Äiti itkee ja anelee rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos et maksa laskuja ja tulee maksuhäiriömerkintä, niin sen jälkeen ei puhelinmyyjätkään kauppaa hetkeen tavaraa.

Asunnosta ei sinänsä kannata olla liian huolissaan. Kyllä se järjestyy yhteiskunnalta, jos muuten on sisäsiisti yksilö, eikä örvellä känni- tai huumepäissään. Ei vanhuksia kadulle laiteta.

Mutta, jos omistaa kaksion, niin eihän siitä kannata luopua.

Ei minkään kämpän vuokra ole niin matala, että olisi hoitovastikkeen tasolla.

No se on kuitenkin äidin oma valinta, ei lapsen. Äiti saa tehdä omat valintansa.

Tokko se äitikään haluaa luopua omasta asunnostaan, jos on sellaiseen päässyt.

Näyttää haluavan.

Olisi tosiaan hyvä, jos äiti ymmärtäisi itse tilanteensa vakavuuden ja saisi ap:n holhoojaksi.

Joka tapauksessa tavaroiden ostelu pitää pysäyttää ja jo ne hankitut panna myyntiin.

Eiköhän ne puhelinmyyjät lopeta vaivaamisen kun ap lakkaa maksamasta niitä laskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos et maksa laskuja ja tulee maksuhäiriömerkintä, niin sen jälkeen ei puhelinmyyjätkään kauppaa hetkeen tavaraa.

Asunnosta ei sinänsä kannata olla liian huolissaan. Kyllä se järjestyy yhteiskunnalta, jos muuten on sisäsiisti yksilö, eikä örvellä känni- tai huumepäissään. Ei vanhuksia kadulle laiteta.

Mutta, jos omistaa kaksion, niin eihän siitä kannata luopua.

Ei minkään kämpän vuokra ole niin matala, että olisi hoitovastikkeen tasolla.

No se on kuitenkin äidin oma valinta, ei lapsen. Äiti saa tehdä omat valintansa.

Tokko se äitikään haluaa luopua omasta asunnostaan, jos on sellaiseen päässyt.

Ehkä, mutta sitten se pitää osoittaa omalla käytöksellään. Ei syyllistämällä tytärtään maksamaan tuhlailujaan. Ja ei äiti siihen kuole, jos asunto menee. Mutta se voi olla hyvä hälytysmerkki avun hakemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan hyvä, jos äiti ymmärtäisi itse tilanteensa vakavuuden ja saisi ap:n holhoojaksi.

Joka tapauksessa tavaroiden ostelu pitää pysäyttää ja jo ne hankitut panna myyntiin.

Eiköhän ne puhelinmyyjät lopeta vaivaamisen kun ap lakkaa maksamasta niitä laskuja.

Nuo maksujen jättämiset maksamatta on sikäli huono neuvo, että kun laskut menevät perintään niin ne kasvavat kohta moninkertaisiksi. Neuvoisin ap:tä käymään kaikki tilaukset läpi ja lopettamaan ne välittömästi. Äidin pankkikortti kuukaudeksi takavarikkoon ja ruokaostokset tehdään yhdessä ap:n kanssa. Tiukasti nyt vain suu säkkiä myöten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan hyvä, jos äiti ymmärtäisi itse tilanteensa vakavuuden ja saisi ap:n holhoojaksi.

Joka tapauksessa tavaroiden ostelu pitää pysäyttää ja jo ne hankitut panna myyntiin.

Eiköhän ne puhelinmyyjät lopeta vaivaamisen kun ap lakkaa maksamasta niitä laskuja.

Nuo maksujen jättämiset maksamatta on sikäli huono neuvo, että kun laskut menevät perintään niin ne kasvavat kohta moninkertaisiksi. Neuvoisin ap:tä käymään kaikki tilaukset läpi ja lopettamaan ne välittömästi. Äidin pankkikortti kuukaudeksi takavarikkoon ja ruokaostokset tehdään yhdessä ap:n kanssa. Tiukasti nyt vain suu säkkiä myöten. 

