimo ei vetäisi kännäysreissullaan yhteistä tiliä miinukselle, koska lapsille pitää voida seuraavallakin viikolla ostaa ruokaa. Tein pitkää päivää ja huolehdin lapsista illat yösyöttöjä myöten sekä vein heidät aamulla tarhaan. Koin olevani lasteni osalta yksinhuoltaja siitä hetkestä, kun illalla saavuin kotiin.

Emme ole suhteessa, mutta eräs eronnut mies sanoi että ei halua olla yksin ja pelkää yksinäisyyttä, joten sen takia on nyt suhteessa. Erosta aikaa 4-5 vuotta.

Oma vaimo on syntynyt Thaimaassa ja muuttanut sieltä opiskelijana Suomeen. Tapasimme toisemme 90-luvulla samassa oppilaitoksessa. Tämä nainen on ihan eri maata kuin suomalaiset sisarensa. Hän on avulias, kohtelias ja kunnioittaa minua, aivan kuten minäkin kunnioitan häntä.

Kun suomalaiselta naiselta saa vain keskisormea tai haistattelua, niin häneltä ja hänen perheeltään saa vain lämmintä rakkautta. Urheileminen kiinnostaa molempia ja hyvä niin, kun katsoo näitä tuttavien vaimoja, jotka ovat nousseet sohvalta viimeksi 7 vuotta sitten ja muistuttavat itse enemmän sohvaa ainakin leveydeltään.

Naimisissa kohta 10 vuotta thainaisen kanssa. Olemme samanikäisiä ja suhde on toiminut loistavasti. Tietysti ongelmia on ollut, mutta niitä on jokaisessa suhteessa. Tasa-arvo kuuluu asiaan. Kumpikaan ei ole toista parempi.

Suhde on paljon parempi kuin mitä oli suomalaisen naisen kanssa. Nykyään otetaan huomioon mieskin suhteessa, eikä vähätellä terveysongelmista. Vaimo elättää, kun itse olen monisairas ja toistaiseksi työkyvytön. Osa rahoista menee vaimon perheelle eikä se ole ongelma.

Kokemusta löytyy noin 15 vuoden suhteesta thaimaalaisen naisen kanssa. Oma kokemukseni on hyvin erilainen kuin stereotyyppinen thaivaimo, jonka suomalainen katkera keski-ikäinen mies hakee Aasiasta parin avioeron jälkeen.

Itse olen tavannut vaimoni työpaikalla Bangkokissa. Olemme samanikäisiä, meillä on sama koulutus ja hyvin pitkälti samanlainen taloudellinen tausta. Avioliitto on molemmille ensimmäinen. Olisi mukava joskus lukea muistakin normaaleista avioliitoista seksiorjajuttujen sijasta. Meitä on monta paria, jotka kärsivät aasialaisiin puolisoihin liittyvistä ennakkoluuloista.

Olen ollut thaimaalaisen kanssa naimisissa neljä vuotta. Menimme lyhyen suhteen jälkeen naimisiin. Suomessa suhteeseen ei uskottu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Asumme Thaimaassa 9 kuukautta vuodesta ja Suomessa 3 kuukautta vuodesta. Thaimaassa asumme 300 hengen pikkukylässä vaimon sukulaisten ympäröimänä.

Kulttuurierot ovat lähes pelkästään positiivisia. Ahkeruus, yhteisöllisyys ja uskonnollisuus ovat määrittävä ihmisten piirre. Yhteisöllisyys on sellaista, mitä Suomessakin muinoin. Vaimoni puhuu kohtuullisen hyvin englantia, joten kommunikointiongelmia harvoin on. Sen sijaan erilainen tapa esimerkiksi riitojen ratkaisuun tuotti alkuun ongelmia. Samoin surun käsittely. Meillä on 18 vuoden ikäero, mutta se ei ole tuottanut ongelmia.

Minä olen huomannut thaimaalaisissa naisissa sen, että miehen ulkonäöllä ei ole väliä. Thaimaalainen nainen osaa rakastaa sinua ihmisenä, vaikka olisitkin parhaat päiväsi nähnyt. Meidän suhde on ollut hyvin tasa-arvoinen kunnioitan nuorta naistani, että hän jaksaa katsella tällaista vanhaa miestä. Ei suomalainen nainen samaan pysty.

