Raskaus 40-vuotiaana - kokemuksia?

Kiitos kommentista. Voi olla että olisin itsekin yhtä "hysteerinen". :) Kävikö kukaan muuten missään riskiryhmien lisätutkimuksissa tai seulonnoissa?  Onkohan näissä paikkakuntakohtaisia erojakin.

Olin 40v kun sain ensimmäisen lapseni. Raskaus meni helposti, pahoinvointia 12 vkoa, synnytys oli helppo. Sairastuin pari kuukautta synnytyksen jälkeen kilpirauhastulehdukseen jonka vuoksi eka vuosi oli todella rankka . Toinen lapsi on suunnitelmissa mutta kilpirauhasen hoitotasapaino on vielä hakusessa. Voi jäädä myös tulematta . Ikää nyt 43v. Suvussani on useita autoimmuunisairauksiin sairastuneita, sairastumisikä on 30-50, eli olisin voinut sairastua nuorempanakin, varsinkin jos olisin synnyttänyt. Tai sitten en. Raskaus on aina stressi elimistölle. Mutta en kadu.

Tulin raskaaksi 39v (down, jonka abortoin) ja 40v, (synnytin kun olin 41v).

Ainoa ongelma oli joku hermo selässä, jalka ei meinannut pitää, kun lähti liikkeelle. Helpompaa kaikki muuten kun nuorempana. Varsinkin yövalvomiset.

Ai niin ja itsellä myös puhkesi kilpirauhasen tulehdus ja vajaatoiminta, ilmeisesti jo raskausaikana.

t: 10

Kolmas lapseni syntyi kun olin 40 v (aijemmat 29- ja 31-vuotiaana). Raskaus sai alkunsa ekasta yrityksestä ja meni samoin kuin edellisetkin eli hyvin (minulla ei ole yhtään keskenmenoa ja jokainen raskaus alkanut ekasta yrityksestä). Alussa väsymystä, palelua ja lievää kuvotusta, keskiraskaus todella hyvää aikaa, lopussa tukalaa, kun "vauva" istui korkealla (vaikea hengittää ja nukkua). Jäikin perätilaan eli syntyi suunnitellulla sektiolla. 

Olen joka raskaudessa käynyt vain ultrissa, veriseuloihin en ole suostunut. Tosin ultralääkärini ovat olleet niitä Suomen huippuja ja laitteet viimeisen päälle. 

Sain kolmannen lapseni kun olin 39. Raskaus, synnytys ja vauvan koko ja kunto olivat ihan samanlaiset kuin edellistenkin lasten kohdalla. Muita vaivoja ei ollut kuin pahoinvointi ja se minulla oli joka raskaudessa.

Kiitos kaikista kommenteista ja tsempeistä myös! :) ap 

Sain ensimmäisen lapseni alle 40- ja toisen lapseni yli 40-vuotiaana. Kaikki meni hyvin molemmilla kerroilla, toisella kerralla synnytys oli helppo ja hyvät muistot jäi, ilman kivunlievitystä synnytin. Olen tosin erittäin hyväkuntoinen muutenkin, urheilen ja venyttelen paljon, ravitsemus on myös kohdallaan. Toisen lapsen kohdalla kaikki meni vielä paremmin kuin ekan, osasimme varautua syömisen ja nukkumisen haasteisiin fiksummin. Oli ihanaa saada vielä lapsi, tässä iässä tietää että elämää ei voi suunnitella eikä mikään ole itsestäänselvää. Toinen lapsi on ollut suuri, suuri onni meille. Ensimmäinen tietysti myös, mutta toisen kohdalla ymmärsimme entistäkin selvemmin että lapset saadaan ihan puhtaasti armosta, ja olemme hyvin kiitollisia. Näistä syistä johtuu varmasti myös se, että "toisella kierroksella" jaksaminen ja kärsivällisyys ovat olleet paljon suuremmat vielä kuin esikoisen kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:50"]Mitä kokemuksia teillä on raskaudesta 40-vuotiaana? Minkälaisia komplikaatioita mahdollisesti ollut vai onko kaikki mennyt hyvin. Itselleni rakaus ei ole ollut aiemmin erinäisistä syistä mahdollista (toinen lapsi olisi kyseessä), mutta nyt mietin uskallanko enää edes yrittää? Eka raskaus oli suht helppo, mutta sen jälkeen oli keskenmeno juuri ennen 12 viikkoa.  Asiallista kommentointia kaipaisin, en hyökkäävää, mutta en toisaalta kaunistelevaakaan. Aitoja kokemuksia ja tarinoita siis, ei mitään mielipideasioita. Saa nähdä onko se mahdollista tällä foorumilla... :)

[/quote] Ai vielä noin vanhana, jo keski-ikäisenä, pitää vielä alkaa kakaraa vääntää?? Voi nyt jumalauta, ei voi muuta sanoa! Ja sitten tulet tänne kitisemään, kun niin on vaikeaa.

