Lue keskustelun säännöt.
Lahjakkaan lapsen kasvattaminen
03.11.2021 |
Miten sinä kasvattaisit lastasi jos huomaisit hänellä lahjakkuutta?
Olemme alkaneet huomaamaan, että meidän 4 vuotias lapsemme oppii asioita nopeasti ja itsenäisesti. Esim osaa lukea, laskea peruslaskutoimituksia, puhuu auttavasti englantia, laulaa nuotilleen yms. Ei siis mitään erikoislahjakkuutta, mutta selvästi fiksu ja utelias lapsi. Olemme alkaneet miettimään pitäisikö häntä ehdottaa tavoitteellista harrastusta, esim pianonsoittoa tms tai jatkaisimmekin nykylinjalla, eli antaa hänen puuhata mitä haluaa ilman mitään ohjausta.
Meillä ei ole mitään haluja tehdä hänestä mitään supermenestyjää, mutta toisaalta emme myöskään sulkea mahdollisuuksia. Lapsemme innostuu helposti uusista asioista, joten tavoitteellinen harrastus saattaisi hyvin sopia hänelle.
Kommentit (173)
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Lisään vielä, että näitähän on välillä uutisissakin, jotka menevät jopa yliopistoon ennen kuin useimmat menevät yläkouluun (tämä on juuri sitä "ohituskaistaa", joka mielestäni ei ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Höpö höpö! Sillä osaamisella olisi jo maailmallakin tunnettu lahjakkuus lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Lisään vielä, että näitähän on välillä uutisissakin, jotka menevät jopa yliopistoon ennen kuin useimmat menevät yläkouluun (tämä on juuri sitä "ohituskaistaa", joka mielestäni ei ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu).
Guinnessin ennätystenkirjaan on päästy peräti alle 10-vuotiaana tehdyllä yliopistotutkinnolla. Kyseinen henkilö on myös valmistunut STEM-alalta maisteriksi 14-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Höpö höpö! Sillä osaamisella olisi jo maailmallakin tunnettu lahjakkuus lapsena.
Ei ole jos vanhemmat eivät hae julkisuutta. Näitä lapsia on, osa on myös julkisuudessa. Googlella löytyy. Mutta jospa palataan ketjun aiheeseen. Käytin puolisoani esimerkkinä tilanteesta, jossa on päästy hyviin tuloksiin ilman luokkien hyppäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä onko lapsi lahjakas vai ei, vanhempien tulee kasvattaa ja kannustaa lastaan. Etsiä häntä kiinnostavia asioita ja tarjota mahdollisuuksia viettää aikaa niiden parissa.
En usko, että luokkien väliin jättäminen on useimpien kohdalla kovin hyvä idea. Koulusta olisi tärkeää löytää kavereita eikä silloin ole etu jos on muita nuorempi. Sen sijaan kannustava ja lisätehtäviä tarjoava opettaja ja samanhenkiset luokkakaverit ovat kullanarvoisia. Ehkä jonkinlainen painotettu luokka tarjoaisi nämä?
Vanhemmat mielellään näkevät lapsensa lahjakkaina, mikä on toki hyvä asia. Mutta esimerkiksi matemaattisesti lahjakas lapsi osaa ja oppii tuossa iässä paljon muutakin kuin alakoulutasoista laskentoa. Lapsesi varmasti tulee pärjäämään hyvin koulussa ja ylipäätään tulevaisuudessa, mutta vanhempien kannattaa olla paitsi kannustavia, myös realistisia.
Oma puolisoni oli jo lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin lukiotasoa tarhaikäisenä). Hän ei ohittanut luokkia, sai painotetulla luokalla paljon samantyyppisiä kavereita, joihin on yhä yhteydessä, ja kannustavat, lisätehtäviä tarjonneet opettajat. Hänen elämästään tuli tasapainoista ja hän on poikkeuksellisen menestynyt matemaattista lahjakkuutta vaativalla alallaan.