Jos ap ja äiti haluavat, noin voi tehdä. Mutta jos jompi kumpi ei halua, voi tilanteen kriisiyttäminen olla ihan toimiva keino. Eli antaa äidin nähdä, mitä toiminnasta seuraa. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä.

Täysi kusipää tuo ns äiti. Oikeasti.

Tässä on moni ehdottanut edunvalvojaksi hakeutumista. Suomessa ei kuitenkaan ole mahdollista määrätä ketään edunvalvontaan ilman jonkinlaista terveydellistä syytä, miksi ei pystyisi itse huolehtimaan raha-asioistaan. Se, että jonkun omaisen mielestä käyttää rahaa hölmösti, ei siis ole edunvalvonnan peruste, ja hyvä niin - sellaisestahan tulisi hyvin helposti sairaan vallankäytön väline ja ylikontrolloivien vanhempien uusi alistuskeino. Ap ei ole esittänyt mitään selvää todistetta siitä, että äiti ei olisi täysin järjissään, ja esim dementiateoriaa vastaan puhuu se, että jo ennen eläköitymistä kaikki raha on mennyt mitä on tullutkin. Joten kyseessä vaikuttaa olevan sinänsä normaalin aikuisen ihmisen hölmöily, johon ei oikein mikään yhteiskunnallinen taho pysty puuttumaan. Ainoa mitä ap voi asian eteen tehdä, on lopettaa äidin laskujen maksamisen. Sellainen ei ole tarpeen eikä auta, etenkään kun itselläkään ei liikaa rahaa ole, mutta ei silti vaikka siihen olisi varaakin, se kun käytännössä mahdollistaa samaan malliin jatkamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos et maksa laskuja ja tulee maksuhäiriömerkintä, niin sen jälkeen ei puhelinmyyjätkään kauppaa hetkeen tavaraa.

Asunnosta ei sinänsä kannata olla liian huolissaan. Kyllä se järjestyy yhteiskunnalta, jos muuten on sisäsiisti yksilö, eikä örvellä känni- tai huumepäissään. Ei vanhuksia kadulle laiteta.

Mutta, jos omistaa kaksion, niin eihän siitä kannata luopua.

Ei minkään kämpän vuokra ole niin matala, että olisi hoitovastikkeen tasolla.

No se on kuitenkin äidin oma valinta, ei lapsen. Äiti saa tehdä omat valintansa.

Tokko se äitikään haluaa luopua omasta asunnostaan, jos on sellaiseen päässyt.

Ehkä, mutta sitten se pitää osoittaa omalla käytöksellään. Ei syyllistämällä tytärtään maksamaan tuhlailujaan. Ja ei äiti siihen kuole, jos asunto menee. Mutta se voi olla hyvä hälytysmerkki avun hakemiseen.

No ajattelin vain, että asunnon menettämisellä ap:n äiti sysätään lopullisesti siihen vanhusköyhyyteen, mistä paljon puhutaan. Iän lisääntyessä, tulee sairauksia ja lääkityksiä, joihin ei aina ole varaa. Jos ap:n äiti on kuitenkin ollut työelämässä, niin eläke noussee kuitenkin niin suureksi, ettei asumistuen lisäksi muita tukia makseta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos et maksa laskuja ja tulee maksuhäiriömerkintä, niin sen jälkeen ei puhelinmyyjätkään kauppaa hetkeen tavaraa.

Asunnosta ei sinänsä kannata olla liian huolissaan. Kyllä se järjestyy yhteiskunnalta, jos muuten on sisäsiisti yksilö, eikä örvellä känni- tai huumepäissään. Ei vanhuksia kadulle laiteta.

Mutta, jos omistaa kaksion, niin eihän siitä kannata luopua.

Ei minkään kämpän vuokra ole niin matala, että olisi hoitovastikkeen tasolla.

No se on kuitenkin äidin oma valinta, ei lapsen. Äiti saa tehdä omat valintansa.

Tokko se äitikään haluaa luopua omasta asunnostaan, jos on sellaiseen päässyt.

