Lahjakkaan lapsen kasvattaminen

Vamhemman oikeinkirjoitustaidon perusteella lapsesta on tulossa yksinkertainen amatsulainen.

Tuo on totta, että se tietty uteliaisuus ja tiedonjano näkyy älykkäällä lapsella. Se on sellaista erilaista, tutkivaa uteliaisuutta kuin muilla. Sitä on hauska seurata vierestä.

Eihän sille mitään vanhempana voi, että huomaa lapsen olevan vähän erilainen tässä mielessä. Ja kyllä lapsetkin sen huomaavat aika nopeasti esim koulussa. Muut ihmiset huomaavat, eikä sitä tarvitse pyrkiä peittelemään missään nimessä. En lähtis tukahduttamaan ihmisen persoonallisia ominaisuuksia, piirteitä tai kykyjä. Opetuksen eriyttäminen ja hyppy ylemmälle luokkatasolle ovat ihan riittäviä toimenpiteitä toistaiseksi.

Toisaalta mielestäni on ihan hyvä, ettei ala vetäytymään mihinkään omaan kuplaan tai hakeudu (ainoastaan) kaltaistensa seuraan. En usko, että mikään kupla on ihmiselle hyväksi

Ideoita:

- vieraskielinen päiväkoti/koulu

- kehittävät (lauta)pelit, esim. koodauspelit

- kehittävät lastenohjelmat ja youtube-videot

- hyvät lasten STEM appsit

Anna lapsen olla lapsi, silloin älykkyys ja luovuus kukkivat.

Ihanaa, kun jokainen pariskunta näkee omasda lapsessaan poikkeuksellista "lahjakkuutta"

Boomeri ajan vitsi "lapsi on ilmi selvä älykkö, hän on vasta 1 ja osaa liikuttaa silmiään"

Ei vanhempien tarvitse älykästä/lahjakasta lasta kasvattaa, tämä lapsi kykenee siihen itse.

Yksi asia älkää antako älylaitteita lapsille....

Minä taas kannattaisin sitä muskaria sekä soittotunteja. Ammattitaitoiset opettajat osaavat opettaa niitä pieniä lapsiakin. Se on tietysti muistettava, että älykäskään lapsi ei välttämättä etene, jos hienomotoriikka ei ole vielä kypsynyt. Aivoille sen sijaan se itse soittaminen on taas buusti eteenpäin.

Lisäksi käykää museoissa, lasten tapahtumissa, teattereissa. Jos lapsi on kiinnostunut matematiikasta, niin voi opettaa prosenttilaskuja, mittaamista yms. 

joku mainitsi vieraskielisen päiväkodin: kotiin voi myös palkata esim. ulkomaalaisen opiskelija, joka tulee pariksi tunniksi viikossa puhumaan ja leikkimään vieraalla kielellä. Kannattaa myös katsoa löytyykö paikkakunnalta vieraskielisiä kerhoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun jokainen pariskunta näkee omasda lapsessaan poikkeuksellista "lahjakkuutta"

Boomeri ajan vitsi "lapsi on ilmi selvä älykkö, hän on vasta 1 ja osaa liikuttaa silmiään"

Ei vanhempien tarvitse älykästä/lahjakasta lasta kasvattaa, tämä lapsi kykenee siihen itse.

Yksi asia älkää antako älylaitteita lapsille....

Juurikin älykkäitä ja lahjakkaitakin pitää kasvattaa, koska muuten voi olla vaarana että heistä tulee koulupudokkaita. Koulu ei välttämättä pysty tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä lahjakkaalle/varhaislahjakkaalle. Jotta lapsi oppii tekemään töitäkin ja ottamaan selvää, niin tämä virikkeiden anto jää monesti vanhemman kontolle. Koulussa opettajat ovat helisemässä niiden heikkojen kanssa.

Lisäksi on huomattava, että tukimusten mukaan tavallisesta pulliaisestakin kasvaa todella osaava, jos opettaja/vanhempi ajattelee tämän olevan lahjakas ja tarvitsevan älyllistä ponnistelua.

Komanneksi: älylaitteita voikäyttää hyvään: oppimispelit, vieraskieliset laulut, askarteluvinkit yms.

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu mist on kiinnostunu ja sitä täysillä. Koko ajan lisää haasteita, menee susta ohi ymmärryksessä ihan just jos jaksaa painaa.

