Lue keskustelun säännöt.
onko ADD:stä kärsivä
12.01.2015 |
Ihan kokonaan ulkona parisuhdemarkkinoilta?
Itselläni on tämä. Lääkitystä ei ole, muyta olen harkinnut kyllä. Miehet säikähtää kun kerron tästä. Käyn töissä ja hoidan lapseni. Ytitän pitää myös itsestäni huolta. Käyn salilla ja lenkkeilen. Välillä kyllä on jumitus jaksoja, jolloin en saa revittyä itteäni mihinkään kuin pakollisiin juttuohin. Kämppä on kaaoksessa yms. Mutta pärjään jotenkin. Toki ymmärrän sen, että koville voi välillä ottaa minun kanssa oleminen. Mutta onko kettään joka seurustelee jonkun ADD/ADH diagnoosin omaavan kanssa ja pärjäätte siinä suhteessa?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:30"]AMKissa opiskellessa toisten pälätys häiritsi todella paljon opiskeluani. Olen rauhaa ja hiljaisuutta arvostava ihminen ja minullekin on puoliso löytynyt. Hän on pedantti ja konkreettinen ihminen.
[/quote]
Osaatko kuitenkin huomioida hänet tarpeeksi? Kuinka paljon tarvitset omaa rauhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:30"]AMKissa opiskellessa toisten pälätys häiritsi todella paljon opiskeluani. Olen rauhaa ja hiljaisuutta arvostava ihminen ja minullekin on puoliso löytynyt. Hän on pedantti ja konkreettinen ihminen.
[/quote]
Osaatko kuitenkin huomioida hänet tarpeeksi? Kuinka paljon tarvitset omaa rauhaa?
[/quote]
Tää kiinnostaamuakin. Et miten ADD/ADH suhtautuu siihen, et kumppani on pedantti. Kumpi joutuu enemmän antamaan periksi tai "ymmärtämään"
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:48"]
Ihan kokonaan ulkona parisuhdemarkkinoilta? Itselläni on tämä. Lääkitystä ei ole, muyta olen harkinnut kyllä. Miehet säikähtää kun kerron tästä. Käyn töissä ja hoidan lapseni. Ytitän pitää myös itsestäni huolta. Käyn salilla ja lenkkeilen. Välillä kyllä on jumitus jaksoja, jolloin en saa revittyä itteäni mihinkään kuin pakollisiin juttuohin. Kämppä on kaaoksessa yms. Mutta pärjään jotenkin. Toki ymmärrän sen, että koville voi välillä ottaa minun kanssa oleminen. Mutta onko kettään joka seurustelee jonkun ADD/ADH diagnoosin omaavan kanssa ja pärjäätte siinä suhteessa?
[/quote]
Vaimolla on ADD. Ei taida olla suurin hänen ongelmistaan. Ei viitsi laittaa ruokaa, inhoaa sitä yli kaiken. Tykkää että minä hoidan ruokaostokset ja syömisten suunnittelemiset. Ei muista mitään tavallisia asioita, esim. uittaa aina vesilasit ja mukit niitä täyttäessään ja laskee puupöydälle. Jättää kaikki astiat pöydälle, siivoan monta kertaa päivässä kymmeniä astioita koneeseen. Luulee laittaneensa niitä koneeseen, mutta ei se niitä laita. Kaksi kertaa vuodessa laittaa jokin minun astiani koneeseen, eli toisin päin ei voi tehdä edes kerran viikossa vastapalvelusta jos minä hoidan lähes aina. Eli en voi pöydästä noustessani jättää lautasta pöydälle, hän vie vain omansa tiskipöydälle josta tyhjennän tähteet kun ei syö koskaan annostaan loppuun ja sitten laitan koneeseen. Vaatteet on röykkiöissä eikä puheista huolimatta mikään määrä uusia kalusteita saa niitä pysymään pois ruokapöydältä, jossa ovat läjinä 24/7.
Himoitsee aina ulkomaanmatkoja, ei kestä sitä että työkavereilla on enempi varaa kuin meillä. Aina saan kuulla kertomuksen muiden matkoista kun joku heillä töistä lähtee matkoille.
