Te jotka jännitätte vatsalla pieniäkin tapahtumia

En ikinä sovi mitään minulle jännittämisen "arvoista" lyhyen ajan päähän. Esimerkiksi lopputyöseminaarit varattiin hyvissä ajoin ja sain käsiteltyä asian pääni sisällä, koska aikaa siihen oli. Lisäksi järjestelmällisenä ihmisenä suunnittelen elämäni ja menoni niin, että jännitettävää ei synny. Mitään lääkkeitä en syö. Lisäksi avomieheni on todella tärkeä minulle, hän osaa jollain ihmeen konstilla minut aina rauhoittaa vain olemalla läsnä. 

Itse jännitän myös vatsallani, oireeni sopivat myös ärtyneen suolen oireyhtymään. Vatsani menee sekaisin kaikesta poikkeavasta, esim. jos mennään ravintolaan syömään niin kotona onkin heti kiire vessaan, usein vatsaa alkaa vääntää jo ravintolassa... Minulla myös aina Imodiumia kotona varalta, ja otan sitä etukäteen jos tiedän että jotakin stressaavaa on tiedossa, esim. jokin esiintyminen/ tentti tms. Parhaiten vatsani voi vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta silloinkin jännittäminen saa ripulin aikaan :/

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 02:15"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 01:36"]

Entäs pahoinvointi? Mulla jännitysvatsa oireilee nimenomaan pahoinvointina, ja oksennusfoobikkona tämä EI ole kivaa!!! :( Ennen mitä tahansa esiintymistä joudun ottamaan pahoinvointilääkkeen tai esiintyminen menee pilalle pyörrytyksen, hikoilun ja pahoinvoinnin takia. Tilanteisiin rohkeasti meneminen ei ole auttanut kuin hiukan, ja siksi olenkin alkanut hyväksyä etten koskaan parane tästä. Nykyään sentään pystyn matkustamaan lyhyitä matkoja bussilla ja autolla ilman lääkettä, mikä on jo suuri kehitys parempaan.

[/quote]

Mitä pahoinvointilääkettä otat? Bussimatkat on suoraan helvetistä.. Kaukobussit vielä kivoja, kun on vessa lähellä mutta "pitkät" lähibussimatkat kaameita.
[/quote]

Joko matkapahoinvointilääkettä (Kwells, Stugeron) tai ylähuulen alle laitettavan tabletin (Buccastem). Asun ulkomailla joten täällä on eri lääkkeet... Suomessa käytin Postafenia pitkillä matkoilla. Joskus käytin beetasalpaajia esiintymisjännitykseen ja ne auttoivat hiukan stressivatsaankin.

Imodiumin ym. lääkkeiden pitkäaikaisella käytöllä on se haittavaikutus, että se sotkee ja tuhoaa suoliston omaa peristaltiikkaa, eli toimintaa. Tosin epänormaaliahan se on, jos maha menee helposti sekaisin mutta lääkkeiden jatkuva käyttö huonontaa sitä normaalitoimintaa entisestään.

Itse kärsin myös näistä suolisto-ongelmista ja maha menee sekaisin monenlaisista asioista. En olekaan tiennyt, että Imodiumia voi ottaa ennaltaehkäisevästi. Olen luullut, että se toimii vain, jos maha on jo sekaisin. Hyvä tieto esim. just sellaisiin tilanteisiin, josta ei pääse helposti pois. On se vaan niin psyykkinenkin oire, ainakin minulla, tuo mahan toiminta. Toki ruokavalio ja muut vaikuttavat myös paljon.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:30"]

Miten saatte itsenne psyykattua jonnekin "tapahtumaan" joka jännittää? Oon tosi huono lähtemään minnekään, kun pakki sekaisin ja oksettaa, joten kysyisin nyt muilta jännittäjiltä miten pystytte elämään normaalisti?

[/quote]

 Pysyn enimmäkseen kotona. Välttelen ihmisjoukkoja.

Jossain vaiheessa söin psykiatrin määräämänä Cibralexia, koska psyykkistähän tämä on itselläni. Nykyään kiinnitän huomiota ruokavalioon. Pitsat yms pahentaa tilannetta. Mutta silti saa aamut ravata vessassa ja syödä mahd vähän.. Elämää rajoittavaa ja raskasta. Kertokaa toki muutki.

Ohje:

http://www.teosofia.net/muut/butler-harjoituksia.htm

Annan tunteen tulla ja mennä omia menojaan. Se on vain tunne, mieleni tuote. Minua jännittää, mutta huomaan, että voin jännityksestä huolimatta toimia. Minun ei tarvitse läheä mukaan tunteeseen ja alkaa uskoa siihen. "Voi ei, jotakin kauheaa varmasti tapahtuu" ei ole tosiasia vaan hassu uskomus, jonka mieleni on kehittänyt kaiketi minua suojellakseen.

