"Halusin vielä yhden"

Ihana kirjoitus, niin totta jokaisen sana.

meillä on "vain" kaksi ja siihen se saa jäädäkin.

mutta on hienoa, todella hienoa että joku tekee sen kolmannen ja enemmänkin!

onnittelut ja tsemppiä tulevaan!

Ihana kirjoitus! Vauvakuume pahenee :)

"muiden tekemät" "itsetekemät" ei niitä kyllä itse tehdä, lahjoja ne lapset on, Jumalalta!

Minulla on jatkuva vauvakuume, mutta lisääntymistä rajoittaa käsiin räjähtänyt väestönkasvu. Ei huvita tehdä enää yhtään kuluttajaa, vaikka itse elämmekin hyvin ekologisesti (kasvissyönti, kestoilu). Siksi alammekin sijaisperheeksi, muiden tekemät lapset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin itsetehdyt. :)

jep..oikealla asenteella ja auktoriteetilla menee niin yksi kuin yhdeksän lasta.. helppoahan se ei ole mutta niin ottaa kuin antaakin ja muita fraaseja =) itsellä viisi lasta, yksi erityistapaus,murrosikää pukkaa yhdellä,yksi sairastui vakavasti, yhdellä perussairaus hankaloittamassa arkea ja pienin on..pieni."haastavia" tapauksia kaikki mutta niin ovat vain mielestäni ihania kaikki ja koti pysynyt kuosissa ja sisustettunakin vaikka itse töissä, mies matkatöissä ja en omista autoa,ajokorttia,tiskikonetta tai isoa taloa. Lapsille löytyy tarvitsemansa aina tarvittaessa ja uhmat huudetaan,kuunnellaan ja halataan. Elämä on. kun tietää valintojensa seuraukset, kantaa vastuunsa ja asennoituu nauttimaan elämästä sellaisena kuin se eteen avautuu ei lapsiluvulle ole mitään estettä kuin nimenomaan edellä mainitut - se omien voimavarojen ja itsekkyyden tunnistaminen. Kevätiloa kaikille!

Kiitos vaan itkin lukiessani tätä. Meillä on ollut toisen vauvan kanssa todella rankka vauvavuosi ja toisen kanssa helppoa. Vaikean vuoksi olen pohtinut ja pohtinut kolmatta lasta, mutta nyt vahvistui halu saada kokea se kaikki vielä kerran ja pelko väistyi. Upeasti kirjoitettu! Kiitos. :)

Meillä tulee uusperheeseen neljäs lapsi vuosien pohtimisen jälkeen. Vielä vuosi sitten oltiin sitä mieltä ettei enää ikinä, vanhin on jo 21v ja yhteiset 13v ja 12v. Niin vain päädyttiin kuitenkin yrittämään vielä yhtä ja hämmästys oli suuri kun tärppäsi heti. Koko perhe odottaa iltatähteä innoissaan, miehen kanssa ollaan välillä naureskeltu, että kai me ollaan päästämme vialla kun vielä lähdettiin yöheräily/yösyöttä/korvatulehdusrumbaan. Mutta tässä sitä mennään raskauden puolivälissä :)

Mitä hienoa on vaarantaa koko perheen hyvinvointi tekemällä enemmän lapsia, kuin varmasti jaksaa hoitaa? Itse en tule kolmanteen suostumaan vaikka mies miten sitä haluaisi, kun enemmän minun hoidettavaksi se tulisi.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:04"]

Mitä hienoa on vaarantaa koko perheen hyvinvointi tekemällä enemmän lapsia, kuin varmasti jaksaa hoitaa? Itse en tule kolmanteen suostumaan vaikka mies miten sitä haluaisi, kun enemmän minun hoidettavaksi se tulisi.

[/quote]

Eiköhän moni osaa näitä asioita pohdiskella ihan itsekin, montako lasta jaksaa hoitaa. Sitäpaitsi jos on selvinnyt kahden vaippaikäisen rumbasta ja nyt isommat lapset ovat jo tosiaan isompia, niin yksi vauva nyt tuskin enää venettä kaataa. Nelikymppisenä alkaa olla jo hötkyilyt hötkyilty, talous on monesti vakaammalla pohjalla kuin kymmenen vuotta aiemmin jne.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja kaipuu kolmanteen tuli hieman varkain. Kolmannen kaipuusta vain tuntuu olevan niin vaikeaa puhua monelle, "järkevien" syiden kysely vaikuttaa niin typerältä ja oudolta. Kirjoituksesi auttoi sanoittamaan ne ajatukset, joita en itse ole saanut ymmärrettävällä tavalla sanottua. Onnea odotukseen.

Itku tuli täälläkin tätä lukiessa. Kolmatta olen unelmoinut jo pitkään ja nyt raskaus hyvin alussa. Pohdittu on paljon ja samoja asioita, onko enää mitään järkeä? On!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:04"]

Mitä hienoa on vaarantaa koko perheen hyvinvointi tekemällä enemmän lapsia, kuin varmasti jaksaa hoitaa? Itse en tule kolmanteen suostumaan vaikka mies miten sitä haluaisi, kun enemmän minun hoidettavaksi se tulisi.