Moni "pikakaistalle" laitettu lahjakkuus ei tunnu pärjäävän pidemmän päälle ainakaan sillä tasolla jota häneltä odotettiin. Ehkä heidän kohdallaan tapahtui liikaa liian varhain? Onnellisuus ja hyvä elämä – myös menestys –tulee monien asioiden summasta, siksi vanhemman ei kannata lasta kasvattaessaan keskittyä liikaa yhteen osa-aluetta muiden kustannuksella.
Lukiotasoa tarhaikäisenä. :D Höpö höpö!
Ei ole höpöä. Tällaisia ihmisiä on, joskin harvassa.
Höpö höpö! Sillä osaamisella olisi jo maailmallakin tunnettu lahjakkuus lapsena.
Ei ole jos vanhemmat eivät hae julkisuutta. Näitä lapsia on, osa on myös julkisuudessa. Googlella löytyy. Mutta jospa palataan ketjun aiheeseen. Käytin puolisoani esimerkkinä tilanteesta, jossa on päästy hyviin tuloksiin ilman luokkien hyppäämistä.
Maailmalta löytyy kyllä superlahjakkaita, mutta ei näitä Suomesta ole tullut ja sinun tavismiehesi nyt ei tosiaankaan niihin kuulu.
Lukekaa lapselle paljon, kannustakaa tutkimaan ja kokeilemaan, pohtimaan ja ajattelemaan, seuraamaan luontoa ja ympäristöä jne. Kun lapsi osoittaa kiinnostusta johonkin, tukekaa harrastusta vaikka se ei olisikaan juuri vanhempien mielen mukainen. Älkää valitko summamutikassa jotain "älyllistä" harrastusta vain, koska se vaikuttaa hienolta ja sivistävältä, vaan antakaa lapselle mahdollisuuksia kokea ja kokeilla ja sen myötä löytyy se juuri hänelle sopiva harrastus. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pienelle lapselle (tai isommallekaan) ei ole hyötyä tavoitteellisesta harrastamisesta, ellei se ole lapsen oma vahvan kiinnostuksen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat aina näitä vanhempien turhia toiveita...tuon ikäisestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Einstein oppi puhumaan vasta neljän viiden vanhana, ja pidettiin ilmeisesti vähän " vajaana". Ja miksi lahjakas, jos nyt sellainen on, pitää aina väen väkisin roudata yliopistoon, ettekö tajua, että pahimmillaan yliopisto tappaa ihmisestä kaiken luovuuden ja oman ajattelun.
Tarjotkaa lapselle erilaisia harrastusmahdollisuuksia, niin hän voi itse valita mieluisan. Hankitte muutamat soittimet, joita saa itsekseen soitella ja kokeilla.
Myös urheiluharrastuksissa sama, viekää vaikka telinejumppaan, luistelukouluun ja johonkin pallopeliin kokeilemaan.
Ehkä voisitte kokeilla myös shakkikerhoa pikku neropatille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina näitä vanhempien turhia toiveita...tuon ikäisestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Einstein oppi puhumaan vasta neljän viiden vanhana, ja pidettiin ilmeisesti vähän " vajaana". Ja miksi lahjakas, jos nyt sellainen on, pitää aina väen väkisin roudata yliopistoon, ettekö tajua, että pahimmillaan yliopisto tappaa ihmisestä kaiken luovuuden ja oman ajattelun.
Kyllä nelivuotiaasta voi sanoa paljonkin, vaikka Einsteinilla olisikin ollut puheenkehityksen viivästymä. Joistakin nelivuotiaista esimerkiksi näkee, että on tosi taitavia motorisesti, ikäisiään etevämpiä, oppivat taitoja nopeasti ja liikkuvat ketterästi. Kaikki eivät, mutta se ei tietenkään tarkoita, ettei heistä voisi tulla mitä tahansa urheilijoita. Musikaalisuus myös tulee ilmi jo varmasti tuon ikäisellä. Omat lapseni, kuten minäkin, on aika epämusikaalisia, ei laulut oikein osu nuottiin, kun taas veljeni poika laulaa aivan upeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun jokainen pariskunta näkee omasda lapsessaan poikkeuksellista "lahjakkuutta"
Boomeri ajan vitsi "lapsi on ilmi selvä älykkö, hän on vasta 1 ja osaa liikuttaa silmiään"
Ei vanhempien tarvitse älykästä/lahjakasta lasta kasvattaa, tämä lapsi kykenee siihen itse.
