Lue keskustelun säännöt.
Lahjakkaan lapsen kasvattaminen
03.11.2021 |
Miten sinä kasvattaisit lastasi jos huomaisit hänellä lahjakkuutta?
Olemme alkaneet huomaamaan, että meidän 4 vuotias lapsemme oppii asioita nopeasti ja itsenäisesti. Esim osaa lukea, laskea peruslaskutoimituksia, puhuu auttavasti englantia, laulaa nuotilleen yms. Ei siis mitään erikoislahjakkuutta, mutta selvästi fiksu ja utelias lapsi. Olemme alkaneet miettimään pitäisikö häntä ehdottaa tavoitteellista harrastusta, esim pianonsoittoa tms tai jatkaisimmekin nykylinjalla, eli antaa hänen puuhata mitä haluaa ilman mitään ohjausta.
Meillä ei ole mitään haluja tehdä hänestä mitään supermenestyjää, mutta toisaalta emme myöskään sulkea mahdollisuuksia. Lapsemme innostuu helposti uusista asioista, joten tavoitteellinen harrastus saattaisi hyvin sopia hänelle.
Kommentit (173)
Tarjoamalla aktiivisesti virikkeitä. Ei mitään kirjan ääressä pähkäämistä vaan leikin kautta.
Oma 3. lapsi oli hyvin lahjakas jo pienenä ja hänellä oli onni saada opettaja joka tämän tajusi (näitä oli itseasiassa 4 välkkyä tyttöä). Jo toisen luokan syksyllä nämä tekivät lisätehtäviä 3. luokan matematiikan tasolla, aivan pohjattoman ahneita oppimaan. Samalla myös kielellisesti lahjakkaita mikä on aika poikkeuksellista. Jotta nämä eivät pitkästyneet he toimivat myös tukiopettajina niille joilla oli hankalampaa oppia. Näin kaikki hyötyivät. Kaikki tytöt kirjoittivat ylioppilaaksi yli 9 keskiarvolla ja L papereilla.
Nyt lapsenlapseni osoittaa selvää kielellistä lahjakkuutta. On kaksikielinen mutta oppi 2+ iässä englannin niin hyvin että pystyy kommunikoimaan silläkin (vanhempien käyttämä yhteinen kieli). Päiväkodissa on venäläinen suomea puhumaton lapsi jonka kanssa tapailee venäjänkielisiä sanoja, opettavat selvästi toisiaan. Näitä kieliä aktivoidaan lukemalla lastenkirjoja eri kielillä ja vertaamalla sanoja keskenään, pelataan ja leikitään sanoilla. Lapsi puhuu nyt vajaa 4v erittäin hyvää suomen kieltä joten em sekoitus ei ole hidastanut suomen kielen oppimista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä "superlahjakkuuksissa" on monesti myös niitä puolia, jotka vaativat kehittämistä. Miten on esim. sosiaalisten taitojen ja ryhmässä toimimisen taitojen kanssa?
Panostakaa niihin taitoihin, joita hänellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Näissä "superlahjakkuuksissa" on monesti myös niitä puolia, jotka vaativat kehittämistä. Miten on esim. sosiaalisten taitojen ja ryhmässä toimimisen taitojen kanssa?
Panostakaa niihin taitoihin, joita hänellä ei ole.
Samaa mieltä. Yksi lapsistani on erittäin monipuolisesti lahjakas - sekä älykäs että taiteellinen. Sosiaalisissa taidoissa on aina ollut puutteita, kavereiden saaminen vaikeaa ja alakoulussa oli myös kiusaamista. Tämän seurauksena henkinen hyvinvointi on ollut koetuksella koko yläkoulun ja vielä lukiossa - on masennusta, ahdistusta ja ongelmia myös syömisessä. Diagnosointi kesken, mutta perfektionismia on ainakin ja piirteitä vaativasta persoonallisuudesta. Mahdollisesti myös autismin kirjoa.
Enpä siis niinkään keskittyisi siihen, miten lapsen lahjakkuudesta saadaan eniten irti vaan pistäisin paukut siihen, millä tukea henkistä hyvinvointia, itsetuntoa ja sosiaalisia suhteita sekä esim. estää liiallista suorituskeskeisyyttä tai vaativuutta itseä kohtaan.
