Kontrolloiko teillä muilla puoliso oikeastaan kaikkea?
Minusta tuntuu, että puoliso kontrolloi ihan kaikkea ja tuntuu, ettei mikään kelpaa, aina löytyy jotain sanottavaa. Esimerkkejä:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa.
Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa.
Kommentit (95)
Joku luonnevammanen, etkö tajua juosta?
Täysin turhaa kitinää, ei ole normaalia, mikään mitä teet ei kelpaa, ei noin voi elää...
Huhhuh, ei todellakaan ole normaalia. Onko tässä taas se "sammakko kattilassa ilmiö". Kuolee kiehuvaan veteen, kun vesi lämpenee niin hitaasti. En toki tarkoita, että AP kuolisi, mutta käsityksesi siitä mitä on normaalia on kyllä nyt hämärtynyt.
No miksi olet sen kanssa, se on hullu.
Ei ole normaalia puuttua joka asiaan, varskinkaan pikku yksityiskohtiin. Ja jos olet sanonut jo tarpeeksi monta kertaa, ei voi olla niinkään, että ei vaan tajua käytöstään, vaan haluaa tahallaan aiheuttaa konflikteja. Kohta aloittaa jotkut rangaistukset.
Henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista.
Lapsetkin oppivat, olet kohta alinta kastia -koko perheesi mielestä.
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Kokeile käyttäytyä samoin. Jos suuttuu, sanot vaan että sinulta oon oppinut.
Vierailija kirjoitti:
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Ei oo mukava tyyppi. Herâä pahoillaan. Kusipää on
Kuulostaa vähän autismin kirjolta.
Kuulostaa aika tyypilliseltä naisen käytökseltä. Suurin osa naisista on just tuollaisia kontrollifriikkejä, joiden pitää kontrolloida, mitä mies ja lapset syö ja milloin ja tiskikone on tietysti aina väärin täytetty jne.
No joo, olet kyllä sokeutunut. Teepä niin, että huomenna ostat itsellesi sipsipussin. Syöt sen vaikka telkkaria katsoessa ja suhtaudut herttaisen yhdentekevästi puolison huomautuksiin. Lopuksi voit vielä tokaista, että "Oho, tuli vähän murusia. Viitsitkö imuroida huomenna?"
Tämä ihan vain harjoituksena. Keksi itse vastaavia ja tee niitä päivittäin, sillä nämä ovat asioita joita saat itse päättää ja jos miehesi niistä narisee niin nariskoon. Vähitellen hän huomaa, että kontrolli ei enää pelaa ja joko oppii käyttäytymään tai sitten ei. Jos ei opi, niin suhde kannattaa päättää.
"Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta"
En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Siis oletko sä sun puolison lapsi vai miksi tarvitsen puolison luvan ja määrittelyn milloin ja kuinka paljon ostat herkkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Ei oo mukava tyyppi. Herâä pahoillaan. Kusipää on
Kyllä puolisoni on oikeasti kiva tyyppi, hänestä on helppo tykätä ja saa minutkin usein nauramaan, meillä on yleensä hauskaa yhdessä, mutta hänellä on tuollainen kontrollintarve. Nuorempana hänellä oli pakkoajatuksia sun muita, mutta niistä on päässyt eroon. Äitinsä on aika samanlainen, aivan neuroottinen syömisen ja siivoamisen suhteen ja sen vuoksi minusta todella ahdistavaa seuraa. Siitä huolimatta heillä on paljon tuttuja ja kavereita ja minä olen enemmän se yksinäinen ja autismin kirjoon laskettava tapaus tässä joukossa.
Ap
Jollakin on ongelma.