Miksi nuoria ei enää kannusteta vakiintumaan nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Parempi saada lapset nuorana ja isovanhempien olisi syytä osallistua lapsiperheen elämän helpottamiseen, sillä on todennäköistä, että hekin kaipaavat apua sitten vanhempina.

Jos teet lapset nuorena, niin ne isovanhemmat on työelämässä vielä itsekin, ei ne ehdi sairasta lasta tarhasta hakea.

Mukiin Suomi24 lapsettomuuspuolella. Et tarvii 🍆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kiire mihin?

Esim. perheen perustamiseen. Myönnän, että minulle ajatus perheen perustamisesta oli kaukainen ennen kuin täytin noin 30 vuotta. Sitten pitikin alkaa etsiä kumppania hätäisesti ja siinä vaiheessa ne parhaat miehet olivat jo varattuja. Kunpa joku olisi puhunut minulle järkeä ajoissa.

T. Ap

Sellainen provo perjantain kunniaksi. Onko niin sateista, ettei ulkoilu nappaa, niin päätit sitten tarinoida tällaisen jutun naisista jotka bilettävät liian pitkään? Kun oikeasti jos tuollainen tilanne olisi, niin eihän se olisi pulma eikä mikään - ensinnäkään kolmekymppisistä miehistä ei suinkaan ole jo parhaat varattuja, ja moni muutenkin löytää kumppanin vasta suunnilleen tuon ikäisenä. Ihmisen persoona muuttuu usein aika paljon vielä n. 25-vuotiaaksi asti, ja moni nuorena aloitettu suhde päättyy.

Tänä päivänä on moderninpaan olla urbaani city single ja nauttia elämästä ja vapaudesta.

Toki huonossa parisuhteessa ei kannata olla, se on ajan ja vaivan tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kiire mihin?

Esim. perheen perustamiseen. Myönnän, että minulle ajatus perheen perustamisesta oli kaukainen ennen kuin täytin noin 30 vuotta. Sitten pitikin alkaa etsiä kumppania hätäisesti ja siinä vaiheessa ne parhaat miehet olivat jo varattuja. Kunpa joku olisi puhunut minulle järkeä ajoissa.

T. Ap

Ne "parhaat" miehet on tulossa toiselle kierrokselle, vielä ehtii käydä kimppuun, niillä taitaa olla jo isot lapset. Peräkämmarin poikia on tosin vapaana pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Ymmärrä että vastuu tuosta valinnasta on vain sinulla. Sinä valitsit olla kakkosnainen kaikki nuo vuodet sen sijaan että olisit sitä kunnon suhdetta hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kiire mihin?

Esim. perheen perustamiseen. Myönnän, että minulle ajatus perheen perustamisesta oli kaukainen ennen kuin täytin noin 30 vuotta. Sitten pitikin alkaa etsiä kumppania hätäisesti ja siinä vaiheessa ne parhaat miehet olivat jo varattuja. Kunpa joku olisi puhunut minulle järkeä ajoissa.

T. Ap

🤦‍♀️

Tuskin se olisi auttanut kun perus lisääntymisbiologia ei sinulla ole hallussa vaikka sitä koulussakin opetetaan.

Miten niin? Kyllä päälle kolmekymppinen voi vielä saada lapsia. Olisin halunnut nuorempanakin, mutta se eka miesystäväni ei ollut valmis sitoutumaan loppujen lopuksi lainkaan. Kun aloin kysellä asian perään kolmekymppisenä, kävi ilmi, ettei hän halunnut edes muuttaa yhteen, puhumattakaan enemmästä. Oli pakko alkaa etsiä uutta kumppania kovalla kiireellä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

jokainen alle 30v suhteisiin rupeava eroaa kuitenkin joten ei mitään merkitystä

Ei eroa. Osa eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Jännittävä käänne tähän tarinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Ymmärrä että vastuu tuosta valinnasta on vain sinulla. Sinä valitsit olla kakkosnainen kaikki nuo vuodet sen sijaan että olisit sitä kunnon suhdetta hakenut.

Ei ollut vertailukohtia ja hän oli eka miesystäväni koskaan. Irtosuhteitakaan en ole harrastanut. Luulin, että jos alan sellaiseen suhteeseen, niin siinä ollaan loppuikä yhdessä, vaikka ikäeroa olikin reilusti. Olisin omasta puolestani vaikka edelleenkin hänen kanssaan yhdessä (nykyään hän on iältään melkein vanhusiässä), jos hän ei olisi pitänyt toista naista samaan aikaan ja huijannut. Vaan väärässäpä olin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Jännittävä käänne tähän tarinaan.

Kuis? Totta puhun vain. Aloitus kumpuaa kokemuksestani. Ja itse olisin halunnut löytää oikeasti kunnon miehen jo nuorena. Parikymppisenä en vielä kiirehtinyt yhteenmuuton kanssa ja oletin, että mies ottaa sellaisen puheeksi. Mutta heti, kun otin asian puheeksi (monta vuotta tapailun alkamisen jälkeen), kävi ilmi, että olin tuhlannut aikaani hänen kanssaan.

T. Ap

Mitä vakiintuminen edes tarkoittaa? Ei ainakaan avo- tai avioliittoa, koska nykyään ero ei ole mikään juttu vaan vain yksi vaihe sarjamonogamian toteuttamisessa. Ja lapsiakin pompotellaan monen perheen välillä ihan kuin sillä ei olisi mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Ymmärrä että vastuu tuosta valinnasta on vain sinulla. Sinä valitsit olla kakkosnainen kaikki nuo vuodet sen sijaan että olisit sitä kunnon suhdetta hakenut.