[/quote]

Voi sinua raukkaa. Mene leikkimään vaikka itselläsi jos on noin paha olla muiden elämästä.

Anteeks, mut mä en ymmärrä, miten ihmiset laittaa peukut alas, jos jollain on raskaus mennyt hyvin! Tai ylipäätään kommentoi negatiivisesti toisten onnellisia tarinoita. Ei toisen onni ole keneltäkään pois. Yhtä hyvin voisi kärjistää ja sanoa, ettei tuollaisen ihmisen pitäisi tehdä lapsia, ties mitä hirviöitä niistä kasvaa kun äitinä on maailmaan negatiivisesti suhtautuva tyyppi. :)

Kun kysyt komplikaatioista, niin kaikkien komplikaatioiden riski nousee äidin iän myötä. Niin lapseen liittyvät kuin raskauden kulkuun ja synnytykseen liittyvät. 

40-vuotiaana sain kolmannen lapseni. Raskaus oli helppo, ei mitään ongelmia. Vauva oli terve. Riskiryhmää neuvolan kriteereissä on vasta 43-vuotiaasta eteenpäin. Vauva-aika on ollut helpompaa henkisesti minulle kuin nuorempana oli. Fyysisesti en huomaa eroa, paitsi että en ikinä jaksaisi bilettää, kuten silloin nuorena, kun sai vapaaillan lapsista.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:50"]Mitä kokemuksia teillä on raskaudesta 40-vuotiaana? Minkälaisia komplikaatioita mahdollisesti ollut vai onko kaikki mennyt hyvin.

Itselleni rakaus ei ole ollut aiemmin erinäisistä syistä mahdollista (toinen lapsi olisi kyseessä), mutta nyt mietin uskallanko enää edes yrittää? Eka raskaus oli suht helppo, mutta sen jälkeen oli keskenmeno juuri ennen 12 viikkoa.  Asiallista kommentointia kaipaisin, en hyökkäävää, mutta en toisaalta kaunistelevaakaan. Aitoja kokemuksia ja tarinoita siis, ei mitään mielipideasioita. Saa nähdä onko se mahdollista tällä foorumilla... :)
[/quote]
Ai vielä noin vanhana, jo keski-ikäisenä, pitää vielä alkaa kakaraa vääntää?? Voi nyt jumalauta, ei voi muuta sanoa! Ja sitten tulet tänne kitisemään, kun niin on vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:50"]Mitä kokemuksia teillä on raskaudesta 40-vuotiaana? Minkälaisia komplikaatioita mahdollisesti ollut vai onko kaikki mennyt hyvin.

Itselleni rakaus ei ole ollut aiemmin erinäisistä syistä mahdollista (toinen lapsi olisi kyseessä), mutta nyt mietin uskallanko enää edes yrittää? Eka raskaus oli suht helppo, mutta sen jälkeen oli keskenmeno juuri ennen 12 viikkoa.  Asiallista kommentointia kaipaisin, en hyökkäävää, mutta en toisaalta kaunistelevaakaan. Aitoja kokemuksia ja tarinoita siis, ei mitään mielipideasioita. Saa nähdä onko se mahdollista tällä foorumilla... :)
[/quote]
Ai vielä noin vanhana, jo keski-ikäisenä, pitää vielä alkaa kakaraa vääntää?? Voi nyt jumalauta, ei voi muuta sanoa! Ja sitten tulet tänne kitisemään, kun niin on vaikeaa.
[/quote]

Ainakaan näistä vastaajista ei kukaan kitise, että onpas hankalaa. En sitten tiedä, ketä mietit. kokemusta on itselläni äitinä olosta kaksikymppisenä ja nelikymppisenä. Jälkimmäinen helpompaa, mutta kumpikin hyvä.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 23:29"]

Kun kysyt komplikaatioista, niin kaikkien komplikaatioiden riski nousee äidin iän myötä. Niin lapseen liittyvät kuin raskauden kulkuun ja synnytykseen liittyvät. 

