Mistä syistä olet JÄTTÄNYT kumppaneitasi

2

Vain yhden kerran olen eronnut. Mies ei viehättänyt mua fyysisesti, joten meillä ei käytännössä ollut seksielämää. Hän oli myös muuttunut helposti suuttuvaksi, aina myrtsillä tuulella, ei tehnyt kotitöitä eikä arvostanut mua muutenkaan. Liian monta vuotta hänen kanssaan jumitin, kunnes viimein uskalsin erota. Olisinpa jo aikaisemmin tajunnut, että ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella.

Ukko lihos 10 kiloa eikä suostunut laihduttamaan. siinä meni seksihalut meikäläiseltä.

Jätin naisen, joka osoittautui epäluotettavaksi: muita miehiä, huumeidenkäyttöä yms. (Eihän sellaisen kanssa olisi järkeä yrittääkään mitään parisuhdetta.)

Pillu maistui kalalle.

1. Multa lähti kämppä alta ja olosuhteiden pakosta päädyin miehen nurkkiin asumaan, oltiin seurusteltu vasta muutama kuukausi tuolloin. En saanut omia tavaroita minnekään esille. Jos olisin halunnut muuttaa vielä joskus yksin asumaan, olisi kuulemma ollut suhde siinä (olin 17 enkä ikinä asunut yksin siinä vaiheessa). Suuri osa miehen vapaa-ajasta kului salilla ja koitti pakottaa muakin urheilemaan, telkkaria katsoessa piti tehdä lihaskuntoa jne. En erityisesti eritellyt syitä eroon.

2. Toinen mies oli wannabe-koomikko, joka mietti jokaista Facebook-päivitystä ikuisuuden koittaen vääntää niistä mahdollisimman hauskoja. Oli hontelo, ja pelkäsi olla alla kun ratsastin. En muista puhuttiinko näistä eron hetkellä.

3. Miehellä oli huono itsetunto, eikä tykännyt jos kävin baarissa, tapasin miespuolisia kavereita tai samoissa juhlissa oli ex paikalla. Aina kun tulin baarista kotiin, mies nousi sängystä ja lähti vanhemmilleen askartelemaan jotain. Mulla oli syyllinen olo jatkuvasti. Läheisyyttä ei ollut ensimmäisen puolen vuoden jälkeen, ei halauksia, koskettelua tai suudelmia hänen aloitteestaan. Seksikin kuoli lopulta. Ei kuulemma kaivannut läheisyyttä. Puhuttiin näistä asioista paljon suhteen aikana, erotessa ja eron jälkeen.

Kaksi poikaystävää olen jättänyt ja samasta syystä. En rakastanut heitä. Ensimmäisen kohdalla meni kauemmin ymmärtää (3 vuotta), toisen kohdalla tajusin ko puolen vuoden kohdalla. Molemmat tosi hyviä tyyppejä, joiden kanssa oli todella hauskaa. Isoin turn off molemmissa oli etteivät olleet jäärin fiksuja tai kiinnostuneita maailman menosta.

Nyt olen todella terävän ja älykkään kundin kanssa ja voin sanoa että tältä ei ole tuntunut koskaan. Exillä myös molemmilla uudet kivan oloiset tyttökaverit olleet jo kauan, halataan jos sattumalta tavataan. Sanoisin että kaikki voitti.

Lyhyt mies, n. 10 cm lyhyempi minua. Yritin vakuttaa itselleni että pituusero ei haitaa, mutta tunsin koko ajan itseni amatsoniksi. Tämän lisäksi hän ei ymmärtänyt pitää yhtään etäisyyttä kun minä sitä tarvitsin, vaan oli koko ajan kysymässä mitä teen/mitä kuuluu jne. Kyllä, tarvitsen myös omaa aikaa. Huomasin myös että hänen kanssaan ei kiinnostanut enää tehdä mitään vällyjen välissä. 
En kaikkea tätä erotilanteessa hänelle kertonut, voi olla että kaunistelin totuutta hieman jottei hän vedä hernettä nenään.

