En voi olla oma itseni, koska olen k-pää. Teeskennellä en enää jaksa. Ahdistaa. Neuvoja.

Minä olen alkanut viihtyä parhaiten yksin.

Älä ole muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

Millaista sun k-päisyys on?

Minä olenkin yksin aina, kun mahdollista. Mutta kun töissä tarvitsee käydä ja nyt vielä opiskelen (olen siis opintovapaalla).  Töissä ei itse asiassa ollut ongelmaa, minulla oli omat hommani ja ammattimaiset työkaverit, mutta kaikki "siviilielämän" kanssakäyminen. Miksi tuon opiskelunkin luen.

-ap-

Oliko lapsuudenperheessäsi tapana olla ilkeä muille? Minulle tuo jatkuva huono käytös ja konfrontaatiot tulivat sieltä. Jossain vaiheessa havahduin siihen ettei tuo ole normaalia kun pääsin enemmän tekemisiin terveet vuorovaikutustaidot omistavien ihmisten kanssa, kamppailen vieläkin päästäkseni tästä v***umaisuudesta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Millaista sun k-päisyys on?

En jaksa tehottomuutta, huonoa organisointia, idealismia, huonoa argumentaatiota, leveilyä, omista asioista hölöttämistä silloin kun pitäisi puhua asiaa.

Jos olen oma itseni, joko näpäytän, oikaisen faktat v-mäisellä äänensävyllä, vittuilen, pyöritän silmiäni tms. Tilanteesta riippuen. Tämän lisäksi minulla on ilmeisesti väärä mielipide joka helvetin ikisestä asiasta, näin minun on annettu ymmärtää.

Niin, ja käytännössä joka ikinen hymyni on tekohymy. Saatan olla ihan hyvällä tuulella, mutta en vaan luonnostani hymyile juuri lainkaan. Minulle on kuitenkin sanottu, että neutraali ilmeeni on vihainen, joten...

-ap-

Ootko ajatellu olla vähemmän kusipäinen?

Ihan niin kuin oikeasti muuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista sun k-päisyys on?

En jaksa tehottomuutta, huonoa organisointia, idealismia, huonoa argumentaatiota, leveilyä, omista asioista hölöttämistä silloin kun pitäisi puhua asiaa.

Jos olen oma itseni, joko näpäytän, oikaisen faktat v-mäisellä äänensävyllä, vittuilen, pyöritän silmiäni tms. Tilanteesta riippuen. Tämän lisäksi minulla on ilmeisesti väärä mielipide joka helvetin ikisestä asiasta, näin minun on annettu ymmärtää.

Niin, ja käytännössä joka ikinen hymyni on tekohymy. Saatan olla ihan hyvällä tuulella, mutta en vaan luonnostani hymyile juuri lainkaan. Minulle on kuitenkin sanottu, että neutraali ilmeeni on vihainen, joten...

-ap-

Mitäpä jos lähtisit ihan siitä, että esität kritiikkisi asiallisesti, vittuilu ja silmien pyörittely ei ole mikään luonteenpiirre, vaan huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapsuudenperheessäsi tapana olla ilkeä muille? Minulle tuo jatkuva huono käytös ja konfrontaatiot tulivat sieltä. Jossain vaiheessa havahduin siihen ettei tuo ole normaalia kun pääsin enemmän tekemisiin terveet vuorovaikutustaidot omistavien ihmisten kanssa, kamppailen vieläkin päästäkseni tästä v***umaisuudesta eroon.

Ei. Meillä keskusteltiin paljon. Minun ongelmani on osittain se, että totuin lapsuudenperheessäni nimenomaan siihen, että käydään tosi hyviä keskusteluita asioista ja faktat tarkistetaan lennossa. Meillä ei montaa ateriaa syöty niin, ettei joku käynyt konsultoimassa tietosanakirjaa -ennen nettiä siis. Siinä mielessä tämä osittain siis kumpuaa kotioloista, minun on vaikea käsittää sellaista että hölötetään vaan jotain paskaa mikä ei kiinnosta ketään. Kun olen tottunut siihen, että puhutaan asioista, ei ihmisistä.

