Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiko teillä muilla puoliso oikeastaan kaikkea?
03.11.2021 |
Minusta tuntuu, että puoliso kontrolloi ihan kaikkea ja tuntuu, ettei mikään kelpaa, aina löytyy jotain sanottavaa. Esimerkkejä:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa.
Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todellakaan kontrolloi menemisiäni tai ystäviäni eikä ole mustasukkainen. Ei kyllä toisaalta osoita rakkauttakaan, vaikka onhan rakkautta sekin, että jaetaan elämä ja hän tekee paljon töitä perheen hyväksi. Joskus minusta tuntuu siltä, että hän halveksii minua ja etsii siksi syitä kiukuttelulle ihan oudoista jutuista.
Ap
Pakkohan tämän on olla jo provo
Pakko kommentoida, että uskon ap:n todella olevan tuossa tilanteessa. Exäni oli juuri tuollainen, kunnes jätin hänet kaksi vuotta sitten 11 vuoden suhteen jälkeen. Nyt lapseni ja minä voimme hyvin, ja olen uudessa onnellisessa suhteessa, missä minuakin kohdellaan kunnioittavasti. Lapsi ei halua nähdä isäänsä, ja on joutunut käsittelemään paljon tunnepuolen ongelmia isä-suhteeseen liittyen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta"
En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Siis oletko sä sun puolison lapsi vai miksi tarvitsen puolison luvan ja määrittelyn milloin ja kuinka paljon ostat herkkuja?
No en mielestäni tarvitse, mutta en yleensä vaan jaksa kuunnella sitä kiukuttelua, niin joko en osta tai sitten syön herkut salaa. Onneksi pääsen kerran vuodessa omien vanhempien luo lasten kanssa pariksi viikoksi lepäämään. Siellä ollaan sitten kuin Ellun kanat ja kyllä on mukavaa!
Ap
Mitä tapahtuu, kun sanot että "en halua jälleen kerran kuulla valitusta, ole hiljaa"?
Ette ole kuin "ellun kanat" vaan niin kuin normaalisti ihmiset saavat olla.
Olet sokaistunut todella pahasti tuolle kontrolloinnille ja olet parissa kymmenessä vuodessa oppinut täydelliseksi kynnysmatoksi.
Lapset saavat tosi paskan mallin perhedynamiikasta ja siitä miten äitiä saa kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. --> En ole ehtinyt. Laitatko ruoan ja minä siivoan vai tehdäänkö päin vastoin?
- Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty. --> Lattia ei kaivannut pesua / En jaksanut pestä / En ehtinyt pestä... Mutta jos haluat pestä niin sopii hyvin, ei häiritse.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen. --> Automatkalla pysähtyessä ole miestäsi nopeampi. Sano vaikka, että mä käyn kaupassa sillä aikaa, kun tankkaat - mitä haluatte? Tai sujauta vaikka seteli yhdelle lapsista ja sano, että käykää te hakemassa eväät, me hoidetaan auto.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa. --> Jos ei maistu, ei ole pakko syödä.Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa. --> Ei ole tavallista eikä normaalia.
Miksi pitää antaa ihmiselle jolla on liian kontrolloiva ja toista aikuista ihmistä kohtaan alentuva, alentava ja holhoava suhtautuminen, tuollaisia kynnysmattoilu neuvoja?
MIKSI!??
Jos puoliso alkaa sanella aikuiselle ihmiselle, montako herkkua hän saa luvan ostaa, niin silloin ei ole oikea ratkaisu alkaa pelleilemään noin.
Silloin pitää suoraan karjaista: EN OLE SINUN LAPSESI, ENKÄ HOLHOKKISI, SINÄ ET PUHU MINULLE NOIN!