Tärkeintä olisi opettaa kätkemään tuon lahjakkuuden. Liian hyviä kiusataan. Ei saa menestyä liian hyvin, vaan korkeintaan 8 saada kokeesta. Silloin ei ole vielä hikke. Pitää menestyä riittävän hyvin, että pääsee opiskelemaan eteenpäin, mutta tämä on vasta yläasteen ja lukion juttu. Vasta lukion jälkeen yliopistossa/korkeakoululla voi vapaasti näyttää kykynsä ilman pelkoa kiusaamisesta.
Koska sen lahjakkuuden kätkeminen on aika vaikeaa, olisi hyvä aloittaa treenaamaan jotain kamppailulajia. Väkivallan uhka lopettaa v***uilun koulussakin. Ilman tuota uhkaa tulee lahjakas armotta kiusatuksi.
Ikävä kyllä asia menee noin Suomessa. Lahjakkaita ei arvosteta, vaan kiusataan armotta. Ellei sitten lahjakkuus ole jossain urheilulajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina näitä vanhempien turhia toiveita...tuon ikäisestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Einstein oppi puhumaan vasta neljän viiden vanhana, ja pidettiin ilmeisesti vähän " vajaana". Ja miksi lahjakas, jos nyt sellainen on, pitää aina väen väkisin roudata yliopistoon, ettekö tajua, että pahimmillaan yliopisto tappaa ihmisestä kaiken luovuuden ja oman ajattelun.
Kyllä nelivuotiaasta voi sanoa paljonkin, vaikka Einsteinilla olisikin ollut puheenkehityksen viivästymä. Joistakin nelivuotiaista esimerkiksi näkee, että on tosi taitavia motorisesti, ikäisiään etevämpiä, oppivat taitoja nopeasti ja liikkuvat ketterästi. Kaikki eivät, mutta se ei tietenkään tarkoita, ettei heistä voisi tulla mitä tahansa urheilijoita. Musikaalisuus myös tulee ilmi jo varmasti tuon ikäisellä. Omat lapseni, kuten minäkin, on aika epämusikaalisia, ei laulut oikein osu nuottiin, kun taas veljeni poika laulaa aivan upeasti.
Siihen musikaalisuuteenkin vaikuttaa, miten jo ihan pienestä pitäen altistuu musiikille. Ei kenenkään lapsen motoriikka kehity, jos ei tee niitä asioista, missä se kehittyy. Itse olin pienestä asti hyvä piirtämään, tykkäsin siitä ja sain siitä positiivista palautetta ja varmaan sen myötä tein sitä vain lisää. Ihmekös tuo, että olin sitten kouluun mennessä hyvä piirtämään. Lukea en osannut kouluun mennessä, mutta opin nopeasti koulussa ja olin pian siinäkin luokan parhaita. Musiikkia meillä ei pahemmin harrastettu, vanhemmat lauloivat nuotin vierestä jos jotain lauloivat. En varmasti tiennyt 5-vuotiaana, mikä on kapellimestari, hyvä jos tiesin mikä on viulu. Olin se lapsi, jolla sanottiin että kaunis ääni, kun laulu meni nuotin vierestä ja piti sanoa jotain positiivista. Aikuisena sain ensimmäisen kerran varsinaisesti opetusta laulamiseen. Yllättäen minulla onkin nuottikorvaa ja äänenkäyttöä voi harjoitella. Voin vain arvailla, mitä jos olisin syntynyt perheeseen, jossa musisoitiin aktiivisesti, olisi laitettu muskariin ja musiikkiopistoon ja vielä vaikka musiikkiluokallekin. Kaikki ne vuodet olisin kehittynyt musiikissa ja pitäisin varmaan itseäni vallan musikaalisena ihmisenä. Sen sijaan olin moninaisissa muissa harrastuksissa ja kehityin monissa muissa taidoissa. Käytin teini-iässä liikaa aikaa eräiden tietokonepelien kanssa ja opin varmaan siinäkin jotain esimerkiksi nopeaan päättelyyn liittyviä taitoja, mutta jos olisin käyttänyt sen ajan vaikkapa kitaran rämpyttämiseen, osaisin varmaan soittaa kitaraa varsin kohtuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina näitä vanhempien turhia toiveita...tuon ikäisestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Einstein oppi puhumaan vasta neljän viiden vanhana, ja pidettiin ilmeisesti vähän " vajaana". Ja miksi lahjakas, jos nyt sellainen on, pitää aina väen väkisin roudata yliopistoon, ettekö tajua, että pahimmillaan yliopisto tappaa ihmisestä kaiken luovuuden ja oman ajattelun.