Seksi on vaikeaa, kun häntä ei kiinnosta. Ei viitsi tehdä aloitteita, vaikkei seksissä mitään vikaa olekaan. Eilen sanoi vihjaisulleni, että "jos vaikka huomenna". Tänään tuskin muisti asiaa, meni tunti sitten nukkumaan. En takuulla ota asiaa itse uudelleen puheeksi, mutta se tietää viikkojen taukoa ellei pidempää. Yleensäkään hän ei viitsi tehdä asioita, aina vastaa "en mä jaksa" tai "en mä JUST NYT jaksa" tai "miksi JUST nyt?". "Miksi kaiken pitää tapahtua sulle aina HETI?" Jos hän lukee sisustusblogia koneen ääressä olohuoneessa ja kävelen 20 cm päähän viereen näyttämään jotakin hänelle, kerron mistä kyse parilla sanalla ja hänellä menee minuutti pari että voi nostaa katseensa näytöltä. Seison siinä vieressä ja odotan. Tai jos sanon asiasta uudelleen, sitten tulee "Miksi kaiken pitää tapahtua sulle aina HETI?". Silmissäni näen kuinka hitaasti "sytytyslanka palaa ja palaa", esimerkiksi kun lapsilla oli pienenä joku hätä. Hän reagoi sitten kun hänellä oli aikaa. Siihen mennessä olin sännännyt jo 10 metriä kauempaa katsomaan mikäs lapsella on. Hän vain tapitti nenä kiinni monitorissa ja ihmetteli miksi mies säntäilee. Sulkeutuu täysin omaan maailmaansa, ja valitaa että siihen on liian vähän aikaa.
Ei tiedetty kumpikaan mitään ADD:sta kun tutustuttiin tai kun mentiin naimisiin. Eikä tiedetty ennen lapsia. Jos lapsia ei olisi, saattaisin lähteä jonkun terveen matkaan. Nyt se on kai vain siedettävä.
[/quote]
Toi on varmasti rankkaa. Mulla aivan sama. En näe ympärille, tapahtui mitä tahansa. Jos keksityn johonkin. En kuule enkä nää. Lapsi saattaa kiljua et on jano, enkä vaan ymmärrä. Saatan vaan hymyillä. Ennen kun lapsi sitten tönäisee, et haloo äiti!! :( Mies kattoo surullisena vierestä. Joskus tuntuu, et ois vaan parempi lähteä ja jättää lapset isälleen. Toisaalta silloin kub olen lasten kanssa, niin sitten olen myös. Silloin kun siivoan (harvoin) niin silloin mulla on todella siistiä. Mut Seksuaalisesti kyllä olen aktiivinen ja se on mun intohimo. Voisin vaikka 2päivää olla vaan sängyssä ja saada orgasmeja. En ymmärrä kuinka mieheni mua jaksaa. Toivosin hälle hyvän suhteen. En vaan saa itekkään jätettyä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:00"]Millainen olit 14 vuotiaana? Haluaisin auttaa ystäväni lasta. [/quote] Vetäytyvä. Huono koulussa. Muutama ystävä, kun en jaksa kauheeta yhteyden pitoa, kun muutaman ihmisen kanssa.. Masentunut, ehkä. Viihdyin yksin. Olen kyllä helpodti lähestyttävä kuitenkin ja iloinen. Ap [/quote] Minä olen samanlainen. Olen pärjännyt hyvin elämässä kuitenkin. Ja miehet ihastuvat minuun helposti jostain syystä. Olen kuitenkin onnellisesti naimisissa, enkä kertonut miehelleni siitä tavatessani koska silloin en vielä tiennyt koko oireyhtymästä mitään. Kielteisiä puolia tässä ADD:ssa on se, että se on periytynyt jonkinasteisena kaikille kolmesta lapsestani. Ja se, että vieläkin joudun taistelemaan tuon ominaisuuden kanssa päivittäin koska keskittyminen ja asioiden aloittaminen on vaikeaa. Olen kuitenkin saanut aika paljon aikaan elämässäni ja ollut monessa mukana. ADD. on antanut minulle mielestäni luovuutta ja syvällisyyttä ja kykyä ajatella asioita vähän erilaisesta näkökulmasta kuin moni muu. Ja vaikka olen unohtelevainen, pidän kotini siistinä ja pyrin aina olemaan ajoissa.
