Petyin omiin vanhempiini isovanhempina

Vanhempani ovat hoitaneet lapsiani ehkä kolme kertaa, enintään pari tuntia kerralla. Edellisestä kerrasta on noin kolme vuotta. Tuntuu, että vanhempani kokevat perheeni rasitteena, emmekä juuri enää näe. Pullantuoksuinen mummous on aika kaukana äidistäni. Pettymys meinaa iskeä päälle, mutta haluaisin silti säilyttää välit. Miten tässä voi onnistua? Tällä hetkellä en koe, että minä tai perheeni ja lapseni, saisimme isovanhemmilta juuri mitään.

Onko kellään kokemusta, voiko lapsille syntyä myöhemmin uudestaan suhde isovanhempiin, jos nyt annan heidän olla rauhassa, kuten ovat itse toivoneet? Olen hirveän pettynyt :(