Kyllä nelivuotiaasta voi sanoa paljonkin, vaikka Einsteinilla olisikin ollut puheenkehityksen viivästymä. Joistakin nelivuotiaista esimerkiksi näkee, että on tosi taitavia motorisesti, ikäisiään etevämpiä, oppivat taitoja nopeasti ja liikkuvat ketterästi. Kaikki eivät, mutta se ei tietenkään tarkoita, ettei heistä voisi tulla mitä tahansa urheilijoita. Musikaalisuus myös tulee ilmi jo varmasti tuon ikäisellä. Omat lapseni, kuten minäkin, on aika epämusikaalisia, ei laulut oikein osu nuottiin, kun taas veljeni poika laulaa aivan upeasti.
Siihen musikaalisuuteenkin vaikuttaa, miten jo ihan pienestä pitäen altistuu musiikille. Ei kenenkään lapsen motoriikka kehity, jos ei tee niitä asioista, missä se kehittyy. Itse olin pienestä asti hyvä piirtämään, tykkäsin siitä ja sain siitä positiivista palautetta ja varmaan sen myötä tein sitä vain lisää. Ihmekös tuo, että olin sitten kouluun mennessä hyvä piirtämään. Lukea en osannut kouluun mennessä, mutta opin nopeasti koulussa ja olin pian siinäkin luokan parhaita. Musiikkia meillä ei pahemmin harrastettu, vanhemmat lauloivat nuotin vierestä jos jotain lauloivat. En varmasti tiennyt 5-vuotiaana, mikä on kapellimestari, hyvä jos tiesin mikä on viulu. Olin se lapsi, jolla sanottiin että kaunis ääni, kun laulu meni nuotin vierestä ja piti sanoa jotain positiivista. Aikuisena sain ensimmäisen kerran varsinaisesti opetusta laulamiseen. Yllättäen minulla onkin nuottikorvaa ja äänenkäyttöä voi harjoitella. Voin vain arvailla, mitä jos olisin syntynyt perheeseen, jossa musisoitiin aktiivisesti, olisi laitettu muskariin ja musiikkiopistoon ja vielä vaikka musiikkiluokallekin. Kaikki ne vuodet olisin kehittynyt musiikissa ja pitäisin varmaan itseäni vallan musikaalisena ihmisenä. Sen sijaan olin moninaisissa muissa harrastuksissa ja kehityin monissa muissa taidoissa. Käytin teini-iässä liikaa aikaa eräiden tietokonepelien kanssa ja opin varmaan siinäkin jotain esimerkiksi nopeaan päättelyyn liittyviä taitoja, mutta jos olisin käyttänyt sen ajan vaikkapa kitaran rämpyttämiseen, osaisin varmaan soittaa kitaraa varsin kohtuullisesti.
Tai sitten kävisi niinkuin vaimolle. Hänen piti käydä noissa musiikkijutuissa koko lapsuutensa. Kaikenlaisia soittokokeita yms. mitä pelkäsi. Opiskeli yli 10 vuotta noita, musiikkiteoriaa yms. pitkälle. Kun tuli aikauiseksi, että sai itse päättää, lopetti soittamisen kerralla. Ei ole koskaan soittanut sen jälkeen kertaakaan. Kertoo vaan, miten vihasi sitä touhua, mutta oli pakko, kun vanhemmat käski.
