En voi olla oma itseni, koska olen k-pää. Teeskennellä en enää jaksa. Ahdistaa. Neuvoja.
Otsikossa se tulikin. Minulla on ilmeisesti oikeasti erittäin huono luonne, koska jos en teeskentele, joudun ihmisten kanssa koko ajan konfrontaatioihin. Olen yrittänyt kehittää itseäni, jopa harjoittanut mindfulnessia ja rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, mutta mikään ei auta. Paha luonne on ja pysyy.
Jatkuva teeskentelykin on näin keski-iässä alkanut uuvuttaa, ja siinä on se ongelma, että ennemmin tai myöhemmin minulla ns. läikkyy yli ja ihmiset altistuvat yllättäen todelliselle luonteelleni. Sitten ne pelästyy.
Melkein aina kun olen ollut ihmisten kanssa, minulle tulee itseinho ja ahdistus. Hyviä kokemuksia ovat ne, kun olen joidenkin alansa asiantuntijoiden kanssa, ja puhutaan pelkkää asiaa. Sellaisissa tilanteissa pärjään, kun puhutaan asiaa mistä ihmiset oikeasti tietää jotain. Mutta kaikki "tavallinen" vuorovaikutus: jos olen oma itseni, ei hyvin mene, ja inhoan itseäni, jos teeskentelen, ahdistaa jälkeenpäin.
Neuvoja?
ei kannata juoskennella itkemässä epäonnistunutta miespokaansa vaan lorota kunnolla housuun ja istu asfaltille.
se tuntuu hyvältä min fuldesissa ja jooga-matolle laskiessa. kun täytyy aukoa jonkun kundin perässä nuppiaansa viimeiseen asti, lorauta vielä osa terhakkaaseen puteliisi jotta voit asfaltilla istuessa tai graniitilla siemaista loput kurkustasi alas.
maista sita kusipäisyyttäsi!