Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiko teillä muilla puoliso oikeastaan kaikkea?
03.11.2021 |
Minusta tuntuu, että puoliso kontrolloi ihan kaikkea ja tuntuu, ettei mikään kelpaa, aina löytyy jotain sanottavaa. Esimerkkejä:
- Valittaa, että kotona ei ole siivottu, kun tulee töistä ja minulla on ollut etäpäivä. Seuraavan kerran siivoan ja imuroin, mutta valittaa sitten, kun ei lattioita ole pesty.
- Pitkällä automatkalla pysähdytään ja puoliso sanoo, että kaikki saavat valita yhden herkun kaupasta (yleensä valittaa kaikista herkuista, koska ne ovat niin epäterveellisiä). Minä ostan pienen sipsipussin, koska rakastan sipsejä mutten koskaan osta niitä, koska puoliso valittaa. Kun hän näkee mitä olen ostanut, alkaa valitus kuitenkin. Olen ihan normaalipainoinen.
- Käyn kaupassa ja ostan ihan tavallisia, terveellisiä ruokia, mm. hedelmiä ja vihanneksia. Puoliso valittaa, että olen ostanut hedelmiä ja vihanneksia, koska ne eivät ole luomua.
- Käyn kaupassa ja ostan yksiöpakattuja luomupihvejä, koska luomulihaa ei saa irtona. Puoliso valittaa, että olen ostanut muoviin pakattua lihaa enkä tiskiltä.
- Käyn kaupassa ja ostan suklaata ja keksipaketin, koska puoliso ja lapset tykkäävät syödä niitä. Puoliso valittaa, että olen ostanut epäterveellisiä juttuja, vaikka ovat ihan samoja, joita itse silloin tällöin ostaa.
Onko tuo teistä ihan tavallista ja normaalia? Sanon kyllä joka kerta asiasta, mutta puoliso ei tajua ollenkaan ongelmaa, vaan on mielestään oikeassa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Siis mitä? Haukkuu sinua kaikesta mahdollisesta mutta nyt pyörrät sanasi ja hän onkin ”ihan mukava tyyppi sinällään”??? Mikä siinä on mukavaa? Se että lopettaa haukkumisen kun on sitä ensin muutaman tunnin tehnyt? Se että ei sylje ruokaasi? Se että ei lyö? Se että ei käy vieraissa? Se että grillaa 20 minuuttia kun sinä teet salaatteja ja kartat pöydän ka varmasti siivoatkin sen? Se että vie lapset ulos viikonloppuna jota sinä saat siivota?
Sehän on ihan hullu ukko! Taloudellisistako syistä olet sellaisen kanssa, joka teidän snackit automatkalkakin säätää? Miten sinut on kasvatettu, että tuollaiseen suostut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat noista valitustilanteista videoklippiä 5 eri kertaa, ja sitten kun valitus meinaa alkaa, keskeytät ja toteat hilpeästi: odota, ei tarvitse jatkaa, voin kuunnella loput täältä. Ja laitat valituksen soimaan videolta ja hymyilet. Ei varmaan tarvitse montaa kertaa soitattaa sitä valitusvirttä, voi tulla aluksi riita mutta se tyhmempikin osapuoli varmaan aika nopeasti oppii olemaan valittamatta turhista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Siis mitä? Haukkuu sinua kaikesta mahdollisesta mutta nyt pyörrät sanasi ja hän onkin ”ihan mukava tyyppi sinällään”??? Mikä siinä on mukavaa? Se että lopettaa haukkumisen kun on sitä ensin muutaman tunnin tehnyt? Se että ei sylje ruokaasi? Se että ei lyö? Se että ei käy vieraissa? Se että grillaa 20 minuuttia kun sinä teet salaatteja ja kartat pöydän ka varmasti siivoatkin sen? Se että vie lapset ulos viikonloppuna jota sinä saat siivota?
Sehän on ihan hullu ukko! Taloudellisistako syistä olet sellaisen kanssa, joka teidän snackit automatkalkakin säätää? Miten sinut on kasvatettu, että tuollaiseen suostut?