Että vanhemmat voivat yli-innokkuudella tappaa innostuksen, vaikka olisi lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on erittäin lahjakas lapsi, eikä (melkein) ikinä olla ajateltu mitä pitäisi tehdä, että lahjakkuudesta saisi kaiken irti. Poika on nyt 18 v, eikä ainakaan vielä ole harmitellut, että häntä ei ole pienestä pitäen pakotettu/kannustettu voimakkaasti taitojen harjoitteluun. On kiinnostunut monenlaisesta ja aina kannustetaan kokeilemaan, mutta rennolla tyylillä. Omasta halustaan sitten välillä keskittyy ihan täysillä johonkin ja opettelee sitä kiihkolla. On toki toki harrastanut monenlaista, mutta täysin omasta halustaan. Konseravatorioonkin meni vasta 9-vuotiaana ja hyvin silti sai muut ikäisensä kiinni ja ohitti nopeasti. Harjoittelun merkityksen on kyllä oppinut, erityisesti koulun ulkopuolisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ideoita:
- vieraskielinen päiväkoti/koulu
- kehittävät (lauta)pelit, esim. koodauspelit
- kehittävät lastenohjelmat ja youtube-videot
- hyvät lasten STEM appsit
Listatkaa kehittäviä lastenohjelmia tuollaiselle 4-5 -vuotiaalle! En meinaa löytää ainuttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi opettaa kätkemään tuon lahjakkuuden. Liian hyviä kiusataan. Ei saa menestyä liian hyvin, vaan korkeintaan 8 saada kokeesta. Silloin ei ole vielä hikke. Pitää menestyä riittävän hyvin, että pääsee opiskelemaan eteenpäin, mutta tämä on vasta yläasteen ja lukion juttu. Vasta lukion jälkeen yliopistossa/korkeakoululla voi vapaasti näyttää kykynsä ilman pelkoa kiusaamisesta.
Koska sen lahjakkuuden kätkeminen on aika vaikeaa, olisi hyvä aloittaa treenaamaan jotain kamppailulajia. Väkivallan uhka lopettaa v***uilun koulussakin. Ilman tuota uhkaa tulee lahjakas armotta kiusatuksi.
Ikävä kyllä asia menee noin Suomessa. Lahjakkaita ei arvosteta, vaan kiusataan armotta. Ellei sitten lahjakkuus ole jossain urheilulajissa.
Ei mene nykyaikana näin, todellakaan.
Meidän lapsi oli samanlainen tuon ikäisenä. Tosin puhui sujuvaa englantia, koska oli englanninkielisessä päiväkodissa.
Nyt on koulussa. On ihan tavis, vaikka onkin luokkansa parhaimpia. Kannustetaan lukemaan paljon suomeksi ja englanniksi. Koulumotivaatio on aika huono, koska ekat luokat olivat niin helppoja ja isovanhemmat hokivat, että ”mitä sinä siellä koulussa teet, kun osaat jo kaiken. Sen kanssa tehdään töitä. Lapsella on yksi paljon kärsivällisyyttä ja vaivannäköä vaativa harrastus, josta pitää todella paljon. Antaa ilmeisesti juuri sopivasti haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ihmiset eivät huomaa edes provokeskustelun aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä olisi opettaa kätkemään tuon lahjakkuuden. Liian hyviä kiusataan. Ei saa menestyä liian hyvin, vaan korkeintaan 8 saada kokeesta. Silloin ei ole vielä hikke. Pitää menestyä riittävän hyvin, että pääsee opiskelemaan eteenpäin, mutta tämä on vasta yläasteen ja lukion juttu. Vasta lukion jälkeen yliopistossa/korkeakoululla voi vapaasti näyttää kykynsä ilman pelkoa kiusaamisesta.
Koska sen lahjakkuuden kätkeminen on aika vaikeaa, olisi hyvä aloittaa treenaamaan jotain kamppailulajia. Väkivallan uhka lopettaa v***uilun koulussakin. Ilman tuota uhkaa tulee lahjakas armotta kiusatuksi.
Ikävä kyllä asia menee noin Suomessa. Lahjakkaita ei arvosteta, vaan kiusataan armotta. Ellei sitten lahjakkuus ole jossain urheilulajissa.
