Parin vuoden suhde päättyi eilen, kaveri kertoi että mies oli tänään jo näkynyt Tinderissä. Onko sinusta vähän liian kiire uuteen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin aika yleistä että läheisriippuvaisilla on jotain säätöä ja plan b:tä jo ennen eroa. Oli tinder tai lehti-ilmoitus.  Ehkä hurjin oli se yksi tapaus 90-luvulta jolloin mies laitti ilmoituksen lehteen, että emäntä hakusessa. Kirjaimellisesti edellinen emäntä ei ollut vielä edes kylmistynyt! Koska poliisi siis pystyi kaiken tämän osoittamaan, milloin oli ilmoitus tehty (taisi olla vaimon viimeisimpinä elinpäivinä). 

Ihan sama hakeeko pysyvää parisuhdetta tai laastaria tms - ei kantsi miettiä. 

Vaikka myönnän. MINÄKIN hetken mietin, kun 10 v. eromme jälkeen tajusin että exäni oli mennyt HETI tinderiin kun seuraajani kanssa oli ero vireillä. Eli tosiaan eivät vielä ihan eronneet lopullisesti.  Tajusin vaan että kivat sille sen uusimmalle.  Mies jo 45 ja koko elämänsä ei ole tehnyt muuta kuin ryntänyt suhteesta suhteeseen (hän ei siis mitään panojuttuja hakenut tinderistä) - ei kyllä heti pitää päästä avoliittoon asap. 

Itsemäärittelisin aloittajan läheisriippuvaiseksi. Hän on edelleen takertuu entiseensä ja hakee hyvää oloa kun pystyy osoittamaan, että miehessä on vikaa vielä eron jälkeenkin.

Niin läheisriippuva on kiinnostuneempi riippuvuuden kohteen elämästä kuin omastaan  

Johan on määritelmät.

Enemmän pitäisin outona, jos heti eron jälkeen kaikki tuntemukset lakkaisivat yhtäkkiä totaalisesti.

Kyllä ero herättää tunteita ja ajatuksia, sekä itsestään että exästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin eron jälkeen menin aika pian deittipalstalle. Ei sieltä tartte suurta rakkautta olla heti hakemassa, on ihan kiva jos saa seuraa lenkille ja kahville. Samalla tulee huomattua että edelleen on vastakkaisen sukupuolen mielestä ihan kiinnostava tapaus.

Kummallinen ajatus että eron jälkeen pitäisi olla joku aikamääre sille että tapaa ihmisiä. Varsinkin kun tulin jätetyksi, niin miksi mä en olisi saanut etsiä uutta seuraa? 

Ainut edellytys on minusta se että on rehellinen tilanteestaan itselle ja sille toiselle, että mihin on valmis eikä tarkoituksellisesti käytä ketään laastarina.

Itse olen eronnut liki puoli vuotta sitten, enkä edelleenkään näe tinderiä ajankohtaiseksi.

En myöskään lähtisi treffeille ihan tuoreeltaan eronneen kanssa.

Eron jälkeen itselleni ollut todella tervettä etsiä itseään ja rakentaa elämää uusiin kantimiin.

Sun tapa on sinun tapasi, ymmärrätkö että joillakin saattaa olla muita tapoja käsitellä eroa. En ole ketään yllyttämässä samantien Tinderiin, vaan yritin perustella että miksi jotkut näin tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Niin aika yleistä että läheisriippuvaisilla on jotain säätöä ja plan b:tä jo ennen eroa. Oli tinder tai lehti-ilmoitus.  Ehkä hurjin oli se yksi tapaus 90-luvulta jolloin mies laitti ilmoituksen lehteen, että emäntä hakusessa. Kirjaimellisesti edellinen emäntä ei ollut vielä edes kylmistynyt! Koska poliisi siis pystyi kaiken tämän osoittamaan, milloin oli ilmoitus tehty (taisi olla vaimon viimeisimpinä elinpäivinä). 

Ihan sama hakeeko pysyvää parisuhdetta tai laastaria tms - ei kantsi miettiä. 

Vaikka myönnän. MINÄKIN hetken mietin, kun 10 v. eromme jälkeen tajusin että exäni oli mennyt HETI tinderiin kun seuraajani kanssa oli ero vireillä. Eli tosiaan eivät vielä ihan eronneet lopullisesti.  Tajusin vaan että kivat sille sen uusimmalle.  Mies jo 45 ja koko elämänsä ei ole tehnyt muuta kuin ryntänyt suhteesta suhteeseen (hän ei siis mitään panojuttuja hakenut tinderistä) - ei kyllä heti pitää päästä avoliittoon asap. 

Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän. Sinäkin siis odotit, odotit ja odotit, että toinen muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Miten se kuuluu sulle? Jos ihminen ei ole parisuhteessa, on kai vapaa etsimään yhden illan seuraa, uutta parisuhdetta, seuraa lenkille tai leffaan, whatever. 