Yksi asia älkää antako älylaitteita lapsille....
On se hirveen rankka asia joillekin, ettei kaikki ole samaa massaa. Ehkäpä tänne valikoituu ne tietyt vanhemmat, joilla on tästä aiheesta kokemusta kommentoimaan, eikä kyse ole siitä, että "jokainen vanhempi ajattelee.." Voisiko se olla mahdollista?
Se on kumma, että täällä keskellä päivää roikkuvat työttömät äidit kuvittelevat oman lapsensa olevan erityisen lahjakas.
Nimenomaan koulutetunhan on helppo roikkua täällä keskellä päivää samalla, kun on kokouksessa.
Täällä on selkeästi laadukkaampaa keskustelua virka-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa järjestää haasteita kouluhommissa.
Lahjakas voi oppia laiskaksi opiskelijaksi, jos peruskoulun läpäisee läksyjä lukematta.
En tiedä, olenko lahjakas, mutta minulle kävi noin.
Luin paljon vapaa-ajallani ja peruskoulu meni hyvin ihan yleistiedon varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina näitä vanhempien turhia toiveita...tuon ikäisestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään. Einstein oppi puhumaan vasta neljän viiden vanhana, ja pidettiin ilmeisesti vähän " vajaana". Ja miksi lahjakas, jos nyt sellainen on, pitää aina väen väkisin roudata yliopistoon, ettekö tajua, että pahimmillaan yliopisto tappaa ihmisestä kaiken luovuuden ja oman ajattelun.
Kyllä nelivuotiaasta voi sanoa paljonkin, vaikka Einsteinilla olisikin ollut puheenkehityksen viivästymä. Joistakin nelivuotiaista esimerkiksi näkee, että on tosi taitavia motorisesti, ikäisiään etevämpiä, oppivat taitoja nopeasti ja liikkuvat ketterästi. Kaikki eivät, mutta se ei tietenkään tarkoita, ettei heistä voisi tulla mitä tahansa urheilijoita. Musikaalisuus myös tulee ilmi jo varmasti tuon ikäisellä. Omat lapseni, kuten minäkin, on aika epämusikaalisia, ei laulut oikein osu nuottiin, kun taas veljeni poika laulaa aivan upeasti.
Koulukypsyystesteissä tehdään peruspsykologiset testit, joiden osana on älykkyystesti (WISC). Einsteinille jos olisi tehty, olisi hänen havaittu olevan useilla osa-alueilla niin älykäs, että mittari loppuu kesken. Testiin kuuluu myös kielellinen päättely, siinä hän ei välttämättä olisi loistanut, tosin jos hän on ymmärtänyt puhetta ihan normaalisti, ei siinäkään olisi ollut ongelmia.
Tietenkin puhumaton vaikuttaa vajaalta, kun ei voi ilmaista itseään, mutta se ei useinkaan ole koko totuus.
Ette ole edes lahjakasta nähneet. Todelliset lahjakkuudet löytyvät Puhoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lahjakas lapsi, mutta vanhempani eivät tukeneet tätä puolta kasvatuksessani. Olettivat, että pärjään, kun olen niin fiksu. Niinhän mä pärjäsinkin, kun esim. koulutehtävät oli niin helppoja. En kuitenkaan oppinut ponnistelemaan, koska kukaan ei vaatinut sitä.