Ehkä, mutta sitten se pitää osoittaa omalla käytöksellään. Ei syyllistämällä tytärtään maksamaan tuhlailujaan. Ja ei äiti siihen kuole, jos asunto menee. Mutta se voi olla hyvä hälytysmerkki avun hakemiseen.

No ajattelin vain, että asunnon menettämisellä ap:n äiti sysätään lopullisesti siihen vanhusköyhyyteen, mistä paljon puhutaan. Iän lisääntyessä, tulee sairauksia ja lääkityksiä, joihin ei aina ole varaa. Jos ap:n äiti on kuitenkin ollut työelämässä, niin eläke noussee kuitenkin niin suureksi, ettei asumistuen lisäksi muita tukia makseta. 

Ei sysätä. Äiti tekee aikuisena naisena itse valinnan. Hänellä on siihen oikeus.

Ap:llä sen sijaan on oikeus elää omaa elämäänsä ilman mitään syyllisyyttä äitinsä valinnoista. Äidille voi osoittaa rakkautta muutenkin kuin rahalla.

Juu nyt laitat rajat. Sanot ettet enää maksa laskuja missään tilanteessa ja käsket pärjäämään omillaan taloudellisesti. Ei toiset opi ku kantapään kautta...

Ilmoita äitisi numero Robinson-rekisteriin, niin puhelinmyynti ainakin loppuu

Kuulostaa aivan mun appiukolta. Olen siis tässä tilanteessa sijaiskärsijä, eikä miehenikään saa mitään kontrollia tähän hommaan, vaikka ollaan molemmat ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti asetettu rajoja. Ei vaan mene kaaliin.

Jäi leskeksi muutamia vuosia sitten, talo meni ulosottoon kun laskuja ei enää maksettu. Taustana hieman: tässä ei ollut kyse mistään masennuksesta, vaan holtiton rahankäyttö ja velkaantuminen oli ollut koko elämänsä ajan, myös edesmenneellä anopilla. Talosta oli vielä lähes 30:kin vuoden jälkeen velkaa kymmeniä tuhansia, melkein 100, kun aina oli taloa vasten otettu uutta velkaa. No, appi pääsi muuttamaan kunnan vuokra-asuntoon ja menot kuitenkin vaan nousi. Koko ajan ostelee meille, kahdelle työssäkäyvälle hyvin tienaavalle, turhaa tavaraa. Siis ihan älyttömiä juttuja, esim. mieheni oli maininnut ohimennen, että pitäisi jossain vaiheessa pihaa laitella, ostaa jotain nättejä uusia kasveja. Meni pari päivää, niin appi oli pihassa pakettiauton kanssa, jonka perässä oli ainakin 300€:n edestä kasveja, puita, multaa. Apen eläke on joku alle 1000€ kuussa, josta lähtee uo. Näitä samoja juttuja on monia ja menee oikeesti hermot joka kerta. Tilailee itselleen just myös noita lehtiä ja välillä jopa meille, mutta ne ollaan onneks saatu aina katkastua ajoissa.

Pitäähän ne sitten aina tietysti maksaa takaisin, joka sekin ärsyttää, kun ei ois kiinnostanut ostaa monilla sadoilla euroilla kasveja joista ei välttämättä itse tykkää. Tai auton uusia talvirenkaita, jotka ei olekaan mieluisat tai se helvetin tonnin lumilinko jolla ei tehdä mitään. Ei vaan tajua, että noin ei voi toimia. Kun yrittää selittää, että halutaan itse hankkia omat jutut, alkaa marttyyriys: "Kun ei mulla oo muita ku te, halun että teillä on kaikkea". Tämä toki totta, ja sitten pitää tietysti pyydellä itse anteeksi että kuinka ollaan oltu niin töykeitä.

