Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eevi Teittisen synnytystoivekirje. WTF?
04.11.2021 |
Mulla on kolme lasta. Mikä on synnytystoivekirje? En ole moisesta koskaan edes kuullut.
"Supistukset tihenivät ja Teittinen siirrettiin synnytyssaliin. Teittinen kertoo tässä kohtaa antaneensa synnytystoivekirjeensä ja päässeensä vesialtaaseen."
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/c3d64b4d-9056-444b-aae3-9d49c3…
Kommentit (254)
Mullakin oli synnytystoiveita mm. tiettyä musiikkia, mutta rutistin mielessäni paperin mytyksi, kun synnytys eteni niin vauhdikkaasti ja kestänyt kuunnella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vain kuvitella miten näitä kirjeitä käydään läpi kätilöiden kahvihuoneessa ja nauretaan kippurassa. Ja osa kuormittuu toiveista niin, että vaihtaa uraa.
Miksi he nauraisivat niille asioille kippurassa? En nyt ihan ymmärrä.
No ei kai siitä mitään tulisi, jos kaikki lumihiutaleet siellä tosissaan otettaisiin. Esitetään toki, mutta selän takana kuollaan nauruun näille "esitellään itsesi"-tason jutuille. Ei sitä työtä muuten jaksais. Paras hoito menee toki niille, joiden toivelistalla lukee lähinnä "terve lapsi".
Ei niihin toivelistoihin laiteta "terve lapsi", vaan esim. kivunlievitykseen, ammeeseen tai ponnistusasentoon liittyviä juttuja. Miksi kätilöt nauraisivat näille? Selitä nyt vielä. Ja miksi ei saa olla kiinnostunut omasta synnytyksestään?
No minulta kun kysyttiin synnytystoiveita (2020), niin toivoin, että kaikki säilyisivät hengissä. Hyvin meni, säilyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.
Koen hyvin erikoisena, että kutsut "riskittömiä" raskauksia (ei sellaisia ole) taviksiksi, ihan kun riskiraskaudet olisi jotenkin erityistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
Synnytin itse lähes 12 vuotta sitten. Ja voi kyllä se oli jotain aivan ihmeellistä ja ainutlaatuista. Että oma keho pystyy tekemään jotain sellaista, se oli elämäni upein kokemus. Tuota sanaa paradoksia silloin ihmettelin mielessäni (en noin kyynisesti, mutta huvittuneena kylläkin): että miten tämä voikin tuntua näin ihmeelliseltä ja ainutlaatuisella vaikka tätä tapahtuu kokoajan ja kaikkialla. Mutta sitä se on. Vähän kuten rakastuminenkin: ei sitäkään tunnetta lopulta himmennä sen yleismaailmallisuus. Sellaista se elämä ja ihmisyys on: niin samaa ja silti niin ainutlaatuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.
On kuitenkin täysin väärin sanoa, ettei puudutusta saa, kuten tuossa yhdessä aikaisemmassa kommentissa väitettiin. Puudutuksen saa aina jos tilanne sen sallii ja synnyttäjä sitä pyytää. Toki usein kätilöt sitä suosittelevat. Helpottaa myös heidän työtä.
Toki puudutuksen aikaikkuna on pieni, joten voi käydä niinkin, ettei sitä ehdi saada. Tämä on kuitenkin jo todella huonoa tuuria. Esimerkiksi HUSin alueella niitä synnyttäjiä, jotka halusivat puudutuksen mutta eivät ehtineet sitä saada anestesialääkärin kiireiden vuoksi oli vuonna 2020 tasan kaksi. Tämän pyrimme saamaan nollaan tänä vuonna. Lisäksi oli heitä, joiden synnytys yhtäkkiä eteni niin nopeasti, ettei siinä vaiheessa kun sitä olisi tarvinnut enäö voinut antaa. Näitäkin oli HUSin alueella vuonna 2020 reilusti alle sata (tarkkaa määrää en millään nyt muista, taisi huidella neljänkympin hujakoilla). Synnytyksiä yhteensä oli noin 16 000. Joten todella pienistä promilleista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Turussa nämä toiveet saa kirjata sähköiseen palveluun, minne pitää laittaa mm. myös syntyvälle lapselle etunimi ja se, että hätäkastetaanko, jos tarve tulee. Itse ainakin laitoin sinne toiveita liittyen synnytysasentoon ja kivunlievitykseen, mutta myös sen, että kätilöt saavat ehdottaa, ja todella hyvin näitä toiveita kätilöt myös noudattivatkin. Jos joku TYKS:n kätilöistä tätä lukee, niin teette mahtavaa työtä!
