Kun olet antanut kaikkesi, ja työsopimustasi ei jatketa

Saahan niitä työntekijöitä halvemmallakin, joten miksi sopparia jatkettaisiin?

Vika on systeemissä, ei sinussa.

Olet vain osunut huonoon työpaikkaan, kyllä tuollainen varmaan masentaa, mutta ei kannata lannistua, varmasti jossain arvostetaan sinua.

Harmi. Mutta nykyajan työelämää.

Jos siellä ei ole tarvetta sinulle, niin pitääkö joku vakipaikkalainen irtisanoa, jotta saat työnsä? Meillä perhevapaalaisten sijaiset ovat kuin sinä ja sitten ihmettelevät, kun vakipaikkalainen palaa vapailta omiin töihinsä, että miksi ei määräaikainen enää kelpaa.

Mun määräaikaista sopimusta ei jatkettu, koska olin raskaana. Muiden sopimusta kyllä jatkettiin. Kyllä oli mukavaa, kun vanhempainvapaa päättyi koronan alkuvaiheissa. Meni hermot ja lähdin opiskelemaan uutta alaa (jolle en taatusti työllisty vaikka onkin työvoimapula-ala 🤣)

Hämmästyttää kyllä aina tämä vauvapalstan empatian puute. Tässäkin ketjussa ihan uskomattomia kommentteja. Ja sitten vielä ihmetellään mistä niitä kiusaajia aina tulee. En ihmettele enää yhtään, jos lapsi saa tällaista mallia kotoaan.

Tiedän tunteen, mulle kävi kerran niin, että olin ilman lomapäiviä ja kahden kuukauden tai kuukauden soppareilla reilun vuoden eräässä yksityisessä firmassa. Lomarahat maksettiin aina työsopimusjakson loputtua ja seuraava jakso alkoi seuraavana päivänä.

Sitten lopulta kävi niin, että eivät enää jatkaneekaan sopimusta, vaan ottivat työllistämistuella siihen tilalleni jonkun itseäni vanhemman henkilön.

Olin tosi pettynyt ja järkyttynyt ja surullinen. Hain it-alan kurssille ja pääsinkin heti, silloin pääsi hyvin kursseille. Olin nuori ja tyhmä silloin toki, mutta sen verran kuitenkin pitkävihainen, että kun sitten soittivat minulle ja anelivat töihin, kun se 20 vuoden kokemuksella töihin tullut aikuinen nainen ei ollut jaksanut katella sitä touhua viikkoa kauempaa.

Sanoin, että minulle on koulutuksesta huomattavasti suurempi hyöty kuin työskentelystä yrityksessänne enkä varmasti keskeytä kurssiani.Jota oli ollut vasta pari päivää toki, mutta alkanut kuitenkin enkä todellakaan edes harkinnut takaisin menoa.

Ehkä oon pitkävihainen, tapahtuneesta on nyt jotain 30 vee

Mulle kävi myös noin, tuntuu pahalta vielä parin vuoden jälkeenkin. Vakipaikat meni muille..

On kokemusta. Ei ole sinun vikasi, mutta ymmärrän, että tuleehan tuosta huono olo. Itse kävin läpi noita kokemuksia läpi muutaman vuoden ja aloin itsekin jo uskoa, etten kelpaa mihinkään.

Vaihdoin alaa, minkä myötä töitä löytyi helposti. Ei ollut helppo päätös opiskella uutta korkeakoulututkintoa, kun aiempaakin opiskelin kuusi vuotta, mutta se kannatti.

Olen pahoillani! Ei tosiaan ole mieltäylentävää, kun yrittää kaikkensa.

Itse olin työkkärin haistapaska-kurssilla, johon kuului kuukauden työskentely (jonka työkkäri siis rahoitti yritykselle). Tein työni kunnolla ja viimeisen viikon aikana tiedustelin, olisikohan mahdollista työllistyä. Työnantaja naurahti, ettei se ole mahdollista, mulla ei ollut oikea koulutus siihen työhön.

Otti päähän, kun ennen työn aloittamista yrityksestä lupailtiin, että voi se oikeakin työllistyminen olla mahdollista. Eli valehdeltiin, ilmainen työvoima vaan kelpasi.

Sanoisin näin, älä anna itsestäsi kaikkea. Nykyajan työelämä on siitä ruskeasta reiästä kotoisin nykyään. Ihmisiä pidetään kertakäyttötuotteina. Uusi tilalle ja taas tälle uudelle määräaikainen sopimus ja pitää opettaa työt. Omituista omituista........jos olisin itse yrittäjä en haluaisi tällaista määräaikaishelvettiä yritykseeni. Haluaisin vakituisia sitoutuneita työntekijöitä. Nykyajan työnantajat ovat ihan jälkeenjääneitä, huonoja esimiehiä talot täynnä ja huonoa johtamista. Surkeaa surkeaa.......on tullut huomattua. Itse en jaksa mitään ihme leikkejä, olen oma itseni, jos en pärjää sillä, sitten en pärjää. Sitten jossain muussa on vikaa kuin minussa. En ole koskaan myöhästynyt töistä, noudatan taukoaikoja, hoidan työt. Tämän pitää riittää, jos se ei riitä, sitten ei riitä.

Juurikin tuon takia, että mitään vakinaistamisia on harvemmin todellisuudessa luvassa, en koskaan tee määräaikaisissa työpaikoissa y h t ä ä n  m i t ä ä n  ylimääräistä. Teen työajan puitteissa vain ja ainoastaan omat tehtäväni kohtalaisesti yhtään enempiä ponnistelematta tai stressailematta. Olen omaksunut tämän tavan työpaikkojen vakituisilta miestyöntekijöiltä.