Kaikki tämähän johtaa aina siihen, että rahat loppuu ja joutuu pummaamaan mieheltäni rahaa. Jonka maksaa seuraavasta eläkkeestä takaisin, ostelee holtittomasti tavaraa ja kierre on valmis. Joitain laskujakin mieheni joutuu välillä makselemaan, koska appi nostaa aina tilin tyhjäksi käteiseksi, eikä tajua että ne laskut (vuokra yms.) pitää maksaa ensin verkkopankissa (mieheni hoitaa tätä hommaa, koska appea ei huvita opetella käyttämään verkkopankkia).

Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, että en enää tiedä mitä tehdä. Mies on sanonut, minä olen sanonut, ollaan yritetty olla ymmärtäväisiä ja joskus jopa uhkailtu, mikään ei auta.

Ap tässä taas.

Äidillä on siis lukuisia eri velkoja ja osamaksuja sun muita ellostilejä. En tiedä velkojen kokonaismäärää ja se olisi hyvä selvittää. Epäilen ettei äiti suostu velkaneuvontaan menemään, haluaa pitää ns kulisseja pystyssä ja esittää että kaikki on hyvin ja hyvin menee.

En tiedä sitäkään antaako äiti rahaa veljilleni, se on hyvinkin mahdollista, auttoi äiti minuakin silloin kun itse olin ensin opiskelija ja sitten työtön.

Äiti ei siis ole mikään 100% kauhea tapaus, olisin ihan mielelläni hyvissä väleissä hänen kanssaan ja tekisin yhdessä ilmaisia asioita esim käytäisiin kävelyllä. Äiti on vain tämän laskujutun lisäksi liian takertuva, koen etten introverttinä vain jaksa olla tekemisissä/puhua puhelimessa päivittäin.

Ja ilomielin maksaisin äidin laskutkin jos minulla olisi siihen rahaa, mutta kun ei ole. Tämä laskujen maksu on aiheuttanut myös riitoja minun ja mieheni välille. Mieheni on sitä mieltä että älä maksa mitään, ja olen sitten maksanut jotain salassa mieheltäni. Ja tunnen syyllisyyttä tästä koska en halua salata asioita mieheltäni. Mutta samaan aikaan tunnen syyllisyyttä myös siitä jos en auta äitiä.

Tajuan kyllä ettei laskujen maksaminen ole varsinaisesti auttamista, se on karhun palvelus joka vain mahdollistaa tilanteen jatkumisen, heikentää omaa taloudellista tilannettani ja kaiken huipuksi vahingoittaa parisuhdettani.

Pakko kai vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja sanoa äidille EI. Ja yrittää olla tuntematta syyllisyyttä tai ajatella että olisin jotain "velkaa" äidille lapsuuden tapahtumista.

Iso kiitos kaikille vastaajille, olen saanut paljon ajateltavaa :)

Kuten jo sanottua, niin sun pitää lopettaa rahan antaminen. Mutta apua voit silti antaa eli tarjoudut selvittämään äitisi kanssa nuo raha-asiat eli laskette pakollisten menojen suuruuden ja mitkä on täysin ylimääräisiä rahareikiä eli mitkä voi karsia pois.

Joku käyttöraha sitten vaikka käteisenä kuukauden ajaksi. Irtisanotte kaikki lehdet yms, ja teette e-laskun kaikesta mistä vaan saa.

Mikä minua tässä ihmetyttää on se, että kerrot äitisi olleen yksinhuoltaja jolla oli rankkaa.

Kumma ettei ole oppinut rahankäyttöä kuitenkaan. Miten pärjäsi kun olitte lapsia ja hän vei koko porukkaa eteenpäin?

Missä tapahtui käänne ja hän alkoi holtittomaksi?

Missään tapauksessa sinä et ole äitisi holhooja. Hän on ilmeisesti täysissä sielun ja tuumiin voimissa, vastuuvelvollinen tekemisistään. Jos mitenkään ei pärjää ja elämä luisuu käsistä voisi olla hyvä hakea edunvalvojaa. https://oikeus.fi/edunvalvonta/fi/index.htm

Jos maksat äitisi laskut olet mahdollistaja. Mahdollistat holtittoman elämän jatkumisen, mikään ei muutu.