Tyksissä tänä vuonna synnyttäneenä oli ihan yhdentekevää, mitä sinne sähköiseen listaan oli kirjoitellut. Oli nimittäin lapsella sen veren kova kiire maailmaan, että kukaan kätilöistä ei kerinnyt edes avaamaan minun sähköistä neuvolakorttia. Siinä sitten päiviteltiin lapsen jo synnyttyä, että itseasiassa se vanha, fyysinen pahvikortti olisi ollut hyvä. Sen olisi kerinnyt yhdellä silmäyksellä lukea.
Onneksi olen perusterve, raskausaika oli mennyt normaalisti ja takana on aiempia synnytyksiä. Siinä ei kerinnyt juuri muuta kätilö kysyä kuin ”kuinka mones synnytys, onko raskausajan diabetesta todettu, onko raskaus ollut normaali vai onko ollut jotain poikkeavaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla toinen synnytys v. 2018 oli paras, koska toiveet jopa luettiin. Ammeeseen en valitettavasti päässyt, koska molemmat ammeet oli käytössä. Ne kuulemma siivooja steriloi käyttöjen välillä. Olin laittanut toiveeksi, että en joutuisi makaamaan sängyssä ja ilokseni huomasin, että sikiön sydänkäyrääkin pystyttiin ottamaan istuen.
Epiduraalista tai muistakaan vahvemmista puudutteista en ollut laittanut toiveisiin mitään, mutta eipä niistä kertaakaan kysytty. Olisin voinut ottaakin, jos olisin jaksanut pyytää. Olin aika puhumaton sen kaiken kivun keskellä. Se yllätti itsenikin, etten oikein kyennyt edes puhumaan, koska 6 vuotta aiemmin synnytyksessä puhuin loppuun asti. Nyt pyöri mielessä vaan, että jaksa vielä tämä supistus, älä romahda, kipuun ei kuole. Mies kysyi monta kertaa, että onko kaikki hyvin, kun et puhu mitään. Sain nyökättyä kuitenkin. Jos kolmannen kerran lähtisin synnärille, olisi varmasti syytä lisätä toiveisiin, että jos en kivun takia pysty kommunikoimaan puheella, minulta kysyttäisiin joka tapauksessa, haluanko puudutteita. Toinen juttu, jonka lisäisin, että synnytyksen jälkeen toivon jotain muuta syötävää kuin puuroa. Meinasi oksennus lentää, kun tarjolla oli puuroa ja kahvia ja appelsiinimehua. Kuka ihminen pystyy heti synnytettyään syömään puuroa. Kaveri kertoi, että hänelle ja miehelleen oli tuotu täytekakkua ja kahvia vauvan syntymän kunniaksi. Sellaista sen pitäisi olla, eikä mitään jäähtynyttä puuroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.
Kannattaisiko kuitenkin hiukan katsoa peiliin, jos et kolmanteen synnytykseen mennessä olenoppinut vaatimaan tarpeeksi napakasti sitä puudutusta?
Vähän ot, mutta pari vuotta sitten tehtiin tutkimus, jonka mukaan korkeakoulutetut selviävät muita paremmin syövästä. Syy tähän oli se, ettänhe osasivat vaatia hanakammin hoitoja ja lisätutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiesin synnytykseen mennessäni vain sen, etten halua epiduraalia. Kysyin,mitä on saatavilla, sanoivat että ilokaasua ja paraservikaalipuudutteet - niillä mentiin.
