Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?
04.11.2021 |
Mulla on kolme lasta. Mikä on synnytystoivekirje? En ole moisesta koskaan edes kuullut.
"Supistukset tihenivät ja Teittinen siirrettiin synnytyssaliin. Teittinen kertoo tässä kohtaa antaneensa synnytystoivekirjeensä ja päässeensä vesialtaaseen."
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/c3d64b4d-9056-444b-aae3-9d49c3…
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Eikö se stereotyyppisesti ole just ne vanhat jotka miettii että ennen kaikki oli paremmin?🤔 En tunne ketään nuorta joka ajattelisi, että voi kun pääsisi synnyttämään viiskyt vuotta sitten! Voi kun lapsik*olleisuus olisi taas korkeammalla ja äideillä samaten! Olisi niin helppoa synnyttää ilman nykyajan tens-laitteita, helpottavampia ja turvallisempia kivunlievityksiä ja moderneja keksintöjä! Ah, olisipa synnyttämässä kivikaudella, silloin vasta helppoa olikin! Luolan perälle vaan yksin mahansa kanssa ja muut odotteli ulkopuolella että tuleeko sieltä yksi, kaksi vai nolla ihmistä ulos! Oi niitä aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Yksikään nuori ei ajattele, että ennen asiat oli helpompia. Älä nyt viitti.
Kokonainen ketjuhan on siitä, kuinka meillä buumereilla on ollut helppo elämä: omakotitalot, kesämökit, monta autoa, kissoja, koiria, lehmiä jne. heti kun olemme päässeet koulusta, ja monta hyväpalkkaista työtä, jonne olemme vaan kävelleet ja kertoneet, että me tulemme nyt tänne.
Maailmanympärysmatkoillakin käytiin jatkuvasti!
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen ketjuhan on siitä, kuinka meillä buumereilla on ollut helppo elämä: omakotitalot, kesämökit, monta autoa, kissoja, koiria, lehmiä jne. heti kun olemme päässeet koulusta, ja monta hyväpalkkaista työtä, jonne olemme vaan kävelleet ja kertoneet, että me tulemme nyt tänne.
Maailmanympärysmatkoillakin käytiin jatkuvasti!
Tuo ei liity millään tavalla tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun synnytystoiveet oli että laps ei vammaudu synnytyksessä ja peräpää ei itsellä repeä niin pahasti että paskan pidättäminen ei enää onnistu. Kaikki muu on loppujen lopuksi aika yhdentekevää.
Että toiset voivat vaikka sitten päättää sun kivunlievityksestä tai synnytysasennosta?
Ei niistä ole aina saanut itse päättää. Asennosta varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen ketjuhan on siitä, kuinka meillä buumereilla on ollut helppo elämä: omakotitalot, kesämökit, monta autoa, kissoja, koiria, lehmiä jne. heti kun olemme päässeet koulusta, ja monta hyväpalkkaista työtä, jonne olemme vaan kävelleet ja kertoneet, että me tulemme nyt tänne.
Maailmanympärysmatkoillakin käytiin jatkuvasti!
Boomeri taisi nyt unohtaa ne silmälasit ja vastasi ihan väärään ketjuun😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen ketjuhan on siitä, kuinka meillä buumereilla on ollut helppo elämä: omakotitalot, kesämökit, monta autoa, kissoja, koiria, lehmiä jne. heti kun olemme päässeet koulusta, ja monta hyväpalkkaista työtä, jonne olemme vaan kävelleet ja kertoneet, että me tulemme nyt tänne.
Maailmanympärysmatkoillakin käytiin jatkuvasti!
Se on eri aihe ja eri ketju. Turha tänne tulla siitä puhumaan kun on ihan eri aiheesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin naiset ilmeisesti laittavat paperille toiveita, mitä haluaisivat, että heille ei esim. tehdä tai mitä haluavat synnytyksessä kokeilla vaikka kivunlievityksen osalta. Ei ollut vielä minun synnytysteni aikana.