[/quote]
Sama juttu; minuun ihastutaan helposti. Ja siinäkin sama, että pystyn ainoastaan keskittymään siistissä ympäristössä. YO:lle pääsykokeisiin luin ainoastaan kirjaston lukusalissa. Nipottavat ihmiset ärsyttävät, sellaiset, joiden elämä on mustavalkoista ilman vivahteita.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:00"]
Toi on varmasti rankkaa. Mulla aivan sama. En näe ympärille, tapahtui mitä tahansa. Jos keksityn johonkin. En kuule enkä nää. Lapsi saattaa kiljua et on jano, enkä vaan ymmärrä. Saatan vaan hymyillä. Ennen kun lapsi sitten tönäisee, et haloo äiti!! :( Mies kattoo surullisena vierestä. Joskus tuntuu, et ois vaan parempi lähteä ja jättää lapset isälleen. Toisaalta silloin kub olen lasten kanssa, niin sitten olen myös. Silloin kun siivoan (harvoin) niin silloin mulla on todella siistiä. Mut Seksuaalisesti kyllä olen aktiivinen ja se on mun intohimo. Voisin vaikka 2päivää olla vaan sängyssä ja saada orgasmeja. En ymmärrä kuinka mieheni mua jaksaa. Toivosin hälle hyvän suhteen. En vaan saa itekkään jätettyä häntä.
[/quote]
On sekin aika paljon, jos teillä seksi ilmeisesti toimii hyvin ja sitä piisaa runsaasti. Meillä sekin kuuluu siihen vaikenemisen ja laiskuuden saartamaan alueeseen. Toimiva seksi auttaisi parisuhdetta kummasti monella muulla tasolla kuin vain seksiin itseensä liittyen.
[/quote]
Mulla on sama että haluan keskittyä seksiin. En voi tehdä sitä jos lapsi huutaa. Silloin kun harrastan seksiä, haluan antautua sille niin että ulkomaailma unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:48"]
Ihan kokonaan ulkona parisuhdemarkkinoilta? Itselläni on tämä. Lääkitystä ei ole, muyta olen harkinnut kyllä. Miehet säikähtää kun kerron tästä. Käyn töissä ja hoidan lapseni. Ytitän pitää myös itsestäni huolta. Käyn salilla ja lenkkeilen. Välillä kyllä on jumitus jaksoja, jolloin en saa revittyä itteäni mihinkään kuin pakollisiin juttuohin. Kämppä on kaaoksessa yms. Mutta pärjään jotenkin. Toki ymmärrän sen, että koville voi välillä ottaa minun kanssa oleminen. Mutta onko kettään joka seurustelee jonkun ADD/ADH diagnoosin omaavan kanssa ja pärjäätte siinä suhteessa?
[/quote]
Vaimolla on ADD. Ei taida olla suurin hänen ongelmistaan. Ei viitsi laittaa ruokaa, inhoaa sitä yli kaiken. Tykkää että minä hoidan ruokaostokset ja syömisten suunnittelemiset. Ei muista mitään tavallisia asioita, esim. uittaa aina vesilasit ja mukit niitä täyttäessään ja laskee puupöydälle. Jättää kaikki astiat pöydälle, siivoan monta kertaa päivässä kymmeniä astioita koneeseen. Luulee laittaneensa niitä koneeseen, mutta ei se niitä laita. Kaksi kertaa vuodessa laittaa jokin minun astiani koneeseen, eli toisin päin ei voi tehdä edes kerran viikossa vastapalvelusta jos minä hoidan lähes aina. Eli en voi pöydästä noustessani jättää lautasta pöydälle, hän vie vain omansa tiskipöydälle josta tyhjennän tähteet kun ei syö koskaan annostaan loppuun ja sitten laitan koneeseen. Vaatteet on röykkiöissä eikä puheista huolimatta mikään määrä uusia kalusteita saa niitä pysymään pois ruokapöydältä, jossa ovat läjinä 24/7.
Himoitsee aina ulkomaanmatkoja, ei kestä sitä että työkavereilla on enempi varaa kuin meillä. Aina saan kuulla kertomuksen muiden matkoista kun joku heillä töistä lähtee matkoille.