[/quote]

Eiköhän moni osaa näitä asioita pohdiskella ihan itsekin, montako lasta jaksaa hoitaa. Sitäpaitsi jos on selvinnyt kahden vaippaikäisen rumbasta ja nyt isommat lapset ovat jo tosiaan isompia, niin yksi vauva nyt tuskin enää venettä kaataa. Nelikymppisenä alkaa olla jo hötkyilyt hötkyilty, talous on monesti vakaammalla pohjalla kuin kymmenen vuotta aiemmin jne.

[/quote]Minusta ainakin tuntuu että ihmiset eivät todellakaan ole pohtineet asiaa kunnolla. On vaan tehty kolmas lapsi koska on niin kauheasti haluttu. Jos kahden vanhemmankin lapsen hoitoon tarvitaan todella paljon apua (ajallista ja rahallista) isovanhemmilta ja tädiltä/sediltä, niin miten muka perhe selviäisi vielä yhdestä lapsesta.

Kieltämättä siis kun siskoni sanoi odottavansa 3. lasta, niin onnittelin, mutta samalla ajattelin että tuo oli kyllä todella typerä idea. Vaikka siskon kuopus on aivan hurmaava tyttö, niin olen edelleen sitä mieltä, että olisi ollut paljon järkevämpää jättää hänet tekemättä. Isovanhemmatkin ovat jo ihan piipussa siskosta ja hänen miehestään puhumattakaan.

oli kyllä hyvä teksti. itsellä 2v3kk tyttö ja 3kk poika.. saa nähä iskeekö hulluus vielä, ei ainakaan nyt ennenku nämä on saatu vähän isommaksi ;D

Aivan ihanasti kirjoitettu, itkuhan tässä tuli. :) Itsellä vasta yksi ihana mutta vaikea koliikkivauva, tulevaisuutta odotellessa..

Lapsiluku ei kuulu kellekkään perheen ulkopuoliselle ihmiselle. Kun lapset itse hoitaa ja elättää niin ei ole muilla asiassa valittamisen sijaa. Eriasia silloin jos tarvitsee ja vaatii hoitoapua tai taloudellista apua muilta. Tai ei muuten kykene hoitamaan ja huolehtimaan lapsistaan. Nokkiminen ja muiden valintojen arvostelu kertoo tyytymättömyydestä omaan elämään.

Meillä on 4 lasta, muttei yhtään liikaa. vanhimmat nyt jo aikuisia ja kolmas jo koht 5vuotias. Silti jotakin puuttui. Minun pieni rakas vauva jonka vihdoin keskenmenon jälkeen syliini sain. Usein illalla kyyneleet tulevat silmiin, kun tajuan kuinka onnellinen voi ihminen olla. 4 tervettä lasta joita saa rakastaa. 4:ttä odottaessa todella pelkäsin ettei mitään nyt sattuisi. Keskenmeno oli rikkonut minut. Nyt kaikki on taas hyvin.

Seitsemän vuoden haaveilun jälkeen meille syntyi pieni poika. Kolmas poika jonka isoveljet on jo 14 ja 10 vuotiaat. 37 vuotiaana osaa äitiydestä nauttia aivan erillailla. Tämä on elämäni parasta aikaa. Voisin vielä haaveilla vaikka siitä neljännestäkin 😀

Onnea odotukseen! Meillä oli kaksi tytärtä, 2v ja 4v. Halusimme mieheni kanssa sen kolmannen. Sen kolmannen mukana tuli myös neljäs ja lapsiluku tuplaantui kertaheitolla. Se vasta kalliiksi tulikin, meni autot vaihtoon. Todentotta; ei tarvitse enää haaveilla lähtevänsä juhlimaan tai muutakaan, lapsia ei saa hoitoon yhtäaikaa sekä matkustelu, se vasta maksaakin. Yöunet, niistä puhumattakaan, ne meni! Mutta kaiken jälkeen, tämä on ollut kaiken arvoista! ❤️❤️❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

"muiden tekemät" "itsetekemät" ei niitä kyllä itse tehdä, lahjoja ne lapset on, Jumalalta!

Takaisin biologian tunneille, kyllä ne juurikin itse tehdään. Yhtään ei ole vain maagisesti putkahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"muiden tekemät" "itsetekemät" ei niitä kyllä itse tehdä, lahjoja ne lapset on, Jumalalta!

Takaisin biologian tunneille, kyllä ne juurikin itse tehdään. Yhtään ei ole vain maagisesti putkahtanut.

Joo, mutta sitä kehittyykö soluistasi vauva vai ei, et sinä päätä. Moni on "tehnyt lasta" vuosikausia ja silti se on jäänyt tulematta. Tai hyvin alkanut ja "tehty" raskaus on päättynyt kohtukuolemaan tai keskenmenoon, eikä kukaan tiedä miksi. Kirjoittaja tarkoitti juuri tätä: Loppujen lopuksi lapsi on aina lahja.