Kannattaa tehdä sitä, mikä toimii. Nämä neuvot antoi yksi, joka on ollut samassa tilanteessa ja saanut sen muuttumaan. Mutta ilmeisesti ap on jo kokeillut tällaista asennetta tuloksetta, sitten kannattaa varmaan kokeilla tuota sinun neuvoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä 10 vuotta sitten... paras asia mitä tein itselleni ja lapsilleni oli erota siitä sekopäästä. Meinasin tosin päästä hengestäni siinä samalla. Mutta noin minäkin vielä ennen eroa ajattelin, onhan se yleensä ihan mukava ja hauska mies, minähän se outo olen...
Minkälainen teidän suhde oli? Mieheni ei koskaan ole ollut fyysisesti väkivaltainen, enkä tiedä voiko tuon asteista kiukuttelua tai nipottamista kutsua väkivallaksi.
Ap
Ei minunkaan exäni ollut fyysisesti väkivaltainen ennen kuin kerroin haluavani eron. Hän oli kaikille muille miellyttävä, hauska seuramies. Minä en osannut tehdä mitään oikein. Tämä siis loppuaikoina, ja alkoi hyvin pikkuhiljaa. Ei meilläkään aina huonosti mennyt, mutta loppua kohden yhä enemmän. Nuo asiat mitä olet kertonut, on henkistä väkivaltaa. Lue vaikka oma otsikkosi ihan ajatuksella, ei ole normaalia todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ankeuttaja. Vaikka nauraisit hänen seurassaan tai vaikka hän ei olekaan väkivaltainen, niin noinko haluat ainoan elämäsi elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä 10 vuotta sitten... paras asia mitä tein itselleni ja lapsilleni oli erota siitä sekopäästä. Meinasin tosin päästä hengestäni siinä samalla. Mutta noin minäkin vielä ennen eroa ajattelin, onhan se yleensä ihan mukava ja hauska mies, minähän se outo olen...
Minkälainen teidän suhde oli? Mieheni ei koskaan ole ollut fyysisesti väkivaltainen, enkä tiedä voiko tuon asteista kiukuttelua tai nipottamista kutsua väkivallaksi.
Ap
Ei minunkaan exäni ollut fyysisesti väkivaltainen ennen kuin kerroin haluavani eron. Hän oli kaikille muille miellyttävä, hauska seuramies. Minä en osannut tehdä mitään oikein. Tämä siis loppuaikoina, ja alkoi hyvin pikkuhiljaa. Ei meilläkään aina huonosti mennyt, mutta loppua kohden yhä enemmän. Nuo asiat mitä olet kertonut, on henkistä väkivaltaa. Lue vaikka oma otsikkosi ihan ajatuksella, ei ole normaalia todellakaan.
Kiitos viestistäsi. Tämä ketju todellakin antaa ajattelemisen aihetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan mistä puhut. Mun mies on myös sellainen kaikkien kaveri, tätien kultapoika, anopin unelmavävy jne. Joskus olisi kiva, kun se sama mukava käytös ulottuisi kotiin asti. Ei oo mitään räväkkää esimerkkiä, mutta yhtä positiivista kommenttia kohden arjessa tulee ehkä kymmenen parannusehdotusta. On tosi vaikea miettiä, mikä on normaalia toisen huomioimista ja milloin on tossun alla, kun ei ole väkivaltaa eikä mitään muutakaan isoa.
Juuri näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha AP:lle on vastata tai yrittää kertoa mielipidettään. Ei ole valmis ottamaan vastaan muiden näkemyksiä. Turhaa jankkausta koko ketju AP:n osalta. Hae AP vaikka perheneuvonnan apua niin voit livenä jankata psykoterapeutin koulutuksen omaavan kanssa.
No kiva tyyppi se tunnut olevan sinäkin. Kyllä mä kuuntelen mitä täällä on sanottu, mutta en mä ihan suoralta kädeltä oikein tunne pystyväni tässä tekstarilla jättämään miestäni ja lasteni isää. Vai mikä oli pointtisi?