Käytännössä huomasin, että selinmakuu oli järkyttävän kivuliasta, kestin sen kun vaadin kohoasentoa selkään ja muuten olin keinutuolissa. Vähiten kivulias asento oli napa lattiaa kohti. Piti käytännössä oppia, mitä ihmettä tarkoitettiin sillä, että pitää hengittää oikein. Oli jäänyt vain muistiin, että sisään, ja sitten ulos... joo tiedettiin! Mutta kukaan ei korostanut kehon kuuntelemista, tai sitten todella missasin sen kohdan!
Ilokaasulla kestin supistukset (vaikka mietinkin, kuolenko) ja paraservikaalien ansiosta en tuntenut mitään, kun vauva putkahti ulos.
En ponnistanut synnytyksen aikana kertaakaan.
Sain synteettistä oksitosiinia jotta jälkeiset tulisivat nopeammin, vastustin sitä aluksi. Oksitosiini vaikutti niin tehokkaasti, että istukka irtosi liian rajusti. Hemoglobiini laski arvoon 65. Oksitosiini aiheutti paljon ongelmia.
Varmaan olisi ollut ihan hyvä miettiä joitakin synnytykseen liittyviä asioita etukäteen... Vaikka niistä mainittiin, en paljon ymmärtänyt.
Edes synnytysvalmennusta ei oikein ole enää. Makuuasento ei edistänyt synnytystä. Liukuhihnahommaa. Seuraavaan valmistauduin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiesin synnytykseen mennessäni vain sen, etten halua epiduraalia. Kysyin,mitä on saatavilla, sanoivat että ilokaasua ja paraservikaalipuudutteet - niillä mentiin.
Käytännössä huomasin, että selinmakuu oli järkyttävän kivuliasta, kestin sen kun vaadin kohoasentoa selkään ja muuten olin keinutuolissa. Vähiten kivulias asento oli napa lattiaa kohti. Piti käytännössä oppia, mitä ihmettä tarkoitettiin sillä, että pitää hengittää oikein. Oli jäänyt vain muistiin, että sisään, ja sitten ulos... joo tiedettiin! Mutta kukaan ei korostanut kehon kuuntelemista, tai sitten todella missasin sen kohdan!
Ilokaasulla kestin supistukset (vaikka mietinkin, kuolenko) ja paraservikaalien ansiosta en tuntenut mitään, kun vauva putkahti ulos.
En ponnistanut synnytyksen aikana kertaakaan.
Sain synteettistä oksitosiinia jotta jälkeiset tulisivat nopeammin, vastustin sitä aluksi. Oksitosiini vaikutti niin tehokkaasti, että istukka irtosi liian rajusti. Hemoglobiini laski arvoon 65. Oksitosiini aiheutti paljon ongelmia.
Varmaan olisi ollut ihan hyvä miettiä joitakin synnytykseen liittyviä asioita etukäteen... Vaikka niistä mainittiin, en paljon ymmärtänyt.
Edes synnytysvalmennusta ei oikein ole enää. Makuuasento ei edistänyt synnytystä. Liukuhihnahommaa. Seuraavaan valmistauduin paremmin.
Meillä oli koronan takia peruttu, mutta järjestivät etänä pienemmissä ryhmissä, joten lopulta parempi kun pari vuotta sitten esikoisen aikaan 30 hengen ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on keneltäkään pois jos joku tekee toivelistan ja toinen ei? Ei se ole pakollinen, mutta suositeltava. Eli ihan turha täällä parjata ja naljailla lumihiutaleiksi niitä, jotka tekee listaa. Eivät hekään teitä kutsu huonoiksi äideiksi jotka ette tee listaa. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
En itsekään tykkää seurata julkisuuden henkilöitä tai pidä heitä kovinkaan ihmeellisinä, mutta.
Ihmisiä kiinnostaa mitä heille kuuluu ja tapahtuu. He kertovat mitä heille kuuluu ja tapahtuu. Se on julkkikselle myös elannon hankintaa. Miksi se on sinulta pois? Siksikö että ketään ei kiinnosta mitä sinulle tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.
Kannattaisiko kuitenkin hiukan katsoa peiliin, jos et kolmanteen synnytykseen mennessä olenoppinut vaatimaan tarpeeksi napakasti sitä puudutusta?