Ei ollut vertailukohtia ja hän oli eka miesystäväni koskaan. Irtosuhteitakaan en ole harrastanut. Luulin, että jos alan sellaiseen suhteeseen, niin siinä ollaan loppuikä yhdessä, vaikka ikäeroa olikin reilusti. Olisin omasta puolestani vaikka edelleenkin hänen kanssaan yhdessä (nykyään hän on iältään melkein vanhusiässä), jos hän ei olisi pitänyt toista naista samaan aikaan ja huijannut. Vaan väärässäpä olin.

T. Ap

Minä en usko hetkeäkään, että olit reilusti vanhemman, varatun miehen kanssa suhteessa etkä itse tajunnut asiasta yhtään mitään. Et ole nainen vaan perjaintaiprovoa vääntävä mies.

Siis jollekin ihmettelijälle tiedoksi: eka oikea parisuhde oli päälle kolmekymppisenä, mutta tapailin luonani seitsemän vuotta samaa iäkästä miestä sitä ennen. Sekin oli virhe minulta, mutta kukaan ei neuvonut minua toimimaan toisin.

Se suhde oli aivan absurdi ja epäreilu muutenkin: en esim. saanut koskaan soittaa sille miehelle ja kävin hänen luonaan kylässä vain 3 krt / 7 vuoden aikana. Viimeisellä kerralla noista yövyin hänen pyynnöstään autotallissa (!). En siis päässyt edes taloon sisään. Se kyllä söi itsetuntoani ja ihmettelin, miksi se suhde oli niin kuluttava. Miehen toinen suhde kävi ilmi vasta vähän ennen eroamme.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Ymmärrä että vastuu tuosta valinnasta on vain sinulla. Sinä valitsit olla kakkosnainen kaikki nuo vuodet sen sijaan että olisit sitä kunnon suhdetta hakenut.

Ei ollut vertailukohtia ja hän oli eka miesystäväni koskaan. Irtosuhteitakaan en ole harrastanut. Luulin, että jos alan sellaiseen suhteeseen, niin siinä ollaan loppuikä yhdessä, vaikka ikäeroa olikin reilusti. Olisin omasta puolestani vaikka edelleenkin hänen kanssaan yhdessä (nykyään hän on iältään melkein vanhusiässä), jos hän ei olisi pitänyt toista naista samaan aikaan ja huijannut. Vaan väärässäpä olin.

T. Ap

Eli tarinan opetus on ettei nuorena pidä vakiintua sen ekan kanssa vaan katsella ja opetella ihmissuhdetaitoja.

Tyhmiä kaikki, jotka kuvittelevat, että kaikki ongelmat ratkeavat koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

No voi saatana. Ei ole pakko. Ei kaikki löydä puolisoa nuorena. Mä löysin 26v.

N51

Eli nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisit nuorempana valinnut paremmin jos et yli 30-vuotiaana osannut?

Nuorempana on huimasti paremmin valinnanvaraa, kun on vielä miehiä vapaina ja itsekin mieluisampi kumppaniehdokas, kun on itse nuori. Mä en koskaan tajunnut sitä, kun olin nuori, eikä kukaan puhunut minulle vakavasti järkeä tai ohjannut parisuhdeyritelmissäni parempaan suuntaan.

Kaikki vain hymistelivät, kun päädyin yli viisikymppisen miehen kakkostyttöystäväksi seitsemän (!) vuoden ajaksi (hän oli ainoa miesystävä tai kumppanikaan ennen kuin täytin 30). Ja sama mies lemppasi minut "liian vanhana", kun 30 vuotta täytettyäni aloin kysellä yhteenmuuton ja perheenperustamisen perään.

T. Ap

Ymmärrä että vastuu tuosta valinnasta on vain sinulla. Sinä valitsit olla kakkosnainen kaikki nuo vuodet sen sijaan että olisit sitä kunnon suhdetta hakenut.

Ei ollut vertailukohtia ja hän oli eka miesystäväni koskaan. Irtosuhteitakaan en ole harrastanut. Luulin, että jos alan sellaiseen suhteeseen, niin siinä ollaan loppuikä yhdessä, vaikka ikäeroa olikin reilusti. Olisin omasta puolestani vaikka edelleenkin hänen kanssaan yhdessä (nykyään hän on iältään melkein vanhusiässä), jos hän ei olisi pitänyt toista naista samaan aikaan ja huijannut. Vaan väärässäpä olin.

T. Ap

Minä en usko hetkeäkään, että olit reilusti vanhemman, varatun miehen kanssa suhteessa etkä itse tajunnut asiasta yhtään mitään. Et ole nainen vaan perjaintaiprovoa vääntävä mies.

En mä tajunnut sitä pitkään aikaan, siis moneen vuoteen. Eka epäilys tuli noin vuosi ennen eroamme, kun näin auton hanskalokerossa mainoskirjeen, jossa oli naisen nimi + miehen osoite. Kysyin siitä ja mies kiisti asian. Epäröin, mutta uskoin miestä. Olinhan ihastunut häneen ja luulin, että meidän välillä oli jotain aivan spesiaalia.

T. Ap

kynikus kirjoitti:

Et kai luule että kannustaminen vaikuttaisi yhtään?

Idiootti.

Totta kai vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

kynikus kirjoitti:

Et kai luule että kannustaminen vaikuttaisi yhtään?

Idiootti.

Totta kai vaikuttaa.

Ei vaikuta ollenkaan, koska esimerkkiä näyttävät tekevät kumminkin itse toisella tavalla. Maailma on täynnä boomereita, jotka tahtovat, etteivät nuoret tekisi samoja virheitä. Ja nuorethan tekee aina päinvastoin kuin käsketään, uhallakin.