Ap
Se, että hae oikeasti apua äläkä kysele täältä. Kysyit onko tuo normaalia. Ihmiset vastaavat, että ei niin alat miettimään oletko itse provosoinut häntä jotenkin. Sitähän ei kukaan muu tiedä kuin sinä. Ja vaikka olisitkin provosoinut niin tuollainen käytös ei ole mieheltä normaalia. Siihen vastaukseen sinulle on vastattu monta kertaa ja monen eri kommentoijan toimesta. Tiedän mistä puhun. Meillä mies oli kuin unelma kodin ulkopuolella, hauska seuramies, kohtelias ja älykäs. Minua kontrolloi ja sama paska jatkui, kunnes kärjistyi ensin tukistamiseksi/tukasta repimikseksi, sieraimista repimiseksi, tönimiseksi ja mm. läpsimiseksi. Onneksi pääsin erilleen jo 15 vuotta sitten siitä suhteest. Vaikka teillä ei väkivaltaa ole niin tilanteesi ei ole millään muotoa normaali, vaikka niin itse tunnut toivovan. Tuohon malliinko haluat omien lapsiesi kasvavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. --> En ole ehtinyt. Laitatko ruoan ja minä siivoan vai tehdäänkö päin vastoin?
- Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty. --> Lattia ei kaivannut pesua / En jaksanut pestä / En ehtinyt pestä... Mutta jos haluat pestä niin sopii hyvin, ei häiritse.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen. --> Automatkalla pysähtyessä ole miestäsi nopeampi. Sano vaikka, että mä käyn kaupassa sillä aikaa, kun tankkaat - mitä haluatte? Tai sujauta vaikka seteli yhdelle lapsista ja sano, että käykää te hakemassa eväät, me hoidetaan auto.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa. --> Jos ei maistu, ei ole pakko syödä.Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa. --> Ei ole tavallista eikä normaalia.
Miksi pitää antaa ihmiselle jolla on liian kontrolloiva ja toista aikuista ihmistä kohtaan alentuva, alentava ja holhoava suhtautuminen, tuollaisia kynnysmattoilu neuvoja?
MIKSI!??
Jos puoliso alkaa sanella aikuiselle ihmiselle, montako herkkua hän saa luvan ostaa, niin silloin ei ole oikea ratkaisu alkaa pelleilemään noin.
Silloin pitää suoraan karjaista: EN OLE SINUN LAPSESI, ENKÄ HOLHOKKISI, SINÄ ET PUHU MINULLE NOIN!
Näin mä olenkin tehnyt, mutta mies ei vaan todellakaan tajua. Hän vaan argumentoi olevansa oikeassa, koska sipsit ovat kaikkein epäterveellisin ruoka jne. Hänen mielestään on ihan normaalia sanoa asiasta.
Ap
Hän on itse epäterveellinen koko mies. Hän aiheuttaa tuolla nillityksellä ja henkisellä väkivallalla paljon enemmän pahaa, kuin muutama hassu sipsi silloin tällöin.
Sipsit jos niitä syö joskus vain, ei ole mitään siihen stressiin verrattuna jota tuo hullu on aiheuttanut sinulle 20 vuotta.
Vetäköön v¤#un päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha AP:lle on vastata tai yrittää kertoa mielipidettään. Ei ole valmis ottamaan vastaan muiden näkemyksiä. Turhaa jankkausta koko ketju AP:n osalta. Hae AP vaikka perheneuvonnan apua niin voit livenä jankata psykoterapeutin koulutuksen omaavan kanssa.
No kiva tyyppi se tunnut olevan sinäkin. Kyllä mä kuuntelen mitä täällä on sanottu, mutta en mä ihan suoralta kädeltä oikein tunne pystyväni tässä tekstarilla jättämään miestäni ja lasteni isää. Vai mikä oli pointtisi?