Vähän ot, mutta pari vuotta sitten tehtiin tutkimus, jonka mukaan korkeakoulutetut selviävät muita paremmin syövästä. Syy tähän oli se, ettänhe osasivat vaatia hanakammin hoitoja ja lisätutkimuksia.
Ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia. Toiset huutavat ja kiroilevat ja toiset kärsivät hiljaa. Ei äidin tarvitse olla yhteen muottiin mahtuva. Meitäkin on, jotka odottavat kiltisti, jos sanotaan, että nyt anestesialääkäri on toisen synnyttäjän luona, mutta tulee sitten kun ehtii. Paitsi ettei sitten enää voi saada epiduraalia. Ihmisellä pitää olla oikeus olla oma itsensä myös synnytyksen aikana. Kaikki eivät koe omakseen aggressiivista vaatimista.
Jerektio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
En itsekään tykkää seurata julkisuuden henkilöitä tai pidä heitä kovinkaan ihmeellisinä, mutta.
Ihmisiä kiinnostaa mitä heille kuuluu ja tapahtuu. He kertovat mitä heille kuuluu ja tapahtuu. Se on julkkikselle myös elannon hankintaa. Miksi se on sinulta pois? Siksikö että ketään ei kiinnosta mitä sinulle tapahtuu?
Jep samaa mieltä, ei tarvitse seurata jos ei kiinnosta. Kyllä ihan taviksetkin usein kertovat synnytyskertomuksiaan, eli kutittaako sun peppua tässä vaan se, että julkkiksen kertomusta kuuntelee isompi määrä ihmisiä? Miten se muuten eroaa ihan kenestä tahansa muusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan on, että oikein toivekirje! Minä uskalsin toivoa, että ikkunaa olisi vähän avattu tai valoja himmennetty, mutta ei. Olin siellä petissä paikallani jotain 9 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt. En toivonut imukuppia, mutta sitä käytettiin. Ja ihan ypöyksin olin, mutta kyllä siitä selvisin kuitenkin. Kyllä siinä lappasi hoitajaa ja taisi lääkärikin kävästä. Ei silloin saanut liikkua mihinkään, tosin en osannut sitä edes toivoa. Lopussa olin lähellä pyörtyä. Lapsonen oli kyllä iso, 4840/56. Ja onneksi terve, olisi voinut käydä huonosti kun napanuora oli moneen kertaan kaulankin ympärillä.
Ei kai siellä imukuppia turhaan ole käytetty. Totta kai tarpeelliset toimenpiteet ovat aina toiveita tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan poissulje mahdollisuutta esittää toiveita. Luulisi, etttä etenkin sinun kokemuksellasi olisit ehdottomasti sitä mieltä, että mitä enemmän henkilökunta kuuntelee synnyttäjää, sen parempi. Vai aiheuttaako katkeruus sen, että toivoit kaikille muillekin mahdollisimman epämiellyttävää synnytystä?
Siihen aikaan ei synnyttäjän toiveita kysytty. Ehkä kipulääkityksestä, muistaakseni. Ihmettelin vaan kun ei edes raitista ilmaa saanut ikkunasta hetken aikaa hengittää. Kuitenkin aika pitkään jouduin siinä olemaan. Isät ei päässeet mukaan silloin (ainakin täällä oli niin) jos eivät olleet käyneet siinä valmennuksessa. Ja ainahan sitä oli kaljailtoja isukilla, ettei ehtinyt. Ei se sinänsä haitannut kun ainahan jouduin muutoinkin yksin selviämään kaikesta. Se tosin katkeroitti, kun "onnellinen" isä ryyppäsi (ja paini puistossa jonkun naikkosen kanssa) taas päiväkausia, etten meinannut saada kiinni mistään, että olisin päässyt pois sairaalasta. Viimein kaljabaarista sain (aikana ennen kännyköitä). Ja sieltä saapuikin stnan juovuksissa isi. Minä kannoin lapsen, vaikka olinkin runsaasti tikattu ja synnytyksestä väsynyt. Ihme oikeastaan, että päästivät meidät sairaalasta. Ehkä kukaan ei tullut kovin lähelle, että hajuhavaintoa eivät saaneet. Pystyssä kuitenkin äijä pysyi.