Taustallahan voi olla myös alkava muistisairaus. Varsinkin jos aikaisemmin pystyi lapsikatraan huolehtimaan yksin mutta vasta myöhemmin muuttui kyvyttömäksi elämänhallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosiaan hyvä, jos äiti ymmärtäisi itse tilanteensa vakavuuden ja saisi ap:n holhoojaksi.

Joka tapauksessa tavaroiden ostelu pitää pysäyttää ja jo ne hankitut panna myyntiin.

Eiköhän ne puhelinmyyjät lopeta vaivaamisen kun ap lakkaa maksamasta niitä laskuja.

Nuo maksujen jättämiset maksamatta on sikäli huono neuvo, että kun laskut menevät perintään niin ne kasvavat kohta moninkertaisiksi. Neuvoisin ap:tä käymään kaikki tilaukset läpi ja lopettamaan ne välittömästi. Äidin pankkikortti kuukaudeksi takavarikkoon ja ruokaostokset tehdään yhdessä ap:n kanssa. Tiukasti nyt vain suu säkkiä myöten. 

Jos ap ja äiti haluavat, noin voi tehdä. Mutta jos jompi kumpi ei halua, voi tilanteen kriisiyttäminen olla ihan toimiva keino. Eli antaa äidin nähdä, mitä toiminnasta seuraa. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä.

No voisiko äidille sanoa, että jos tuollainen sopimus ei kelpaa, niin sitten voi jäädä oman osaamisensa varaan. Ap ei enää maksele eikä lainaile rahaa.

Välit poikki ja huoli-ilmoitus sossuun.

Tuosta syystä en pidä yhteyttä vanhempiini eikä mies omiinsa, muuten kuin välttämättönän verran tyyliin joulu ja synttärit.

Emme halua heitä riesaksi emmekä rupea hoitamaan ja kustantamaan tilanteita jotka aikuiset, terveet ihmiset ovat itse sössineet. Koska siihen se menee. Ei vanhemmuus ole mikään peruste sinun hoitaa äitisi kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan mun appiukolta. Olen siis tässä tilanteessa sijaiskärsijä, eikä miehenikään saa mitään kontrollia tähän hommaan, vaikka ollaan molemmat ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti asetettu rajoja. Ei vaan mene kaaliin.

Jäi leskeksi muutamia vuosia sitten, talo meni ulosottoon kun laskuja ei enää maksettu. Taustana hieman: tässä ei ollut kyse mistään masennuksesta, vaan holtiton rahankäyttö ja velkaantuminen oli ollut koko elämänsä ajan, myös edesmenneellä anopilla. Talosta oli vielä lähes 30:kin vuoden jälkeen velkaa kymmeniä tuhansia, melkein 100, kun aina oli taloa vasten otettu uutta velkaa. No, appi pääsi muuttamaan kunnan vuokra-asuntoon ja menot kuitenkin vaan nousi. Koko ajan ostelee meille, kahdelle työssäkäyvälle hyvin tienaavalle, turhaa tavaraa. Siis ihan älyttömiä juttuja, esim. mieheni oli maininnut ohimennen, että pitäisi jossain vaiheessa pihaa laitella, ostaa jotain nättejä uusia kasveja. Meni pari päivää, niin appi oli pihassa pakettiauton kanssa, jonka perässä oli ainakin 300€:n edestä kasveja, puita, multaa. Apen eläke on joku alle 1000€ kuussa, josta lähtee uo. Näitä samoja juttuja on monia ja menee oikeesti hermot joka kerta. Tilailee itselleen just myös noita lehtiä ja välillä jopa meille, mutta ne ollaan onneks saatu aina katkastua ajoissa.

Pitäähän ne sitten aina tietysti maksaa takaisin, joka sekin ärsyttää, kun ei ois kiinnostanut ostaa monilla sadoilla euroilla kasveja joista ei välttämättä itse tykkää. Tai auton uusia talvirenkaita, jotka ei olekaan mieluisat tai se helvetin tonnin lumilinko jolla ei tehdä mitään. Ei vaan tajua, että noin ei voi toimia. Kun yrittää selittää, että halutaan itse hankkia omat jutut, alkaa marttyyriys: "Kun ei mulla oo muita ku te, halun että teillä on kaikkea". Tämä toki totta, ja sitten pitää tietysti pyydellä itse anteeksi että kuinka ollaan oltu niin töykeitä.

