Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä ajattelisit, jos lapsesi mahdollisessa avioerotilanteessa haluaisikin muuttaa isänsä luokse?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna: vaikka lasten isä ei ole väkivaltainen, narsisti, päihderiippuvainen tmv, en luota häneen kasvattajana, ja hänen ajatusmaailmansa on monelta osin erittäin myrkyllistä (esim homofobia, rasismi).
Mutta jos kuvitellaan, että hän todella voisi kasvattaa lapsistamme hyviä ihmisiä, niin olisin ehkä jopa iloinen siitä, että en olisi enää päävastuussa kaikesta. Nuorempi lapsi täyttää 18 viiden vuoden kuluttua, joten voisin hyvinkin ojentaa kapellin toiselle vanhemmalle välillä.
Oho, jäi yksi lause pois tuolta rasismi sanan jälkeen :
En todellakaan luopuisi lasten lähihuoltajuutta heidän isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein löydätte noita retkumiehiä? Ettekö te tajua, ettei niistä seuraa mitään hyvää?
No kun se k i k k e l i on jossakin vaiheessa elämää niin kamalan hyvää. Halut ja himot ohittavat terveen järjenkäytön.
Äh. Minun eksäni ja kolmen lapseni isä oli ihan kunnon ihminen kun tavattiin. Sairastui sitten jossain vaiheessa oikein kunnolla masennukseen ja se lievä, siedettävissä määrissä oleva itsekkyys suurentui potenssiin sata. Kaikki jäi minulle. Vuosia ja vuosia hoivasin ja yritin parhaani että puolisollani olisi hyvä olla. Laitoin omat tarpeeni jonon hännille. Lopulta lapsetkin alkoivat kärsimään kun kaikki pyöri tuon suunnattoman mustan aukon ehdoilla. Kun aloin itsekin masentumaan puhalsin pelin poikki. Niin jäin kolmen lapsen totaali-yhksi. Mies etsii onneaan edelleenkin. Missään ei ole oikein hyvä. On pahoitellut miten on kohdellut minua, sälyttänyt kaiken minun kannettavakseni... Juu, elämä on.
33
Semmosilta naisilta jotka tekee lapsia päihdeongelmaisten ja väkivaltaisten sovinistimiesten kanssa ei mene hissi sinne kaikkein ylimpään kerrokseen. Itseasiassa se ei mene edes kellarikerroksiin.
Olemme lasteni isän kanssa pariskunta mutta meillä on omat asunnot mutta lapset ovat asuneet minua asunnossani koko tähän astisen elämänsä isänsä ilta- ja yöpainotteisen työn takia. Jos eroaisimme tai lapsi ilmoittaisi halunsa asua isän asunnossa antaisin ehdottomasti muuttaa. Ovat nykyään sen ikäisiä että voisivat olla illat ja yöt yksin isän ollessa töissä ja aina on mahdollisuus hipsiä muutaman sadan metrin päässä olevaan kotiini halutessaan. Vanhemmalla on ensi vuonna edessä lukio ja luulen että viimeistään silloin haluaa muuttaa isänsä luo paremman opiskelurauhan ja enemmän oman tilan perässä ainakin osittain.
Vierailija kirjoitti:
Semmosilta naisilta jotka tekee lapsia päihdeongelmaisten ja väkivaltaisten sovinistimiesten kanssa ei mene hissi sinne kaikkein ylimpään kerrokseen. Itseasiassa se ei mene edes kellarikerroksiin.
Puolet suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Eli aika lailla 50/50 -lotto, kenestä paljastuu mulkku. Osahan alkaa riehua vasta kun pullat uunissa ja lähteminen vaikeaa.
Semmoset ihmiset jotka syyllistää naisia urpoista miehistä, eivät ole päässeet edes sinne hissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokisin onnistuneeni isävalinnassa. Isäsuhde on todella tärkeä lapselle ja pitäisin sitä hyvänä asiana, että lapsella on hyvä ja läheinen suhde molempiin vanhempiin, eikä pelkästään äitiin. En haluaisi koskaan olla etä-äiti ja nähdä lasta vain viikonloppuisin, toisaalta taas en haluaisi, että lapsesta tulee ns. kodinvaihtaja. Lasta on mielestäni tosi tärkeää kuunnella ja myöhemmin voi vaihtaa jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosilta naisilta jotka tekee lapsia päihdeongelmaisten ja väkivaltaisten sovinistimiesten kanssa ei mene hissi sinne kaikkein ylimpään kerrokseen. Itseasiassa se ei mene edes kellarikerroksiin.
Puolet suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Eli aika lailla 50/50 -lotto, kenestä paljastuu mulkku. Osahan alkaa riehua vasta kun pullat uunissa ja lähteminen vaikeaa.