Ja kaiken tuon kokeneena joskus monia vuosikymmeniä sitten koet tarpeelliseksi vähätellä ja kritisoida nykyajan parempia menetelmiä, eli sitä lääketieteen ammattilaisten pyytämää toivelistaa. Mutta no, samalla tavalla oma äitisi varmaan vähätteli sinulle synnytystä. "Johan on, oikein sairaalasynnytys! Kun minä synnytin olin pellolla takaisin varttia myöhemmin!" Jaksan aina ihmetellä miksi naiset kokee tarpeelliseksi vähätellä ja haukkua toisia synnyttäviä naisia, joiden tilanne on eri kun oma. Miksi ei osata olla onnellisia, että lääketiede ja yhteiskunta etenee ja paranee ettei tarvitse kärsiä samalla tavalla kun aikaisempi sukupolvi?
Mutta kun teidän nuorempien mielestä meidän elämä oli niin vatun HELPPOA! Kotona pesin (kylmä vesi vain tuli, muuten lämmitin vedet hellalla) siellä käsin kaikki pyykit, koska ei voinut saunallekaan mennä ja jättää vauvaa yksin. Talvella saunankin vesijohto jäätyi, joten oli pakkokin siinä tiskipöydän kulmalla pyykätä. Vauvan sideharsovaipat keitin vanhaan malliin hellalla. Eikä ollut mitään ihottumaa - ihottumaisen suvun lapsen ihoa vaalin tarkkaan. Oli meillä helppoa! Ymmärrän täysin, että nuoret kadehtii tuota elämää. Ja minä vielä selvisin ja lapsesta tuli suorastaan fiksu. Tosin kasvatinkin hänet sitten yksin.
Siis hei hetkinen. Luuletko oikeasti, että yksikään nuori luuli asioiden ennen olleen helpompia?😅 Olet kyllä täysin väärässä! Pönttökin tietää, että synnytys on vaan helpottunut ajan myötä, ei vaikeutunut. Älä oleta, kun et selvästikään tiedä mitä me nuoret ajattelemme. Lisäksi, vaikka joku nuori olisikin sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin (😅?) oikeuttaako se sinun ilkeillä siitä, että nykyään on käytössä toivekirjeet? Miten se edesauttaa mitään?
Vain pönttö luulee ettå synnytys on helpottunut verrattuna entiseen. Synnytys on nykyään yhtä stanasta kuin ennenkin. Puudutuksia ei saa ja pannaan kärsimään mahdollisimman paljon ilman mitään syytä. Kivusta ei ole synnytyksessä mitään hyötyä, se on tarpeeton ja haitallinen.
Omat synnytykset ei eroa mitenkään siitä miten äitini synnytti vaikka välissä on vuosikymmeniä. No se ero nykyään on että puhutaan lempeästä synnytyksestä niin kuin sana muuttaisi jotain.Harmi, että sinun synnytyskokemus on negatiivinen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyisin synnytykset kuitenkin pääsääntöisesti ovat turvallisempia ja apukeinoja on enemmän saatavilla kun ennen. Kipeää ja rankkaa se aina on, ei se sitä poista, mutta kyllä esim. oma äiti ihmetteli tenslaitetta, aquarakkuloita, akupunktiota, kuminauhatuoleja ja monia muita asioita joita ei hänen aikana ollut. Myös lääketeollisuus on edistynyt, raskautta seurataan tarkemmin kun aiemmin ja komplikaatioihin reagoidaan eri tavalla. Ja suurin osa kyllä saa puudutuksen halutessaan. Kyllä tästä maasta loppuisi lapset aika pian jos kaikki synnytykset olisivat kidutusta. En kuitenkaan vähättele heitä, jotka rankan synnytyksen ovat käyneet läpi. Onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä.
Puudutuksia ei saa!!! Jestas sentään, minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi saanut kunnon puudutteet.