Mindfulness-meditaatio auttaa.

Luin joskus aiheeseen liittyvän kirjan. En muista nimeä, koska siitä on kauan. Siinä kehoitettiin mm. miettimään, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua ja "elää" se mielessään läpi. Sitten piti miettiä, että oliko se niin paha juttu sittenkään. Että jos punastut etkä saa sanaa suustasi, niin mikä siinä on niin kamalaa. Noloa se on hetken, mutta muut ihmiset jatkavat elämäänsä ja niin sinäkin.

Siinä mentiin vielä niin pitkälle huumorimielessä, että jos joudut hullujenhuoneelle, niin poispäästessäsi sinulla on terveen paperit. Kuinka monella muulla on ;)

Diapamit.

Meen vaan, enkä mieti. Jos mietin, niin ajattelen, että olispa tyhmää kun en uskaltais mennä vain siks, että jännittää.

 Tiededokumentti: Toiset aivomme

Tutkijat ovat havainneet, että suolistossamme sijaitsee toinen aivokeskus. Sen toiminta säätelee mm. persoonallisuuttamme, ja Parkinsonin taudin kaltaiset aivosairaudet voivat johtua suoliston neuronien rappeutumisesta. http://areena.yle.fi/tv/2152568

En mieti asiaa, menen/puhun/hoidan asian ja siinä se. Minulla on myös chronin tauti, joten en aina tiedä kummasta on kyse, mutta jännitysmasu rauhoittuu siinä vaiheessa, kun päätän vain tehdä asian ja teen sen enempää miettimättä.

Minusta tuntuu, että en uskalla kohta ruokakauppaan mennä. Aina täytyy varmistaa, että vessa on lähellä..

Syön tosi kevyesti, vältän paljoa juomista ja erityisesti sokerisia juomia. Jos tiedän että pitää lähtä johonkin syön pari päivää lähinnä salaattia ja muita tosi rasvattomia ja mietoja ruokia ja juon noin puoli litraa nestettä päivässä. Silti on ennen lähtöä vatsa sekaisin, mutta hyvällä tuurilla tarttee käydä vaan kerran vessassa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:08"]Syön tosi kevyesti, vältän paljoa juomista ja erityisesti sokerisia juomia. Jos tiedän että pitää lähtä johonkin syön pari päivää lähinnä salaattia ja muita tosi rasvattomia ja mietoja ruokia ja juon noin puoli litraa nestettä päivässä. Silti on ennen lähtöä vatsa sekaisin, mutta hyvällä tuurilla tarttee käydä vaan kerran vessassa.
[/quote]
Äh karkas. Psyykkaamiseen ei auta kuin todeta että ei voi perua, pakko mennä ja kestää.

Lohduttavaa, että joku muukin kärsii samasta. Usein pelkää tunnustaa kenellekkään tai sanoa "Oota, mun täytyy käydä Vielä viidennen kerran vessassa" :D t.2

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:10"]Lohduttavaa, että joku muukin kärsii samasta. Usein pelkää tunnustaa kenellekkään tai sanoa "Oota, mun täytyy käydä Vielä viidennen kerran vessassa" :D t.2
[/quote]
Sun ei oo sentään tarvinnut jäädä bussista huoltoaseman kohdalla, juosta vessaan ja soittaa kavereille et "mä myöhästyin bussista, tuun seuraavalla"

Syön tosi vähän tai en ollenkaan. Olen oppinut, että on pari sellasta ruokaa, joita voin yleensä syödä pari lusikallista ja sen voimin sinnitellä kunnes tilanne on ohi. Joskus tosin pelkkä veden juominenkin laukaisee tilanteen, joten aina ei auta mikään-

Ja vessassakin oppii käymään yllättävän nopeasti, kun mahan sekaisin oleminen alkaa olla jo rutiinia.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:10"]Lohduttavaa, että joku muukin kärsii samasta. Usein pelkää tunnustaa kenellekkään tai sanoa "Oota, mun täytyy käydä Vielä viidennen kerran vessassa" :D t.2
[/quote]
Sun ei oo sentään tarvinnut jäädä bussista huoltoaseman kohdalla, juosta vessaan ja soittaa kavereille et "mä myöhästyin bussista, tuun seuraavalla"
[/quote]

Mä jouduin kerran käymään metsässä asioilla ja hyppää sit seuraavaan bussiin. :D Kiitos kun ootte ahkerasti jakanu kokemuksia ja neuvoja! t. ap