Ei mies hauku minua suoraan, vaan tuo mielipiteensä julki kritisoimalla tekemiäni asioita. Hän kyllä tekee kotona paljon juttuja, siivoaa ja muuta. Meidän siivouskäsityksemme vaan on tosi erilainen, minä siedän epäjärjestystä (ei siis mitään sekasotkua, vaan vaatteita tuolilla ja astioita tiskipöydällä) mutta mieheni huonommin. Olen hänen kanssaan siksi, että oikeasti tykkään hänestä, mutta olen alkanut miettiä, jaksanko tätä kontrollivimmaa koko loppuelämän.
Asia tuli oikeastaan ajankohtaiseksi, kun vietimme pitkästä aikaa viikonlopun anopin luona. Anoppi on vielä pahempi kontrollifriikki, hän mm. mielestään tietää tarkkaan mikä on terveellistä eli syötävää ja mikä ei, mistä ruoka pitää ostaa ja millä tavalla valmistaa (mieluiten ilman rasvaa). Lisäksi hän on äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mm. lakaisi huoneiston kolme kertaa yhden päivän aikana meidän siellä ollesamme.
Anopille en edes voi sanoa vastaan, vaan yritän vaan olla välittämättä, mutta silti hänenkin käytöksensä ahdistaa. Rupesin viikonlopun jälkeen miettimään samalla miehenkin käytöstä, ja viimeistään tämä ketju on avannut silmäni sille, ettei hänen tapansa toimia todellakaan ole tavanomainen tai edes hyväksyttävä.
Pahinta miehessäni mielestäni on yhteen lapsistamme kohdistuva kontrollointi. Mies suuttuu lapselle, joka tykkää syödä makeaa ja sipsejä, pelata puhelimella ja katsoa typeriä videoita netistä (niin kuin lähes kaikki lapset). Munkin mielestäni kaikkia noita juttuja pitää rajoittaa, mutta mies alkaa aina syyllistää lasta, kun tämä tekee niitä. Lapsesta on tullut tosi kiukkuinen ja ärtyisä, enkä vaan saa miestä ymmärtämään, että hänen omassa käytöksessään on perustavanlaatuista vikaa. Hänen mielestään minä olen ihan liian lepsu, vaikka kyse ei ole siitä, vaan tavasta ilmaista asioita.
Ap
Anteeksi kappalejaon puute! Joskus se tulee pelkällä rivinvaihdolla, nyt ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun sanot, ettet jaksa kuunnella valitusta?
Puoliso kertoo monisanaisesti olevansa oikeassa ja sitten minä suutun ja tulee riita. Sipsitapauksessa kaadoin sipsit kylmästi ulos auton ikkunasta, jolloin lopputulema oli se, että olen ihan mielenvikainen. Tästä syystä pyrin siis välttelemään tällaisia konfliktitilanteita, mutta esim. noissa kauppa-asioissa se on täysin mahdotonta, koska "säännöissä" ei ole mielestäni mitään logiikkaa.
Ap
Miehesi on n*rsisti. Osaavat olla mukavia/ihania halutessaan. Lähde, hyvä nainen, ja äkkiä. Turha tuollaisen kanssa pilata loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ollaan oltu yhdessä lähes parikymmentä vuotta, niin kynnys lähteä on aika korkea. Ihan mukava tyyppi puolisoni on sinällään, mutta nuo esimerkit ärsyttävät. Mietin, olenko vaan sokeutunut kaikelle kontrollille vuosien mittaan.
Ap
Siis mitä? Haukkuu sinua kaikesta mahdollisesta mutta nyt pyörrät sanasi ja hän onkin ”ihan mukava tyyppi sinällään”??? Mikä siinä on mukavaa? Se että lopettaa haukkumisen kun on sitä ensin muutaman tunnin tehnyt? Se että ei sylje ruokaasi? Se että ei lyö? Se että ei käy vieraissa? Se että grillaa 20 minuuttia kun sinä teet salaatteja ja kartat pöydän ka varmasti siivoatkin sen? Se että vie lapset ulos viikonloppuna jota sinä saat siivota?