Petin miestäni. Sitä ennen tosin mies oli tartuttanut minuun sukupuolitaudin (ja syyttänyt siitä minua), pettänyt omalla tahollaan, valehdellut, alistanut ja käyttäytynyt uhkaavasti. Eron jälkeen miehen koko perhe vainosi minua ja mies, jonka kanssa petin exääni. Exän isä kävi nykyiseni kimppuun. Ja kuulemma olivat "ylempää keskiluokkaa" omasta mielestään. Just.

Itsekkyys, alistava käytös ja kiivas luonne on saanut mulla edellisessä suhteessa jalat alle. Ja yhen jätin ku se ei pystyny sitoutumaan seurusteluun edes puolen vuoden jälkeen.

2

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:25"]

Yksinkertaisuus. Yritin sietää miehen vajaa-älyisyyttä, mutta kun hän ei ymmärtänyt perusasioitakaan katsoin parhaaksi erota.

[/quote]Mulla sama. Toisaalta semmoinen syy, että hävettää tunnustaa. Mun mies ei oikein osannut kirjoittakkaan. Mä teen varmasti virheitä, mutta kun välimerkit, isot kirjaimet ym puuttuu AINA, ihmeellisiä kirjoitusvirheitä (kommunikoimme englanniksi)... Mä olen myös itse lapsellinen välillä ja huono huumori naurattaa, mutta rajansa silläkin montako kertaa päivässä kestää huudahduksen "your mum!" ja sille ei voi sanoa esim että "I'm coming after 2 pm" ku se hajoo tolle 'come' sanalle.

SIIS VOI KETTUKERPELE. Hirveet agret sain päälle ku vaan aattelin koko tyyppiä. Ei siis ollut kovin pitkä ja vakava suhde, yritettiin muttei onnistunu. Sanoin, että mun tarttee keskittyä opiskeluun.

Mies kohteli minua huonosti. Henkistä väkivaltaa. Nöyryyttämistä ja ystävien edessä nolaamista. Koska hän ei suostunut keskustelemaan käytöksestään, otin lapsen ja lähdin.

2

1. Joi liikaa ja vikatikki oli kun kännissä sitten kerran löi.

2. Rakastuin toiseen

Muun muassa:

1. Miehellä ei ollut mitään intoa edetä myymälän apupojan ammatista mihinkään, mutta enpä olisi saanut minäkään opiskella. Olin vuosikausien opintojen alussa, mutta mies halusi minun ryhtyvän lapsentekohommiin. Asuimme muutaman viikon kimpassa, kun opiskelija-asuntolani tyhjennettiin kesäksi; mies piti itsestään selvänä sitä, että hän vietti lomansa urheilemalla ja videoita katsomalla, ja minun hommani kesätöiden lisäksi oli kokata, siivota hänen päivän aikana aikaansaamansa sotku ja pitää hänen treenivaatteensa puhtaina. Muun muassa. "Koska tuo ei kuulu miehelle."

2. Mies oli muutaman vikon oikein mukava ja hyvätapainen, mutta katsoi kai sitten suhteemme vakiintuneeksi ja taantui tahallaan provosoivan teinin asteelle: ilma ei pysynyt sisällä missään päässä, sormet olivat koko ajan nenässä, korvissa tai nivusissa, jutut taantuivat vessahuumorin tasolle eikä suu pysynyt edes syödessä kiinni. Ymmärryksellekin tapahtui jotain outoa, koska puhe ei mennyt perille, joten jouduin jättämään tämän helmen lopettamalla ovisummerin kuulemisen.

3. Mies, jolle opiskelemiseni koitui tosi isoksi ongelmaksi. Mitä pitemmälle etenin, sen kiivaammin hän jankutti sitä, että "sitten kun sä valmistut sä jätät mut". Oikein. Jätin kyllä jo aikaisemmin. (Minulle on useamminkin osunut näitä opiskeluni ongelmaksi kokeneita poikaystäväehdokkaita, enkä ymmärrä, miksi heidän pitää alun alkaenkaan ruveta mihinkään opiskelijatyttöjen kanssa.)