Semmoset ihmiset jotka syyllistää naisia urpoista miehistä, eivät ole päässeet edes sinne hissiin.
En kyllä millään usko, että tuo 50% naisista kokee väkivaltaa parisuhteessa on totta, huomattavasti pienempi osa. Omassa perhepiirissä ja omien hyvien ystävien piirissä en tunne yhtään tapausta, kauemmassa piirissä joitakin.
Meillä virallinen lähivanhemmuus jäi miehelle joka jäi asumaan entiseen yhteiseen kotiimme. Muutin hyvin lähelle, ja lapset kulkivat päivittäin kotien väliä. Mies oli hyvä vanhempi kuten minäkin. Kummallakin hieman erilaiset tavat hoitaa vanhemmuutta, mutta tarpeeksi samanlaiset ettei tarvinnut riidellä tuosta. Hyvä jaettu vanhemmuus onnistuu vaikka parisuhde olisikin mahdoton yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä näin varmasti olisikin, eli poikamme haluaisi asua isänsä kanssa. Harrastavat samaa urheilulajia ja jopa kuuntelevat samaa musiikkia ja soittavat kitaraa. Poika nyt 15 vuotta ja kovin rakas minulle, mutta ovat aina olleet läheisiä joten hyväksyisin sen. Pojallani on ihan paras isä.
Meillä lasten isä asuu vanhassa yhteisessä kodissa, minä alle km päässä siitä. Asuvat nyt vuoroviikoin kummankin luona ja ovat kirjoilla minun luona eli olen lähivanhempi. Kuitenkin jos lapset sanoisivat että haluavat asua isänsä luona ja vain käydä minun luona viikonloppuisin niin tietenkin he saisivat näin tehdä. He ovat jo niin isoja että osaavat itse sanoa mitä haluavat. Kouluun on molemmista kodeista yhtä pitkä matka, vanhemman lapsen kaverit asuvat hieman lähempänä minun kotiani.
Erosimme reilu vuosi sitten. Alkuun asuimme vuoroviikoin entisessä yhteisessä kodissa ja lapset tietenkin myös siellä. Myöhemmin muutimme kokonaan erillemme kun löysin sopivan asunnon muutama kuukausi sitten. Tarjosimme lapsille kaikkia mahdollisia asumismuotoja (äidin luona ja isän tapaamiset viikonloppuisin, isän luona ja äidin tapaamiset viikonloppuisin, viikko-viikko, 2 viikkoa-2viikkoa…) lapset valitsivat viikko-viikko-systeemin ja ovat itse siihen erittäin tyytyväisiä. Pääasia että lapsilla on hyvä olla ja asua. Se onnistuu kummankin vanhemman luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lähivanhempi ja isä.
Onko siinä jotakin ihmeellistä kun tämmöinen ketukin tehty.
Hetken varmaan tunnen itseäni huonoksi äidiksi, mutta tuen kyllä lastani. Voidaan tehdä kokeiluja Kaija, eli pidemmät ajat isän luona. Pohdittaisiin exän kanssa, miten hän meinaa 3 vuorotyön kanssa sumplia, ellei lapsi on jo sen verran iso, että pärjää itsekseen.
Pohdittaisiin uudestaan myös maksuista, että maksanko nyt enemmän ja milloin lapsi/lapset käyvät luonani. Täyttäisin tyhjyyttä olemalla enemmän töissä, vaihtaisin takaisin vuorotyöhön. Vaihtaisin myös pienempään kämppään jos alkaa näyttää siltä, että yhteiselo isän kanssa sujuu.
Ei kaikki exät ole pahoja. Jos lapsi kerta siitä mainitsee ja oikeasti tahtoo niin uskon, että lapsi voi paremmin isänsä luona. Ellei ole sellainen lapsi, joka pelkää ettei isänsä pärjää ilman häntä (alkoholisti ym., ei kunnollista huonetta lapselle, ei kykene hoitamaan edes itseään) niin en anna muuttaa isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin tuntenut surua, mutta esittänyt että asia on ok. Ihan kuin hänen kotoa muuttaessakin.
Olisin kyllä hämmästynyt ja ollut huolissani, koska ero tuli exän vuosien aikana lisääntyneen alkoholinkäytön takia. Siksipä varmaan noin ei käynytkään.
Lisäksi olin koko lapsen elämän ollut se joka tietää ja hoitaa hänen asiat ja on läsnä ja turvallisesti ja tylsästikin aina saatavilla.
En voinut 20 vuotta aiemmin tietää, että miehellä opiskeluelämä jää ensin sillä lailla päälle ja siitä vielä pahenee ja pahenee. Ei se muilla meidän kavereilla jäänyt päälle.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Nimenomaan! Moni isä on hyvä isä ja jos me erottaisiin, lapsi voisi vallan hyvin ”jäädä” isälleen. Kaikki ei ole valinneet lapsilleen sitä juoppoa tai narkkia isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Miten niin luopua lapsesta? Isä kidnappaisi?