Kaikki tämähän johtaa aina siihen, että rahat loppuu ja joutuu pummaamaan mieheltäni rahaa. Jonka maksaa seuraavasta eläkkeestä takaisin, ostelee holtittomasti tavaraa ja kierre on valmis. Joitain laskujakin mieheni joutuu välillä makselemaan, koska appi nostaa aina tilin tyhjäksi käteiseksi, eikä tajua että ne laskut (vuokra yms.) pitää maksaa ensin verkkopankissa (mieheni hoitaa tätä hommaa, koska appea ei huvita opetella käyttämään verkkopankkia).

Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, että en enää tiedä mitä tehdä. Mies on sanonut, minä olen sanonut, ollaan yritetty olla ymmärtäväisiä ja joskus jopa uhkailtu, mikään ei auta.

Eihän tuossa muu auta kuin, että teidän pitää olla riittävän tiukkoja. Se pankkikortti vaikka eläkkeen maksupäivinä takavarikkoon, että kuukauden laskut ehditään maksaa. Pystyykö appiukkoon vetoamaan siinä, että tuo käytös aiheuttaa teille valtavaa stressiä ja unettomia öitä koko ajan? Tai sitten aika velkaneuvontaan, hän saa siellä ulkopuolisen ihmisen näkemyksen asioihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki ja huoli-ilmoitus sossuun.

Tuosta syystä en pidä yhteyttä vanhempiini eikä mies omiinsa, muuten kuin välttämättönän verran tyyliin joulu ja synttärit.

Emme halua heitä riesaksi emmekä rupea hoitamaan ja kustantamaan tilanteita jotka aikuiset, terveet ihmiset ovat itse sössineet. Koska siihen se menee. Ei vanhemmuus ole mikään peruste sinun hoitaa äitisi kuluja.

Ihmettelen kyllä tuollaisia vanhempia. itselle ei tulisi kyllä mieleenkään pyytää rahaa aikuisilta lapsilta. Ostelen kyllä lastenlapsille tavaroita, mutta kysyn aina, mitä tarvitsevat.

Tuo appiukon tarina kuulostaa aivan uskomattomalta, miten kukaan tilaa toisen pihaan kasveja, lumilinkoa, talvirenkaita? Olisko alkava muistisairaus kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki ja huoli-ilmoitus sossuun.

Tuosta syystä en pidä yhteyttä vanhempiini eikä mies omiinsa, muuten kuin välttämättönän verran tyyliin joulu ja synttärit.

Emme halua heitä riesaksi emmekä rupea hoitamaan ja kustantamaan tilanteita jotka aikuiset, terveet ihmiset ovat itse sössineet. Koska siihen se menee. Ei vanhemmuus ole mikään peruste sinun hoitaa äitisi kuluja.

Ihmettelen kyllä tuollaisia vanhempia. itselle ei tulisi kyllä mieleenkään pyytää rahaa aikuisilta lapsilta. Ostelen kyllä lastenlapsille tavaroita, mutta kysyn aina, mitä tarvitsevat.

Tuo appiukon tarina kuulostaa aivan uskomattomalta, miten kukaan tilaa toisen pihaan kasveja, lumilinkoa, talvirenkaita? Olisko alkava muistisairaus kyseessä?

Aina sitä muistisairautta tarjotaan. Juurihan toulla kerrottiin, että rahankäyttö on aina ollut holtitonta.

Minun isosiskoni on tuollainen ja appivanhemmat.

Ei anneta kenellekään rahaa. 

Olemme tarjonneet kyllä ilmaista apua mutta meitlä ei koskaan haluta kuin rahaa.

Ja kaikkien mielestä me myös olemme syypäitä tähän kaikkeen paskaan koska me "olemme itsekkäitä".