Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutamme, ja viemme häälahjamme kirpparille.
17.01.2015 |
Ja mies olen! Minä, vaimoni ja nyt jo teini-ikäiset lapsemme olemme muuttamassa isompaan asuntoon. Muuton yhteydessä raivataan pois kaikenlaista käsittämätöntä rojua, jota on vuosikymmenten varrella tullut haalittua tai jota on lahjaksi saatu.
Kirpputorille lähtevät muun muassa häälahjaksi saadut savipata, esiliina, taulu, ruokailuvälinesarja, maljakko ja muuta roskaa, jota ei ole ikinä käytetty. Saapahan joku kirpparien kiertäjä aitoa, käyttämätöntä retrotavaraa 1990-luvulta!
Ai että miksikö ei ole käytetty? Koska ne häälahjat olivat jo annettaessa silkkaa roskaa! Siihen aikaan kun me menimme naimisiin, ei vielä ollut tapana antaa juhlavieraille luetteloa avioparin haluamista lahjoista, kuten myöhemmin on ollut tapana. Kaikki mahdolliset keittiötarvikkeet meillä jo oli valmiina, ja sukuun kuuluvan, itseään taiteellisena pitäneen (noloa!) serkkutytön taulu oli ihan kauhea!
Eikö se niin mene, että jos jotain ei tarvitse, se voidaan viedä kirpparille? Huonoimmat romut tietysti suoraan sekajäteroskikseen. Millaisia häälahjaksi saamiasi tavaroita sinä olet vienyt kirpparille, tai roskikseen?
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:49"]
Käyttämätön savipata ja esiliina? Teillä ei ilmeisesti tehdä ruokaa ja leivota? Voiko jollain olla ylimääräisiä maljakoita ja ruokailuvälineitä? Eikö teillä vietetä juhlia? :D
[/quote]
Kaikki tuo oli jo omasta takaa. :) Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ei ilmeisesti käy rippikoulua tai lukiota? Nimittäin maljakoille kyllä yleensä on käyttöä juhlien yhteydessä.
Eikö ruokailuvälineille olisi käyttöä sitten kun nuoret muuttavat omaan kotiin?
Miten voi olla liikaa esim. maljakoita? Meillä on kuusi maljakkoa, eikä sekään aina riitä kun on isommat juhlat.
Hyvä jos on kaksi savipataa, niin voi tehdä isommalle porukalle ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:57"]
Miten voi olla liikaa esim. maljakoita? Meillä on kuusi maljakkoa, eikä sekään aina riitä kun on isommat juhlat.
[/quote]
Meillä on varmaan 12 maljakkoa. Ilman että yhtään on ostettu tai tullut edes häälahjaksi. Siis onneksi ei tullut enää häälahjaksi.
Montako esiliinaa teillä on ja montako leipojaa? Tässä on provon makua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se menee. Mitä niitä siellä kaapissa turhaan säilöö. Itseäni ahdistaa kaikki turhat joille ei ole käyttöä tai tunnearvoa.
Arvokkaat pistän myyntiin mutta mitään 2 euron kippoja en jaksa edes myydä. Suoraan kierrätykseen tai annan vaikka naapurille.
Kaikki, kummallisimmatkin, häälahjat, ovat käyttöön vuosien varrella tulleet. Hassu lamppu meni lastenhuoneeseen, sukulaistädin itse tekemä taulu on aina ollut keittiössä jne. Ne ovat asioita, joita meille on haluttu antaa, ja kertovat jotain antajistaan. Siksi ovat olleet meille hurjan paljon arvokkaampia, kuin itse koottu lahjalista olisi ollut. Sehän olisi vain tavaraa, mutta me saimme oikeasti lahjoja, kun vieraat miettivät, mitä meille antaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa taas yksi hyvä syy pysyä avoliitossa.
Ja jollakinko on kaappitilaa säilyttää maljakkoarmeijaa jota tarvitaan ristiäisissä ja rippijuhlissa, siis kerran 10 vuodessa?