Toki meillä kaikilla on aika ivallinen ja ironinen huumorintaju, mutta se lienee temperamenttipiirre.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista sun k-päisyys on?

En jaksa tehottomuutta, huonoa organisointia, idealismia, huonoa argumentaatiota, leveilyä, omista asioista hölöttämistä silloin kun pitäisi puhua asiaa.

Jos olen oma itseni, joko näpäytän, oikaisen faktat v-mäisellä äänensävyllä, vittuilen, pyöritän silmiäni tms. Tilanteesta riippuen. Tämän lisäksi minulla on ilmeisesti väärä mielipide joka helvetin ikisestä asiasta, näin minun on annettu ymmärtää.

Niin, ja käytännössä joka ikinen hymyni on tekohymy. Saatan olla ihan hyvällä tuulella, mutta en vaan luonnostani hymyile juuri lainkaan. Minulle on kuitenkin sanottu, että neutraali ilmeeni on vihainen, joten...

-ap-

Hui, kuulostat minulta. Varsinkin tuo eka kappale.

Mikä siinä on että jotkut luulevat että v-mäisyys indikoi sitä että on jotenkin älykkäämpi kuin muut?

Kyllähän tuosta aika lailla paistaa läpi se, että koet olevasi parempi ja älykkäämpi kuin muut, voi olla että oletkin, mutta normaalit sosiaaliset taidot omaava osaa myös ottaa huomioon ihmisten erilaisuuden ja käyttäytyä tahdikkaasti ja kohteliaasti.

Vetäytyisin omiin oloihini ja mahdollisesti aloittaisin terapian. Jos olisi pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä, osallistuisin vain niihin asiakeskusteluihin ja muuten hillitsisin luontaiset reaktioni ja olisin hiljaa. Jos ei siihen kykene, suurin osa ihmisistä kyllä varmaan itse valitsee vältellä sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista sun k-päisyys on?

En jaksa tehottomuutta, huonoa organisointia, idealismia, huonoa argumentaatiota, leveilyä, omista asioista hölöttämistä silloin kun pitäisi puhua asiaa.

Jos olen oma itseni, joko näpäytän, oikaisen faktat v-mäisellä äänensävyllä, vittuilen, pyöritän silmiäni tms. Tilanteesta riippuen. Tämän lisäksi minulla on ilmeisesti väärä mielipide joka helvetin ikisestä asiasta, näin minun on annettu ymmärtää.

Niin, ja käytännössä joka ikinen hymyni on tekohymy. Saatan olla ihan hyvällä tuulella, mutta en vaan luonnostani hymyile juuri lainkaan. Minulle on kuitenkin sanottu, että neutraali ilmeeni on vihainen, joten...

-ap-

Miksi kaikkien pitäisi olla aina tehokkaita? Ei se tehokkuus tätä maailmaa valmiiksi saa. Heillä voi olla huono päivä tai he voivat tuoda jotain muuta kuin tehokkuutta ryhmätyöskentelytilanteisiin. Vapaa-ajalla ei todellakaan tarvitse olla tehokas, eiko silloin ole tärkeintä, että on hyvä olla?

Mikään ei ole ikinä ideaalisti organisoitu, ainakaan jos mukana on enemmän kuin kaksi ihmistä. Aina toisen tarvitsee tehdä kompromissi ja miksi sen pitäisi olla aina muu kuin sinä? Ei sinun tapasi ole varmasti joka tilanteessa paras. Ja vaikka olisikin parempi tapa toimia, onko sillä suuressa kuvassa kuinka usein merkitystä?

Ilman idealismia ei ole muutosta ja sitähän sinä kaipaat? Että kaikki muuttuisi paremmaksi.

Kaikki eivät saa argumenttejaan esitettyä kirjallisesti tai verbaalisesti, niin että sinä ne ymmärrät, onko vika silloin sinussa vai siinä toisessa? Ei voi olla aina syy puhujassa, jos kuulija ei koskaan tajua.

Oletko ajatellut, että ne ihmisten omat asiat ovat heille tärkeitä? Yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä, kuin sinulle pysyä asiassa. Asioille ja varsinkin ihmisille pitää antaa tilaa. Viiden minuutin hökötys palaverin aluksi voi lopulta tuottaa paljon parempia tuloksia, kun kaikki ei vaan odota kahvituntia, jossa kertoa lapsen piirimestaruudesta.