Aina on joku syy. Mene suihkuun. Kokeillaan nyt vielä näitä aquarakkuloita, jotka kutiaa muuten ihan helkatisti, mutta synnytyskipua ne ei vähennä. Mies pyydetään hieromaan selkää. Tyrkytetään jumppapalloa. Mulle on työnnetty jopa mikrossa lämmitettyä vehnätyynyä avuksi synnytyskipuun! Mutta missään nimessä ei puudutteita. Kätilöilläkin on asenne, että mitään ei tarvita, kun pehmokeinot riittää.Minä olen saanut puudutuksen jokaisen neljän lapsen kohdalla. Samoin kaikki tuntemani synnyttäneet, ehkä yhtä tai kahta lukuunottamatta jotka eivät ehtineet kun vauva syntyi niin vauhdilla.
Ja kyllä minullakin lämpötyynyt oli apuna ja hyvin auttoivatkin! Kun eivät enää yksin auttaneet, sain ilokaasua. Kun ne eivät auttaneet sain spinaalipuudutuksen. Myös jumppapallo ja selkähieronta ovat olleet avuksi. Synnytys ei ole koskaan kivutonta, mutta puudutuksen saa heti kun se on mahdollista, jos se on mahdollista. Muu on valetta.
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.
Kannattaisiko kuitenkin hiukan katsoa peiliin, jos et kolmanteen synnytykseen mennessä olenoppinut vaatimaan tarpeeksi napakasti sitä puudutusta?
Vähän ot, mutta pari vuotta sitten tehtiin tutkimus, jonka mukaan korkeakoulutetut selviävät muita paremmin syövästä. Syy tähän oli se, ettänhe osasivat vaatia hanakammin hoitoja ja lisätutkimuksia.
Ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia. Toiset huutavat ja kiroilevat ja toiset kärsivät hiljaa. Ei äidin tarvitse olla yhteen muottiin mahtuva. Meitäkin on, jotka odottavat kiltisti, jos sanotaan, että nyt anestesialääkäri on toisen synnyttäjän luona, mutta tulee sitten kun ehtii. Paitsi ettei sitten enää voi saada epiduraalia. Ihmisellä pitää olla oikeus olla oma itsensä myös synnytyksen aikana. Kaikki eivät koe omakseen aggressiivista vaatimista.
Ihan totta, jonka takia synnytystoivekirje on hyvä keksintö. Siihen voi ne toiveet kirjata ja vaikka kirjoittaa valmiiksi isoilla kirjaimilla, että PAKKO SAADA EPIDURAALI TÄLLÄ KERTAA. Niin saa toivomansa, muttei tarvitse vaatia kovaan ääneen😊
Esikoista lukuun ottamatta mun synnytykset on menneet sellaisella vauhdilla, ettei siinä mitään listoja olla ehditty miettimäänkään. Kuopuksella oli niin iso kiire, että hyvä kun sairaalaan ehdittiin. Kaksi syöksysynnytystä ilman mitään kivunlievityksiä juuri siinä sängyssä/tuolissa missä nyt just sillä hetkellä satuin olemaan. Ei ehditty musiikkeja kuuntelemaan tai missään ammeissa lillumaan.
Yksikään synnytys ei ole mennyt minkään toivelistan mukaan. Seuraavaa synnytystä en ole edes vaivautunut miettimään. Menköön omalla painollaan vaikka auton takapenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
Ei yli 30v ensisynnyttäjä ole kyllä nuori vaan päinvastoin. 32v Eevi on kyllä huomattavan vanha ensisynnyttäjäksi jo...
Ensisynnyttäjän keski-ikä on Suomessa 29,6. Sen nojalla ei tunnu, että 32-vuotias on "huomattavan" vanha.
Nimenomaan, minua kaikki nimittivät "nuireksi, hyväkuntoiseksi ensisynnyttäjäksi", sain esikoiseni juuri 31-vuotiaana. Täällä pk-seudulla ihan tavallista, että varsinkin koulutetut naiset saavat esikoisensa aikaisintaan 35-vuotiaana...