Me saatiin kanssa tyhmiä häälahjoja niinku teflon paistinpannu! Vaikka me ollaan valurautasen kannattajia! Tefloni meni heti kirppikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu pahalta jopa rikkonaiset lahjat viedä roskiin, sillä eihän lahja ole pelkästään tavara, vaan siihen sisältyy tunneside lahjan antajan ja saajan välillä. Ja usein ne muistuttavat ajasta, jos antaja ei enää ole tässä ajassa, vaan muistoissa.
Meillä on isoisovanhempieni ja esi-isien tavaroita, häälahjoja, koruja tai muita lahjoja ja reilusti yli 100-vuotta vanhoja. Eikä kaikki ole edes kallista ja arvokasta, mutta jokaisessa sukupolvessa ne ovat kuitenkin olleet hyvin haluttuja. Esim. viime kesänä nuori sai rippilahjaksi isoisoisänsä ristin. Oli kovasti otettu. Tyttölapset ja naiset saavat suvun vanhoja koruja jne. jotka valokuvissa päätellen ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa, samoin astiastoja perhejuhlissa. Luulen, että monet tuon ajan tavarat ovat silloin olleet arkipäiväisiä ja tavallisia, mutta nyt niiden arvo, tunnearvon lisäksi on huomattava ja haluttuja ja jokaiseen esineeseen liittyy jokin tarina, joka liittää sukupolvien ketjuun.
Ja siksi ihmettelen, mitä tämän päivän sukupolvet jättävät tuleville sukupolville, kun kaikki lahjat menevät roskiin tai kierrätykseen, eikä niillä ole mitään tunnearvoa, vaan pelkkä krääsä ja harmin tuoja.
Minä olen jo vuosia sitten vienyt 90-luvun puolivälissä saadut häälahjat kirpparille. Mm. Voimakasvärinen pussilakana-lakana-setti, lamppu, ulkomailta tuotu taulu...muita en edes enää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pelkkä muuttaminen asunnosta toiseen on elävä helvetti, saati sitten tavaroiden ruoppaaminen pois siinä samassa!
Eikös teidän lapset muuta kohta omilleen. Ainakin meillä, silloin tarvittiin niin vanhempien kuin suvun ylimääräiset astiat, liinavaatteet, huonekalut jne. ja osa näyttää vielä olevan heillä käytössä omassa perheessään.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:06"]
Minusta tuntuu pahalta jopa rikkonaiset lahjat viedä roskiin, sillä eihän lahja ole pelkästään tavara, vaan siihen sisältyy tunneside lahjan antajan ja saajan välillä. Ja usein ne muistuttavat ajasta, jos antaja ei enää ole tässä ajassa, vaan muistoissa.
Meillä on isoisovanhempieni ja esi-isien tavaroita, häälahjoja, koruja tai muita lahjoja ja reilusti yli 100-vuotta vanhoja. Eikä kaikki ole edes kallista ja arvokasta, mutta jokaisessa sukupolvessa ne ovat kuitenkin olleet hyvin haluttuja. Esim. viime kesänä nuori sai rippilahjaksi isoisoisänsä ristin. Oli kovasti otettu. Tyttölapset ja naiset saavat suvun vanhoja koruja jne. jotka valokuvissa päätellen ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa, samoin astiastoja perhejuhlissa. Luulen, että monet tuon ajan tavarat ovat silloin olleet arkipäiväisiä ja tavallisia, mutta nyt niiden arvo, tunnearvon lisäksi on huomattava ja haluttuja ja jokaiseen esineeseen liittyy jokin tarina, joka liittää sukupolvien ketjuun.
Ja siksi ihmettelen, mitä tämän päivän sukupolvet jättävät tuleville sukupolville, kun kaikki lahjat menevät roskiin tai kierrätykseen, eikä niillä ole mitään tunnearvoa, vaan pelkkä krääsä ja harmin tuoja.