Voisitko yrittää itse käyttäytyä asiallisemmin? Kun kunnioitat muita, hekin helpommin kunnioittavat sinua ja siirtyvät asialinjalle, sekä kuuntelevat mielipiteitäsi. Jos käytät mielipiteisesi esiintuomiseen hyvin raflaavaa retoriikkaa ja olet ilkeä muille, ei se sitä mielipidettä vastaan hyökätä vaan sitä sinun ilkeylyä.

Tässä muutamia ajatuksia, fiksuna ihmisenä osaat varmaan itse viedä ajatusketjuja eteenpäin eri kulmalta. Siitä miksi ihmiset tekevät mitä tekevät ja millaisella käytöksellä saat parempia tuloksia. Oma käytöksesi on nyt tehotonta ja tulokset sen mukaisia.

Olen itse samanlainen. Tyhmyys on minulle punainen vaate ja yksinkertaiset ihmiset.

Onko kyse ylimielisyydestä?

Siitä pääset kun tajuat että heikkoudet löytyy sinustakin. Silmien pyörittely vähenee kun muistat ettet ole mikään täydellisyys itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapsuudenperheessäsi tapana olla ilkeä muille? Minulle tuo jatkuva huono käytös ja konfrontaatiot tulivat sieltä. Jossain vaiheessa havahduin siihen ettei tuo ole normaalia kun pääsin enemmän tekemisiin terveet vuorovaikutustaidot omistavien ihmisten kanssa, kamppailen vieläkin päästäkseni tästä v***umaisuudesta eroon.

Ei. Meillä keskusteltiin paljon. Minun ongelmani on osittain se, että totuin lapsuudenperheessäni nimenomaan siihen, että käydään tosi hyviä keskusteluita asioista ja faktat tarkistetaan lennossa. Meillä ei montaa ateriaa syöty niin, ettei joku käynyt konsultoimassa tietosanakirjaa -ennen nettiä siis. Siinä mielessä tämä osittain siis kumpuaa kotioloista, minun on vaikea käsittää sellaista että hölötetään vaan jotain paskaa mikä ei kiinnosta ketään. Kun olen tottunut siihen, että puhutaan asioista, ei ihmisistä.

Toki meillä kaikilla on aika ivallinen ja ironinen huumorintaju, mutta se lienee temperamenttipiirre.

-ap-

Tartun tuohon hölötetään jotain pskaa joka ei kiinnosta ketään. Se, että joku asia ei kiinnosta sinua, ei todellakaan tarkoita, ettei se kiinnosta ketään. Minä olen esimerkiksi työpaikassa, jossa lähes kaikki muut ovat tajuttoman kiinnostuneita moottoriurheilusta, minä en. Lähes joka päivä olen tämmöisessä keskustelussa, en kuitenkaan pyörittele silmiä, vttuile tai muuta. Jos muistan eiliseltä puhetta että huomenna on kisa, kysyn heiltä joilla ei tunnu olevan muuta puhuttavaa, miten kisat meni. Kuuntelen ja kommentoin. Ei se minulta ole pois, että kahvia hakiessa kuulen näitä asioita. Sitä kutsutaan toisten huomioonottamiseksi. Työkaverilta joka puhuu lapsistaan kysyn heistä. Joidenkin kanss puhun vain työasiaa, itsekin olen enemmän asialinjalla pysyttelevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapsuudenperheessäsi tapana olla ilkeä muille? Minulle tuo jatkuva huono käytös ja konfrontaatiot tulivat sieltä. Jossain vaiheessa havahduin siihen ettei tuo ole normaalia kun pääsin enemmän tekemisiin terveet vuorovaikutustaidot omistavien ihmisten kanssa, kamppailen vieläkin päästäkseni tästä v***umaisuudesta eroon.