[/quote] Niin ja ajattele, että mulla oli vielä mojovasti ylipainoa. T:10,11

Sain ensimmäisen lapseni 38-vuotiaana, toisen muutamaa päivää vaille nelikymppisenä, ja 41 v 10 kk kaksoset. Raskaaksi olen tullut joka kerta helposti, raskaudet sujuneet suurinpiirtein ongelmitta. Ja itseasiassa juuri se tuplaraskaus oli se kaikkein helpoin. Ainoa mikä ei sujunut, oli synnyttäminen, eli lapset syntyneet sektioilla. Ekalla ja tokalla kerralla synnytys ei edistynyt riittävästi, lääkäreiden mukaan mun ikä ei vaikuttanut tähän. Kolmannella kerralla alatiesynnytystä ei sitten tietenkään enää edes yritetty. Kaikki lapset terveitä, ja myös kaksoset täysiaikaisia ja hyvän painoisia.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:50"]Mitä kokemuksia teillä on raskaudesta 40-vuotiaana? Minkälaisia komplikaatioita mahdollisesti ollut vai onko kaikki mennyt hyvin. Itselleni rakaus ei ole ollut aiemmin erinäisistä syistä mahdollista (toinen lapsi olisi kyseessä), mutta nyt mietin uskallanko enää edes yrittää? Eka raskaus oli suht helppo, mutta sen jälkeen oli keskenmeno juuri ennen 12 viikkoa.  Asiallista kommentointia kaipaisin, en hyökkäävää, mutta en toisaalta kaunistelevaakaan. Aitoja kokemuksia ja tarinoita siis, ei mitään mielipideasioita. Saa nähdä onko se mahdollista tällä foorumilla... :) [/quote] Ai vielä noin vanhana, jo keski-ikäisenä, pitää vielä alkaa kakaraa vääntää?? Voi nyt jumalauta, ei voi muuta sanoa! Ja sitten tulet tänne kitisemään, kun niin on vaikeaa.

[/quote]

Sori, ei ole liian myöhäistä niin kauan kuin onnistuu. Sä olet ilmeisesti niitä, jotka miettivät aina hysteerisesti, mitä "kuuluu" tehdä ja mitä naapurit/sukulaiset/muut nyt mahtavat ajatella.

Sain ensimmäisen lapseni ollessani 41 vuotta. Ja vielä puoli vuotta päälle. Raskaus meni tosi hyvin. Olen normaalipainoinen ja perusterve. Ei mitään suurempia pahoinvointeja, ei raskausarpia, ei suonikohjuja, ei raskausdiabetesta, ei selkäkipuja eikä oikeastaan mitään. Voin vallan mainiosti. Terve vauva syntyi rv 39+1. Toivuin synnytyksestä hyvin. Imetys meni hyvin. Ehkä valvomiset otti varmaan enemmän voimille, kuin olisi nuorempana. Mutta kyllä niistäkin selvittiin. Tsemppiä vaan! Hyvin se menee!

On pakko vielä kertoa tähän ketjuun, että sen lisäksi, että oma äitini oli 40 kun synnyin, niin mieheni äiti oli myös 40 kun mies syntyi. Ja kun vertaan meidän kahden vanhempisuhdetta ystävieni ja kavereideni vanhempisuhteisiin, niin selkein ero on siinä, että minä ja mieheni nimenomaan kunnioitamme vanhempiamme, he eivät ole missään vaiheessa edes yrittäneet olla meille mitään kavereita. Mikä on siis mielestäni hyvä juttu, ja on varmasti auttanut luomaan sitä tiettyä perusturvallisuutta lapsuudessa ja nuoruudessa. En olisi osannut parempaa äitiä kuvitella itselleni.

Nelikymppinen ei todellakaan ole liian vanha äidiksi.

Sain kuudennen lapseni 41-vuotiaana. Raskausaika oli melkoisen rankka pahoinvointeineen ja lopuksi sokeriarvot menivät sekaisin. Kävin yksityisesti lapsivesipunktiossa, jonka tuloksia luonnollisesti stressasin. En oikein saanut myöskään öisin nukuttua. Mutta vauva (nyt jo pieni lapsi) oli helppo ja ihana ja koko perheen lemmikki. Olen myös äitinä ja ihmisenä varmaankin parempi kuin vähän yli 20-kymppisenä, jolloin sain esikoisen. Joten tsemppiä vaan!