[/quote]
Minkä kokoinen koti sinulla on? Meitä asuu neljä henkeä 70 neliön kolmiossa. Vaikka meilläkin on jotain perintö juttuja, ei vaan tulisi yhtään mitään, jos tulisi kaikenmaailman isokokoisia lahjoja, jotka pitäisi säilöä lopun elämää. Meillä ei onneksi harrastetaan sukulaisille hassujen lamppujen, taulujen, savipatojen ja maljakkojen kantamista, joten tätä ongelmaa ei ole, mutta pakko olisi laittaa jotain pois, jos tuollaisia lahjoja tulla enemmän.
Nuo kertomasi olivat sitäpaitsi pienikokoisia kuten koruja ja ilmeisimmin laadukkaita. Ei jotain huonolaatuisia aterimia ja tekstiileitä kuten AP:llä. Tuskin teilläään sukupolvelta toiselle säilytellään laatikkokaupalla kiinarihkamaa, jota suuri osa tavarasta nykyään on.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:06"]
Minusta tuntuu pahalta jopa rikkonaiset lahjat viedä roskiin, sillä eihän lahja ole pelkästään tavara, vaan siihen sisältyy tunneside lahjan antajan ja saajan välillä. Ja usein ne muistuttavat ajasta, jos antaja ei enää ole tässä ajassa, vaan muistoissa.
Meillä on isoisovanhempieni ja esi-isien tavaroita, häälahjoja, koruja tai muita lahjoja ja reilusti yli 100-vuotta vanhoja. Eikä kaikki ole edes kallista ja arvokasta, mutta jokaisessa sukupolvessa ne ovat kuitenkin olleet hyvin haluttuja. Esim. viime kesänä nuori sai rippilahjaksi isoisoisänsä ristin. Oli kovasti otettu. Tyttölapset ja naiset saavat suvun vanhoja koruja jne. jotka valokuvissa päätellen ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa, samoin astiastoja perhejuhlissa. Luulen, että monet tuon ajan tavarat ovat silloin olleet arkipäiväisiä ja tavallisia, mutta nyt niiden arvo, tunnearvon lisäksi on huomattava ja haluttuja ja jokaiseen esineeseen liittyy jokin tarina, joka liittää sukupolvien ketjuun.
Ja siksi ihmettelen, mitä tämän päivän sukupolvet jättävät tuleville sukupolville, kun kaikki lahjat menevät roskiin tai kierrätykseen, eikä niillä ole mitään tunnearvoa, vaan pelkkä krääsä ja harmin tuoja.
[/quote]
Risti... Koruja... Nyt oli kyse sellaisista esineistä, joita ei tarvita, kuten astiat, esiliinat tai taulut. Ne eivät ole merkityksellisiä, ja usein ne ovat myös turhia. Varsinkin, jos ne omistaa ennestään. Ap.
Yleensä häälahjaksi annetaan juuri sellaisia esineitä, joita nuoripari ei tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:06"]
Ja siksi ihmettelen, mitä tämän päivän sukupolvet jättävät tuleville sukupolville, kun kaikki lahjat menevät roskiin tai kierrätykseen, eikä niillä ole mitään tunnearvoa, vaan pelkkä krääsä ja harmin tuoja.
[/quote]
Kyllä mä voin jättää mun lapsille ja lapsille jotain tavaraa mikä on harvinaista ja kenties arvokasta mutta en tod ala mitään ikean kuppeja varta vasten säilömään. Toisaalta, tehkööt sit aikoinaan ihan mitä tykkäävät mun tavaroille, saahan ne pitää vaik kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Käyttämätön savipata ja esiliina? Teillä ei ilmeisesti tehdä ruokaa ja leivota? Voiko jollain olla ylimääräisiä maljakoita ja ruokailuvälineitä? Eikö teillä vietetä juhlia? :D