Eikös nykyään muksuja heitellä vanhemmalta toiselle, eiväthän he missään oikein "asu".
"Voiko lapsi päättää kumman vanhemman luona hän asuu?
Ei. Vanhemmat sopivat asioista, mutta vanhempien tulee keskustella lapsen kanssa häntä koskevista asioista ja ottaa lapsen mielipiteet ja toiveet huomioon päätöksiä tehdessään."
"Vanhemmat sopivat asioista". Lähivanhemmuus siis ratkaistaan sopimalla ja riitatilanteissa lastenvalvoja puuttuu asiaan.
Jos vanhemmat keskenään sopivat kumpi on lähivanhempi, ei kai siinä silloin mitään nokan koputtamista ole?
Hirvittää tuo käsitys että lapsi on esine jota heitetään paikasta toiseen. Koska MINÄ haluan ja koska MINULLA on oikeus. Ja kuitenkin erotilanteessa tulee aina lapsen etu olla etualalla, ei kummankaan vanhemman.
Niin ne jäikin, kunnes isä kyllästyi vastuuseen n. 2kk lähivanhempana olon jälkeen ja lapset muuttivat minun luokseni.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hypoteesi, johon naiset vastasivat hypoteettisella hirviömiehellä.
Entäpä, jos isä olisikin ns. kunnon isä? Voisitko luopua lapsestasi?
Ja kiitos ei viisasteluja enempää!
*eri
Ja siis minkä ikäisestä nyt puhut?
Esim. oma kuusivuotiaani ikävissään haluaa puheissaan välillä asua isän luona, välillä taas haluaisi olla kaikki ajat vain äidin kanssa. Välillä isällään yöpyessä saattaa illasta alkaa kaipaamaan äidin luo.
Asuu minun kanssani, mutta tapaa säännöllisesti isäänsä ihan joka viikko.
Kun on isompi, niin voinee miettiä vuoroviikkoja.
Ero on lapselle vaikea asia. Siinä ei vaan voi vanhempana ruveta ottamaan nokkiinsa, että lapsi kaipaa myös toista vanhempaansa ja ikävöi aikaa, jolloin asuttiin kaikki yhdessä.
Yksi lapsista halusi(?) jäädä asumaan isälleen, isän perustelut tälle oli "että mullekin jäisi jotain". Annoin jäädä, lopputuloksena sisarusten välit viilenivät ja lapsi halusikin parin vuoden päästä muuttaa äidin luo isän uusperhekuvioiden jaloista. Tällä hetkellä lapset menevät isälleen puoliväkisin kerran kahdessa kuukaudessa.
Voi kokeilla miten se sujuu, jos lapsi haluaa, mutta en ikimaailmassa suosittele kenellekään sisarusten erottamista. Harvoja asioita, joita elämässäni kadun.
Meillä isä on ollut aina tasavertainen vanhempi ja kantanut vastuunsa vanhempana esim. pitämällä perhevapaat.
Lähivanhemmus ei käytännössä muuta mitään, vaan yhä edelleen on lapsen elatusvelvollinen.
Meillä lapsi asuu vuoro viikoin ja molemmat vanhemmat maksavat elarit lapsen kulutilille, jolla maksetaan hoitomaksu, harrastukset, vaatteet, lääkkeet, vakuutukset jne. ja asumisen ja ruuan, kumman vanhemman luona lapsi on.
Onneksi tasa-arvoa kannatetaan nykyään ja AP:n haluamisella ei ole juurikaan merkitystä. Lapser saa käytännössä päättää missä asuvat.
Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ollut jo 6-vuotta. Olen kansallismielinen ja jokseenkin jopa homofobinen. Ei se kuitenkaan minua isänä huononna.
Naiset on vaatineet tasa-arvoa ja täytyy sanoa että olin mielissäni kun lapset halusivat asua luonani eikä äidillään. Sitä saa mitä tilataan
Rehellisesti sanottuna: vaikka lasten isä ei ole väkivaltainen, narsisti, päihderiippuvainen tmv, en luota häneen kasvattajana, ja hänen ajatusmaailmansa on monelta osin erittäin myrkyllistä (esim homofobia, rasismi).
Mutta jos kuvitellaan, että hän todella voisi kasvattaa lapsistamme hyviä ihmisiä, niin olisin ehkä jopa iloinen siitä, että en olisi enää päävastuussa kaikesta. Nuorempi lapsi täyttää 18 viiden vuoden kuluttua, joten voisin hyvinkin ojentaa kapellin toiselle vanhemmalle välillä.