Sait homman valmiiksi ja nyt setä alkaa käärimään sillä fyffeä. Tätä se elämä on.

Vastaan ihan puhtaasti esimiehen ja budjettivastuullisen näkökulmasta. Jos työ on vailla tekijäänsä, siihen joku otetaan, koska työ pitää saada tehtyä. Jos tarvetta ei yksinkertaisesti ole, niin ei oteta. Jos olet tehnyt työsi hyvin ja kertomasi mukaan joustanut tarvittaessa ym, niin olet erittäin arvokas työntekijä työnantajallesi, eikä sellaista huvikseen laiteta pois, jos tarvetta työntekijälle on. Sellaiset työntekijät eivät kasva puissa tänä päivänä.

Veikkaan siis vahvasti, että työnantajallasi ei oikeasti ole mahdollisuutta pitää sinua, eli työtä ei aidosti ole. Itse en työnantajana päästä ketään oikeasti ahkeraa, osaavaa ja joustavaa tekijää pois, jos hänet vain jollakin konstilla on mahdollista pitää.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin näin, älä anna itsestäsi kaikkea. Nykyajan työelämä on siitä ruskeasta reiästä kotoisin nykyään. Ihmisiä pidetään kertakäyttötuotteina. Uusi tilalle ja taas tälle uudelle määräaikainen sopimus ja pitää opettaa työt. Omituista omituista........jos olisin itse yrittäjä en haluaisi tällaista määräaikaishelvettiä yritykseeni. Haluaisin vakituisia sitoutuneita työntekijöitä. Nykyajan työnantajat ovat ihan jälkeenjääneitä, huonoja esimiehiä talot täynnä ja huonoa johtamista. Surkeaa surkeaa.......on tullut huomattua. Itse en jaksa mitään ihme leikkejä, olen oma itseni, jos en pärjää sillä, sitten en pärjää. Sitten jossain muussa on vikaa kuin minussa. En ole koskaan myöhästynyt töistä, noudatan taukoaikoja, hoidan työt. Tämän pitää riittää, jos se ei riitä, sitten ei riitä.

Miksi ihmeessä kukaan työnantaja toimisi näin? Jos hyvä työntekijä on plakkarissa, niin miksi pois, uusi tilalle ja perehdytysrumba alkuun? Ei kukaan työnantaja toimisi huvikseen näin, tässä ei ole toiminnan kannalta järjen hiventä.

Oma mokasi kun menit antamaan itsestäsi kaikkesi. Työ on työtä, ei mikään elämäntehtävä. Minua ärsyttää töissä nämä tyypit, jotka kuvittelevat että ovat parempia ihmisiä kun jatkuvasti uhrautuvat ja mahdollistavat työnantajan suoran hyväksikäytön. Sen sijaan että hoitaisivat hommansa ja se siitä. Ei mitään sydänverellä uhrautumista.

Ehkä opit jotakin? 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan ihan puhtaasti esimiehen ja budjettivastuullisen näkökulmasta. Jos työ on vailla tekijäänsä, siihen joku otetaan, koska työ pitää saada tehtyä. Jos tarvetta ei yksinkertaisesti ole, niin ei oteta. Jos olet tehnyt työsi hyvin ja kertomasi mukaan joustanut tarvittaessa ym, niin olet erittäin arvokas työntekijä työnantajallesi, eikä sellaista huvikseen laiteta pois, jos tarvetta työntekijälle on. Sellaiset työntekijät eivät kasva puissa tänä päivänä.

Veikkaan siis vahvasti, että työnantajallasi ei oikeasti ole mahdollisuutta pitää sinua, eli työtä ei aidosti ole. Itse en työnantajana päästä ketään oikeasti ahkeraa, osaavaa ja joustavaa tekijää pois, jos hänet vain jollakin konstilla on mahdollista pitää.

Niin, se on sitä, että kun ne palkkamäärärahat on käytetty, niin ne on käytetty. Jos uutta rahaa palkanmaksuun ei löydy, työntekijän, vaikka olisi melkein henkensä ja terveytensä uhrannut, on turha unelmoida uudesta pätkästä, saati vakinaistamisesta. Elämä on opettanut! Se surkutteluenergia on parempi käyttää uuden palkanmaksajan etsimiseen.

Ikinä, siis ikinä ei saa paljastaa työnantajalle korttejaan, koska muuten se pääsee niskan päälle. On vaan että "ihan sama, teen työni, jos soppari ei jatku se ei jatku ja minulla on kysyntää muuallakin". Ja kas kummaa, silloin ne työt yleensä jatkuu. Mutta jos ruinaat ja anelet ja kyselet koko ajan jatkoista ja muusta, työnantaja tajuaa että tätä voi vetää hanuriin ihan kunnolla ja pitää löysässä hirressä kunnes potkaisee sen tuolin alta pois. Nähty sata kertaa.

Ei pidä olla liian naiivi, ei pidä kuvitella että on työnantajalle mitään muuta kuin voittoa tuottava väline. Ei pidä ikinä kuvitella, että on korvaamaton. Joten ottaa coolisti, hoitaa hommansa ja on silleen että "whatever", niin saa määrittää oman arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää kyllä aina tämä vauvapalstan empatian puute. Tässäkin ketjussa ihan uskomattomia kommentteja. Ja sitten vielä ihmetellään mistä niitä kiusaajia aina tulee. En ihmettele enää yhtään, jos lapsi saa tällaista mallia kotoaan.

Jaahas, joku on käynyt lukemassa iltalehden uutisten kommentteja. Sanasta sanaan miljoona kertaa tuo sama kommentti päivästä toiseen. Eihän siinä muu toki auta, kun ei ole omaa sanottavaa niin toistetaan mitä muut sanoo. Kuka muuten ihmettelee mistä kiusaajia tulee?