Ei. Meillä keskusteltiin paljon. Minun ongelmani on osittain se, että totuin lapsuudenperheessäni nimenomaan siihen, että käydään tosi hyviä keskusteluita asioista ja faktat tarkistetaan lennossa. Meillä ei montaa ateriaa syöty niin, ettei joku käynyt konsultoimassa tietosanakirjaa -ennen nettiä siis. Siinä mielessä tämä osittain siis kumpuaa kotioloista, minun on vaikea käsittää sellaista että hölötetään vaan jotain paskaa mikä ei kiinnosta ketään. Kun olen tottunut siihen, että puhutaan asioista, ei ihmisistä.

Toki meillä kaikilla on aika ivallinen ja ironinen huumorintaju, mutta se lienee temperamenttipiirre.

-ap-

Joko liikut sinulle sopimattomassa porukassa, tai sitten sinun pitää käsitellä omia negatiivisia tunteitasi, mahdollisesti terapeutilla. Kukaan ei jaksa loputtomiin täysin erilaisten ihmisten kanssa hengaamista, ja ihmisten reaktiot tietenkin sellaisessa tilanteessa vaihtelevat.

Sinun tapauksesi kuitenkin kuulostaa vakavammalta. Suorastaan suutut, kun ihmiset käyttäytyvät sinulle epämieluisalla tavalla. Toivot pystyväsi taivuttamaan ympäröivää todellisuutta sinun tahtoosi, ja kun se ei ole mahdollista, purkaat sisälläsi olevan mielipahasi ja patoutuneet tunteesi ihmisiin, jotka sattuvat olemaan läheisyydessäsi sinun triggeröityessäsi.

Kuulostat olevan tuottava ja osaava työssäsi, joten sinulla lienee ok palkka. Suosittelen vahvasti, että käytät hyvän summan varallisuuttasi terapeuttiin. Saatat vuoden tai kahden päästä huomata, että hyvinvointisi ja ihmissuhteesi on parantuneet suunnattomasti.

Psykiatrille menisin heti ensimmäisenä.

Samastun osittain kertomaasi, mutta esim. kykenemättömyys aitoon hymyyn on hyvin erikoista. Hymyily opitaan kuitenkin jo vauvana. Etkö ole hymyillyt aidosti edes lapsena?

Muakin ottaa päähän ihmisten tyhmyys silloin, kun siitä aiheutuu konkreettista haittaa. Ei tulisi mieleenkään pyöritellä silmiä vain siksi, että joku sanoo jotain tyhmää. Kaikki me sanotaan joskus jotain tyhmää, ja jos tätä ei ymmärrä, on todella itse tyhmä.

Ylimielisyys johtuu alemmuudentunteista, jotka voivat olla tiedostamattomia. Sinä kuitenkin tiedostat hankaluutesi, jolloin asiaa voi päästä paremmin käsittelemään psykoterapiassa.

Ylimielinen käytös ja ylemmyydentunne sekä aggressiivisuus työntävät muita kauemmas samalla kun tarve saada yhteys ja tunnustusta ovat suuria. Herkkyys kritiikille (todelliselle tai kuvitellulle) on suurta. Osittain kyse on myös opitusta tavasta miten on tottunut hallitsemaan muita. Voimakas hallinnan tarve syntyy voimakkaista peloista. Esimerkiksi oman tietämättömyyden ja osaamattomuuden sekä nolaamisen pelko peitetään aggressiivisuudella.

Tällainen kulttuuri on voitu periä jo kotoa eli jakamisen, rakkauden, luovuuden ja anteliaisuuden sijasta on koettu kilpailua paremmuudesta, niukkuutta hyvistä sanoista ja teoista jne. Jos muunlaisesta ihmisten välillä ei ole kokemusta, niin miten sitä osaisi itse toimia paremmin. 

Aikuinen voi kuitenkin käyttää järkeään ja opetella normaalia vuorovaikutusta. Esimerkiksi silmien pyörittelyn kaltaiset ilkeilyt ovat tapa millä teet itsestäsi naurettavan ja raskaan ilonpilaajan, et suinkaan älykästä. Voit aloittaa vaikka siten, että mietit minkä vaikutelman kaltaisesti elokuvan hahmo elokuvassa antaa. Komediassa tai tragediassa? Mieti miltä näytät muiden silmin ja mieti millaiset ihmiset itsestäsi ovat mukavia, joiden seurassa on kiva olla.

Mieti miten haluat käyttäytyä ettet toimisi vain automaattiohjauksella kuten nyt.