Ei yksinolo pelota, mutta ei ole myöskään pakko olla koko aikaa yksin. Jos käy vaikka kerran kahteen viikkoon deiteillä, on siinä vielä aika monta iltaa siihen omaan napaan tuijotteluun. 

Ainakin mulle oli ihan tärkeää ymmärtää että mä en ole viallinen, vaan edelleen on miehiä jotka ovat minusta kiinnostuneita. 

Ei ole liian kiire millään tavalla. Tehän olette eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Itse haen seuraa ihan vaan ajankuluksi, enkä tyydyttämään yksinäisyyden pelkoa.

Kyllä minusta on hyvä ottaa aikalisä eron jälkeen. Ilman seksiäkin voi olla muutaman kuukauden. Tiedän, ettei tällainen ajattelu ole nykypäivää, mutta tekisi hyvää itse kullekin käsitellä ero kaikessa rauhassa. Ennen niitä seksisuhteitakin. Niiden aika on sitten joskus vähän myöhemmin, kun entinen on käsitelty mielestä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Seksi on kivempaa kaksin kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on hyvä ottaa aikalisä eron jälkeen. Ilman seksiäkin voi olla muutaman kuukauden. Tiedän, ettei tällainen ajattelu ole nykypäivää, mutta tekisi hyvää itse kullekin käsitellä ero kaikessa rauhassa. Ennen niitä seksisuhteitakin. Niiden aika on sitten joskus vähän myöhemmin, kun entinen on käsitelty mielestä pois.

Niin SUN mielestä. Senkus otat vaan. Kaikki eivät ota, eikä tämä asia kuulu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Oletko kokenut parisuhdetta saati eroa? Itsellä tuli ero kesken syvimpien tunteiden ja se oli kärsimystä, tuntui ettei siitä päässyt muuten yli kuin hakemalla sitä kuuluisaa laastaria. Puoli vuotta myöhemmin olo oli jo normaali ja ihmettelin sitä deittailuhinkua heti eron jälkeen. Siinä ei vaan pää toiminut normaalisti vaan kun se läheisyys yhtäkkiä loppui niin oli vähän sama kuin nisti ei olisi enää saanut huumettaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on hyvä ottaa aikalisä eron jälkeen. Ilman seksiäkin voi olla muutaman kuukauden. Tiedän, ettei tällainen ajattelu ole nykypäivää, mutta tekisi hyvää itse kullekin käsitellä ero kaikessa rauhassa. Ennen niitä seksisuhteitakin. Niiden aika on sitten joskus vähän myöhemmin, kun entinen on käsitelty mielestä pois.

Moni on ollut ilman sitä seksiä jo pitemmän aikaa huonossa suhteessa ja erokin on käsitelty jo ennen sitä varsinaista eroa. 

Olette kaverin kanssa kyllä aikalailla paita ja peppu, jos heti kerrot kaverille kun olet eronnut , ja kaveri puolestaan stalkkaa eksääsi tinderissä 😅

Lisäksi, millä tavalla eksäsi tinderöinnit kuuluu sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Oletko kokenut parisuhdetta saati eroa? Itsellä tuli ero kesken syvimpien tunteiden ja se oli kärsimystä, tuntui ettei siitä päässyt muuten yli kuin hakemalla sitä kuuluisaa laastaria. Puoli vuotta myöhemmin olo oli jo normaali ja ihmettelin sitä deittailuhinkua heti eron jälkeen. Siinä ei vaan pää toiminut normaalisti vaan kun se läheisyys yhtäkkiä loppui niin oli vähän sama kuin nisti ei olisi enää saanut huumettaan.

Kyllä. Noin kymmenen vuoden parisuhteeni päättyi joitakin kuukausia sitten.

Ensitöikseen eron jälkeen hain asunnon ja vaihdoin työpaikkaa. Ennen ensimmäistä työpäivää shoppailin kasan uusia vaatteita ja kävin jalkahoidossa. Keskityin kunnolla itseeni ja huomasin, kuinka mukavaa on olla terveesti itsekäs. Parisuhteessa asetin aina toisen itseni edelle.

Mielessäni siirrän jatkuvasti niitä maalitolppia, jolloin alkaisin etsiä uutta seuraa. Aina on mielessäni jotain mielenkiintoisempaa, kuin tinderöinti.

Exänkään puuhat eivät kiinnosta, enkä häntä ikävöi tai muuta. Olen ollut tyytyväinen tähän yksinoloon.

Kauanko miehen pitäisi eron jälkeen olla yksin että naiset hyväksyisivät eteenpäin jatkamisen kun tämmöisiä kirjoituksia näkee jatkuvasti? Älkääkä sanoko mitään "tunteiden käsittelystä" kun siitä asiasta ette tiedä muuta kuin naisen tavan toimia. Vai onko se juuri tuo naisten tyyli toimia ainoa oikea tapa?