Sehän on ihan hullu ukko! Taloudellisistako syistä olet sellaisen kanssa, joka teidän snackit automatkalkakin säätää? Miten sinut on kasvatettu, että tuollaiseen suostut?Ei mies hauku minua suoraan, vaan tuo mielipiteensä julki kritisoimalla tekemiäni asioita. Hän kyllä tekee kotona paljon juttuja, siivoaa ja muuta. Meidän siivouskäsityksemme vaan on tosi erilainen, minä siedän epäjärjestystä (ei siis mitään sekasotkua, vaan vaatteita tuolilla ja astioita tiskipöydällä) mutta mieheni huonommin. Olen hänen kanssaan siksi, että oikeasti tykkään hänestä, mutta olen alkanut miettiä, jaksanko tätä kontrollivimmaa koko loppuelämän.
Asia tuli oikeastaan ajankohtaiseksi, kun vietimme pitkästä aikaa viikonlopun anopin luona. Anoppi on vielä pahempi kontrollifriikki, hän mm. mielestään tietää tarkkaan mikä on terveellistä eli syötävää ja mikä ei, mistä ruoka pitää ostaa ja millä tavalla valmistaa (mieluiten ilman rasvaa). Lisäksi hän on äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mm. lakaisi huoneiston kolme kertaa yhden päivän aikana meidän siellä ollesamme.
Anopille en edes voi sanoa vastaan, vaan yritän vaan olla välittämättä, mutta silti hänenkin käytöksensä ahdistaa. Rupesin viikonlopun jälkeen miettimään samalla miehenkin käytöstä, ja viimeistään tämä ketju on avannut silmäni sille, ettei hänen tapansa toimia todellakaan ole tavanomainen tai edes hyväksyttävä.
Pahinta miehessäni mielestäni on yhteen lapsistamme kohdistuva kontrollointi. Mies suuttuu lapselle, joka tykkää syödä makeaa ja sipsejä, pelata puhelimella ja katsoa typeriä videoita netistä (niin kuin lähes kaikki lapset). Munkin mielestäni kaikkia noita juttuja pitää rajoittaa, mutta mies alkaa aina syyllistää lasta, kun tämä tekee niitä. Lapsesta on tullut tosi kiukkuinen ja ärtyisä, enkä vaan saa miestä ymmärtämään, että hänen omassa käytöksessään on perustavanlaatuista vikaa. Hänen mielestään minä olen ihan liian lepsu, vaikka kyse ei ole siitä, vaan tavasta ilmaista asioita.
Ap
Pelasta se lapsesi edes, jollet itsestäsi piittaa. Oikeasti. Lähde. Tuo käytös tulee vain pahenemaan. Miehen käytös siis. Ja lapsen oireilu pahenee sen myötä.
Eroa. Oikeasti. Äkkiä.
tuollaisia elämäntapanurisijoita on olemassa, jotka saavat jotain kickseja jatkuvasta napinasta ja valittamisesta. En jaksaisi katsella tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan kuin miehesi, onneksi sentään vähän vähemmän. Ymmärrän aina jälkikäteen tehneeni väärin ja olen hakenut itselleni apua. Myös minulla on toinen vanhemmista samanlainen joten kopioin sieltä käytöksen. Minua myös pitävät tutut ja kaverit tosi mukavana ja hauskana miehenä.
Kohtelin exää juuri noin. Ja siitä syystä mitä arvelit, halveksin häntä. Niinä hetkinä kun toimin noin, halveksin häntä paljon ja halusin osoittaa että on tyhmä ja tekee kaiken väärin. Kamalaa sanoa, mutta niin se on. Hirveää on, että kohdistaa saman lapseenne. Ajattelee hänestä samoin.
Minulla on yksi neuvo. Lähde suhteesta. Jos ei edes itse tajua toimivansa väärin, ei ole mitään toivoa muutoksesta. Minä sentään tajuan vikani ja haen apua, mutta on vaikeaa muuttua. Tuhoat oman itsetuntosi ja lapsesi mahdollisuuden normaaliin itsetuntoon, kun koko elämän on oma vanhempi halveksinut.
Lähtö ei ole helppoa. Ei sinulle ehkä riitä palstalaisten vakuuttelut. Nauhoita tai kirjaa ylös miehesi puheita. Hae itsellesi keskusteluapua vaikka psykologilta tai seurakunnalta. Kuuntelette tai luette yhdessä siellä miehesi puheita ja saat vahvistuksen, oletko ylireagoinut.