Ei mene nykyaikana näin, todellakaan.
Aina yhtä surkuhupaisaa, kun joku elämässään epäonnistunut tulee purkamaan vuosikymmenien takaisia kaunojaan, kun puhe on nykyajan lahjakkaista lapsista.
Ja ratkaisuna väkivalta, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset eivät huomaa edes provokeskustelun aloitusta?
Mikä tekee sinun mielestäsi aloituksesta provon? Kuvatun kaltaisia nelivuotiaita lapsia on Suomessa varmasti satoja ellei tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä "superlahjakkuuksissa" on monesti myös niitä puolia, jotka vaativat kehittämistä. Miten on esim. sosiaalisten taitojen ja ryhmässä toimimisen taitojen kanssa?
Panostakaa niihin taitoihin, joita hänellä ei ole.
Samaa mieltä. Yksi lapsistani on erittäin monipuolisesti lahjakas - sekä älykäs että taiteellinen. Sosiaalisissa taidoissa on aina ollut puutteita, kavereiden saaminen vaikeaa ja alakoulussa oli myös kiusaamista. Tämän seurauksena henkinen hyvinvointi on ollut koetuksella koko yläkoulun ja vielä lukiossa - on masennusta, ahdistusta ja ongelmia myös syömisessä. Diagnosointi kesken, mutta perfektionismia on ainakin ja piirteitä vaativasta persoonallisuudesta. Mahdollisesti myös autismin kirjoa.
Enpä siis niinkään keskittyisi siihen, miten lapsen lahjakkuudesta saadaan eniten irti vaan pistäisin paukut siihen, millä tukea henkistä hyvinvointia, itsetuntoa ja sosiaalisia suhteita sekä esim. estää liiallista suorituskeskeisyyttä tai vaativuutta itseä kohtaan.
Näin juuri. Tärkeintä olisi, että lahjakas lapsi saisi kokea olevansa ihana ja arvokas juuri omana itsenään eikä suorituksiensa kautta.
Siksi kuulostaa joltensakin pelottavalta, kuinka moni tässäkin ketjussa on sitä mieltä, että lahjakas lapsi pitäisi jotenkin pistää lujille ja vaatia aina vain enemmän.
Monta hyvää kommenttia. Lahjakkaan lapsen on hyvä kokeilla eri lajeja, haastaa itseään ja kehittää osaamisiaan. Samoin on hyvä tukea ja haastaa lasta niissä vähemmän helpoissa asioissa kuten sosiaalisissa suhteissa.
Jos lapsella on jokin erityislahjakkuus ja halua menestyä on lahjakkaankin treenattava kovasti menestyäkseen. Sanotaan, että lahjakkaan on harjoiteltava 10 000 tuntia tullakseen tähdeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset eivät huomaa edes provokeskustelun aloitusta?
Mikä tekee sinun mielestäsi aloituksesta provon? Kuvatun kaltaisia nelivuotiaita lapsia on Suomessa varmasti satoja ellei tuhansia.
"puhuu auttavasti englantia, laulaa nuotilleen yms." Nämä kaksi asiaa jo vaatisi todella vahvan vaikutuksen kieleen ja musiikkiin, saati "ynnämuut..." ja asian käsittely tällä palstalla?
Hei kuule. Saat samantien heittää lahjakkaan lapsen kasvatusideat roskakoriin. Viimeistään aikuisiällä tulee psykologi Päivi Kurikasta Pohjamnaalta joka tekee tyhjäksi kasvatustavoitteesi.
Kannattaa viedä lapsi johonkin vaikean urheiluharrastuksen pariin esim. Taitoluistelu. Jos koulussa kaikki oppii ponnistelematta, niin todella se sinnikäs yrittäminen voi jäädä opettelematta kokonaan. Luistelu on niin vaativa laji, että lahjakkainkin yksilö joutuu pinnistelemään ja tekemään toistoja yhä uudelleen ja uudelleen oppiakseen uusia taitoja.
Toki muitakin lajeja varmasti on, mutta tuon voi ainakin aloittaa jo ihan pienenä.