Seksi on vaikeaa, kun häntä ei kiinnosta. Ei viitsi tehdä aloitteita, vaikkei seksissä mitään vikaa olekaan. Eilen sanoi vihjaisulleni, että "jos vaikka huomenna". Tänään tuskin muisti asiaa, meni tunti sitten nukkumaan. En takuulla ota asiaa itse uudelleen puheeksi, mutta se tietää viikkojen taukoa ellei pidempää. Yleensäkään hän ei viitsi tehdä asioita, aina vastaa "en mä jaksa" tai "en mä JUST NYT jaksa" tai "miksi JUST nyt?". "Miksi kaiken pitää tapahtua sulle aina HETI?" Jos hän lukee sisustusblogia koneen ääressä olohuoneessa ja kävelen 20 cm päähän viereen näyttämään jotakin hänelle, kerron mistä kyse parilla sanalla ja hänellä menee minuutti pari että voi nostaa katseensa näytöltä. Seison siinä vieressä ja odotan. Tai jos sanon asiasta uudelleen, sitten tulee "Miksi kaiken pitää tapahtua sulle aina HETI?". Silmissäni näen kuinka hitaasti "sytytyslanka palaa ja palaa", esimerkiksi kun lapsilla oli pienenä joku hätä. Hän reagoi sitten kun hänellä oli aikaa. Siihen mennessä olin sännännyt jo 10 metriä kauempaa katsomaan mikäs lapsella on. Hän vain tapitti nenä kiinni monitorissa ja ihmetteli miksi mies säntäilee. Sulkeutuu täysin omaan maailmaansa, ja valitaa että siihen on liian vähän aikaa.
Ei tiedetty kumpikaan mitään ADD:sta kun tutustuttiin tai kun mentiin naimisiin. Eikä tiedetty ennen lapsia. Jos lapsia ei olisi, saattaisin lähteä jonkun terveen matkaan. Nyt se on kai vain siedettävä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:17"]
Voin itse Add tyttönä sanoa että kyllä itse olen aina löytäny /kohdannut miehiä jotka on hyväksyny tämän minussa.. eli sellaisena kuin olen ja olen sanonut aika aikaisessa vaiheessa deittalussa että "olen add!" ja kaikki ovat suhtautuneet hyvin..ehkä siksi olenkin miesten "makuun" intohimoinen, en takertuva, unodan riidatki helposti, leikkisä, naurava, ja kuulemma fiksukin! itse en koe että elämäni olisi kamalaa add:n takia vaa enemmänkin aika "rikastuttavaa" eiphä ole tylsää. mutta vaikea sanoa mitä kumppani ajattelee oikeasti päässään tästä.. minulle hän on vakuuttanut ettei add haittaa mutta en tiedä onko hän edes lukenut asiasta ollenkaa.. että voisi edes tosissaan sanoa ettei se haittaa.. en ole itse kokenut että add haittaisi parisuhdetta kummemmin paitsi tietenkin itseäni turhauttaa välillä kun en osaa ilmaista sanallisesti välttämättä tunteisiini liittyviä asioita.. sekä häiritsevää on myös se että on niin paljon eri mielenkiinnon kohteita jatkuvasti mitä elämässään haluaisi toteuttaa.. mutta muuten en tiedä voiko tällä ylpeillä mutta olen add ja ylpeä siitä! Add loov it! pau!
[/quote]
Sinulla ei ole ADD vaan ADHD. Jos on se ADD, josta ADD:na puhutaan nykyään, eli inattentiivinen ADD, niin sulla ei ole innostuksen kohteita montaa. Niitä olisi tasa pari ja niihin uppoutuisit niin ettet muuta maailmaa tietäisi tai näkisi. Oireet johtuu osaksi samasta, osaksi eri syistä. Mutta käytöksen ero on kuin yöllä ja päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:48"]Ihan kokonaan ulkona parisuhdemarkkinoilta?
Itselläni on tämä. Lääkitystä ei ole, muyta olen harkinnut kyllä. Miehet säikähtää kun kerron tästä. Käyn töissä ja hoidan lapseni. Ytitän pitää myös itsestäni huolta. Käyn salilla ja lenkkeilen. Välillä kyllä on jumitus jaksoja, jolloin en saa revittyä itteäni mihinkään kuin pakollisiin juttuohin. Kämppä on kaaoksessa yms. Mutta pärjään jotenkin. Toki ymmärrän sen, että koville voi välillä ottaa minun kanssa oleminen. Mutta onko kettään joka seurustelee jonkun ADD/ADH diagnoosin omaavan kanssa ja pärjäätte siinä suhteessa?