Olen naimisissa thaimaalaisen kanssa. 22 onnellista vuotta ja 4 lasta. Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Vaimoni on aina ollut puolellani ja tukena niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Olemme asuneet Thaimaassa viimeiset 22 vuotta ja minullakaan ei ole ollut mitään ongelmia kulttuurin tai tapojen takia. Olen enemmän thai kuin suomalainen. Se on jokaisesta itsestään kiinni, onnistuuko suhde vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Joo huomattiin että osaat kopioida 5 vai 7 vuotta vanhoja juttuja useisiin ketjuihin. Mutta oliko sulla siis jotain omaakin sanottavaa?

Millainen persoonallisuushäiriö sinulla on, kun puhut itsestäsi monikossa?

Luoja, mitä satuilua tähänkin ketjuun on tullut.

Vahva lukusuositus

https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201808302201150140

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee.

Omani lähti etsimään kadonnutta ensihuumaa. Todellisuuden valjetessa ennemminkin arjen pyörittäjää ja huolen pitäjää.

Itse en nyt ketään jaksa. Paitsi lapsia <3

Jos et edes jaksanut olla parisuhteessa etkä jaksanut panostaa siihen yhtään, ja mies oli sinulle riesa, eikö ollutkin ihan hyvä, että mies lähti?

Hän ehkä voi löytää jonkun, joka nauttii yhteisestä arjen jakamisesta juuri hänen kanssaan.

Täällä tuntuu moni fantasioivan, että se mies katuu eroa sitten joskus kun ”tajuaa mitä menetti”. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että usein se vasta eron jälkeen iskee päin kasvoja, miten huono suhde oikeasti oli?

Ja kuinka helposti "se paska" mies löysi uuden naisen... Olikohan se sittenkään niin huono.

No niinpä. Itse otin vastaeronneen miehen joka jätti vaimonsa. Voin sanoa että todellakin oli syytä. Esim. vaimon vuosia jatkunut taloudellinen hyväksikäyttö josta pahimmat seikat paljastuivat vasta eron jälkeen, eli esim. se, että vaimo oli kavaltanut miehen yrityksestä rahaa todella ison summan.

Yhteinen koti oli kuin kaatopaikka, rouva ei viitsinyt tehdä siellä mitään. Ei vissiin ollut hänen arvolleen sopivaa. Varsinainen helmi siis!

Kuvitteleekohan tämä oman elämänsä luxusrouva nyt tuolla jossain, että miehellä on laastarisuhde ja mies katuu eroa?

Ainoa mitä mies on katunut on sitä päivää, kun sen ex-rouvansa tapasi. 😁

Ettet vain olisi ex-mieheni nyxä? Asioilla on se toinenkin puoli. Tosin en sentään kavaltanut miehen yritykseltä varoja.

Meidän avioliitossa mies aina räyhäsi kuinka sikolätti talomme oli ja kuinka olen laiska siivooja. Ainoa proggis vain oli se, että mies ei 20-vuotisen liittomme aikana koskenutkaan imuriin saati pölyrättiin. Mutta minun olisi pitänyt toimia ammattisiivojan tavoin, jotta herralla olisi ollut siisti koti.

Samoin mies syytti minua toistuvasti taloudellisesta hyväksikäytöstä ja että hän mahdollisti minulle luxuselämän. Sinänsä hauska näkökulma, koska meillä oli yhtä suuret tulot ja molempien palkka meni yhteiselle tilille ja rahat olivat yhteiset.

Mies näki asiat niin että olin vain loinen ja hänen armollisuutensa ansiosta sain elää yhteisesti omistetutussa talossamme. Maksoimme kaiken puoliksi ja omistimme kaiken puoliksi.

No, miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja narsistiset piirteet. Et sä kauan sen touhuja jaksa. Joko alkaa narsistin verho heilumaan pois kasvoilta?

Joo, monta thaisatua peräkkäin. Olisi nyt pysynyt yhdessä, olisi joku voinut uskoakin. Mutta noi on naisettoman miehen fantasiaa.