Ajan takaa sitä, että jos lahjakkaalta lapselta odottaa vain perustasoa, jää iso osa potentiaalista hyödyntämättä. Lapsi vaan turhautuu, eikä opi pyrkimään parhaaseen suoritukseensa.
Mitä lahjakkaammista lapsista puhumme, sitä onaehtoisempia he todennäköisesti ovat. Lahjakas ihminen tekee asioita omasta uteliaisuudesta, kiinnostuksesta ja intohimosta, ei miellyttääkseen muita tai saadakseen hyvää palautetta.
Aikuinen, joka ajattelee että hänen pitää ”odottaa lapselta” enemmän kuin perustasoa, jotta ”koko potentiaali saadaan käyttöön”, ei ole oikein täysin ymmärtänyt lahjakkuuden mekaniikkaa. Miellyttämishaluinen perusfiksu lapsi voi antaakin ”potentiaalinsa käyttöön”, aidosti lahjakkaalla tuollainen ajattelu usein kääntyy itseään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lahjakas lapsi, mutta vanhempani eivät tukeneet tätä puolta kasvatuksessani. Olettivat, että pärjään, kun olen niin fiksu. Niinhän mä pärjäsinkin, kun esim. koulutehtävät oli niin helppoja. En kuitenkaan oppinut ponnistelemaan, koska kukaan ei vaatinut sitä.
Ajan takaa sitä, että jos lahjakkaalta lapselta odottaa vain perustasoa, jää iso osa potentiaalista hyödyntämättä. Lapsi vaan turhautuu, eikä opi pyrkimään parhaaseen suoritukseensa.
Mitä lahjakkaammista lapsista puhumme, sitä onaehtoisempia he todennäköisesti ovat. Lahjakas ihminen tekee asioita omasta uteliaisuudesta, kiinnostuksesta ja intohimosta, ei miellyttääkseen muita tai saadakseen hyvää palautetta.
Aikuinen, joka ajattelee että hänen pitää ”odottaa lapselta” enemmän kuin perustasoa, jotta ”koko potentiaali saadaan käyttöön”, ei ole oikein täysin ymmärtänyt lahjakkuuden mekaniikkaa. Miellyttämishaluinen perusfiksu lapsi voi antaakin ”potentiaalinsa käyttöön”, aidosti lahjakkaalla tuollainen ajattelu usein kääntyy itseään vastaan.
Miten ihmeessä joku voi alapeukuttaa tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lahjakas lapsi, mutta vanhempani eivät tukeneet tätä puolta kasvatuksessani. Olettivat, että pärjään, kun olen niin fiksu. Niinhän mä pärjäsinkin, kun esim. koulutehtävät oli niin helppoja. En kuitenkaan oppinut ponnistelemaan, koska kukaan ei vaatinut sitä.
Ajan takaa sitä, että jos lahjakkaalta lapselta odottaa vain perustasoa, jää iso osa potentiaalista hyödyntämättä. Lapsi vaan turhautuu, eikä opi pyrkimään parhaaseen suoritukseensa.
Mitä lahjakkaammista lapsista puhumme, sitä onaehtoisempia he todennäköisesti ovat. Lahjakas ihminen tekee asioita omasta uteliaisuudesta, kiinnostuksesta ja intohimosta, ei miellyttääkseen muita tai saadakseen hyvää palautetta.
Aikuinen, joka ajattelee että hänen pitää ”odottaa lapselta” enemmän kuin perustasoa, jotta ”koko potentiaali saadaan käyttöön”, ei ole oikein täysin ymmärtänyt lahjakkuuden mekaniikkaa. Miellyttämishaluinen perusfiksu lapsi voi antaakin ”potentiaalinsa käyttöön”, aidosti lahjakkaalla tuollainen ajattelu usein kääntyy itseään vastaan.
Miten ihmeessä joku voi alapeukuttaa tätä?
Se alapeukuttaja-hullu
Se on kumma, että täällä keskellä päivää roikkuvat työttömät äidit kuvittelevat oman lapsensa olevan erityisen lahjakas.