Olen yhtä aikaa sekä äärettömän iloinen että huolestunut 12-vuotiaasta pojastani
Hän on niin kiltti ja hyväkäytöksinen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa. Häntä ei ole ikinä tarvinnut komentaa eikä käskeä, ei edes ääntä ole joutunut korottamaan. Todella mutkaton lapsi. Samalla kuitenkin pelkään, että häntä tullaan vielä käyttämään härskisti hyväksi. Tänään kysyin pojaltani tämän tultua koulusta, mitä kivaa hän aikoo ostaa itselleen viikonloppuna. Poika vastasi, ettei mitään, koska ei tarvitse mitään, kaikkea jo on ja kaikki on hyvin näin. Kun jatkoin ihmettelyä, hän kertoi, että hän oli antanut 20 euroa eräälle luokkansa vähävaraiselle pojalle, koska hänestä oli tuntunut niin pahalta sen pojan puolesta. Mitä minun pitäisi nyt ajatella?
Kommentit (15)
Tuleva joka anopin ja apen toivevävy.
Minä tunnen myös ihmisiä, jotka eivät sano kenellekään vastaan koskaan.
Yksikin osti työkoneen ja yrityksen, sekä "työmaan".
Selvisi, että "työmaata" ei ollut ja konekin oli täysin risa.
Sen sijaan, että mies olisi vastinut kaupan purkua tai hinnan alennusta, hän joi myrkkyä.
Poika lahjoitti "vapaaehtoisesti". Sai valita hyvän ja pahan väliltä.
Unelmien lapsi ,totako koko teksti. Anteksi kyseen alaistan: On vaan liian makea!
Odotapas vain, kun pikku-Kevin täyttää 13.
t. Entinen seiskan luokanvalvoja :)
Heh, heh. Sanoiko sun poika tälle ”vähävaraiselle” tässä on sulle 20 eur, kun oot niin vähävarainen. Keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jos poikasi teki tuon omasta tahdostaan niin tuohan oli tosi ihanasti tehty :) Teillä kun on hyvät välit niin varmasti kertoo jos tulee kohdelluksi huonosti.
Mieheni on sellainen joka ei sano kenellekään vastaan. Ei sanonut myöskään nuoruudessa. Minusta jossain kohdissa hänen olisi kannattanut (esimerkiksi kaverit lainasivat tavaroita, mutta jättivät palauttamatta) mutta hän itse ei ole koskaan asiasta niin välittänyt eikä tänä päivääkään hermostu kehenkään. Hänellä menee ihmissuhteissa ja elämässä hyvin, paremmin kuin monella muulla :)
Aivan kuin olisit minä. Mun mieheni on samanlainen. Aina auttamassakin muita. Joskus suututtaa, kun hän tarvitsisi apua esim johonkin raskaaseen hommaan, niin kaikilla on selkä tai käsi kipeänä.
Hän vaan pitää sitä sattumana.🤓
Mitä minun pitäisi nyt ajatella on lopussa.
Tunnistaa taas satutädin.
On näitä oikeasti. Meillä vähän samanmoinen poika ja samanikäinen. Ei kuitenkaan rahoja jakele vaan säästää joka pennin ostaakseen legoja. Tekee kotitöitä ja pikku palveluksia tienatakseen sen euron tai pari. Tulee halailemaan ja istumaan kainaloon katsomaan leffoja. Murrosiän merkkejä on fyysisesti, mutta ei mitään teiniangstia vaan melko lapsellinen tapaus, paljon on kuitenkin kavereita.
Voin sanoa näin kolmen pojan äitinä, että tämä kuopus melko virkistävä tapaus. Kokemusta on nimittäin myös raivareista, ovien paiskomisista, kiroilusta, röökin poltosta, kännijuomisista, kadonneesta teinistä jne..
On omakin 13- vuotiaani aika kiltti tapaus.
T: nro. 4
Jos poikasi teki tuon omasta tahdostaan niin tuohan oli tosi ihanasti tehty :) Teillä kun on hyvät välit niin varmasti kertoo jos tulee kohdelluksi huonosti.
Mieheni on sellainen joka ei sano kenellekään vastaan. Ei sanonut myöskään nuoruudessa. Minusta jossain kohdissa hänen olisi kannattanut (esimerkiksi kaverit lainasivat tavaroita, mutta jättivät palauttamatta) mutta hän itse ei ole koskaan asiasta niin välittänyt eikä tänä päivääkään hermostu kehenkään. Hänellä menee ihmissuhteissa ja elämässä hyvin, paremmin kuin monella muulla :)