Itse en jää eron jälkeen märehtimään ja murehtimaan vaan jatkan elämääni, naisten kanssa on niin tottunut pettymyksiin ja vaikka et mitää väärää tai pahaa tee sinut jätetään joka tapauksessa kun aina löytyy jännempi tai parempi mies

Vierailija kirjoitti:

Olette kaverin kanssa kyllä aikalailla paita ja peppu, jos heti kerrot kaverille kun olet eronnut , ja kaveri puolestaan stalkkaa eksääsi tinderissä 😅

Lisäksi, millä tavalla eksäsi tinderöinnit kuuluu sinulle?

Olen eri, mutta kyllä minä kerroin erosta ihan samantien hyvälle ystävälleni, koska halusin puhua siitä. 

Jos taas kaveri olisi Tinderissä etsimässä itselleen seuraa, niin miksi ei kertoisi, jos olisi eksän siellä nähnyt vaikka ei se minulle enää kuuluisi. Minusta ainakin on ihan normaalia puhua tuollaisista asioista. 

Mitäpä se hänelle kuuluu, taisi olla itsekin jo Tinderissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin niin absurdilla tavalla pari vuotta sitten, että ihan kiukun voimalla pyöräytin itselleni Tinder-profiiliin samana iltana.

Kirjoittelin monta kuukautta tosi kivan ihmisen kanssa (koska korona), lopulta vähän tapailtiinkin. Löysin vuosi sitten Tinderistä kumppanin, jonka kanssa edelleen.

Olen tosi tyytyväinen, etten jäänyt vatvomaan yksikseni koronaeristyksen keskelle. Tietenkin kerroin tilanteeni kaikille, joita asia kosketti.

Itse en vaan ihan tavoita ajatusta, että miksi pitää löytää heti joku? Mikä siinä yksinolossa pelottaa niin, että uuden etsiminen on aloitettava heti?

Oletko kokenut parisuhdetta saati eroa? Itsellä tuli ero kesken syvimpien tunteiden ja se oli kärsimystä, tuntui ettei siitä päässyt muuten yli kuin hakemalla sitä kuuluisaa laastaria. Puoli vuotta myöhemmin olo oli jo normaali ja ihmettelin sitä deittailuhinkua heti eron jälkeen. Siinä ei vaan pää toiminut normaalisti vaan kun se läheisyys yhtäkkiä loppui niin oli vähän sama kuin nisti ei olisi enää saanut huumettaan.

Kyllä. Noin kymmenen vuoden parisuhteeni päättyi joitakin kuukausia sitten.

Ensitöikseen eron jälkeen hain asunnon ja vaihdoin työpaikkaa. Ennen ensimmäistä työpäivää shoppailin kasan uusia vaatteita ja kävin jalkahoidossa. Keskityin kunnolla itseeni ja huomasin, kuinka mukavaa on olla terveesti itsekäs. Parisuhteessa asetin aina toisen itseni edelle.

Mielessäni siirrän jatkuvasti niitä maalitolppia, jolloin alkaisin etsiä uutta seuraa. Aina on mielessäni jotain mielenkiintoisempaa, kuin tinderöinti.

Exänkään puuhat eivät kiinnosta, enkä häntä ikävöi tai muuta. Olen ollut tyytyväinen tähän yksinoloon.

Toki näin voi käydä, jos tunteita exää kohtaan ei enää ollut, ainakaan positiivisia ja on saanut suorastaan traumoja. Sittenhän se yksinolo maistuukin.

Se on hänen asia mitä tekee. Olette eronneet. Hänen tekemiset eivät kuulu enää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on hyvä ottaa aikalisä eron jälkeen. Ilman seksiäkin voi olla muutaman kuukauden. Tiedän, ettei tällainen ajattelu ole nykypäivää, mutta tekisi hyvää itse kullekin käsitellä ero kaikessa rauhassa. Ennen niitä seksisuhteitakin. Niiden aika on sitten joskus vähän myöhemmin, kun entinen on käsitelty mielestä pois.

Onpa alentavasti ajateltu. Kyllä suurin osa käsittelee eronsa ja kaikilla on oikeus tehdä se omalla tavalla. Lisäksi veikkaan, että ehdottomasti suurin osa ei hyppää heti seuraavan selkään vaikka varmasti jotkut niin tekeekin. Eikä se tee heistä yhtään vähemmän fiksuja tai huonompia kuin sinä. Seuraavan kerran voisit samalla käsitellä itseksesi vähän kuinka kohdella kunnioittavammin kanssaihmisiäsi.

Minusta tuo on vähän sama kuin menisi eron jälkeen seuraavana päivänä baariin.