Ap
Se, että hae oikeasti apua äläkä kysele täältä. Kysyit onko tuo normaalia. Ihmiset vastaavat, että ei niin alat miettimään oletko itse provosoinut häntä jotenkin. Sitähän ei kukaan muu tiedä kuin sinä. Ja vaikka olisitkin provosoinut niin tuollainen käytös ei ole mieheltä normaalia. Siihen vastaukseen sinulle on vastattu monta kertaa ja monen eri kommentoijan toimesta. Tiedän mistä puhun. Meillä mies oli kuin unelma kodin ulkopuolella, hauska seuramies, kohtelias ja älykäs. Minua kontrolloi ja sama paska jatkui, kunnes kärjistyi ensin tukistamiseksi/tukasta repimikseksi, sieraimista repimiseksi, tönimiseksi ja mm. läpsimiseksi. Onneksi pääsin erilleen jo 15 vuotta sitten siitä suhteest. Vaikka teillä ei väkivaltaa ole niin tilanteesi ei ole millään muotoa normaali, vaikka niin itse tunnut toivovan. Tuohon malliinko haluat omien lapsiesi kasvavan?
No sekin kyllä sokeuttaa, että miehen äiti on vielä paljon pahempi kontrolloija ja manipuloija ja silti lapsetkin haluavat häntä nähdä ja tykkäävät hänestä kovasti. Siksikin mietin, että vika on minussa, kun en ole yhtä täydellinen kuin äiti ja poika, jotka syövät oikealla tavalla ja pitävät kodin koko ajan tip top.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. --> En ole ehtinyt. Laitatko ruoan ja minä siivoan vai tehdäänkö päin vastoin?
- Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty. --> Lattia ei kaivannut pesua / En jaksanut pestä / En ehtinyt pestä... Mutta jos haluat pestä niin sopii hyvin, ei häiritse.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen. --> Automatkalla pysähtyessä ole miestäsi nopeampi. Sano vaikka, että mä käyn kaupassa sillä aikaa, kun tankkaat - mitä haluatte? Tai sujauta vaikka seteli yhdelle lapsista ja sano, että käykää te hakemassa eväät, me hoidetaan auto.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä. --> Käy hakemassa, jos jotain puuttuu.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa. --> Jos ei maistu, ei ole pakko syödä.Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa. --> Ei ole tavallista eikä normaalia.
Miksi pitää antaa ihmiselle jolla on liian kontrolloiva ja toista aikuista ihmistä kohtaan alentuva, alentava ja holhoava suhtautuminen, tuollaisia kynnysmattoilu neuvoja?
MIKSI!??
Jos puoliso alkaa sanella aikuiselle ihmiselle, montako herkkua hän saa luvan ostaa, niin silloin ei ole oikea ratkaisu alkaa pelleilemään noin.
Silloin pitää suoraan karjaista: EN OLE SINUN LAPSESI, ENKÄ HOLHOKKISI, SINÄ ET PUHU MINULLE NOIN!
Kannattaa tehdä sitä, mikä toimii. Nämä neuvot antoi yksi, joka on ollut samassa tilanteessa ja saanut sen muuttumaan. Mutta ilmeisesti ap on jo kokeillut tällaista asennetta tuloksetta, sitten kannattaa varmaan kokeilla tuota sinun neuvoasi.
Mikään ei muutu jos tuolle ihmiselle ei pistä rajoja. Sinun neuvosi on täyttä paskaa. Siinä lähdetään pelleilemään, kikkailemaan ja harhauttelemaan. Oikeaa ongelmaa ei ratkaista.
Vihaksi pistää teidän lasten takia. Ajattelisitte vähän niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha AP:lle on vastata tai yrittää kertoa mielipidettään. Ei ole valmis ottamaan vastaan muiden näkemyksiä. Turhaa jankkausta koko ketju AP:n osalta. Hae AP vaikka perheneuvonnan apua niin voit livenä jankata psykoterapeutin koulutuksen omaavan kanssa.
No kiva tyyppi se tunnut olevan sinäkin. Kyllä mä kuuntelen mitä täällä on sanottu, mutta en mä ihan suoralta kädeltä oikein tunne pystyväni tässä tekstarilla jättämään miestäni ja lasteni isää. Vai mikä oli pointtisi?