Jos se juttu vaatii ohjausta, niin sit sitä. Opeta sille hyvää ajankäyttöä ja muistele millasta oli olla lapsi. Ehkä siitä tulee jotain erityistä…

…mut voi myös olla et siitä tulee ihan perusfiksu hyvin pärjäävä tyyppi.

Sit tietty kans muistat että neroja ei kasvateta, ne syntyy jos on syntyäkseen.

Tsemiä, kuulostaa hyvältä. P.S.Opeta sille mieluummin matikkaa kuin harrypotteria.

Mieluummin HarryPotteria kuin matematiikkaa. Parasta mitä voi lapselle, varsinkin lahjakkaalle antaa, on mielikuvitus. Lukeminen ja leikki on hyväksi aivoille.

Sitten taas parasta lahjakkaalle olisi, kun tarjoaisi sekä satuja että sitä matematiikkaa.Sekä soittotunteja, muskaria että kotona laulamista ja loruttelua. Englantikerhoa sekä oman kielistä lukemista itse luettuna ja vanhemman lukemana, loruttelua omien tarinoiden keksimistä. Sekä museoita että omaa aikaa...

Lahjakkaalle lapselle kannattaa opettaa pienenä jo että pelkällä lahjakkuudella ei pärjää. Minä olin lahjakas lapsi, joka luisteli sekä peruskoulun että lukio läpi hyvillä arvosanoilla sen kummemmin opiskelematta. Minua lukiossa ollessa suorastaan huvitti kämppis, joka opiskeli ja luki kokeita varten aikataulutetusti ja suunnitelmallisesti, kun ite vetelin samoja tai parempia numeroita sillä, että illalla ennen koetta vähän lueskelin.  Yliopistossa ei tällä tekniikalla enää sitten pärjännyt, kun olisi pitänyt osata lukea kirjatentteihin jne. Kesken jäi ja olin pitkään hukassa, enkä ole ikinä työelämässä päässyt ns. omalle tasolleni eli hommiin, joissa lahjakkuutta pääsisi käyttämään. Lahjakaskin joutuu työskentelemään, koska isoja kokonaisuuksia opiskeltaessa se on ihan pakollista. 

Lisäksi kannattaa opettaa, että vaikka on miten lahjakas, niin väistämättä on asioita, joissa on aluksi huono. Olen vasta nyt keski-ikäisenä alkanut tajuta, että on ihan normaalia ja luonnollista olla jossakin asiassa ensin huono, eikä se kerro siitä että olen tyhmä. Se kertoo siitä, että asiaa pitää opetella. Kun oli lapsena "hyvä kaikessa" niin jäi oppimatta se, että on ihan ok olla aloittelija. Suosittelen siis vähän vanhempana vaikka jotain kamppailulajia, niissä opin tätä ajattelua. 

Mä tekisin niin kuin muutenkin lapsen kanssa. Ehdottelisin lähiseudulla mahdollisia, kohtuuhintaisia harrastuksia ja lapsen omien toiveiden mukaisesti voisi kokeilla. Mun lapsi ainakin haluaisi vaikka mitä, mutta joka päivälle ei voi ottaa harrastuksia. Jos lapsi tosi sitkeästi haluaisi jotain vaikeammin järjestettävää harrastusta, varmaan näkisin enemmänkin vaivaa sen järjestämiseksi.

Tietenkin voi miettiä, mikä ura menee sivu suun, kun ei vielä lasta jo pienenä tiettyyn harrastukseen, mutta luotan myös siihen, että huippulahjakkuus tulee kyllä ilmi ja lapsi osaa itse kertoa, mistä innostuu. Kapellimestari Mikko Franck on jossain lehtijutuissa kertonut, ettei hänen perheensä harrastanut musiikkia, mutta hän vaati sitkeästi saada viulun ja tiesi 5-vuotiaana haluavansa kapellimestariksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä tekisin niin kuin muutenkin lapsen kanssa. Ehdottelisin lähiseudulla mahdollisia, kohtuuhintaisia harrastuksia ja lapsen omien toiveiden mukaisesti voisi kokeilla. Mun lapsi ainakin haluaisi vaikka mitä, mutta joka päivälle ei voi ottaa harrastuksia. Jos lapsi tosi sitkeästi haluaisi jotain vaikeammin järjestettävää harrastusta, varmaan näkisin enemmänkin vaivaa sen järjestämiseksi.