4. Eronnut mies. Paitsi että ei oikeasti ollutkaan eronnut.

5. Oikein mukava mies, jonka kanssa synkkasi hienosti. Rupesi kuitenkin puhumaan naimisiinmenosta ihan liian pian ja päällekäyvän takertuvasti, vaikka minä vielä aprikoin, menisinkö hänen kanssaan sänkyyn (olen tosi hidas tässä asiassa, vähintään muutama viikko menee platonisissa merkeissä). Selvisi, että hänen eronsa ex-naisystävän kanssa ei ollut ihan selvä juttu ja hän joko halusi kostaa minun avullani tai varmistaa sen, että parisuhdestatus jatkuisi naisen vaihtumisesta huolimatta.

6. Kaukosuhde, joka väljähtyi heti, kun mies tunsi olonsa kotoisaksi. Liian monta kertaa havahduin aamuyöllä siihen, että kaljapöhnäinen mies heittäytyy sänkyyni vaatteet päällä ja kengät jalassa ja vaipuu uneen, joka jatkuu lauantai-iltapäivän puolelle. Etovaa oli myös nähdä hänen seisovan pyykkikorini vieressä naama haudattuna pikkupöksyihini. Ja kun kysyin, miksi pyykkikorissani oli tiukasti palloiksi käärittyjä sukkia, vastaus oli, että "noin mutsikin ne haluaa".

Lyhyitä juttuja. Vielä enemmän tarinoita löytyisi aiheesta mistä syistä et ole ruvennut edes seurustelemaan.

Viimeisin tyttöystäväni lähti, koska pelasin liikaa videopelejä. No kysyin sitten, että mitä hän haluaisi minun tekevän, niin vastaus oli vain "En tiedä". Minunko olisi pitänyt seremoniamestariksi ruveta? Vai olisiko minun pitänyt vain istua tyhjyyteen tuijottaen hänen kanssaan? Sitten tietysti valitti, ettei minua kiinnosta hänen ystävänsä, mikä tietysti oli totta, mutta aina olin kohtelias heitä kohtaan. Suuttui monesti siitä, kun en muistanut edes "Mirvan kihlatun nimeä ja tulevaa häämatkakohdetta". Pyh ja pah. Menkööt etsimään onneaan. Tiedän olevani huono kumppani, sillä olen hyvin välinpitämätön. Olen ihan tyytyväinen yksinoloonkin. Saanpahan pelata niin paljon, kuin lystään:)

:(

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 14:16"]

Viimeisin tyttöystäväni lähti, koska pelasin liikaa videopelejä. No kysyin sitten, että mitä hän haluaisi minun tekevän, niin vastaus oli vain "En tiedä". Minunko olisi pitänyt seremoniamestariksi ruveta? Vai olisiko minun pitänyt vain istua tyhjyyteen tuijottaen hänen kanssaan?

[/quote]

Kerran seurustelin tällaisen miehen kanssa ja toista kertaa ei tule. Pelasi siis jatkuvasti, melkeen koko hereilläolon. Jos olin töissä 9-17, pelasi 7-9 ja 17-22. Siis joka vitun päivä.

Koitin ehdotella tekemistä, mutta mikään ei kelvannut. Naisen harteillehan se seremoniamestarin homma tossa lankeaa kun koko ajan pitäisi miestä viihdyttää tai muuten äijä liimautuu koneelle. Välillä just sanoin ihan ystävällisesti että pitäskö sun rajottaa niin vastaus oli jotain "no mitäs vittua sitte haluisit tehdä" ja silloin vastasi helposti just vaan ett- "no en tiedä" kun ei jaksanut tapella. Mutta hyvä naisen puolesta kun tajusi lähteä :)

Lisää tarinoita, kiitos. Itseäni ihmetyttää, että ettekö nähneet vaaran merkkejä ennen pidempää suhdetta esimerkiksi pahoinpitelevästä puolisosta?