Eli en pidä tätäkään naista mitenkään "vanhana" ensisynnyttäjänä :D
Juu, minä sain esikoiseni niinikään Hgissä asuessamme, kun olin 25. Joka paikassa toisteltiin, kun olet niin nuori synnyttäjä. Olin ihan ihmeissäni siitä, kuitenkin miehen kanssa olimme olleet yhdessä 5 vuotta, olin vuotta aiemmin valmistunut maisteriksi ja töitäkin ehtinyt tehdä.
No, sitä ihmettelin kyllä vielä enemmän, kun aloin odottaa toista ollessani vielä 26 ja täytin juuri 27 ennen kuin hän syntyi. Sain kuulla useamman kerran odotuksen aikana neuvolassa, oliko lapsi toivottu, kun olen niin nuori toista odottamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä nämä nuoret (julkkis)naiset. Kaikki on heissä niin ihmeellisestä, myös synnytys. Naiset ovat synnyttäneet läpi ihmiskunnan historian. Mutta näiden kohdalla se on juuri nyt tänä aikana ihmeellistä. Minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minäääääääääääääääääää
Ei yli 30v ensisynnyttäjä ole kyllä nuori vaan päinvastoin. 32v Eevi on kyllä huomattavan vanha ensisynnyttäjäksi jo...
Ensisynnyttäjän keski-ikä on Suomessa 29,6. Sen nojalla ei tunnu, että 32-vuotias on "huomattavan" vanha.
Nimenomaan, minua kaikki nimittivät "nuireksi, hyväkuntoiseksi ensisynnyttäjäksi", sain esikoiseni juuri 31-vuotiaana. Täällä pk-seudulla ihan tavallista, että varsinkin koulutetut naiset saavat esikoisensa aikaisintaan 35-vuotiaana...
Eli en pidä tätäkään naista mitenkään "vanhana" ensisynnyttäjänä :D
Juu, minä sain esikoiseni niinikään Hgissä asuessamme, kun olin 25. Joka paikassa toisteltiin, kun olet niin nuori synnyttäjä. Olin ihan ihmeissäni siitä, kuitenkin miehen kanssa olimme olleet yhdessä 5 vuotta, olin vuotta aiemmin valmistunut maisteriksi ja töitäkin ehtinyt tehdä.
No, sitä ihmettelin kyllä vielä enemmän, kun aloin odottaa toista ollessani vielä 26 ja täytin juuri 27 ennen kuin hän syntyi. Sain kuulla useamman kerran odotuksen aikana neuvolassa, oliko lapsi toivottu, kun olen niin nuori toista odottamaan...
Sattuipa teille tökeröitä työntekijöitä, tosi harmi!😔😔 Itse sain ekan lapsen 20 vuotiaana ja toisen 24 vuotiaana Espoossa ja onneksi säästyin kaikilta ikään liittyviltä kommenteilta. Tai no, kovasti muistettiin mainita, että kroppa palautuu helpommin tämän ikäisillä😅 Mutta ei muuta, ei kutsuttu edes nuoreksi synnyttäjäksi vaikka olin valmistautunut sellaiseen.
Alue: Aihe vapaa
Eivät kaikki puudutusta saa. Ed. sivulla olen kertonut, millaista minulla on ollut kolmessa synnytyksessä. Yleisin syy, ettei saa, taitaa olla liian myöhäinen pyytämisajankohta suhteessa synnytyksen etenemiseen. Öisin on yksi anestesialääkäri. Jos on monta synnytystä, häntä voi joutua odottamaan. Puudutteet ja steriilit ympäristöt valmistellaan. Eri sairaaloissa on erilaiset resurssit. Ponnistusvaiheessa 2 kätilöä. Yksin synnyttävä saa enemmän kätilön aikaa. Riskiraskauksissa oletan että puudutteen saa helpommin ja nopeammin kuin me tavikset, joilla ei ole mikään muu vikana kuin kipu, mutta synnytys etenee normaalisti. Joku taisi mainita asenteista. Olen itsekin kokenut, että kätilöillä voi olla edelleen asenteita, että ensin kokeillaan lääkkettömät kivunlievitykset.