Ap
Se, että hae oikeasti apua äläkä kysele täältä. Kysyit onko tuo normaalia. Ihmiset vastaavat, että ei niin alat miettimään oletko itse provosoinut häntä jotenkin. Sitähän ei kukaan muu tiedä kuin sinä. Ja vaikka olisitkin provosoinut niin tuollainen käytös ei ole mieheltä normaalia. Siihen vastaukseen sinulle on vastattu monta kertaa ja monen eri kommentoijan toimesta. Tiedän mistä puhun. Meillä mies oli kuin unelma kodin ulkopuolella, hauska seuramies, kohtelias ja älykäs. Minua kontrolloi ja sama paska jatkui, kunnes kärjistyi ensin tukistamiseksi/tukasta repimikseksi, sieraimista repimiseksi, tönimiseksi ja mm. läpsimiseksi. Onneksi pääsin erilleen jo 15 vuotta sitten siitä suhteest. Vaikka teillä ei väkivaltaa ole niin tilanteesi ei ole millään muotoa normaali, vaikka niin itse tunnut toivovan. Tuohon malliinko haluat omien lapsiesi kasvavan?
No sekin kyllä sokeuttaa, että miehen äiti on vielä paljon pahempi kontrolloija ja manipuloija ja silti lapsetkin haluavat häntä nähdä ja tykkäävät hänestä kovasti. Siksikin mietin, että vika on minussa, kun en ole yhtä täydellinen kuin äiti ja poika, jotka syövät oikealla tavalla ja pitävät kodin koko ajan tip top.
Ap
Vika EI OLE sinussa. Toisen kontrollointi ei ole normaalia. Käsityksesi itsestäsi ja parisuhteestasi on vääristynyt. Uskaltaisin väittää, että henkisen väkivallan seurauksena. Annan yhden neuvon, noudata sitä sitten tai et. Lopeta miehesi ja anopin puolustelu ja lopeta selittely. Näe itsesi arvokkaana ja hae itsellesi apua, olet sen ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta"
En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Siis oletko sä sun puolison lapsi vai miksi tarvitsen puolison luvan ja määrittelyn milloin ja kuinka paljon ostat herkkuja?
No en mielestäni tarvitse, mutta en yleensä vaan jaksa kuunnella sitä kiukuttelua, niin joko en osta tai sitten syön herkut salaa. Onneksi pääsen kerran vuodessa omien vanhempien luo lasten kanssa pariksi viikoksi lepäämään. Siellä ollaan sitten kuin Ellun kanat ja kyllä on mukavaa!
Kuulostaa kyllä aika ikävältä. Kotonaanhan pitää voida olla kuin ellun kanat! Ei sitä varten tarvitse lähteä pois ja vaan kerran vuodessa.
En jaksaisi. Toki sitä varmaan jaksaisi jos tuohon olisi tottunut ja pikku hiljaa mennyt tuohon pisteeseen. En siis arvostele sitä että tuota siedät kun en ole kengissäsi elänyt päivääkään.Mutta eihän tuollainen kontrollointi ole millään muotoa normaalia.
Ens kerralla kun valittaa että ei olla siivottu niin vastaa että ihmettelit kuule juuri itse samaa että kukaan ei ole siivonnut! Jos jatkaa päivittelyä niin ihmettele samalla tavalla takaisin. Varmaan sanoo että olettaa sinun siivoavan mutta sinä oletat tietysti että se oli miehen hommaa.Jos valittaa syömisistä niin kysy millä oikeudella kontrolloi syömisiäsi. Miksi niin tekee? Jos sanoo että ajattelee vain sinun parasta niin vastaa että tämä sipsipussi tässä on tällä hetkellä sinulle parasta. Jos saat valita yhden herkun niin osta kaksi. Jos valittaa niin kysy että mikä se hänen ongelma on oikeasti mitä sinä syöt! Sinun keho. Jos hän pelkää sinun lihovan niin se on sitten hänen ongelma. Jokainen on suhteessa vapaaehtoisesti. Myös miehesi voi kävellä ovesta ulos jos ei jaksa enää elämää kanssasi.