Tietenkin voi miettiä, mikä ura menee sivu suun, kun ei vielä lasta jo pienenä tiettyyn harrastukseen, mutta luotan myös siihen, että huippulahjakkuus tulee kyllä ilmi ja lapsi osaa itse kertoa, mistä innostuu. Kapellimestari Mikko Franck on jossain lehtijutuissa kertonut, ettei hänen perheensä harrastanut musiikkia, mutta hän vaati sitkeästi saada viulun ja tiesi 5-vuotiaana haluavansa kapellimestariksi.

Mutta hän oli jossain nähnyt/kuullut viulun ja tiesi ylipäätänsä sanan kapellimestari. kaikki 5-vuotiaat eivät tiedä edes sitä, että kapellimestareita on olemassa.

Tästä on kyse: lahjakaskaan ei voi haluta jotakin, jos hän ei tiedä jonkin asian olemassaolosta. Lisäksi haluaminen vaatii sitä, että lapsella on luonne, että haluaa asioita. Jotkut ovat tyytyväisiä siihen, mitä saavat. tai ovat tottuneet siihen, että vanhemmat sanovat kaikkeen ei.

Odottakaapa vain murrosikää. Kannattaa takoa niin kauan kuin rauta on kuumaa ja lapsi suostuu lukemaan kirjoja, tekemään palapelejä ja sanaleikkejä, lähtemään muskareihin, soittotunneille ja ties minne ikinä hän ja te keksittekään. Sitten tulee taantuma, jolloin murkku haluaa lopettaa kaiken ja istua tietokoneella. Mitään sellaista ei ainakaan suostu tekemään, mitä vanhemmat tai opettajat ehdottavat. Koulukirjat, mitä ne on? Toivo huomisesta elää...

Niin ja niitä lahjakkaita lapsia tosiaan on, uskokaa se. Edes suurin osa 4-5 vuotiaista ei tosiaan osaa mitään jakolaskuja tms. Hyvä kun oman nimen osaa kirjoittaa (jos sitäkään). Olen töissäni tavannut todella lahjakkaita lapsia ja sitten niitä "normaaleita".

Ja nämä lahjakkaat lapset ovat yleensä kyllä ihan itseoppineita eli vanhemmat eivät edes ole opettaneet, muuten kuin vastaamalla kysymyksiin. Se on sisäsyntyistä.

Lahjakkaasta lapsesta tulee helposti tylsistynyt ja häiriökäyttäytyvä, jos (kun) joutuu koulussa etenemään liian hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaasta lapsesta tulee helposti tylsistynyt ja häiriökäyttäytyvä, jos (kun) joutuu koulussa etenemään liian hitaasti.

Meidän "lahjakkaalle" lapselle tehtiin oma ops. Eli kävi 3-luokalla 7-luokkaa, 4-luokalla kasia jne. Ei kaikissa aineissa vaan osassa.

Se on kyllä myönnettävä, että en tiedä mitä tekee sitten yläkoulussa niillä tunneilla, on nyt kutosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu mist on kiinnostunu ja sitä täysillä. Koko ajan lisää haasteita, menee susta ohi ymmärryksessä ihan just jos jaksaa painaa.

Jos se juttu vaatii ohjausta, niin sit sitä. Opeta sille hyvää ajankäyttöä ja muistele millasta oli olla lapsi. Ehkä siitä tulee jotain erityistä…

…mut voi myös olla et siitä tulee ihan perusfiksu hyvin pärjäävä tyyppi.

Sit tietty kans muistat että neroja ei kasvateta, ne syntyy jos on syntyäkseen.

Tsemiä, kuulostaa hyvältä. P.S.Opeta sille mieluummin matikkaa kuin harrypotteria.

Mieluummin HarryPotteria kuin matematiikkaa. Parasta mitä voi lapselle, varsinkin lahjakkaalle antaa, on mielikuvitus. Lukeminen ja leikki on hyväksi aivoille.

Sitten taas parasta lahjakkaalle olisi, kun tarjoaisi sekä satuja että sitä matematiikkaa.Sekä soittotunteja, muskaria että kotona laulamista ja loruttelua. Englantikerhoa sekä oman kielistä lukemista itse luettuna ja vanhemman lukemana, loruttelua omien tarinoiden keksimistä. Sekä museoita että omaa aikaa...