Et ehkä huomaa itse. Epäilet täällä kirjoituksissasi itseäsi. Pyydät anteeksi kappalejakoja kerrot olet tylsä ja asperger. Nuo kaikki viittaa siihen, että sinua on kohdeltu tosi huonosti jo vuosia. Toivottavasti tästä on apua.
Minustakin välillä tuntuu, että me eletään mieheni elämää, ja mulla ei oo mitään omaa elämää. Kaikki mitä tehdään liittyy häneen ja hänen perheeseen. Minulla ja minun sukulaisilla ei ole väliä. Hänelle tehtiin kattava nepsy-valmennus. Kukaan ei kysynyt että tarvinko minä apua. Olen hänen varjossa aina. Hän myös hermostuu heti, jos minä oon pahalla päällä. Hän ei voi sietää sitä. Siksi joudun patoamaan tunteeni. Noin kerran vuodessa pimahdan ja kaikki patoutuneet tunteet pääsee valloilleen, ja kerron kyllä kaiken, mistä olen katkera. Se on pahinta kun katketoidun ja ajattelen millaista elämäni voisi parhaimmillaan olla, jos olisin vapaa. Nyt katkeruus kertyy pikkuhiljaa... Se on vaikeaa jos ei voi olla oma itsensä omassa kodissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valvoo... Vaimo kyttää mun taskuista kuitteja, pankkikortia, ties mitä...
Sanoit että nautitte lasten kanssa kun menette vanhempiesi luokse. Etkö sinä ymmärrä että teidän elämä voisi olla aina sellaista?!!! Ilman tuota ikävää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valvoo... Vaimo kyttää mun taskuista kuitteja, pankkikortia, ties mitä...
Miksi et ole sanonut, ettei hänellä ole mitään asiaa taskuillesi? :-o
Meillä on itsestäänselvyys, ettei kumpikaan mene (ainakaan kysymättä) toisen taskuille, laukulle, laatikoille, paperipinoille, laitteista (känny, pad, läppäri) puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan tän nyt uudestaan kun näköjään meni jotenkin hassusti jonkun lainauksen keskelle.
Kuulostaa kyllä aika ikävältä. Kotonaanhan pitää voida olla kuin ellun kanat! Ei sitä varten tarvitse lähteä pois ja vaan kerran vuodessa.
En jaksaisi. Toki sitä varmaan jaksaisi jos olisi tottunut ja pikku hiljaa mennyt tuohon pisteeseen. En siis arvostele sitä että tuota siedät kun en ole kengissäsi elänyt päivääkään.
Mutta eihän tuollainen kontrollointi ole millään muotoa normaalia.
Ens kerralla kun valittaa että ei olla siivottu niin vastaa että ihmettelit kuule juuri itse samaa että kukaan ei ole siivonnut! Jos jatkaa päivittelyä niin ihmettele samalla tavalla takaisin. Varmaan sanoo että olettaa sinun siivoavan mutta sinä oletat tietysti että se oli miehen hommaa. Sitten voi sanoa että ihan aikuisten oikeasti jos tässä kimpassa asutaan niin kimpassa siivotaan. Ymmärrän sen että joskus sanoo, varsinkin jos on itse tehnyt kaiken jo pitemmän aikaa mutta muuten en.
Jos valittaa syömisistä niin kysy millä oikeudella kontrolloi syömisiäsi. Miksi niin tekee? Jos sanoo että ajattelee vain sinun parasta niin vastaa että tämä sipsipussi tässä on tällä hetkellä sinulle parasta ja älä enää puutu aikuisen ihmisen syömisiin. Jos saat valita yhden herkun niin osta mintako haluat ja sanot että olet aikuinen ja teet kuten haluat. Jos valittaa niin kysy että mikä se hänen ongelma on oikeasti mitä sinä syöt! Sinun keho. Jos hän pelkää sinun lihovan niin se on sitten hänen ongelma. Jokainen on suhteessa vapaaehtoisesti. Myös miehesi voi kävellä ovesta ulos jos ei jaksa enää elämää kanssasi.