Ap
Mun ex oli samanlainen. Ei ehkä noin paha, mutta silti tuo on se isoin syy, että on ex. Valitti siivouksesta, lopulta jätin siivoamatta ja totesin että siivoaa itse, kun sen paremmin osaa. Sama ruuan kanssa. Sitten toki valitti, että minä en tee mitään. Lapsista toki huolehdin ja heidät ruokin ja pyykit pesin jne. Mutta sekään ei ollut miehestä mitään. En myöskään muka osallistunut tarpeeksi rahallisesti, vaikka tasan puolet kuluista maksoin ja lähes yksin lasten hankinnat. Ruuatkin puoliksi, vaikka mies söi ruuista puolet, eli minä maksoin molempien lastenkin osuudet. Eron jälkeen on ollut ihanan vapaata, saa tehdä tasan niinkuin itse haluaa. Tänäänkin vedin sipsiä ja jäätelöä. (olen 52kg, kun joku tulee kohta kuitenkin vinkumaan läskiksi) Ja rahaakin jää paljon enemmän säästöön, kun taas ex elää kädestä suuhun. Ja edelleen maksan lasten kulut, ex ei edes elareita itse maksa. Joten ei se ero ole huono vaihtoehto, jos toinen ei oikeasti vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika tyypilliseltä naisen käytökseltä. Suurin osa naisista on just tuollaisia kontrollifriikkejä, joiden pitää kontrolloida, mitä mies ja lapset syö ja milloin ja tiskikone on tietysti aina väärin täytetty jne.
Suurin osa av-mammoista, ei suurin osa naisista.
Ei ole normaalia, hyvin sairaaloisen ihmisen merkki, jos päättää toisen syömiset. Jos teillä on lapsia, kannattaisi erota miehestä äkkiä.
Lapseni isä oli ärsyttävä kontrolloija. Hän kärsii sosiaalisesta ahdistuksesta ja minunkin piti olla näkymätön aina julkisilla paikoilla. Tavallinen hymyilykin oli tosi epänormaalia, piti vaan olla ihan zombi. Ei kyllä puuttunut syömisiini tai menemisiin, mutta muita asioita kontrolloi. Esim. jos jossain muiden läsnäollessa sanoin muka jotain väärin niin sain kuulla siitä myöhemmin. Mullekin tuli jossain vaiheessa olo että ehkä minussa on vikaa. Tämäkään ei siis ollut fyysisesti väkivaltainen koskaan.
Sitten kolmenkympin kriisin aikoihin tuli olo että haluan elää, joten erottiin, ja nykyinen puoliso on ihana. Kumpikaan ei kontrolloi toista, tai jos hän jotain yrittää vahingossa, niin osaan kyllä laittaa rajat ja sanoa että minua ei tarvitse holhota ja minun kanssa ei ole pakko olla. Eikä mitään isoja riitoja tuollaisissakaan tilanteissa synny.
Aivan valtava taakka putosi pois kun uudessa kodissa tuntui siltä että saa hengittää. Meillä yksi yhteinen lapsi exän kanssa. Mielelläni näytän hänelle nykyisessä suhteessa, millainen on parisuhde täynnä rakkautta.
Mullakin on samantyyppinen ex. Erottiin vuosi sitten, ja päivääkään en ole katunut. Kaikkien mielestä tosi mukava mies, kotona tyranni. Harmittaa miten kauan alistuin törkeään kohteluun ja lapsetkin ovat oireilleet.
No kiva tyyppi se tunnut olevan sinäkin. Kyllä mä kuuntelen mitä täällä on sanottu, mutta en mä ihan suoralta kädeltä oikein tunne pystyväni tässä tekstarilla jättämään miestäni ja lasteni isää. Vai mikä oli pointtisi?
Ap