Näin juuri, monipuolisesti! Itse haluaisin vähän nostaa esiin tuota matematiikkaa, vaikka perinteisesti Suomessa on oltu kiinnostuneita vain siitä, osaako lapsi jo lukea, ja nykyään ollaan huolissaan (aiheesta), kun eivät osaa. Minulle oli vuosia sitten ihan yllätys, kun eskarissa tehtiin mavalka-testit matemaattisten valmiuksien kartoittamiseksi ja kannustettiin laskemaan lasten kanssa, kiinnittämään huomiota lukumääriin. Itse en ole ikinä pitänyt matikasta ja jotenkin se tuntui hassulta. Joskus sitten kuuliaisesti sanoin lapselle, että tällä puolella siltaa on kolme sorsaa, mutta toisella puolella onkin vain yksi tms. ja siihen lapsi sanoi innosta hehkuen, että joo, siellä on vähemmän, siellä on kaksi vähemmän! Tajusin siinä, että myös se laskeminen voi olla lapsesta mahtavaa, eivät vain loruttelut ja sadut. Tämä näin vähän sivuhuomiona.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun jokainen pariskunta näkee omasda lapsessaan poikkeuksellista "lahjakkuutta"

Boomeri ajan vitsi "lapsi on ilmi selvä älykkö, hän on vasta 1 ja osaa liikuttaa silmiään"

Ei vanhempien tarvitse älykästä/lahjakasta lasta kasvattaa, tämä lapsi kykenee siihen itse.

Yksi asia älkää antako älylaitteita lapsille....

On se hirveen rankka asia joillekin, ettei kaikki ole samaa massaa. Ehkäpä tänne valikoituu ne tietyt vanhemmat, joilla on tästä aiheesta kokemusta kommentoimaan, eikä kyse ole siitä, että "jokainen vanhempi ajattelee.." Voisiko se olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaasta lapsesta tulee helposti tylsistynyt ja häiriökäyttäytyvä, jos (kun) joutuu koulussa etenemään liian hitaasti.

Meidän "lahjakkaalle" lapselle tehtiin oma ops. Eli kävi 3-luokalla 7-luokkaa, 4-luokalla kasia jne. Ei kaikissa aineissa vaan osassa.

Se on kyllä myönnettävä, että en tiedä mitä tekee sitten yläkoulussa niillä tunneilla, on nyt kutosella.

Varmaan väitöskirjaa väsää jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku juttu mist on kiinnostunu ja sitä täysillä. Koko ajan lisää haasteita, menee susta ohi ymmärryksessä ihan just jos jaksaa painaa.

Jos se juttu vaatii ohjausta, niin sit sitä. Opeta sille hyvää ajankäyttöä ja muistele millasta oli olla lapsi. Ehkä siitä tulee jotain erityistä…

…mut voi myös olla et siitä tulee ihan perusfiksu hyvin pärjäävä tyyppi.

Sit tietty kans muistat että neroja ei kasvateta, ne syntyy jos on syntyäkseen.

Tsemiä, kuulostaa hyvältä. P.S.Opeta sille mieluummin matikkaa kuin harrypotteria.

Mieluummin HarryPotteria kuin matematiikkaa. Parasta mitä voi lapselle, varsinkin lahjakkaalle antaa, on mielikuvitus. Lukeminen ja leikki on hyväksi aivoille.

Sitten taas parasta lahjakkaalle olisi, kun tarjoaisi sekä satuja että sitä matematiikkaa.Sekä soittotunteja, muskaria että kotona laulamista ja loruttelua. Englantikerhoa sekä oman kielistä lukemista itse luettuna ja vanhemman lukemana, loruttelua omien tarinoiden keksimistä. Sekä museoita että omaa aikaa...

Eipä sitä lapselle "anneta" mitään mielikuvitusta. Ei kaikkia kiinnosta samat asiat , eikä sitä voi pakottaa tykkäämään saduista.

Itse olin lahjakas lapsi, mutta vanhempani eivät tukeneet tätä puolta kasvatuksessani. Olettivat, että pärjään, kun olen niin fiksu. Niinhän mä pärjäsinkin, kun esim. koulutehtävät oli niin helppoja. En kuitenkaan oppinut ponnistelemaan, koska kukaan ei vaatinut sitä.

Ajan takaa sitä, että jos lahjakkaalta lapselta odottaa vain perustasoa, jää iso osa potentiaalista hyödyntämättä. Lapsi vaan turhautuu, eikä opi pyrkimään parhaaseen suoritukseensa.