Eli jonkin sortin luettelo mieliteoista, joita hoitsut sitte toteuttaa hiki haarovälissä. Esimerkiksi nainnit tiettynä kellon aikana. pyllyn hieronnat, namipalat, kusitauot...
Kyllä, juuri noin. Koska kaikki synnytyskivuissa kieriskelevät nykymammathan haluavat kätilön kanssa harrastaa yhdyntää kesken synnytyksen...🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
Synnytys ON aina ihmeellistä. Se että miljardit on aiemmin synnyttäneet ei synnytyksen ihmeellisyyttä poista. Synnytys on maailman merkittävin tapahtuma, samalla naiselle myös karmein. Ja synnytyksessä juuri se minä on oikeasti kaiken keskiössä.
Mikä ihme sinua risoo? Hellitä vähän, ei sinun tarvitse lukea tuollaisia juttuja jos kerran hermo menee.
Elämän ihmeen edessä pitääkin olla haltioitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.
Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.
Mä en kyllä tunne ketään viimeisen 15 vuoden aikana synnyttänyttä, joka ei olisi halutessaan saanut epiduraalia tai spinaalia. Ja puhutaan nyt kuitenkin kymmenistä naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Et vieläkään vastannut siihen, miksi koet että synnytystoivelistalle on asiallista naureskella ja sellaisen kirjoittavia oikeus väheksyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
Synnytys ON aina ihmeellistä. Se että miljardit on aiemmin synnyttäneet ei synnytyksen ihmeellisyyttä poista. Synnytys on maailman merkittävin tapahtuma, samalla naiselle myös karmein. Ja synnytyksessä juuri se minä on oikeasti kaiken keskiössä.
Mikä ihme sinua risoo? Hellitä vähän, ei sinun tarvitse lukea tuollaisia juttuja jos kerran hermo menee.
Elämän ihmeen edessä pitääkin olla haltioitunut.
Ymmärrän, jos ihminen joka ei ole synnyttänyt ei ymmärrä synnytyksen ihmeellisyyttä. Itse kaksi lasta synnyttäneenä en luultavasti koskaan kyllästyisi kavereitten kanssa puhumaan synnytyskokemuksista ja tykkään lukea synnytyskertomuksia. Mikään ei ole ihmeellisempää kuin raskaus ja synnytys. Lapsilukuni on luultavasti täynnä, vaikka haikealta tuntuu, jos en saa enää kokea sitä kaikkea, odotusta ja synnytystä. Se ei kuitenkaan taida olla oikea syy tehdä lisää lapsia. Mutta ne jotka ei ole synnyttäneet, eivät varmasti ymmärrä miten ainutlaatuista se kaikki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.
Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.
Ei sitä tietenkään epiduraalilla aloiteta, vaan ensin kokeillaan muuta koska liian aikainen puudutus saattaa pysäyttää synnytyksen kulun. Mutta jos ei puudutusta saa, niin mitäköhän nämä spinaalit ja epiduraalit on?🤔 Sokerilitkua? Anestesiologi kikattelee kahvihuoneessa että taas tuli höynäytettyä yhtä äitiä. Koska kyllä jokainen tuntemani äiti on noista jomman kumman saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Ei sitä tietenkään epiduraalilla aloiteta, vaan ensin kokeillaan muuta koska liian aikainen puudutus saattaa pysäyttää synnytyksen kulun. Mutta jos ei puudutusta saa, niin mitäköhän nämä spinaalit ja epiduraalit on?🤔 Sokerilitkua? Anestesiologi kikattelee kahvihuoneessa että taas tuli höynäytettyä yhtä äitiä. Koska kyllä jokainen tuntemani äiti on noista jomman kumman saanut.
Juuri näin. Lisäksi nykyään on mahdollista saada selkäytimeen fentanyylia. Se voidaan antaa jo aiemmin kuin epiduraali tai spinaali, joskaan se ei toimi ihan yhtä hyvin. Itse sain ensin fentanyylia ja sitten kun se ei enää tehonnut tarpeeksi hyvin sain epiduraalin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.