[/quote]
Joo mä seurustelin 13-vuotta. Juttu loppui ihan muihin yhteensopimattomuuksiin joten onnistuuhan se suhde toki, mutta kyllä siihen täytyy nähdä vaivaa. Itse olin nainen ja koin exäni kuin perästä vedettäväksi kärriksi ajoittain. Oli välillä raskasta kunoli vain yksi arjesta huolehtiva aikuinen perheessä. Miehen elãmä kului videopelien ja unelmoinnin merkeissä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:00"]
Toi on varmasti rankkaa. Mulla aivan sama. En näe ympärille, tapahtui mitä tahansa. Jos keksityn johonkin. En kuule enkä nää. Lapsi saattaa kiljua et on jano, enkä vaan ymmärrä. Saatan vaan hymyillä. Ennen kun lapsi sitten tönäisee, et haloo äiti!! :( Mies kattoo surullisena vierestä. Joskus tuntuu, et ois vaan parempi lähteä ja jättää lapset isälleen. Toisaalta silloin kub olen lasten kanssa, niin sitten olen myös. Silloin kun siivoan (harvoin) niin silloin mulla on todella siistiä. Mut Seksuaalisesti kyllä olen aktiivinen ja se on mun intohimo. Voisin vaikka 2päivää olla vaan sängyssä ja saada orgasmeja. En ymmärrä kuinka mieheni mua jaksaa. Toivosin hälle hyvän suhteen. En vaan saa itekkään jätettyä häntä.
[/quote]
On sekin aika paljon, jos teillä seksi ilmeisesti toimii hyvin ja sitä piisaa runsaasti. Meillä sekin kuuluu siihen vaikenemisen ja laiskuuden saartamaan alueeseen. Toimiva seksi auttaisi parisuhdetta kummasti monella muulla tasolla kuin vain seksiin itseensä liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko minulla olla ADD jos muita oireita on, mutta en koskaan unohda mitään enkä kadottele tavaroita? Jumittamista on aika paljon - mistä tulee toinen kysymys, auttaisivatko lääkkeet siihen? Nyt popsin rauhoittavia saadakseni jotain aikaan ja päästäkseni irti siitä, mihin milloinkin jumitun, koska niistä tulee pieni "nousuhumala", mutta pidemmän päälle ei ole hyvä ratkaisu.
Minulla todettettiin muutama vuosi sitten add. Nuoruuteni suhteita yhdistää näin jälkeenpäin katsellen kumppaneitteni 'häiriö'. Eli jokaiselle on disgnosoitu aikuisiällä joku asperger, bipolaarisuus tai vastaava. Nykyinen mieheni kärsii masennuksesta ja ajoittain myös paniikkihäiriöistä. Ollaan oltu yhdessä jo runsaat 15 vuotta ja kolma lastakin on saatu tähän häilyvään olemiseen aikaiseksi. Niin, että luulen että 'vakka kantensa valitsee' pätee ainakin minun kohdallani. Jotenkin tunnen vetoa miehiin, joilla on ulkopuolisuuden kokemuksia, jotka eivät niin helposti mukaudu yhteiskunnan normeihin, jotka ovat joutuneet painiskelemaan oman minuutensa kanssa jne -kuten minäkin.
Olin nykyiselle puolisolleni hyvin rehellinen alusta asti (silloin siis vielä ilman mitään disgnooseja), kerroin olevani hyvin kaoottinen. Hän taas oli hyvin järjestelmällinen ja siisti. Oli kiva inspiroitua siitä ja tsempata toisen vuoksi. Nyt kolmen lapsen kanssa ei hänkään enää osaa niin järjestelmällinen olla yhteisessä kodissa, ja arjen pyötitys on masennusjaksojen aikoina kokonaan minun harteillani. Olen joutunut tsemppaamaan ihan hirvittävästi ja välillä koenkin olevani liian pitkiä aikoja kestävyyteni äärirajoilla. Näin jälkiviisaana yksi lapsi olisi ollut aivan tarpeeksi, mutta onneksi kohta nuorimmainenkin on jo aika iso, joten eiköhän tää tästä helpotu.
Voisin kyllä riemusta kiljuen ottaa vastaan parin kuukauden (tai vaikka vaan viikonkin) erakkoloman johonkin erämaamökkiin. Kiitos. (Vitsi kun olisi ihanaa, jos olisi tällainen tukipalvelu perheellisille add:läisille!)
AMKissa opiskellessa toisten pälätys häiritsi todella paljon opiskeluani. Olen rauhaa ja hiljaisuutta arvostava ihminen ja minullekin on puoliso löytynyt. Hän on pedantti ja konkreettinen ihminen.