Nainen, mitä ajattelisit, jos lapsesi mahdollisessa avioerotilanteessa haluaisikin muuttaa isänsä luokse?
Kommentit (82)
Sanoisin että ei nyt käy kun isä on vasta toipumassa huumeongelmastaan ja asuntokin on liian pieni ja kun se isä nyt muutti sinne hornan tuuttiin ettei sieltä voi käydä tutussa koulussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ei nyt käy kun isä on vasta toipumassa huumeongelmastaan ja asuntokin on liian pieni ja kun se isä nyt muutti sinne hornan tuuttiin ettei sieltä voi käydä tutussa koulussakaan.
Niin ja mitä siis ajattelisin, ajattelisin että lapsi nyt haluaa kaikenlaista, kun ei ymmärrä omaa parastaan.
Eivät haluaisi. Isä ei välitä heistä samalla tavalla kuin minä.
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Meillä erossa minä lähdin. Lasten elämää en halunnut mullistaa, joten he jäivät isänsä kanssa kotiinsa. Vuoden kuluttua kaikki kolme lasta asuivat kanssani.
Olisi vähän kiusallista selittää että isää ei voisi vähempää kiinnsotaa kun ei edes tapaamissopimuksessa sovittuja tapaamisia viitsi noudattaa. Mutta toki lapset huomasivat tämän itsekin.
Veisin lapsen kunnon lääkärille selvittämään onko lapsella mennyt muisti vai mitä sekoilee. Miksi lapsi haluaisi muuttaa väkivaltaisen, alkoholisti narsistin luokse jota lapsi ei ole halunnut nähdä vuosiin sen jälkeen kun isä pahoinpiteli lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Kunnon isät on aika harvassa. Mutta kyllä kai niitäkin on. Itse en tunne yhtäkään.
Been there, done that. Teki kipeää, ja satutti, kävin monta epäonnistumisentunnetta läpi. Vaikka loppujenlopuksi en edes ollut huono äiti, enkä edes yhtään sen huonompi kuin isäkään. Poika vain tahtoi isälleen, kun ei kestänyt jatkuvaa kodinvaihtoa.
Ei ollu helppoa, mutta loppujenlopuksi kunnioitin lapsen tahtoa, vaikka se olikin erilainen kuin omani.
Kunnioitan hänen valintaansa. Luulen kuitenkin vahvasti, että jo parin kuukauden kuluttua onkin valmis muuttamaan takaisin mun luokse. Isänsä tuppaa olemaan vain silloin kiva ja ylipäätään isä lapsilleen kuin hänelle itselleen niin sopii.
Todennäköisesti haluaisivatkin isälleen. Mies on paljon kärsivällisempi ja hieman sallivampi vanhempi kuin minä. En kuitenkaan tiedä mitä ajattelisin, varmaan kokisin, että itse olen tilanteen toiminnallani luonut. En minä kyllä mikään hirviöäiti ole, mutta ehkä ne tunteet tuollaisessa tilanteessa jotenkin korostuisi.
Itsekin lapsena halusin, mutta tuolloin jo suorittajana ajattelin, että äiti varmaan pärjää huonommin yksin eron jälkeen.
onneksi vanhemillani oli hyvät välit loppuun saakka ja vietimme aikaa kaikki yhdessä paljon vieä eron jälkeenkin
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Vastasin sen mukaan mikä tilanne meillä on.
Miksi isän pitää aina alistua eikä saa ottaa lapsiaan asumaan luokseen. On isilläkin oikeus! Ja varsinkin kun naiset haluavat erota ilman syytä. Hajottavat perheen. t. Äiti myös mutta ei eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Kunnon isät on aika harvassa. Mutta kyllä kai niitäkin on. Itse en tunne yhtäkään.
Just se standardivastaus, mutta ei aloitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Vastasin sen mukaan mikä tilanne meillä on.
Jännis.
Sieluni olisi kyllä silloin vereslihalla, mutta jos lapseni olisi tuolloin jo 12, niin ei siinä silloin mikään auttaisi: hänen tahtoaan olisi kunnioitettava - ja kunnioittaisinkin.
Minä olen ollut etä-äiti ja maksanut lapsen isälle elatusmaksut.
Tein työtä, jossa jouduin matkustamaan paljon ja päivittäinen työmatka oli pitkä.
Lapsen isä jäi entiseen yhteiseen isoon kotiin lapsen kanssa, päiväkodin ja koulun viereen. Oli päivätyössä ja säännöllinen työaika, osasi laittaa ruokaa ja hoitaa kodin ja hänen sukunsa asui läheisyydessä.
Lapsi oli minulla melkein kaikki viikonloput ja parina iltana viikolla myös, koska asuin lähellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Vastasin sen mukaan mikä tilanne meillä on.
Jännis.
Toimistorotta, joka keski-iänkriisissä alkoi käyttämään huumeita.
Miten niin "muuttaa isänsä luokse"? Onko se isä asunut koko ajan muualla vai miksi lapsi ei muuta yhdessä isän kanssa?